Joulu sodan jälkeen

[Xander Ozias James]

Poiks pudisti päätään kasvot tummuen ja painautui Belindaa vasten, nallen taakse suojautuen. Oikeastaan hän ei mielellään ollut kenenkään sýlissä joka ei ollut oma isä tai äiti, mutta oli oppinut sietämään orpokodin aikuisten käsittelyä pakon edessä.
"Ei hätää, Xander, voit matkata tässä," rouva Fairchild sanoi taputtaen lapsen selkää.
Poika kurkisti nallen takaa vakavana ja pelokkaana, katsahtaen Filipiä ja Hettyä ja keittiötä ympärillä.
"Mistäs aloittaisimme?" Belinda tiedusteli, vilkaisten hänkin hellaa jolla kananmunat olivat vasta alkaneet kiehua. Noin kymmenen minuutinkuluttua ne olisivat pojalle mieleisiä ja ehkä mielipide uudesta kodista hieman kohenisi.