MALLOYE, Oliver Cicero Osiris

[Oliver Cicero Osiris Malloye]

HAHMON NIMI:

Oliver Cicero Osiris Malloye

SYNTYMÄAIKA JA IKÄ:

40-53 v. (8.5.1939, Härkä)

PITUUS JA PAINO: 183 cm ja 91 kg

TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: Oliver ei jästinä käynyt Tylypahkaa, vaan ihan tavallista jästien koulua, jonka tosin senkin jätti kesken muututtuaan vampyyriksi.

PERHE:

    äiti - Melanie Caroline Malloye, 1890-1980

    isä - Louis Jackson Malloye, 1890-1975

    pikkusisko - Saphira Ella Scamander, 1943-?
    siskonpoika - Phoenix Levon Scamander, 1978-?
    ylivampyyri, puoliverinen - Reptilian Samhain Warkworth, 1920-?, kuvassa: Oliver Sykes
    vampyyrimestari, puoliverinen - Remington Rufus Howard, 1919-?, kuvassa: Colin Salmon
    vampyyriveli, jästi - Mircea Vanceslaus Ivanescu, 1938-?, kuvassa: Bryan Ferriter
    vampyyrisisko, puhdasverinen - Anastacia Nina Gilles, 1920-?, kuvassa: Elena Anaya
    vampyyrikumppani, jästi - Jonathan Erasmus Merridew, 1958-?, kuvassa: Stuart Allan

VERENPERIMÄ: Jästi, Vampyyri. Oliverin veriryhmä on A ja rhesus on negatiivinen.

AMMATTI: Elättää itsensä vamppyyrimestarinsa rikkauksilla, joten ei käy töissä eikä hänellä sen liiemmin ammattiakaan ole opiskeltuna, koska jätti koulut kesken.

ASUINKAUPUNKI: Northumberland. Asuintalo on pohjois-Englannissa sijaitseva Warkworthin linna.

MAGIAN TASO JA TAIKASAUVA: Vampyyrinä pystyy muuntumaan suurehkoksi isopetoleikko-lepakoksi, muttei tietenkään pysty taikomaan sen enempää saatikka sitten käyttämään taikasauvaa.

ULKONÄKÖ: Toinen Oliverin kulmahampaista on irronnut miehen jäädessä ihmissusienmetsästäjän ansaan ja nykyyään puuttuva hammas tekee Oliverin ruokailusta normaalia hankalampaa. Oliverilla on lyhyet, tumman (melkeinpä mustat) ruskeat hiukset, jotka kihartuvat jonkin verran. Hänen silmänsä ovat väriltään tumman siniset. Miehen kasvojen muoto on enemmän suorakaiteen muotoinen kuin pyöreä, mutta miehen ruumiinrakenne tuo kasvoihin jonkinlaista pyöreyden tuntua. Oliver on lievästi ylipainoisen oloinen, mutta todellisuudessa miehen painoindeksi on noin 60% lihasta ja 40% rasvaa. Oliver pukeutuu vähemmän vampyyrimäisiin ja rentoihin vaatteisiin, yleensä hihattomaan, kauluspaitaan ja tummiin farkkuihin. Miehen äänestä murrosiän jälkeen muodostui matalan, baritonemaisen ja nasaalisen sekoitus; ei siis aivan sellainen ääni mitä odottaisi hänellä olevan.

PERSOONASTA: Oliver on jokseenkin taipuvainen mustasukkaisuuteen ja kateuteen, etenkin omasta perheestään ja tavaroistaan. Saattaa myös ajoittain vaikuttaa pilalle hemmotellulta kakaralta, etenkin nuorempana, mitä nyt heti Remingtonin ja muiden luo muutettuaan tuhosi melkein koko Warkworthin linnan vain tylsyyttään ja tekemisen puutteesta. Oliver oli tuolloin myöskin erittäin kilpailunhaluinen ja yllytyshullu, mikä kävi erityisesti Remingtonin hermoille. Reptilianin mielestä tosin Oliverin tempaukset olivat vain huvittavia ja usein ylivampyyri nauroikin aina tempauksen päätteeksi katsellessaan Remingtonin raivoamista ja usein olikin se joka päästi Oliverin pälkähästä.

Heikkouksiaan ei mies kovin helposti peitä, sillä hän on oppinut että jos ne peittää, niistä ei ikinä pääse eroon. Niinpä mies saattaa joskus avautua tuntemattomillekin ihmisille sillä tuulella ollessaan. Yksi ainoa asia mitä hän ei myönnä on se, että mies saattaa aina silloin tällöin ikävöidä alkuperäistä perhettään ja haluaisi alkaa pitää heihin uudelleen yhteyttä, muttei ylemmyyden tunteissaan sitä kykene tekemään. Minkäänlaista aloitetta asian hyväksi Oliver ei siis ole antanut itsensä tehdä ja hän ajattelee ansainneensa ikävöinnin tuoman kaivertavan tunteen. Tosin tässäkin on miehellä rajansa ja lopulta vuosien jälkeen Oliver päätyykin lähettämään syntymäpäiväkutsun siskolleen Saphiralle sovinnon toivossa.

