Etsintöjä täydessä kuussa

[Navaho]

Helen vastasi Thaeleiralle tuon kysyttyä ihmissusien muodonmuutoksesta. "Kyllä, ne muuttuu heti niiden kuoltua. Varmaankin jotain sen kanssa tekemistä, että nuo olivat ihmisiä ensin." Bolvangar jatkoi Helenin jälkeen Thaeleiran uteliaisiin kysymyksiin vastaamista. "Ei Tylypahkassa pitäisi olla ihmissusia. Koulun rehtori kieltää sen. En edes tiennyt, että tämä lauma oli Kielletyssä metsässä. Ei olisi pitänyt olla." Bolvangar oikaisi myös Caernin olettamusta ja tuo akkomodatoikin uuden tiedon vanhan, väärän tiedon tilalle. Sitten Thaeleira kysyi Tinystä, mutta kukaan ei osannut sanoa oikein mitään vastaukseksi. Kaikki muutkin olivat yhtä hämillään tuon käytöksestä kuin Thaeleirakin. "En tiedä, Thae, minä en tiedä." Huokaisi Helen. "Ehkä sellainen, jonka perhe on vaarassa?" Helen saattoi vain arvuutella. Mietteliäänä Caernunnos teki päätöksensä ottaa selvää Tinystä. "Minä lähden tutkimaan asiaa tarkemmin. Nava?" Caernunnos katsahti kaksoseensa kysyvästi ja Navaho nyökkäsi, suunaten veljensä perässä. Molemmat olivat aikeissa tarkkailla Tinyn ja Magorianin keskustelua, toivoen saavansa jotain tietoa tuosta mystisestä kentaurin tapauksesta. Kun he olivat päässeet tarpeeksi lähelle lähestyen johtajaa ja Tinyä aukion (jolla myös aiempi taistelu tapahtui) keskellä edelleen sijaitsevan, heikosti palavan kokon toiselta puolelta noilta hyvin piilossa, kaksoset asettuivat paikoilleen huomaamattomina ja alkoivat kuunnella.
Ensimmäisenä he kuulivat Tinyn äänen voimakastahtoisena. "Haluan oman luolan. En nuku samassa kuin ne muut minun mukana olleet." Sanoi Tiny ja Magorian vastasi pienemmälle hyväksyvästi. "Kaikin mokomin." Magorian katsoi raahaamaansa ihmissuden ruumiiseen. Ruumis oli yltäpäältä veressä ja yhtä kuolleen näköinen kuin odottaa saattoi. "Kaikilla on pimeänpiirto." Magorian paljasti vierellään olevalle Tinylle. Tämän jälkeen johtaja jatkoi aivan hiljaa niin, että vain Tiny kuuli ja tämä sai kaksoset nyt toivomaan, että olisivat löytäneet tarkkailupaikkansa lähempää. "Mutta senhän sinä varmasti jo tiesitkin? Eikö olekin hyvä, että kaikki kuolivat? Ei saada niistä mitään tietoa Tiedät-kyllä-kenestä." Magorian ja Tiny katsoivat toisiaan silmiin uhmakkaasti ja kaksoset saattoivat miltei kuulla laumanjohtajan sanomattoman lauseenlopun: Tai sinusta. Tinyn katse Magorianiin muuttui loukkaantuneeksi. Kaksoset vilkaisivat toisiinsa hieman ihmetyksissään. "Tuntevatko he toisensa?" Navaho kuiskasi Caernille, muttei odottanut vastausta. Caernunnos nosti hartioitaan tietämättömyyden merkiksi ja he jatkoivat noiden kahden seuraamista.
"En ole niiden kanssa enää tekemisissä!" Tiny kuiskasi hiljaa hermostuneena. "Tiedät sen kyllä! Et kerro laumallesi mitään ja minä liityn taistelijoiden harjoituksiin!" Magorian jatkoi ruumiiden yksi kerrallaan tutkimista. "Tiedät seuraamukset, jos saan sinut kiinni pahanteosta." Ilmoitti Magorian Tinylle nyt jo hieman kuuluvammin ja Tiny nyökkäsi. "Kiitos." Pieni kentauri vastasi ja Magorian jatkoi: "Uusi luolasi on aukiolta pohjoiseen. Tuolla." Magorian osoitti. "Vähän syvemmällä metsässä. Se on helppo löytää. Kerron huomenna taistelijoille, että haluat aloittaa harjoittelut." Tuo piti pienen tauon raahaten ruumista jo enemmän metsän puolelle ja kun Tiny näytti kääntyvän pois päin, Magorian jatkoi taas hiljaa: "Ja jos saan tietää, että tämä..." Magorian liikautti raahaamaansa ihmissuden ruumista. "...oli sinun vikasi..." Tiny nyökkäsi tietävästi Magorianille ja suunnisti nyt uuteen luolaansa. Kaksoset kokon takana puolestaan olivat edelleen hämillään, eivätkä tienneet mitä ajatella koko keskustelusta.

