Etsintöjä täydessä kuussa

[Thaeleira]

//Lexus kaksosineen tänne. Varoitus, voipi sisältää raakuutta ja verta.//

6-7. Toukokuun välinen täydenkuunyö, vuonna 1974

Thaleira oli monen monta kertaa yrittänyt livahtaa metsään, jopa sen jälkeen, kun isä-Bolvangar oli hänen kanssaan sinne lopulta lähtenyt. Aina oli kuitenkin joku lauman vartijoista huomannut hänet viime tipalla ja estänyt itkevän lapsen pääsyn metsään. Usein vartijat olivat vain vetäneet epätoivoisen lapsen tiukkaan halaukseen ja rauhoitelleet sekavamielistä varsaa ja palauttaneet tämän sitten Bolvangarin tai Helenin huomaan. Tyttöparka olisi vain niin kovasti halunnut vieläkin nähdä vanhempansa ja päästä näiden mukaan, missä nämä sitten ikinä kulkivatkaan, sillä oli epäreilua, kun kaikilla muilla lauman varsoilla oli ihka omat isit ja äidit. Hänellä oli vain lainavanhemmat, Helen ja Bolvangar, joita hän kyllä myös rakasti, mutta kaipuu ihka omiin vanhempiin oli toisinaan ylitsepääsemättömän voimakasta ja se teki hänessä niin pahaa sisäisesti.

Kun huhtikuinen täysikuu alkoi kohota taivaalle, pääsi Thaeleira vihdoinkin pujahtamaan metsään, niin ettei kukaan huomannut sitä. Toki Thaeleiraa oli varoitettu, ettei täydenkuun aikaan saisi metsään lähteä, sillä silloin useimmat pahuuden pedot olivat liikkeellä ja näihin lukeutui ihmissudet. Tyttö kuitenkin lähti harhailemaan sinne suuntaan, jossa oli vanhempansa kohdannut, Bolvangarin ollessa mukana. Hän vilkuili tähdistä suuntaa ja osasikin melko hyvin suunnistamaan niiden avulla. Heidän laumassaan nimittäin oli vanhin nimeltä Homysios, joka aika ajoittain tähtiöinä, kokosi lauman varsoja kalliolle ja opetti heille, kuinka tähtien avulla löytäisi perille ja joinain öinä Homysios vei varsoja metsään ja varsat saivat käytännössä etsiä Homysioksen vihjeiden avulla perille.
Thaeleira pysähtyi suurella aukealla katsomaan tarkemmin tähtiä ja lähti sitten suuntaan, jossa vanhemmat olivat näkyneet. 
Metsä synkkeni ja pian tähtiä näkyi vain välillä, puiden latvojen takaa. 

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun Thaeleiran vaistot nousivat voimakkaasti esiin ja käskivät tytön pysähtyä ja pian hän huomasikin tuijottavansa ihmissutta silmiin. Hän kohottautui takajaloilleen ja huitoi etujalkojaan kovasti saaden hukan perääntymään. Tyttö lähti perääntymään, kun takaa kuului murinaa ja hän käännähti vain huomatakseen kaksi ihmissutta estämässä kulkua. "Häipykää!" tyttö kivahti ja hänen äänensä hieman värähti. Pieninkin ihmissusi näytti vahvemmalta kuin mitä hän. "Kuuleko kukaan?!" hän huusi yöhön ja parahti kovaan ääneen: "Auttakaa minua!"

[Navaho]