Oliver on myös melko suorapuheinen ja saattaa joskus suutuspäissään päästää ilmoille kirosanan jos toisenkin. Hän ei ole pitkiin aikoihin uskonut mihinkään onnellisiin loppuihin ja uskoo ettei kaikelle vaan ole sellaista. Oliver pyrkii kuitenkin olemaan realistinen.

Hyviä puolia Oliverissa on vankkumaton kärsivällisyys ja asioiden loppuun vieminen kunnolla. Iän karttuessa Oliver oppii luopumaan lapsuuden kaunoistaan ja rauhoittuu muutenkin.

Aidosti rakastunut ei Oliver ole kertaakaan ensimmäisen kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana ja sen kerran kun tämän eteen lopulta ilmestyi 'se oikea' oli hän kuitenkin täysin väärä henkilö ja kun Oliver lopulta tajusi olevansa korvia myöten rakastunut, mies kielsi itseltään kaiken rakkauden tunteen tuota kohtaan. Oliver purki lopulta turhautuneisuutensa aggressiivisuutena ulos, joko tuolle henkilölle tai jollekin muulle läheiselleen vampyyriyhteisössä.

ELÄMÄ JA TEOT: Oliver syntyi Lontoossa tavalliselle jästi pariskunnalle esikoislapsena ja eleli kohtuu onnellista elämää vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pikkusiskonsa Saphiran syntymän jälkeen menivät pojan pasmat vähän sekaisin, sillä poika ei ollut tottunut siihen ettei saanut kaikkea vanhempiensa huomiota vaan nyt tuo pieni rääpäle vei suurimman osan rakkaiden vanhempien huomiosta. Tuohon aikaan Oliver oli oikea kauhukakara, mutta Saphiran vähän kasvettua sisarukset kuitenkin tulivat hyvinkin toimeen keskenään ja jossain vaiheessa olivat miltei erottamattomat. Välit kuitenkin kylmenivät jälleen Oliverin saapuessa murrosikään, sillä kun Saphira lopulta täytti 11, tyttö sai Tylypahkan kirjeensä ja sisarusten vanhemmat olivat haltioituneita ja miltei ylpeitä Oliverin pikkusiskosta. Oliverille tuo oli se viimeinen pisara, eikä hän pitänyt lainkaan siskonsa saamasta kunniasta kun tyttö lopulta oli käynyt ensimmäisen vuotensa loppuun Tylypahkan taikakoulussa.
Nämä muutokset tapahtuivat Oliverille juuri pahimpaan murrosiän aikaan ja suutuspäissään hän varasti siskoltansa yhden tuon uusista koulukirjoista kiusallaan. Oliverin oli tarkoitus yrittää jollain tavalla kirota Saphira, mielessän tietysti se että jos siskokin pystyi taikomaan, niin silloin pystyi hänkin. Oliver ei tietenkään onnistunut, mutta keksi etsiä toisen taikavoimaisen tekemään työn hänen puolestaan. Pian hän löysikin voimallisen velhon, joka paljastui myöhemmin myös vampyyriksi, läheltä Viistokujaa josta Oliverin perhe oli ostanut Saphiran toisen vuoden uudet koulutarvikkeet.