[Thaeleira]

Thaeleira kuunteli vanhempiensa kärsivällisiä vastauksia ja katsoi kun kaksoset astelivat ulos. Hänkin halusi lähteä ulos, mutta tiesi, ettei voisi noin vain poistua, joten hän sanoi: "Mun pitää mennä ulos. Kauhea tarve." Häntä esteltiin, mutta kun hän sanoi, että muuten olisi pakko tehdä jutut sisälle, sai hän luvan lähteä ulos. Valitettavasti Bane aikoi seurata, mutta onneksi Polopen katse Baneen sai tuon pysymään luolassa. Oikeasti Thaeleira meni piiloon luolien ja puiden taakse, kuuntelemaan saisiko hän siitä pienestä isosta kentaurista irti. Hän kuuli jotain kuolonsyöjistä ja siitä, ettei tämä olisi enää niiden kanssa tekemisissä.
Hän katsoi puiden takaa ja kuuli tarkasti peurakorvillaan mitä puhuttiin. Kun Tiny lähti sitten kävelemään kohti hänelle määrättyä luolaa, vasatyttö ei todellakaan ymmärtänyt miksi vieraalle oli noin vain annettu luola. Hän seurasi hiljaa hiipien vierasta, pienen matkan päästä, perääntyen sitten takaisin luolalle, mutta tulikin nuotiolle ja hän huomasi peruuttaneensa vahingossa laumanjohtajan näköetäisyydelle ja nuotion toisella puolen oli isoveljet. Magorianin katse porautui vasatytön mieleen tavalla, että molemmat tiesivät että Thaeleira oli kuullut. Tyttö käänsi epävarmasti päänsä ja katsoi, turvaa hakien, isoveljiensä suuntaan ja lähtikin sivuaskelin näitä kohti, mutta ei pystynyt kääntämään katsetta Magorianin silmistä, sillä tämän katse oli tuima, vaikka se oli yleensä ollut lempeähkö.

[Navaho]

Navahon huomatessa liikettä Magorianin suunnalla, tuo näki myös Thaeleiran, joka oli oletettavasti ollut myös vakoilemassa Magorianin ja Tinyn keskustelua. Tosin nyt Tinyn lähdettyä Magorian näytti huomaavan Thaen olinpaikan. Ja, yllätys yllätys, Thaeleira näytti olevan huomannut myös kaksoset kokon takana ja oli nyt tulossa heitä kohti. Navaho pyöräytti silmiään ja kuiskasi puoliksi itsekseen, puoliksi Thaelle kokon toiselta puolelta. "Älä tule tänne! Paljastat meidätkin!" Caernunnos puolestaan ei voinut olla naurahtamatta hiljaa koko tapahtumalle. "Sinä se paljastat itse itsesi, jos puhut vielä kovempaa. Magorian on tulossa jo tännepäin." Virnisti Caern ilkikurisesti ja Navaho pudisti päätään töytäisten samalla veljeään kylkeen. "Hiljaa nyt sinäkin siinä!" Navaho katsoi takaisin Magorianin suuntaan ja tuo oli kuin olikin tulossa Thaeleiraa ja heitä kohti, näyttäen jokseenkin tuimalta. "Kuulitko kaiken?" Tuo kysyi varmistavasti Thaeleiralta, muttei näyttänyt olevan huomannut vielä kaksosia.

