Pliophilius

[Pliophilius]

Nimi: Pliophilius, lempinimi on 'Milus' tai 'Plio'
(Milus-nimeä käyttää vaan vanhemmat tai puoliso, muut kutsuu Pliophiliukseksi tai Plioksi)
Ikä: 19-33 (7.1.1961)
Laji: Kentauri
Asuinalue: Eleli neljä ensimmäistä vuottaan pohjoisen Britannian Loch Alvie-järvestä lähtevän Allt Chriochaidh-nimisen joen metsissä laumansa kanssa, mutta päätyi lopulta elämään Tylypahkan Kiellettyyn metsään, joka siis sijaitsee Loch an Eileinin lähistöllä.
Perhe:
  -Vanha Polope, 110-124 (1870), äiti
  -Fillip, ××× (1899-1965), isä
  -Thaeleira, 14-28 (17.8.1966), puoliso
  -Fillip II & Ampythia II, 0-8 (12.10.1984)
  -Aegistos II & Polosyne, 0-4 (8.7.1987)

Ulkonäkö: Orin hevososio muistuttaa yksisarvista valkoisine kavion hapsuineen ja siimamaisine häntineen. Kentaurin isä oli myös yksisarvisen kaltainen, vain mustalla värityksellä Miluksen äidiltään perityn valkoisen sijaan. Pliophilius on synnynnäisesti sokea, osittain albiinogeeniensä takia. Silmän iirikset ovat ulkoisesti väriltään haalistuneen harmaat ja juuri ja juuri erotettavissa silmänvalkuaisista, samaten ovat pupillitkin. Vaikka Pliophilius omaa yhtä voimalliset parantajan kyvyt kuin äitinsä Polope, ei hän voi parantaa niillä omaa sokeuttaan. Hän ei ole silti umpisokea vaan näkee valoa vasten kuultavia muotoja, kuten normaalinäkökyvyn omaava näkee pimeässä. Hän ei näe värejä, vain valkoista, mustaa ja harmaata, eikä hän normaalisti näe kolmiulotteisesti, mikä sekin vaikeuttaa tuon kulkemista. Käyttämällä parantajan kykyään ja isältään perityn huilun äänestä syntyvää ilmanvärähtelyä, Milus pystyy näkemään ympäristönsä pinnanmuodot. Ne näkyvät Pliolle ikäänkuin valkoisena pulssimaisena verkostona ja näin hän pystyy myös jotenkin näkemään maailman kolmiuloitteisesti. Tämä toimii kuitenkin vain huilua soitettaessa ja jos Plio käyttää parantajan kykyjään samanaikaisesti. Huilun musiikki ja siihen ydistetyt kyvyt voivat parantaa tai rauhoittaa levottoman mieltä, myös Plion itsensä. Aina kun Plio ei soita musiikkia huilullaan ja tuon tarvitsisi liikkua jonnekin, kentauri suunnistaa kaikuluotaamalla muiden äänten avulla. Tuon turkki ja iho on täynnä paloarpia ja -läiskiä, johtuen tulipalosta joka poltti tuon aiemman lauman asuinsijat ja vaati kaikkien paitsi Polopen ja Pliophiliuksen hengen.

Luonne: Milus on luonteeltaan lempeä ja kiltti, mutta tarpeen tullen myös hyvinkin rohkea. Metsän eläimet, etenkin äänekkäästi laulavat linnut ovat Pliolle suuri ilon aihe, sillä tuon ei tarvitse nähdä niitä arvostaakseen niiden kauneutta. Huilunsa avulla tuo tavallisesti rauhoittaa nukkumaan lauman orvot varsat tai ne joidenka vanhemmat ovat öisellä partioretkellä. Tarpeen tullen Plio myös puolustaa näitä lauman varsoja ärhäkkäästikin vaikka usein olisi aika hyödytön ilman näkökykyään. Pliophilius on taipuvainen unissakävelyyn ja usein vielä nykyäänkin Vanhan Polopen täytyy vahtia poikaansa jollain keinolla myös öisin. Unissakävely juontaa juurensa tuon levottomuudesta, sillä Plio tietää että hän menettää hyvinkin paljon maailmasta ilman näkökykyään. Hän tuntee joskus olevansa kuin lintu ilman siipiä, odottaen saavansa nuo takaisin jonain päivänä, vaikkei niitä koskaan olisi ollutkaan. Levottomuuttaan hän hillitsee joskus huilunsa avulla, samalla tavalla kuin tuo rauhoittaa laumansa varsat. Joskus jos tuo on tarpeeksi turhautunut ja vihainen olemattomasta näkökyvystään ja epäonnekkaasta elämästään tuo ei raivoa, kuten voisi olettaa. Sen sijaan tuo alkaa hiljaa itkemään, tavallisesti kenenkään sitä näkemättä tai kuulematta ja aina piilossa muilta. Pliophiliuksen mielestä sokeudessa kaikkein kamalinta on ajoittainen, etenkin unissakävelyn jälkeinen, ajan ja paikan tajun kadottaminen.