Navaho ja Caernunnos olivat iltasella heittelemässä puukalikoita lauman kokkoon, jotta se pysyisi vielä muutaman tunnin kirkkana valontuojana. Kylässä oli vielä muutama kentauri hereillä vahtivuorossa olevien vartijakentaurien lisäksi ja niin tuon hiljaisuuden saattelemana kaksoset olivat vaipuneet omiin ajatuksiinsa. Hiljaisuuden kuitenkin rikkoi heidän isänsä ääni, joka hieman huolestuneena kysyi heiltä: "Luulin, että Thaeleira olisi täällä? Hänen pitäisi olla jo nukkumassa, mutta äitinne sanoi ettei koko varsaa löydy mistään." Navaho katsahti ihmettelevästi Caernunnokseen päin, joka puolestaan näytti nyt yhtä huolestuneelta kuin heidän isänsä. "Missä se sitten on?" Caernunnos kysyi ja Navaho näki miten isän huoli vain syveni tuon kasvoissa. "Äitinne ei voi kovin hyvin ja vaikka tiedän mihin Thaeleira on luultavasti mennyt, en voi lähteä hänen peräänsä ja jättää Heleniä yksin. Teherain on jo nukkumassa ja Ayáttara vaatii että vahdin äitiänne yön yli." Bolvangar huokaisi ja Caernunnos ehdotti, että hän ja Nava olisivat jääneet vahtimaan äitiään. Bolvangar pudisti päätään ja oli sitä mieltä ettei se olisi kaksosten homma. Kaksoset katsoivat toisiinsa ja hyväksyivät, että heidän olisi nyt lähdettävä etsimään Thaeleiraa mistä ikinä Bolvangar uskoi varsan läytyvänkään. "Järven rannalla, kilometri täältä pohjoiseen näimme Thaeleiran kanssa vanhan johtajan aaveen tammoineen muutama kuu sitten. Oletan että se varsa on kielloista huolimatta lähtenyt etsimään vanhempiaan." Kaksosten isä selitti ja lisäsi huokaisten: "Ottakaa miekkanne mukaan. Thaeleiran mielestä oli hyvä idea lähteä etsimään heitä täydenkuun yönä." Navaho tuhahti naurahtaen ja Caernunnos töytäisi tätä kylkeen etukaviollaan. Bolvangar pudisti päätään ja tuuppasi kaksoset matkaan. "Ja Navaho, yritä olla joutumatta eksyksiin sinäkin." Nyt Caernunnosin oli vuorostaan virnistettävä ja Navaho läimäisi tätä takaraivoon. Lopulta kaksoset nyökkäsivät isälleen ja lähtivät noutamaan miekkojaan.

Ennen lähtöään he halusivat vielä nähdä äitinsäkin ja niinpä nuo astelivat vanhempiensa luolaan, nyt miekat mukanaan, ja näkivät melankolisen näköisen Helenin lämmittelemässä makuullaan pienen nuotion ääressä luolan keskellä Bolvangarin vieressä, makuullaan tuokin. Teherain tuhisi kauempana nuotiosta hirventaljoihin kääriytyneenä. Helen katsahti heihin ja nousi ylös Bolvangarin auttaessa tuota enemmän tai vähemmän. Haikeana Caernunnos hymyili Helenille ja halasi tuota. "Ei huolta, äiti, me tuodaan kyllä Thaeleira takaisin." Helen naurahti hymyillen ja vastasi: "Älkää näyttäkö noin apeilta, Thaeleira löytyy kyllä ja minusta teidän ei tarvitse huolehtia!" Helen toppuutteli kaksosia ja passitti Navahon hyvästelyn jälkeen nuo seikkailulleen. "Thaeleiran olisi parempi löytyä, en usko että äiti kestää enää yhtäkään menetettyä varsaa." Navaho sanoi kun he olivat jo hyvän etäisyyden päässä kotiluolasta. Caernunnos hymähti, ollen samaa mieltä Navahon kanssa. Vain pari päivää aiemmin oli Helen joutunut taas luopumaan yhdestä varsasta ja vaikka kaksosten vanhemmat olivat aina halunneet suuren varsakatraan, alkoi Helen olemaan jo hieman liian vanha kantamaan enää uutta varsaa. Kaksoset tiesivät myös, että vaikka Helen vaikuttaisi ulkoisesti normaalilta, oli varsojen menettäminen kerta toisensa jälkeen ollut iso kolaus tamman terveydelle. Ehkä ei niinkään fyysiselle, mutta henkiselle terveydelle, eikä Bolvangarkaan ollut sen paremassa kunnossa. Navaho oli ollut jo teininä sitä mieltä, ettei hankkisi ainuttakaan varsaa, jos se aiheuttaisi kantavalle tammalle yhtä paljon kipua ja murhetta niinkuin tuon äidille oli aiheutunut. Vielä vähemmän hän halusi varsaa nyt, kun tuo kantava tamma tulisi olemaan Navahon rakas Jinnunga.