Remington Rufus Howard oli ensimmäinen ja viimeinen Reptilian Warkworthin vampyyriksi muuttama perheenjäsen. Remingtonin muuttanut vamppyyri ei Remingtonin jälkeen enää suostunut muita muuttamaan, sillä hänen mielestään oli liikaa katsoa toisen elinvoiman vain katoavan, vaikkakin Reptilian oli vain halunnut antaa Remingtonille toisen mahdollisuuden tehdä elämällään jotain hyvää. Remington siis hoiti seuraavat vampyyriksi muuttamiset. Reptilian Samhain Warkworth oli Warkworthin linnan perillinen, linnan jossa Remington kumppaneineen tulisi asumaan. Itse Warkworthin suku oli oleillut linnassa jo vuosisatoja. Suku oli ollut täynnä velhoja ja noitia ja niinpä ei ihmekkään, että Reptilian sai oman kirjeensä Tylypahkan kouluun Reptilianin täytettyä 11 vuotta. Myöhemmin mies paljastui voimalliseksi animaagiksi ja usein hänet saattoikin nähdä animaagin muodossaan. Tuo muoto oli musta, riutunut ja demoninsilmäinen kissa. Kukaan ei tiennyt miksi Reptilianin animaagimuoto näytti niin ilkeältä vaikka itse velho oli mitä hyväsydämmisin. Reptilian muuttui vampyyriksi pakosta jouduttuaan eksyksiin Kielletyssä metsässä. Velho oli tuolloin liikkeellä pimeällä, etsimässä aineksia liemiinsä, kun vampyyri yllätti animaagin. Reptilian yritti puolustautua ensin kissamuodossaan, mutta vampyyri oli nopeampi ja Reptilianin kissamuoto menetti toisen silmistään. Palattuaan ihmismuotoonsa, ennenkuin Reptilian oli edes kerennyt tajuta mitä oli tapahtunut, oli vampyyri jo kiinni velhon niskassa. Vampyyri imi velholta   veret ja kun tuo oli hädintuskin tajuissaan vampyyri melkein tukehdutti Reptilianin omalla verellään niin, että velhon oli pakko niellä. Reptilian menetti tajunsa ja seuraavan kerran herättyään hän oli muuttunut vampyyriksi. Hän eli pidempään kuin yksikään hänen sukulaisistaan ja lopulta peri linnansa.
Ensimmäistä kertaa Remingtonin nähdessään Reptilian oli jo jonkin aikaa harkinnut kotinsa täyttämistä perheellä, vampyyreillä, lajitovereilla jottei Reptilianin olisi tarvinnut olla niin yksinäinen kun nyt olikin. Reptilian oli nähnyt Remingtonin ampumiskohtauksen ja juuri kun Remington oli kuolemaisillaan, Reptilian muutti hänet vampyyriksi luvan kanssa. Remingtonin ampuja oli ollut miehen ryöstöyrityksen nähnyt poliisi, eli täysin syyttömästä ei ollut kyse, mutta Reptilianin mielestä kaikki ansaitsivat toisen mahdollisuuden.
Toinen vampyyriperheen jäsenistä oli jo valmiiksi vampyyriksi muutettu Anastacia Nina Gilles. Reptilian ja Remington tapasivat naisen, kun he olivat matkalla Transilvaniassa etsimässä lisää muutettavia. Anastacia ei koskaan kertonut Warkworthin vampyyriperheelle kuka hänet oli alunperin muuttanut, mutta Reptilian epäili että muuttaja olisi voinut olla joko itse Dracula (eli tuntematon vampyyrien lajin ensimmäinen jäsen, jota Reptilian vain kutsuu Draculaksi referenssinä siihen kirjaan) tai tuon toisen polven jälkeläinen. Anastacian ja Warkworthin vampyyrien ensitapaaminen oli melko draamantäyteinen sillä Anastacia oli ottanut tehtäväkseen häiritä mustasukkaisuuksissaan erästä naista, joka oli Anastacian mukaan vienyt hänen miehensä. Remington vältteli normaalisti ihmissuhteisiin sotkeutumisia, mutta Reptilianin suostuteltua Remington myöntyi ja he auttoivat Anastaciaa. Lopulta Reptilian tarjosi Anastacialle paikkaa heidän linnassaan ja yhä kasvavassa vampyyriyhteisössä. Anastacia yllätyksellisesti suostui ja he palasivat Englantiin esittelemään Anastacialle Warkworthin linnaa.
Kolmas lisäys Warkworthin vampyyriperheeseen oli Mircea Vanceslaus Ivanescu. Hän oli myös syntyperäinen Transilvanialainen, mutta hän ei ollut sen liiemmin vampyyri kuin velhokaan silloin kun Reptilian, Remington ja Anastacia tapasivat Mircean ensikertaa.  Hän oli orja vangittuna erään rikkaan miehen talossa. Mircea oli myös pahoinpidelty kyseisen rikkaan miehen toimesta, sillä Mircea oli rakastunut yhteen tuon tyttäristä eikä rikas mies pitänyt asiasta yhtään kun sai sen tietää. Tuona talvena, jona Mircea oli lopulta päättänyt paeta, Warkworthin vampyyrit olivat lomailemassa Anastacian kotimaassa. He olivat ratsastusreissulla Transilvanian lumisilla vuoristometsillä ja törmäsivät juuri paenneeseen Mirceaan joka oli jäätymäisillään lumessa ohuissa orjantamineissaan. Remington muutti miehen vampyyriksi ja Mircea päätti lähteä kostamaan orjankäsittelijöilleen, jotka olivat lähteneet jäljittämään Mirceaa. Tähän päivään asti Mircea on vannoutunut Warkworthin vampyyrien suojelija ja puolustaa heitä kunnes hänen kuollut sielunsa palaa loppuun.