[Thaeleira]

Thaeleira huomasi veljiensä liikkeen ja pysähtyi, alkaen perääntyä luolaa kohti. "Mitä te puhuitte?" Thaeleira kysyi epävarmasti ja koitti sillä tavalla kiertää kysymyksestä ulos. "En minä voi tietää, kuulinko kaiken, kun en tiedä mitä kaikkea te puhuitte", Thaeleira sanoi lopulta varmemmalla äänellä. "Miten minä voin silloin tietää kuulinko kaiken, minulle tuli vain luolassa kova hätä", Thaeleira yritti viellä kierrellä asiasta ja huokaisi syvään. Lopulta tyttö pääti uskaltautua ja meni halaamaan Magoriania ja sanoi: "Anteeksi papa." Thaeleira kutsui aina laumanjohtajaa nimityksellä "papa", koska oma isi oli aina ollut laumanjohtaja, joten se nimitys jäi kunnianosoitukseksi nykyistä laumanjohtajaa kohtaan. "Minä saatoi kuulla vain ihan vähän, mutta minä lupaan, että unohdan ne nopeasti", Thaeleira sanoi ja katsoi suloisesti hymyillen Magorianin. "Minä lupaan unohtaa sen ihan vähän tiedon", Thaeleira vakuutti, mutta ensin hän kyllä kertoisi siitä joko Caernille tai isille. Tytön katse oli viaton, mutta niin tyttö olikin kaikin puolin.

[Navaho]

Thaeleira vakuutti, ettei ollut kuullut keskustelua ja vaikka olisikin ei varsa jakaisi tietojaan eteenpäin. Varsan halattua Magoriania, laumanjohtaja taputti tuota hartioille ja passitti varsan matkaansa tytön vakuutellessa harmittomuuttaan. Kuitenkin Magorian huikkasi vielä tuon perään: "Tiny on ehkä hieman omalaatuinen, mutta hän oli entisestä laumastani. Tiedäthän..." Magorian hymysi Thaelle hieman melankolisesti, viitaten entisen laumansa kohtaloon. Tapaus oli Magorianin nykyisen lauman keskuudessa kuin vaiettu salaisuus; kaikki tiesivät siitä, mutta moni ei siitä ääneen pihahtanutkaan. Niin isoa laumaa ei olisi pitänyt pystyä tuhoamaan yhdessä yössä. Ei edes kuolonsyöjien toimesta. Mutta niin oli käynyt. "Tiny on minulle kuin oma varsa." Tuo nyökkäsi Tinyn menosuuntaan huokaisten. "Hän ei varmastikkaan pahastuisi uudesta ystävästä." Mikäli Magorian muisti, oli Tinyn ystäväpiiri heidän entisessä laumassa ollut melkoisen harva ja ehkä senkin takia ajautunut tekemään asioita, joista Magorian tuota epäili. Nimenomaan epäili; Magorian ei koskaan pystyisi Tinyn tekosia todistamaan. Syytön kunnes toisin todistetaan... Ja Tiny oli Magorianille muutenkin kuin oma varsa, eikä tuo vaikuttanut pystyvältä noihin tekoihin. Jotain Tiny oli kuolonsyöjien kanssa veljeillyt, mutta ehkä se johtui vain ystävien ja rakkaiden puutteesta. Jos niin oli, vannoisi Magorian kääntävänsä Tinyn kohtalon parempaan päin.

