Oliver Cicero Osiris Malloye

SYNTYMÄAIKA JA IKÄ:

40-53 v. (8.5.1939, Härkä)

PITUUS JA PAINO: 183 cm ja 91 kg

TYLYPAHKA-VUODET JA TUPA: Oliver ei jästinä käynyt Tylypahkaa, vaan ihan tavallista jästien koulua, jonka tosin senkin jätti kesken muututtuaan vampyyriksi.

PERHE:

VERENPERIMÄ: Jästi, Vampyyri. Oliverin veriryhmä on A ja rhesus on negatiivinen.

AMMATTI: Elättää itsensä vamppyyrimestarinsa rikkauksilla, joten ei käy töissä eikä hänellä sen liiemmin ammattiakaan ole opiskeltuna, koska jätti koulut kesken.

ASUINKAUPUNKI: Northumberland. Asuintalo on pohjois-Englannissa sijaitseva Warkworthin linna.

ULKONÄKÖ: Toinen Oliverin kulmahampaista on irronnut miehen jäädessä ihmissusienmetsästäjän ansaan ja nykyyään puuttuva hammas tekee Oliverin ruokailusta normaalia hankalampaa. Oliverilla on lyhyet, tumman (melkeinpä mustat) ruskeat hiukset, jotka kihartuvat jonkin verran. Hänen silmänsä ovat väriltään tumman siniset. Miehen kasvojen muoto on enemmän suorakaiteen muotoinen kuin pyöreä, mutta miehen ruumiinrakenne tuo kasvoihin jonkinlaista pyöreyden tuntua. Oliver on lievästi ylipainoisen oloinen, mutta todellisuudessa miehen painoindeksi on noin 60% lihasta ja 40% rasvaa. Oliver pukeutuu vähemmän vampyyrimäisiin ja rentoihin vaatteisiin, yleensä hihattomaan, kauluspaitaan ja tummiin farkkuihin. Miehen äänestä murrosiän jälkeen muodostui matalan, baritonemaisen ja nasaalisen sekoitus; ei siis aivan sellainen ääni mitä odottaisi hänellä olevan.

PERSOONASTA: Oliver on jokseenkin taipuvainen mustasukkaisuuteen ja kateuteen, etenkin omasta perheestään ja tavaroistaan. Saattaa myös ajoittain vaikuttaa pilalle hemmotellulta kakaralta, etenkin nuorempana, mitä nyt heti Remingtonin ja muiden luo muutettuaan tuhosi melkein koko Warkworthin linnan vain tylsyyttään ja tekemisen puutteesta. Oliver oli tuolloin myöskin erittäin kilpailunhaluinen ja yllytyshullu, mikä kävi erityisesti Remingtonin hermoille. Reptilianin mielestä tosin Oliverin tempaukset olivat vain huvittavia ja usein ylivampyyri nauroikin aina tempauksen päätteeksi katsellessaan Remingtonin raivoamista ja usein olikin se joka päästi Oliverin pälkähästä.

Heikkouksiaan ei mies kovin helposti peitä, sillä hän on oppinut että jos ne peittää, niistä ei ikinä pääse eroon. Niinpä mies saattaa joskus avautua tuntemattomillekin ihmisille sillä tuulella ollessaan. Yksi ainoa asia mitä hän ei myönnä on se, että mies saattaa aina silloin tällöin ikävöidä alkuperäistä perhettään ja haluaisi alkaa pitää heihin uudelleen yhteyttä, muttei ylemmyyden tunteissaan sitä kykene tekemään. Minkäänlaista aloitetta asian hyväksi Oliver ei siis ole antanut itsensä tehdä ja hän ajattelee ansainneensa ikävöinnin tuoman kaivertavan tunteen. Tosin tässäkin on miehellä rajansa ja lopulta vuosien jälkeen Oliver päätyykin lähettämään syntymäpäiväkutsun siskolleen Saphiralle sovinnon toivossa.

Oliver on myös melko suorapuheinen ja saattaa joskus suutuspäissään päästää ilmoille kirosanan jos toisenkin. Hän ei ole pitkiin aikoihin uskonut mihinkään onnellisiin loppuihin ja uskoo ettei kaikelle vaan ole sellaista. Oliver pyrkii kuitenkin olemaan realistinen.

Hyviä puolia Oliverissa on vankkumaton kärsivällisyys ja asioiden loppuun vieminen kunnolla. Iän karttuessa Oliver oppii luopumaan lapsuuden kaunoistaan ja rauhoittuu muutenkin.

Aidosti rakastunut ei Oliver ole kertaakaan ensimmäisen kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana ja sen kerran kun tämän eteen lopulta ilmestyi 'se oikea' oli hän kuitenkin täysin väärä henkilö ja kun Oliver lopulta tajusi olevansa korvia myöten rakastunut, mies kielsi itseltään kaiken rakkauden tunteen tuota kohtaan. Oliver purki lopulta turhautuneisuutensa aggressiivisuutena ulos, joko tuolle henkilölle tai jollekin muulle läheiselleen vampyyriyhteisössä.