Pian kaksoset olivat jo ohittaneet kylän aukean rajat ja suuntasivat pohjoiseen. Puolen tunnin kävelyn ja ahkeran jäljityksen jälkeen Caern höristi korviaan ja kääntyi Navahon puoleen. "Kuulitko tuon?" Ääni kuului uudemman kerran ja ehkä selvemminkin nyt kun nuo kuuntelivat tarkemmin. "Thaeleira!" Navaho kuiskasi ja saman tien Caernunnosin naama valahti valkoiseksi kun tuo sai sanoistakin enemmän selvää. Molemmat tajusivat kahdeksanvuotiaan huutavan apua. "Nyt äkkiä!" Caernunnos huudahti ottaen miekkansa huotrastaan ja alkoi ravaamaan ääniä kohti. Navaho seurasi perässä ja toivoi että he ehtisivät paikalle ajoissa. Kohta he tulivatkin aukiolle jolla oli heidän kauhukseen kolmin kappalein ihmissusia ja kaiken tuon keskellä oli Thaeleira pelosta kankeana. "Thaeleira!" Caernunnos huusi ja lähti rynnimään kohti ihmissusia Navaho perässään.

[Thaeleira]

Pikku-Thaeleira, oli lähes lamaantunut pelosta, hän katsoi kolmea ihmissutta peloissaan ja taisi kyyneleetkin vieriä poskille. Kauhu oli asettunut hänen rintakehänsä ja vatsan alueelle, eikä tyttö parka osannut tapella vastaan. "Auttakaa minua", hän nyyhkäisi jo hiljempaa, uskoen vakaasti, päätyvänsä ihmissusien raatelemaksi. Hän ei voinut perääntyä minnekään suuntaan ja kyyneleet valuivat tyttöparan poskille valtoimenaan. Hän oli jo lyhistymässä silkasta kauhusta ihmissusien keskelle, mutta onneksi hän huomasi paikalle laukkaavat puoliveljensä, saaden voimaa sen verran jäseniinsä, että pystyi seisomaan vielä, vaikka kaikki jalat tärisivät hyvin hallitsemattomasti. Kun hän yritti tärisevin askelin astua kaksosia kohti, yksi ihmissusista murisi vain pahemmalla äänellä ja varsan suusta karkasi parahduksen tukahtunut ääni ja hänen kasvonsa olivat hyvin vääristyneet itkusta ja kauhun saattoi huomata hänen jokaisesta solustaan. Kun kaksoset lähtivät rynnimään ihmissusia kohti, lähin ihmissusi hyökkäsi näitä kohti, mutta sai varsin nopeasti miekasta käpäläänsä ja ulvahti kovaa, mutta pyrki hyökkämään näitä kohti uudestaan, kun yksi taas pyrki lähemmäs kauhusta pelokasta varsaa.
Hänen olonsa kuitenkin oli hieman helpottunut, kun kaksoset olivat löytäneet hänet ja tyttö pyrkikin, kauhusta ja tärisevistä jaloistaan huolimatta, perääntymään kodin suuntaan.

[Navaho]

Kun Caernunnos sai ensimmäisen osuman suteen, kaksoset vilkaisivat toisiaan ja toimintasuunnitelma oli keskusteltu läpi sen enempiä puhumatta. Caern kiinnittäisi susien huomion ja Navaho nappaisi Thaeleiran mukaansa. Nava nyökkäsi ja kääntyi Thaeleiran puoleen. Tyttö oli miltei toimintakyvytön, mutta silti vaistot olivat vahvat ja varsa yritti pakoon täristen kauhusta. "Thae!" Navaho huudahti ja juoksi tuon luokse nähdessään yhden suden vielä keskittyvän Thaeleiraan. Vaikka varsa oli ollut oikea maanvaiva Navahon ollessa vielä kahdenkymmenenviiden ikävuoden paremmalla puolella, oli Nava kuitenkin kiintynyt tyttöön jo sen verran, että tuon menetys ihmissusille olisi kamalaa. Osuessaan suden kohdalle, Navaho nosti miekkansa ja silpoi suteen syvän viillon lantiosta lapaluuhun. Otus ulvati kivusta ja luikki syvemmälle täydenkuun valaisemaan metsään, josta pian kuului monen muun suden ulvontaa. Vaikka ihmissuden retku tuskin selviäisi verta tihkuvasta viillostaan, oli niitä siltikin useampi kipale odottamassa jossain kauempana ja jos ne osuisivat kohdalle vielä kentaurien ollessa kahden muun ihmissuden kimpussa, ei siitä hyvä seuraisi. Adrenaliiniryöpyn avuin Nava nosti Thaeleiran selkäänsä ja huusi Caernin huomiota. "Caern! Niitä on lisää! Lähdetään!"