[Thaeleira]

Thaeleira nyökkäsi Magorianille ja lähti perääntymään pois päin ja ymmärsi mitä laumanjohtaja tarkoitti. "Ihan niinkuin minäkin aikuisille", Thaeleira sanoi ja kiersi kauemmas, tytön tarkat korvat kuulivat ystävyydestä ja hän huikkasi: "Minä olen hyvä ystävä!" Thaeleira kiputteli sorkillaan kohti Magorianin luolaa, mutta jäi sitten suulle funtaroimaan, menisikö isin vai Caernin luo ja päätyi hiipimään luolaan, mutta kuinka ollakaan, ensimmäinen joka luolassa oli tulossa vastaan oli tietenkin Bane. Tyttö päätti mitään sanomatta vain perääntyä pois luolalta ja meni sitten pois päin. Kun Bane seurasi häntä, Thaeleira säikähti niin kovasti, että juoksi kovaa kohti veljiään ja tarrasi sitten ensimmäiseen veljeensä kiinni tiukasti ja tämä sattui olemaan Navaho. "Älä päästä sitä mun lähelle", tyttö sanoi tärisevällä äänellä ja osoitti itseään seuraavaa Banea.

[Navaho]

Kaksoset katsoivat kun Thaeleira jostain kumman syystä pääsi kuin koira veräjästä kiinnijäämisensä jälkeen. Magorian ei näyttänyt muutenkaan välittävän varsan jokseenkin töykeästä käytöksestä salakuuntelun suhteen, mikäli laumanjohtajan hyväntahtoinen päänpudistelu oli minkäänlainen merkki varsan juostua takaisin omille teilleen. Magorian jatkoi ruumiiden poisvientiä ja kaksoset olivat jo valmiita lähtemään itsekin omille teilleen. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna nukkumaan, sillä aurinko oli jo nousemassa ja he olivat muutenkin valvoneet normaalia huomattavasti myöhempään ihmissusien huökkäyksen johteesta. "Mitä Magorian tarkoitti sillä, kun uskoi Tinyn helpottuvan siitä ettei me saada tietoja Tiedät-kyllä-kenestä?" Nava kuiskasi veljelleen heidän hipsiessä takaisin Magorianin luolan suuntaan ilmoittamaan lopulle heidän perheestään, että lähtisivät omiin luoliinsa nukkumaan. "En tiedä, mutta jotain hämärää tässä kyllä on." Caernunnos vastasi. "Pidä silmäsi auki äläkä ainakaan luota Tinyyn." Caernunnos lisäsi. Veljekset olivat juuri lähestymässä Magorianin luolaa kun Thaeleira juoksi heitä päin ja tarrasi peloissaan Navahoon kiinni. Varsan osoitettua päin pelon aiheuttajaa, Banea, katsahtivat kaksoset toisiinsa ja pakosuunnitelma oli sillä selvä. Nava oli aikeissa viedä Thaen Magorianin luolaan äidin ja isän luo, sillä välin kun Caern pidättelisi Banea poissa heidän luoltaan, mutta vanhempia ei näkynyt enää siinä mihin nuo oli jätetty. He olivat siis varmasti menneet omaan luolaansa jo nukkumaan Teherainin kanssa. "Vien sinut kotiluolalle, isä ja äiti ovat varmasti jo siellä." Navaho sanoi siskolleen ja he suuntasivat kotiluolalle. Nava pystyi kuulemaan sen sekunnin kun Bane yritti lähestyä heitä ja Caern pysäytti Banen. Nuorempi kaksonen ei kuitenkaan kääntynyt heidän suuntaansa vaan jatkoi Thaeleiran turvaan viemistä. Caernunnos osaisi kyllä pitää huolen itse itsestään etenkin Banea vastaan.

