If there is no future, there must be no past

[Effie Clayton]

Effie käänsi päätään hieman kallelleen ja katsoi miestä aurinkolasiensa takaa, ehkä hieman tutkivasti, mutta sitten taas hänen katseensa kääntyi Tenoriin ja miehen lapsiin. Hän kuitenkin kuunteli mitä mies sanoi ja hymähti tuon kiitokselle. 
"Olla hyvä vaan", hän sanoi virnistäen. "Ehkä lapsesi voivat useammin leikkiä sen kanssa, jos törmäillään", Effie lisäsi ja sanoi: "Isä...puoli muuttaa tänne. Minä luultavasti kanssa. Tulin vaa katteleen millasta aluetta tää on. En mä täällä koko aikaa asu, mut ehkä isomman osan."

[Jacob King]

”Ehkä. Tosin, tämä on suuri kaupunki,” Jacob totesi. Todennäköisyys tytön isäpuolen muuttoon lähelle juuri tätä naapurustoa oli hyvin pieni.
”Hyvä valinta kyllä, niin lapsiperheelle kuin lemmikkitaloudellekin,” hän lisäsi, helpottunut hymy huulillaan katsellen Freyaa joka veljensä rohkaisemana lopulta halasi Tenoria, saaden koiralta jopa suukon kasvoille, pois vetäytyessään. Koirasta ja sen hankkimisen ”tarpeesta” kyllä kuultaisiin varmaan koko loppupäivä, ainakin Hunterin suusta, Jacob mietti, mutta Freya pysyisi todennäköisimmin yhä
enemmän kissaihmisenä.
”Mitä pidät Suttonista? Oletko jo tutustunut paikallisiin ikätovereihin?” hän tiedusteli muodollisuuksia, kun tyttö nyt muuttonsa toi esille. Samalla hän tarkasteli tätä hieman enemmän, alkuperäisen huomionsa ja koiraan tutustumisen yhteydessä tekemänsä yleiskatsauksen päälle jossa oli lähinnä todennut tytön olevan siistin ja selväpäisen oloinen. Kolmannella katsauksella sama vaikutelma säilyi, mutta hän rekisteröi tämän olevan myös jossain määrin poikatyttö ja arveli tämän iäksi kolme- tai neljätoista. Urheilulliselle varhaisteinille ja suuren koiran omistajalle Sutton tarjoaisi kyllä virikkeitä ja tilaa lukuisine viheralueineen.

[Effie Clayton]

Effie istui penkillä, pitäen jalkojaan skeittilautansapäällä ja liikutteli hiljaa lautaa jaloillaan.
Hän piti ensinämekämältä Suttonista ja pohdiskeli, että viihtyisi melko varmasti tuossa kaupungin alueella. "New Maldenissa kaikki on vähän pienempää, ei edes kunnon kenttiä missä voi koiran kanssa mennä", Effie sanoi. 
Effie katsoi lapsia ja koiraansa hymyillen. Hän aisti tällä alueella luonnon läheisyyden paremmin, sillä puistoja ja ulkoilutilaa oli todella paljon. Hänestä saattoi jopa tuntua, että hengitys oli vapaampaa. "Sutton vaikuttaa ihan kivalta. Enemmän luontoa ja kaikkea", Effie vastasi ja nojasi polviinsa kynärpäillään ja pohtivasti laittoi kätensä poskilleen. 

"Kun katto noita sun skidejä ja Tenoria, siitä tulee mieleen taulu", tyttö sanoi ja lisäsi: "Siinä korostuu kontrasti, että koira on ihmisen paras ystävä. Tenor on ainakin minun paras ystävä." Sitte hän vastan  vastasi Jacobin kysymykseen ikätovereista: "Ei minulla ole pahemmin ikätovereita. Koulussa välitunnit pelaan poikien kanssa jalkapalloa tai sitten hengaan luokan likkojen kanssa ja kuuntelen juoruamista ja otan naurahtaen vastaan pikku pilkat." 
Oli oikeastaan kysymättäkin selvää, että Effie valitsisi noista kahdesta enemmin jalkapallon ja pojat.
"Täällä päin on varmasti paljon vapaana olevia eläimiä? Lintuja ja oravia vaikka?" Effie toi ajatuksensa ilmi ja katsoi kysyvästi miestä. "Tämä ainakin vaikuttaisi hyvältä seudulta, joillekin eläinlajeille", Effie pohti ääneen.