[Thaeleira]

Thaeleiran pelko oli hieman laantunut, kun kaksoset tulivat paikalle, mutta silti kauhu oli hyvin syvällä tytön sisällä. "Nava, Caern", tyttö sai parahettua, kun Navaho juoksi hänen luokseen. Tyttö käänsi päätään aavistuksen pois päin, kun Nava iski ihmissuden lantiosta lapaluuhun syvän viillon. Samassa Thae kuuli muiden susien ulvontaa ja hänen jalkansa tärisivä vain enemmän, mutta pelko alkoi laantua, kun Navaho nosti hänet selkäänsä vahvoilla käsivarsillaan. Tyttö vaihtoi asentoaan tavalla, että hän pystyi pitämään kunnolla, Navan lantiosta kiinni tippumisen välttämiseksi. Tyttö koitti katsoa näkyisikö tähtiä, mutta puun latvat peittivät ne juuri siitä kohtaa. "Caern mennään! Ne hyökkää lisää sieltä", Thaeleira huusi toiselle isoveljelleen. Hän ei halunnut menettää näistä kumpaakaan, nämä olivat hänelle tärkeitä ja nämä jopa tulivat pelastamaan häntä.

[Navaho]

Caernunnos nosti katseensa pois kahdesta ärhäkästä ihmissudesta, joita hän oli parhaansa mukaan pitänyt ahkerana ja poissa Thaeleiran luota. Hän oli yrittänyt olla tappamatta tai satuttamatta niitä kovinkaan pahasti; ties keitä otukset olisivat kun ne muuntuisivat takaisin ihmisiksi. Toisin kuin Nava, jonka Caern oli nähnyt havoittavan kolmatta sutta pahemmin kuin olisi tarvinnut. Toisaalta, nyt kun Navaho ja Thaeleira molemmat huusivat että metsässä oli niitä lisää, ei Caernunnoskaan nähnyt muuta keinoa kuin tapattaa nämäkin. Ihan vain siitä syystä, että kolmikko voisi joutua saarroksiin ja ylivoiman uhkaamaksi mikäli ihmissusia olisi enemmänkin. Molemmat kentaurit olivat kuulostaneet lievästi huolestuneilta, joten otusten tappaminen olisi varmasti parempi. Caern suuntasi keskittymisensä taas susien pariin ja iski miekallaan molempia kaulaan vuoronperään, vältellen samalla niiden raivoisia vastaiskuja, kunnes ne lyyhistyivät maahan verisinä möykkyinä hämärässä. Kentauri tunki miekkansa takaisin huotraansa ja hölkkäsi pian sisarustensa luo, kiristäen tahtia juoksuun Navahon perässä, kun tuo lähti jo kohti kylää. Metsä vilisti heidän ohitseen porukan ravatessa jälkiänsä myöten takaisin päin. Matka kestäisi jonkin aikaa, mutta sudet eivät olleet kuulostaneet liian lähellä olevilta, joten heillä oli tuskin sen suurempaa ongelmaa kavioissaan.