[Thaeleira]

Thae tunsi olonsa heti turvalliseksi, kun Navaho lähti viemään häntä kohti omaa kotiluolaa. Kun he olivat päässeet etäämmäs Caenista ja Banesta, Thaeleira katsoi isoveljeään kasvoihin: "Miten Tiny tiesi että susilla oli pimeän piirto? Miksi se tuli tekemään pahaa tänne? Miksi se johdatti ne sudet meidän luokse?" Thaeleira oli hämmentynyt tästä kaikesta ja lisäkysymyksenä hän kysyi: "Miksi se sai oman luolan, jos se tekee pahaa?" Tyttö ei ymmärtänyt aikuisia juurikaan ollenkaan, ainakaan tässä tapauksessa.
Hän oli hyvin hämmentynyt ja oletettavasti oli Navahokin, ainakin ilmeestä päätellen. Kotiluolassa hän vasta kertoi sitten Navaholle ja isälle kaiken mitä oli kuullut Magorianin ja Tinyn väliltä. Oli hänen onnensa, olla hyvä muistinen, sillä hän muisti sanatarkasti kertoa kaiken mitä nämä olivat keskustelleet. "En vain ymmärrä miksi se sai luolan, jos se tekee pahaa", Thaeleira sanoi ja katsoi isiään silmiin. "Ei kai kukaan halua tänne ketään, joka tuo vaaran kylään asti?" Thaeleira sanoi ja painautui isiään vasten.

//Haittaako, että tein hivenen hitin Navahosta ja pistin ne luolaan.//

[Navaho]

//Ei haittaa se oli muuteski aik lähel mitä mä aattelin kirjottaa Navahon tekee sen jälkeen ku kuuli Thaeleiran kysymykset

Matkalla kotiluolalle Thaeleira alkoi kyselemään Tinyn laumaanliittymisestä ja mitä enemmän Thae puhui sitä hämmentyneemmäksi Nava tunsi itsensä. "Tiny johdatti sudet meidän luokse?" Tuo huudahti epäuskovana, kun varsa oli sanonut epäilyksensä. Todellakin; jos susia ei olisi pitänyt olla Kielletyssä metsässä jonkun oli täytynyt tuoda ne sinne. Tuon täytyi olla Tiny, tai joku niistä muista kentaureista Tinyn mukana, mutta miksi? Navaho ei ollut kuullut tarpeeksi Magorianin ja Tinyn keskustelusta ja rupesi nyt miettimään mitä pieni kentauri oli vastannut keskustelun loppupuolella hiljentäessään ääntään, että se saisi Thaeleiran uskomaan Tinystä noin. Nava oli kyllä kuullut että Tiny olisi tiennyt pimeänpiirroista, mutta oli keskittynyt veljensä mallista enemmän siihen kuinka tuttavallisesti nuo keskustelivat. Tarkemmin ajateltuna koko salakuuntelu oli ollut Caernin idea ja kiinnostus uusia laumanjäseniä kohtaan näinkin äkkiä, puhumattakaan itse salakuuntelusta, oli Caerniltakin jotekin epätavallista. "Jos Magorian luottaa siihen niin ei minulla paljoa ole vastaan sanomista." Navaho vastasi Thaeleiralle hieman epävarmana, mutta oli sitä mieltä, että Magorian varmasti tiesi mitä teki ja jos laumanjohtaja halusi antaa Tinylle mahdollisuuden ei Navaho tosiaan aikoisi vastustaa. Hän vain luultavammin jättäisi tuon hohtosilmäisen kentaurin omiin oloihinsa. "Ehkä se halusi oman luolan? Koska jos useampi saisi tietää tästä, kuinka monen uskoisit yrittävän tehdä sille pahaa etenkin, jos asuisi samassa luolassa Tinyn kanssa?" Navaho yritti järkeillä ja totesi, että koko tapaus oli niin sekava, että se sai Navaholle aikaan päänsärkyä.