[Jacob King]

Jacon nyökkäsi mielipiteensä, kohtaus tosiaan oli ihanteellinen moiseen ja jos puistossa olisi juuri nyt taidemaalari tai piirtäjä tämä saattaisi hyvinkin valita kolmikon aiheekseen. Toki leikkikentällä ja puistossa löytyi paljon valokuvauksellista ja maalauksellista, mutta kaksi kaunista pikkulasta leikkimässä komean koiran kanssa kauniina kesäpäivänä vehreässä puistossa olisi taatusti vaihtoehtojen kärkipäädyssä. Hän saattoi vain toivoa, että jos liikkeellä oli valokuvaaja että tällä olisi maalaisjärkeä ja fiksuutta pyytää lupa ennen kuin nappaisi kuvia kenenkään lapsista.

Tytön puhuessa hän sai tämän olemuksesta niihin yhdistettynä vaikutelman, kuin tämä olisi hieman yksinäinen. Ehkä jopa koulukiusattu. No, jos tämä vaihtaisi koulua muuton yhteydessä, siinä olisi uusi mahdollisuus uusiin ystävyyssuhteisiin. New Maiden oli pidemmän päälle melko kaukana jokapäiväisiin koulumatkoihin.

”Lintuja enimmäkseen,” mies vastasi. ”Toki silloin tällöin saattaa bongata kaupunkilaistuneita oravia. Jos laajempi valikoima villejä eläimiä kiinnostaa ja pystyy lähtemään tästä kaupungin ulkopuolelle, tässä kunnassa on kyllä useita suojeltuja luontoalueita,” hän lisäsi, ”Ehkä oletkin joihinkin niistä tutustunut, kun naapurikunnasta olet. Mikä sinusta tulee isona? Ammattijalkapalloilija, luonnontutkija? Eläinlääkäri?”

[Effie Clayton]

Effietä harmitti hieman, ettei ollut ottanut piirustusvälineitään mukaan, mutta toisaalta, ei hän ollut alunperinkään suunnitellut tulevansa piirtämään. Hän tuli tutkimaan ja kartoittamaan sisäiseen tyhjyytensä tietoa. Hän käänsi katseensa hetkeksi mieheen. Onko tämä mies minun isäni? Onko hänessä yhtään samaa mitä minussa? 
Hän oli jo kertonut tälle miehelle sen, mitä ei ollut kertonut niille ihmisille, jotka hänet olivat kasvattaneet, äidille ja isäpuolelle. "Haluaisin niin paljon. Ehkä minusta tulee etsivä, tai sitten kuvataiteilija tai laulaja. Eikä se jalkapallokaan ole pois suljettu. Tai sitten luonnontutkija ja tekisin asioita, eläinten hyväksi. Puhdistaisin maailman luonnot ja lähtisin tutkimaan maailmaa, luontoa ja eläimiä", kertoessaan haaveistaan saattoi havaita, miten paljon harrastukset, ja varsinkin luonnon ja eläintenhyvinvointi merkitsi Effielle. Hänen sisimmässään kuitenkin oli kaikkea tuota tärkeämpi kaipuu. Kaipuu saada tutustua biologiseen isään. Ainakin tämä mies oli hänen tutkimustulostensa ainoa vaihtoehto, mutta hän ei ainakaan heti voinut sitä sanoa. Tyttö alkoi ajatuksissaan raapia käsiään, sillä häntä hieman hermostutti. Ensivaikutelma tästä isävaihtoehdosta miellytti Effietä kovasti. Tuo oli kuitenkin rauhallinen ja kaikkea muuta kuin uhkaava, kohteli isällisen rakastavasti noita nuorempiakin lapsia, tavalla, jota Effie ei ollut koskaan saanut kokea.