Vähän ajan päästä, heidän juostessaan, Caernunnoksen toinen etujalka alkoi kivistelemään ja ori huomasi saaneensa syvähkön viillon polven ja kavion välille. Haava vuosi verta, muttei hengenvaarallisesti. Mistä haava oli tullut ei Caernunnos tiennyt tarkkaan, mutta oli mahdollista että hän olisi taistellessaan saanut sudelta syvemmän viillon kuin oletti tai sitten hän oli viiltänyt sen johonkin juostessaan risukkoisessa metsässä. "Nava! Onko sulla sattumalta jotain sitomistarpeita mukana? Jalasta tulee verta ja jos sudet haistaa sen, koko kylä on vaarassa; ei me niitä mukanamme voida tuoda." Navaho kääntyi Caernunnoksen suuntaan ja hidasti tahtiaan pyshtyäkseen ja niin teki myös Caernunnos. Pysyhtyessään Navaho laski Thaeleiran alas ja askelsi katsomaan Caernunnoksen haavaa tarkemmin niukassa valossa. Veri näytti mustalta. "Ei tietenkään ole. Ei parantaminen ole minun hommaani." Navaho mutisi. "Mutta haistaa ne sen ilmastakin! Et sitten keksinyt parempaa hetkeä saada naarmua vastustajalta! Yleensä sinä ylpeilet aina sillä ettet naarmuunnu ikinä!" Turhautuneena Navaho töytäisi Caernunnosta koko painollaan takajalkojen varassa ärtymyksestään, joka oli nyt puoliksi paniikin aikaansaannosta. "Navaho!" Caernunnos murahti vastaan ja oli miltei aikeissa töytäistä takaisin, mutta tiesi sen olevan hyödytöntä. Heillä ei ollut kauaa aikaa ennenkuin sudet saisivat heidät kiinni. Jos ne olisivat edes lähteneet heitä jahtaamaan, mikä kyllä vaikuttaisi todennäköisemmältä, etenkin nyt kun ne haistaisivat verenkin. Ja jos he nyt keskenään alkaisivat tappelemaan se vain viivyttäisi kentaurien pakoa. "Entä sinä?" Navaho kääntyi nyt hieman turhautuneena Thaeleiran puoleen. "Tuleeko sinustakin verta?" Navaho kysyi ja kääntyi kuin lähteäkseen jo takaisin matkaan. Sidetarpeita ei ollut ja pysähtyminen oli ollut hetken mielijohde, jota Navaho nyt katui nähdessään verivanan valuvan maahan Caernunnosin kaviota myöten. Sudet todellakin haistaisivat sen ja jos emme pidä kiirettä ne saavat meidät kiinni.

[Thaeleira]

Thaeleira koitti pysyä Navan selässä parhaansa mukaan kun isoveli laukkasi eteenpäin. Hän säikähti hieman, kun Caern kertoi että tällä oli syvä haava. Thaeleira ei ollut kertonut kellekään, mutta hän oli henkihieverissä olleen kissanpennun, saanut vielä täysin hyvinvoivaksi, joten kun Navaho laski hänet maahan ja kysyi tämän vointia, tyttö vaan katsoi itseään. "Ei minulla ole mitään. Mutta voisin katsoa Caernin haavaa", Thae sanoi ja katsoi sitten ensin Navahoa ja asteli sitten Caernunnoksen jalalle. Hän laskeutui katsomaan isoveljensä jalkaa ja tunsi voiman kiertävän koko kehossaan. Hän laski kätensä syvän haavan kohdalle ja sulki silmänsä, antaen panartavan voiman sisältään tulla, kipinöinä ja salamoina, käsiä pitkin haavaan. Caernunnoksen haava alkoi kuroutua umpeen ja pöpöt poistuivat haavasta, kun syvä haava sulkeutui, jättäen vain vähän arpea jalkaan. Tyttö nousi ja katsoi isoveljeään kysyen: "Sattuuko siihen vielä vai onko se parempi?"

[Navaho]

Caernunnos mutristi kulmiaan Navahon kiihtymiselle, mikä oli Caernin mielestä aivan hyödytöntä tilanteessa, johon he nyt olivat päätyneet. Vielä vähemmän tuo tykkäsi Navahon käyttäytymisestä, kun tuo alkoi kääntää huonotuulisuutensa Thaeleiran puoleen. Tilanne oli kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin se edes oli kerennyt alkaakkaan ja Navaho oli jo useamman askeleen päässä heistä. Yllättyneenä Caernunnos katsoi pois Navahosta Thaeleiraan, kun varsa tuli häntä lähemmäs ja laski kätensä orin haavalle. Nyt alueen ympäristö tuntui helpottavan viileältä aikaisempaan jomottavaan ja viiltävään kuumuuteen verrattuna. Varsa jatkoi parantamista ja haava umpeutui kuin tyhjästä eikä verta enää tullut haavasta edes tiputtaen. "Ei. Ei siihen koske enää..." Caern vastasi hiljaa mietteliäänä tuon kysymykseen. "Osaat siis parantamista?" Kentauri kysyi ja nosteli haavajalkaansa kuin testatakseen sen tukevuuttaa enemmän.