Kun tuli Oliverin aika liittyä Warkworthin vampyyreihin tuon tavatessa velho Remingtonin Viistokujalla, näki Remington Oliverissa potentiaalia; että poika selviytyisi vampyyrinä olosta vaikka olikin jästi ja hädin tuskin aikuinen. Niinpä, Reptilianin suostumuksesta, Remington tarjosi Oliverille vampyyrinä olemista vaihtoehtona Saphiran kiroamisen sijaan. Oliverin mielestä ajatus oli varteenotettava ja oikeastaan parempikin vaihtoehto kostomielessä; hän vain katoaisi Remingtonin matkaan ja hänen perheensä saisi luulla pojan olevan kuollut. Oliverista tuli vampyyri 16-vuotiaana ja hän päätyi asumaan Remingtonin, Reptilianin, Mircean ja Anastacian kanssa Warkworthin linnaan ja Remington teki vahvan jäljittämisen esto-loitsun Oliveriin.
Seuraavat noin viisitoista vuotta Oliver eleli Warkworthin vampyyriyhteisössä, ihmisverta juoden, auringonvaloa karsastaen ja Remingtonin hermoja koetellen. Viides lisäys Warkwothiin saapui myrskyisenä yönä Godric's Hollowissa, Oliverin ollessa 31 vuotta, kun vain Oliver oli Englannissa ja muut vampyyrit olivat noin kuukauden ajan poissa maasta ja etsimässä lisää muutettavia. Ollessaan ulkona kaduilla ruokaa metsästämässä Oliver törmäsi pieneen, räsyisissä vaatteissa olevaan noin 12 vuotiaaseen orpopoikaan kadunkulmalammikossa. Oliver osti läheisestä vielä auki olevasta kaupasta pojalle hieman ruokaa ja vei pojan hotellihuoneeseensa lämmittelemään. Siitä lähtien Oliver kuin kohtalosta yhä uudelleen ja uudelleen törmäsi tuohon poikaan; Jonathan Erasmus Merridewiin. Heille kehittyi läheinen suhde ja pian selvisikin ettei poika ollut fyysisesti täysin terve. Joka kerta kun he tapasivat poika meni kokoajan huonompaan kuntoon ja yski ja oksenteli harvase päivä. Oliver sai lopulta pojan lääkärille ja selvisi, että tuolla oli leukemia. Oliver kysyi pojalta haluaisiko hän Oliverin muuttavan tämän vampyyriksi; se voisi pelastaa tuon hengen, vampyyrien veri kun oli immuuni kaikille sairauksille. Jonathan suostui ja seuraavan kerran kun muut vampyyrit palasivat Warkworthiin oli heidän joukkonsa lisääntynyt yhdellä.
Näihin aikoihin Oliver myös menetti toisen kulmahampaistaan ihmissusienmetsästäjälle tämän ansaan vahingossa joutuessaan. Metsästäjä vei Oliverin piilopaikkaansa ja repi tuon hampaan irti tehdäkseen sillä erilaisia kokeita. Oliver oli yhteensä poissa vain muutaman päivän eikä kukaan vampyyriperheestä liiemmin huolestunut, Jonathania lukuunottamatta, sillä Oliverilla oli joskus tapana harhailla pidemmäksikin aikaa pois linnasta. Kun Oliver sitten lopulta kömpi kotiinsa ilman toista kulmahammastaan olivat muutkin vampyyrit hieman huolestuneita. Oliveria itseään ei hampaan puuttuminen taikka vankina oleminen liiemmin haitannut, mutta Reptilianin ja Jonathanin palopuheen jälkeen Oliver tosin lupasi olla olematta enää yhtä huoleton ja kyseisen tempauksen jälkeen Oliver lopulta kunnostautui.
Seuraavat kymmenen vuotta, vuodesta 1970 lähtien, Oliver paini kaikenlaisten ongelmien kanssa aina kielletystä rakkaudesta jästiperheensä ikävöimiseen. Vuonna 1974 Oliver lähti Warkworthistä omille teilleen tunteidensa riivaamana pieneen Englantilaiseen kylään sanomatta sanaakaan vampyyriperheelleen. Jonathan oli murheen murtama ja loput vampyyreistä yrittivät saada Oliverin lymypaikan tietoonsa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Noin kahden vuoden jälkeen pienen kylän asukkaat saivat selville Oliverin olevan vampyyri ja jahtasivat miehen pakosalle. Lopulta Oliver palasi takaisin Warkwortiin.
Oliverin neljäntenäkymmenentenä ensimmäisenä syntymäpäivänä vuonna 1980 mies lopulta päättää lähettää kutsun siskolleen Saphiralle, jossa kertoo yhä olevansa elossa ja pyytää tätä syntymäpäivilleen Warkworthiin.

KUVISSA: Jeremy Sisto

---

Ääninäyte ---
Taidegalleria ---
Aikajana ---