Kotiluolaan saavuttuaan Thaeleira kertoi vanhemmille kaiken ja Navakin kuuli nyt koko tarinan siinä sivussa. Thaeleira tarrasi kiinni isänsä kylkeen ja Navaho tuijotti hiljaa kotiluolan nuotioon. Teherain oli nyt nukkumassa sikeästi omassa nukkumapaikassaan luolansuusta kauimpana. Vanhemmat olivat yhtä hämillään tapauksesta kuin Thae ja Nava. Kuitenkin he tiesivät koko Magorianin menneisyyden ja nyt myös sen, että Tinykin oli osa tätä tarinaa. Vanhemmat katsahtivat toisiinsa ja Bolvangar aloitti selvittämällä hieman tilannetta, ainakin siltä se tuntui Navahosta. "Ehkä Tiny teki pahojaan, mutta tuo kuitenkin on kentauri ja kentaurit pitävät yhtä." Äiti nyökkäsi ja päättäväisenä tuo silitti Thaeleiran päätä kun tuo tukeutui isäänsä, rauhoitellen tuota vielä enemmän. Sitten Helen kertoi mitä hän uskoi Magorianin tuntevan tuossa tilanteessa. "Jos joku teistä tekisi jotain pahaa, joka saisi muut pelkäämään teitä, voisitte kuitenkin aina luottaa siihen, että perheenne rakastaisi teitä siitä huolimatta." Helen piti pienen tauon ajatellen tilannetta tarkemmin. "Uskon myös Magorianin osaavan pitää Tinyn poissa ongelmista." Helenin rauhoittaessa Thaeleiraa alkoi Navahokin hieman palautumaan alkuepäilyksestä ja nyt oli varma, että Tinystä tuskin koituisi enempää harmia. Navaho päätti lähteä nyt omaan luolaansa nukkumaan, sillä viimeistään nyt oli väsymys iskenyt jo Navahoonkin päänsäryn kera. Toisiksi vanhin varsoista hyvästeli vanhemmat ja Thaeleiran toivottaen myös hyvät yöt perheelleen ja lähti omaan luolaansa kylän itä-luoteissuuntaan.

// ja oisko tämä nyt täs vai haluutko viel tehä oman lopetus roolin?

[Thaeleira]

//No kiva, mie vielä pienen pätkän skriivaan.//

Kun isä ja äiti saivat jotenkin selitettyä tilanteen, ymmärsi Thaeleira sen niin hyvin kuin vain lapsi asian voi ymmärtää. Tyttö halasi äitiään, joka silitteli häntä myös rauhoittavasti ja pieni vasa tunsi olonsa siinä turvalliseksi. "Minä koitan olla tekemättä mitään pahaa", Thaeleira sanoi hiljaa ja haukotteli hieman. Navahon toivottaessa hyvät yöt vanhemmille ja pikkusisaruksille, ymmärsi tyttö, että tilanne oli nyt lopultakin rauhallinen. Thaeleira katsoi toisiksi vanhimman veljen perään ja katsoi sitten kumpaistakin vanhempaa silmiin. "Minä olen onnellinen, että minä kuulun tähän perheeseen", hän sanoi ja suunnaton rakkaus näkyi tytön silmissä viattomasti ja hymykin oli herttainen. Tyttö halasi kumpaakin vielä kerran ja meni sitten pienelle tasaiselle kivelle, joka oli hieman korkeampana kuin muut, sillä siitä kiveltä saattoi nähdä pienen pienestä reiästä suoraan taivaalle. Thaeleira katsoi aamuista taivasta jonkin aikaa, ennen kuin käpertyi tasaiselle alustalle nukkumaan. Pieni vasatyttö otti peukalon suuhunsa, se oli yleensä merkki siitä, että hän oli tyytyväinen ja onnellinen.

//Juu eiköhän tää sit tässä ollut. Kiitosta mahti pelistä =)//

[Navaho]

// Kiitos myös sullekin