[Thaeleira]

Thaeleira katsoi poistuvaa Navahoa ja sitten keskittyi Caernunnoksen jalkaan. Kun tämän jalka lopulta parantui hän vastasi miehelle. "Huomasin sen muutama monta päivää sitten. Kun löysin kissanpennun. Se oli ihan tosi kurjassa kunnossa ja kun pidin sitä sylissäni, se olikin yhtäkkiä ihan terve", tyttö kertoi ja lisäsi: "Päätin kokeilla sitä jalkaasi." Tyttö oli hieman hämmentynyt kyvystään ja siitä että oli parantanut haavan ja katsoi isoveljeään epävarmasti. "Se on varmaan ihan hyvä juttu, että osaa sellaista", hän sanoi vähän kysyvällä äänellä. Varsaneito katsoi sitten toisen kaksosen suuntaan ja kysyi: "Onko Nava taas kauan tuollainen tyly?" Hän oli tottunut, että Navaho oli toisinaan hänelle tyly, mutta hän tiesi, ettei se ollut pahuutta. Nava vain oli sellainen.

[Navaho]

Caernunnos kuunteli kiinnostuneena Thaeleiran tarinaa tuon voimista. Oli epätavanomaista, että joku oppisi taidon vain muutaman kerran jälkeen ja näinkin hyvin. Ellei Thaeleiralla sitten ollut jo opettajaa, josta Caernunnoksella ei ollut tietoa. Ehkä Ronan tai joku lauman tammoista? Jinnunga ei ollut puhunut opettavansa ketään parantamisen saloissa ja Navahon kauttakin hän varmasti olisi jo kuullut asiasta. Tarkemmin ajateltuna, Caern olisi varmasti kuullut Thaen taidoista äidiltään. Ehkä tuo ei ollut kertonut vielä kellekkään? Thaeleiran nykyinen opettaja Homysios ei Caernunnosin tietojen mukaan opettanut parantamista.

Caern nyökkäsi hymisten varsalle, kun tuo epävarmana kysyi taitojensa hyödyllisyyttä. Parantamisen kyky oli arvokkampi kuin kukaan laumasta osasikaan sitä arvostaa. Tarpeeksi vahvat parantajat osasivat jopa parantaa kuoleman kielissä olevia. Sellaista tosin ei Caernunnosin kylässä vielä ollut. Jos olisi, äiti ei olisi menettänyt niin montaa varsaa... Caernunnos pudisti päätään ja keskittyi taas Thaeleiraan, joka katsoi nyt Navahoon päin. Vanhempi kaksosista huokaisi ja taputti varsaa päälaelle. "Tuskinpa. Se vaan ei tykkää stressistä ja kun perhe on uhattuna se pitää siitä vielä vähemmän. Ei hyvä yhdistelmä Navalle." Caern naurahti ja pudisti päätään. Kentauri ymmärsi, jos varsa piti Navahoa uhkaavana ja aggressiivisena. Sellainen tuo oli ollut useimmiten aina Thaeleiran seurassa, mutta viime vuosina Caernunnoksen veli oli hieman rauhoittunut Thaeleiraa kohtaan ja näki tuon enemmän perheenjäsenenään. Ehkä Thaeleira tuntisi olonsa myös paremmaksi, jos hän ja Navaho löytäisivät jotain yhteistä mistä keskustella. "Hei, sinähän pidät tähdistä, etkö?" Caernunnos kysyi saadessaan idean, joka voisi toimia.

[Thaeleira]

"Minä en kertonut kenellekään, kun tämä on niin outoa. Huomasin sen kissan pennun ja minua niin suretti sen huono vointi, se vaan vikisi ja oli ihan haavoilla ja sitten kun itkien pidin sitä sylissäni, se parani", Thaeleira kertoi hämmentyneenä Caernunnokselle. Vanha-Polope, joka tiedettiin olleen nuorena, hyvin voimakas parantaja ja jonka taidot vieläkin olivat suuressa arvossa, oli opettanut Thaeleiralle parantajan taitoja, kun tämä oli huomannut tytössä sellaista voimaa. Hän ei ollut vain tehnyt sitä muiden silmien edessä, koska hän ei halunnut Thaeleiran joutuvan silmätikuksi, koska tämän voimat olivat tavallista suuremmat, kuin mitä tytön ikäisillä varsoilla oli. "Polope-täti, on auttanut ymmärtämään näitä voimia, mutta hän ei halunnut lauman edessä minun olevan näiden kanssa, koska ne ovat kuulemma isommat, mitä kuuluisi", Thae kertoi isoveljelleen, hänestä tuntui että hän oli erityislaatuinen ja että hän ei sovi muiden joukkoon senkään takia.