[Jacob King]

Tytöllä oli paljon haaveita, toivottavasti myös motivaatiota alkaa tavoittelemaan niitä. Tosin, ei varhaisteinin vielä tarvinnutkaan tietää varmuudella mitä tahtoi aikuisena ensimmäiseksi tehdä. Mutta yläkoulun viimeisiin vuosiin mennessä kannatti olla ainakin alustava päätös jotta osaisi valita peruspohjaa antavia valinnaiskursseja, etenkin kun uutisten mukaan ensi vuonna kouluihin tulisi pakolliseksi tietyt oppiaineet eli kansallinen opetussuunnitelma. Sen myötä mahdollisesti ainakin pikkuhiljaa myös lisää valinnaisaineita. Toki koulukohtaista yhä olisi mitä vapaaehtoisia aineita olisi tarjolla. Mutta tuon tytön luettelemat tulevaisuuden haaveet, ainakin melkein kaikki, kyllä kattoi tulevaan opetussuunnitelmaan kuuluvat aineet.
”Musikaalinenkin? Minun poikanikin tykkää kovasti laulaa ja omaa upean äänen, mutta ei ainakaan vielä haaveile laulajan urasta. Mikä on onni, koska en haluaisi päästää häntä sille riskialttiille polulle näin nuorena,” hän kommentoi, viitaten lasten suuntaan. ”Haaveiletko rocktähteydestä vai lavamusikaaleista? Vai jostain muusta? Mihin uskot äänesi paremmin soveltuvan?” hän jututti hyväntuulisesti. Kaikki varauksellisuus koiran suhteen oli jo kaikonnut, vekaroiden ja Tenorin leikki kun vaikutti sujuvan oikein hienosti

[Effie Clayton]

Effie nojasi käsiään vasten ja keskittyi enemmän mieheen, sillä hän luotti kuitenkin koiraansa. Tosin tietenkin hän vilkuili välillä koiraansa ja tuon kanssa leikkiviä lapsia. Hän tiesi, että kaikki mitä hän haaveili kuului niihin ammatteihin, joihin täytyi panostaa kovasti, mutta hän oli valmis siihen.
Kun Effielle selvisi, että miehen poikakin oli musikaallinen, työn sisällä läikähti. Hän osaa laulaa, minä osaan laulaa, tuleeko taito isän suvun puolelta?
"Haluaisin oopperalaulajaksi, en hirveästi laula rokkia tai sen tyylisiä kappaleita, kuuntelen paljon ja saatan laulaa kasetin tai levyn mukana, mutta jos esiinnyn, niin esitän mieluummin lauluja, joissa tunne pääsee valtaan", Effie kertoi hymyillen miehelle ja lisäsi: "Äänialani sopii paremmin lavaesityksiin kuin rocklevyihin."
"Mutta ehkä minä en kuitenkaan tosissani halua esiintymisammattia, tosi siinä saa mainetta, mutta haluaisin tehdä jotain sellaista, mistä oikeasti on hyötyä ja pystyy auttamaan luonnossa olevia eläimiä tai ihmisiä", Effie sanoi.
Hän kun oli kuitenkin sen luonteinen tyttö, että ajatteli kaikki asiaat tunteella ja tunteet olivat hänessä se osa, joka vaikutti hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Fiksukin hän oli ja se osalta vaikutti ratkaisuihin, mutta tunteella hän kuitenkin meni eteenpäin, sillä vanhemmilla ei ollut koskaan ollut aikaa auttaa häntä kehittymään mihinkään suuntaan. Loogiset ratkaisut tulivat tunteen mukana.
Effie oli silti ajattelevainen hänen mielensä pulppusi monenlaisia ajatuksia ja tunteita, jotka kuitenkin nyt liittyivät siihen olemassa olevaan hetkeen. Onko tämä mies etsimäni? Jos on, hyväksyykö hän minut elämäänsä vai työntääkö hän minut pois, turvattomaan maailmaan, josta äiti ja isäpuoli eivät häntä suostuisi vetämään turvaan? 