Elmä ja Teot: Pliophilius syntyi 91-vuotiaalle Polopelle ja 62-vuotiaalle Fillipille heidän esikoisvarsanaan sydäntalvella 1961 Allt Chriochaidh-joen kentaurilaumaan. Vuonna 1965 Pliophilius muutti neljän vanhana äitinsä Polopen kanssa Kiellettyyn metsään entisen laumansa surmanneen tulipalon jälkeen. Tulipalo sai alkunsa kuivan kesän jälkimainigeissa, kun Plio oli alkanut ensimmäisiä kertoja unissakävelemään. Plio joutui epäonnekseen paikkaan, jossa oli jo valmiiksi piilossa kytevä metsäpalon alku ja tuo käveli suoraan noihin rutikuiviin puunlehtiin. Lehdistä lähti useampi kipinä lehtien toisiinsa hankautumisen takia ja tämä sai liekit syttymään kunnolla. Ne tarttuivat Plioon ja herättivät hyvin hämmentyneen ja pelokkaan varsan kivuliaasti. Tuo huusi äitinsä paikalle ja kun tamma oli saanut paniikissa varsan sammumaan, olivat alkuperäiset liekit kasvaneet jo liian suuriksi ja ne lopulta polttivatkin koko kylän ja kaikki (paitsi Polope ja Pliophilius) jäivät kylään tulen saartamiksi ja saivat surmansa. Plio ja Polope vaelsivat tapahtuman jälkeen lähimmän kentaurilauman, siis Kielletyn metsän lauman, luokse hakemaan turvaa ja tähän laumaan he lopulta jäivätkin. Vuonna 1983 kesäkuussa 22-vuotias Pliophilius ja tuon silloin 17-vuotias puoliso Thaeleira vihitään. Lokakuussa 1984 Plio ja Thae saavat kaksoset. Ensimmäisenä syntynyt Fillip on perinyt äitinsä peurapiirteet ja toisena syntynyt Ampythia on isänsä tavoin syntymäsokea ja albiino. 1987 Heinäkuussa syntyneet kaksoset Aegistos ja Polosyne, ovat terveitä kaikin tavoin. Aegistos muistuttaa Pliophiliuksen isää ulkoisesti.

[Thaeleira]

Polope 7.2.1870 (110-124)
Fillip, puoliso 4.9.1899-1965
Pliophilius, poika 19-33 (7.1.1961)
Thaeleira, miniä 14-28 (17.8.1966)

Ulkonäkö: Vanha Polope, niin kuin häntä kutsutaan, on ulkonäöllisesti vielä nuorehkon tamman näköinen. Hänen pitkät hiuksensa ovat vaaleat ja hänen silmiensä väri vaihtelee vihreän ja sinisen sävyissä, riippuen valoisuudesta. Hänen nenänsä on kapea ja suora, huulensa ruskeanpunaiset ja täyteläiset. Kasvot ovat soikean kapeat ja kädet sorjat. Ihonsa on kermanvaalea, samoin kuin hevoskroppansa myös. Hänellä ikä tuo paljon kuumia aaltoja, joten hän ei käytä ihmiskroppansa peitteenä vaatteita tai riepuja.

Luonne: Polope on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tasapainoinen tamma. Hän ajattelee ja harkitsee asioita tarkkaan, ennen kuin tekee päätöksensä. Hän on hyvin huolehtivainen äiti ainokaista poikaansa kohtaan. Hän on parantaja ja tietää kaikista parantavista yrteistä ja asioista enemmän kuin kukaan muu laumastaan. Hän on opettanut monia lauman parantajia ja myös pikku Thaeleira, on saanut häneltä tukea ja oppia, sillä hän on nähnyt tytön suuret kyvyt ja pyrkii opettamaan niiden hallintaa ja keskittämistä.

Hän on aina ollut kannustava ja optimistinen, mutta hän ei epäröi sanoa asioita suoraan, silloin kun sen tarve on.

Menneisyys: Polope rakastui itseään nuorempaan Fillippiin ja päätyi tämän kanssa avioon. Kahden keskenmenon jälkeen hän vihdoin synnytti Milus-poikansa,  joksi hän poikaansa kutsuu, mutta valitettavasti tämä oli syntymäsokea, ainoa kerta kun Polopen parantajan voimat eivät voineet auttaa. Hän kuitenkin rakasti puolisonsa kanssa Milusta hyvin paljon ja he pyrkivät suojelemaan ja helpottamaan tämän elämää kaikin tavoin. Pojan unissakävelyt kuitenkin huolettivat äitiä ja isää, joten Polope oli hyvin valpas öisin tämän takia ja pyrki estämään kaiken vaarallissen.

Eräänä yönä Polope kuuli pienen poikansa pelokkaat huudot ja saavuttuaan paikalle hän huomasi poikansa kauhun syyt ja kun hän sammutti Milusta kiusaavat liekit, ollen itsekin ihan täydessä paniikissa. Hän kuitenkin havaitsi liekkien vallanneen kylän, jossa paniikin huudot kaikuivat hänen korviinsa. Polope peitti varsan korvat, ettei tämä joutuisi kuulemaan kyläläisten kuolemaa, se kun oli muutenkin aivan liian kamalaa aikuisenkin kestää. Kun liekit alkoivat tulla taas heitä kohti, hän nosti poikansa selkäänsä ja sanoi: ”Pidä kiinni, kultaseni. Nyt mennään lujaa”, jonka jälkeen hän laukkasi niin kauas suuren järven rannalle, jossa hän laski varsan veden äärelle ja alkoi parantaa tämän haavoja. ”Kultaseni”, Polope oli sanonut itkuisella äänellä. ”Me ollaan nyt ihan kahdestaan, mutta me löydämme varmasti uuden lauman ja turvan”, Polope sanoi ja kun hän oli saanut kivut pienokaiseltaan pois ja veti tämän halaukseensa tiukasti. ”He ovat kaikki nyt tähtinä taivaalla ja katselevat meitä sieltä. Se palo kyti jossain syvällä ja siksi se levisi.”

Muutaman päivän vaellettuaan he pääsivät Kielletyn metsän lauman luokse ja Polope kertoi laumanjohtajalle heidän tilanteensa ja he saivat jäädä lauman suojaan ja Polopen taidot olivat laumalaiselle suureksi eduksi. Laumanjohtaja Aegistos tykästyi poikaan erityisesti ja  opetti tätä soittamaan taikahuilua, jonka Milus oli saanut edesmenneeltä isältään.