Navahon negatiiviselta tuntuva asenne, oli voimakas ollut aina Thaeleiran läsnäollessa ja se sai hänet tuntemaan vain epätoivotummaksi. Onneksi Caern oli kivampi. Vaikka Navahon asenne oli paljon muuttunut positiivisemmaksi, silti Thaeleirasta tuntui, ettei hän kelvannut isoveljelle. "Joo, minä rakastan tähtiä", Thaeleira sanoi ja hänen silmänsä alkoivat tuikkia innosta. "Ne on ihania", hän sanoi ja puristi haltioituneena käsiään yhteen.

[Navaho]

Niin tietysti, vanha Polope oli Thaen opettaja. Caernnunnos ajatteli ja kuunnellessaan Thaeleiran kertovan asiasta lisää, oli hän samaa mieltä taitojen salassapitämisestä. Toistaiseksi ainakin. Ehkä Thaeleiran kasvettua enemmän voisi tuo ottaakin lauman johtajaparantajan paikan, jos voimat olisivat siihen mennessä kasvaneet yli muiden parantajien, mikä vaikutti Caernunnosin mielestä todennäköiseltä. "Olen varma, että jos Polope tahtoo sinun pitävän kykysi salassa vielä jonkun aikaa, olisi se vain hyvä asia. Ainakin saat yksityisopetusta." Caern hymyili varsalle, yrittäen piristää tuota sillä tyttö oli mennyt hieman haikean oloiseksi. Tämän jälkeen varsa kysyi Navahosta ja Caernunnosin vastauksen jälkeen, Caern päätti tehdä jotain sen asian hyväksi, että Nava ja Thae lähentyisivät. Caernunnos hymyili varsan innostuneisuudelle, kun hän oli päättänyt kysyä tähdistä. Tyttö oli kuin olikin heti kirkastunut. Caern virnisti tuolle ja sanoi: "Navahokin pitää tähdistä. Hän ei kyllä osaa lukea tai tulkita niitä, ei vaikka henki olisi uhattuna. Mutta kaiken muun se kyllä tietää tähdistä ja avaruudesta. Voisit vaikka kysyä Navalta jotain niistä. Usko pois, et saa sitä lopettamaan kun se kerran on alot-" Ennenkuin kumpikaan kerkesi sanomaan sen enempiä, Navaho ilmestyikin puiden lomasta takaisin kaksosensa ja Thaeleiran luo hieman malttamattoman näköisenä. "Tuletteko te nyt sieltä vai nuotiotako te rupesitte tekemään?" Kentauri kysyi ja siirsi viereisen kuusen oksaa pois naamaltaan.


//Muokkasin vähän tota edellistä rooliani kun tajusin et tähän aikaan Torvus ois ollu 14 vuotias eli ei varmaan ihan eka vaihtoehto Caernunnosin pohdinnoissa opettamaan Thaeleiralle noin äkkiä parannusta vaikka Torvus oiskin hyvä parantaja. Tilalle laitoin siis Ronanin joka oli kans yks Tylypahkan lauman jäsenistä niis kirjois.

[Thaeleira]

//Oukki doukki. Mun pääkoppa voi jo paremmin Joten saatan saadakin vastausta aikaan.//

"Niin. En minä siksi halua puhua tästä, jos muut on sitä mieltä, että pitäs oppia hallitsemaan paremmin", tyttö sanoi ja katsoi Caernia ja ilahtui kun tämä vinkkasi, että tähdet voisivat lähentää häntää Navahoon. Hän ei paljoa ehtinyt vastaamaan tähän enää, kun Navaho tuli heidän luoksensa ja oli hyvin malttamattoman oloinen. Varsa vilkaisikin kaksosista lempeämpää ja lähti sitten kohti Navahoa. "Pystythän sä nyt kävelemään kunnolla?" hän varmisti Caernilta ja katsoi sitten Navahoa. "Kyllä me tullaan", Thae mutisi hieman epävarmasti ja katsoi ylöspäin itseään huomattavasti isompaa Navahoa. "Piti hoitaa, Caernunnoksen jalka kuntoon. Ethän säkään halua, että sen jalka on kipee", Thaeleira ei tohtinut enää edes katsoa tuota vaan katsoi Caernunnosta mieluummin, tämä kun sieti häntä paremmin eikä tämän ääni ollut Navahon äänen tavoin kireä.
Thaeleira asteli hieman epävarmasti kuitenkin näiden mukana, vaikka hän ei enää pelännytkään niin askel kuitenkin vielä horjahteli äskeisen järkytyksen takia jonkun verran. Ehkä se johtui tavallaan siitä, kun Navaho oli niin järeä, kun tämä tuli paikalle ja oli hieman ynseä puheissaan.