[Jacob King]

”Tuo on oikein hienoa. Auttajia ei voi koskaan olla liikaa,” Jacob totesi. Hetken hän taas katseli lapsiaan jotka olivat kyllästyneet kepin heittelyyn tässä viidessä minuutissa – toisin kuin koirat jotka useimmiten tuntuivat nauttivan siitä loputtomasti – ja nyt kolmikko vain möyri nurmella painien kunnes Tenor kierähti selälleen kerjäämään rapsutuksia ja sen häntä alkoi jälleen heilumaan hurjana kun sisarukset kumpikin rapsuttivat sen vatsaa antaumuksella. Tuo karvapallo olikin kyllä jo niin iäkäs, että Jacob arveli senkin jo hieman väsähtäneen vaikka leikistä nauttikin hyvin pentumaisen oloisesti.
Mies pohdiskeli miten hyvä olisi jos saisi tenavat joko partioon tai 4-H-toimintaan mukaan, mutta Hunter ei ollut ilmentänyt vähäisintäkään kiinnostusta kumpaankaan. Tosin, tällä oli kyllä muutoin ihan mukavasti aktiviteettia ja kerhoja arjessaan. Freya puolestaan olisi jo pari vuotta sitten tahtonut jompaankumpaan, mutta alkoi vasta nyt olla sopivan ikäinen.
Rapsuttelutuokio jäi lyhyeksi, kun vekarat jo juoksivat takaisin.
”Voimmeko antaa hänelle suklaata?” Freya kysyi, hauvan omistajaan katsoen ja näytti Snickers-patukan viimeistä kolmasosaa jonka oli löytänyt takkinsa taskusta. Se oli melko sulanut jäänne viime viikonlopun karkkipäivältä.

[Effie Clayton]

Effie hymyili hieman miehen sanoille ja käänsi katseensa takaisin koiraansa, joka nautti rapsutteluista, sillä leikki näytti kyllästyttävän lapsia. Effiellä oli vyöllä pieni kassi josta hän otti vesipullon ja pienen kulhon esille. Hän arveli koiransa pian haluavan juoda vettä.
Kun lapset ja Tenor tulivat hänen luokseen, kaataen kulhoon vettä. Tenor alkoi juoda vettä rauhallisena. Effie katsoi lapsia ja sanoi: "Valitettavasti Tenorille ei saa antaa ihmisten suklaata, se on epäterveellistä koirille. Mutta voitte antaa sille tälläiset namit." Samalla tyttö antoi kummallekin lapselle yhdet koiran namit.
"Vaikka Tenor varmasti pitäisi suklaastasi, niin siitä on haittaa koiralle", hän sanoi rauhallisena.

[Jacob King]

”No niin, eiköhän me lähdetä lounaalle,” Jacob totesi, eikä saanut vastaväitteitä tenavien suunnalta vaikka koiran kanssa telmiminen olisi varmasti vielä kiinnostanut. Aamupalasta oli jo muutama tunti ja tiedossa oli herkullinen hampurilaisateria leluineen mikä kiinnosti lopultakin enemmän.
”Kiitos taas,” Jacob sanoi ja sisarukset kiittivät myös yksiäänisesti, kolmikon lähtiessä astelemaan puiston pääportille, toisen penkin kautta jolta mies haki unohtamansa farkkutakin. Kotona hän antoi Hunterin pelata videopelejä melkein koko iltapäivän, jottei joutuisi kuuntelemaan koirankerjäystä aivan koko päivää, arvellen että huomiseen mennessä pojan ajatukset olisivat taas kulkeutuneet aivan muualle.

[Effie Clayton]

Effie hyvästeli lapset ja miehen, ajatellen ehkä salaa, että siinä lähti isä. Mutta toisaalta tieto ei ollut yhtään varma ja jos näin olisikin, mies tuskin olisi lähtenyt noin vain, jos tietäisi olevansa isä. No asiat olivat monimutkaiset ja Effien oli vain oltava kärsivällinen. Kun Kingit olivat lähteneet puistosta, otti tyttö rullalautansa ja lähti Tenorin kanssa kotiin päin.