[Navaho]

//Hyvä hyvä

Caernunnosin varmistettua Thaeleiralle olevansa kunnossa ja pystyväinen kävelemään lauman luokse normaalisti, kääntyi varsa Navahon puoleen. Tyttö ilmoitti hoitaneensa Caernin jalan kuntoon ja Nava vilkaisikin tuon etujalkaa, jossa haava oli ollut. Jalka oli kuin uusi. Siinä ei ollut enää naarmuakaan. Navaho mutristi kulmiaan, katsahtaen ensin Thaeleiraan ihmetyksissään ja sitten Caernunnosiin kysyvästi hieman hämmentyneenä. Caernunnos nosti olkansa muttei vastannut sen kummemmin. Thaeleira kertoisi salaisuutensa Navaholle, jos varsa sitä haluaisi ja kun tuo itse niin päättäisi. Nuorempi kentauriori ei kuitenkaan kysynyt asiasta sen enempää ja vastasi Thaeleiralle. "En en. Olisi sekin vain hidastanut meitä." Sitten tuo kääntyi takaisin kotiaukean suuntaan. Caernunnos ja Thaeleira lähtivät seuraamaan Navahoa, Thaeleira tuon jälkeen, Caernunnos varsan vierellä viimeisenä. Caern taputti Thaeleiraa päähän rauhoittaakseen tuota, kun huomasi varsan askeltavan hieman epävarmasti ja tärisevin jaloin.

Hetken samoamisen jälkeen kuului hyytävä ulvonta, johon vastasi useampi hieman kauempaa kuuluva suden ääni. Ensimmäinen ulvonta oli kuulunut korkeintaan neljänkymmenen metrin päästä. Navaho ja Cernunnos käänsivät molemmat katseensa äänien tulosuuntaan ja Navaho oli jo romahduksen partaalla. "Minähän TIESIN, että ne tulee perään! VAUHTIA!" Tuo huusi kireänä ja alkoi juoksemaan armotonta vauhtia kohti kylää, varmistaessaan samalla kuitenkin, että Caern ja Thae olisivat myös perässä. Vanhempi kaksonen nosti Thaeleiran selkäänsä, kuten Nava oli tehnyt aiemmin ja lähti laukkaamaan Navahon kiinni.

[Thaeleira]

Thaeleira katso Caernunnosta, sillä hän ei itse ainakaan vielä ollut valmis kertomaan tarkemmin kyvystään ja sen kehittämisestä. Kuitenkin nyt oli tärkeintä löytää takaisin lauman pariin ja tyttönen lähtikin Caernin rinnalla seuraamaan Navaa. Hän katsoi epävarmasta vanhempaa kaksosista ja tarttui sitten tämän käteen, joka oli taputtanut hänen päätään. Hänellä oli kelju aavistus, mutta askel hieman varmentui kuitenkin. Kuitenkin veret seisauttava ulvonta sai hänen jalkansa jähmettymään kammosta ja hänen kauhistunut katseensa naulittui kaksosiin, ensin Navahoon ja sitten Caernin. Tyttö nielaisi kuuluvasti ja ennen kuin hän ehti sanoa edes kissaa, oli hän Caernunnoksen selässä ja hän tarttui tähän kiinni samalla tavalla kuin Navahon selässä ollessaan ja pian mentiin täyttä vauhtia eteenpäin. Hän katsoi kauhistuneena ympärilleen ja pelkäsi ihmissusien ilmestyvän joka suunnasta heidän kimppuunsa. Hän koitti katsoa myös tähtiä, mutta vauhti oli sen verran kovaa, ettei hän pystynyt keskittymään niin tarkasti, että kykenisi niistä katsomaan, minne suuntaan he olivat menossa.

//Jepulis =))//