Ulkonäkö: Vanha Polope, niin kuin häntä kutsutaan, on ulkonäöllisesti vielä nuorehkon tamman näköinen. Hänen pitkät hiuksensa ovat vaaleat ja hänen silmiensä väri vaihtelee vihreän ja sinisen sävyissä, riippuen valoisuudesta. Hänen nenänsä on kapea ja suora, huulensa ruskeanpunaiset ja täyteläiset. Kasvot ovat soikean kapeat ja kädet sorjat. Ihonsa on kermanvaalea, samoin kuin hevoskroppansa myös. Hänellä ikä tuo paljon kuumia aaltoja, joten hän ei käytä ihmiskroppansa peitteenä vaatteita tai riepuja.

Luonne: Polope on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja tasapainoinen tamma. Hän ajattelee ja harkitsee asioita tarkkaan, ennen kuin tekee päätöksensä. Hän on hyvin huolehtivainen äiti ainokaista poikaansa kohtaan. Hän on parantaja ja tietää kaikista parantavista yrteistä ja asioista enemmän kuin kukaan muu laumastaan. Hän on opettanut monia lauman parantajia ja myös pikku Thaeleira, on saanut häneltä tukea ja oppia, sillä hän on nähnyt tytön suuret kyvyt ja pyrkii opettamaan niiden hallintaa ja keskittämistä.

Hän on aina ollut kannustava ja optimistinen, mutta hän ei epäröi sanoa asioita suoraan, silloin kun sen tarve on.

Menneisyys: Polope rakastui itseään nuorempaan Fillippiin ja päätyi tämän kanssa avioon. Kahden keskenmenon jälkeen hän vihdoin synnytti Milus-poikansa,  joksi hän poikaansa kutsuu, mutta valitettavasti tämä oli syntymäsokea, ainoa kerta kun Polopen parantajan voimat eivät voineet auttaa. Hän kuitenkin rakasti puolisonsa kanssa Milusta hyvin paljon ja he pyrkivät suojelemaan ja helpottamaan tämän elämää kaikin tavoin. Pojan unissakävelyt kuitenkin huolettivat äitiä ja isää, joten Polope oli hyvin valpas öisin tämän takia ja pyrki estämään kaiken vaarallissen.

Eräänä yönä Polope kuuli pienen poikansa pelokkaat huudot ja saavuttuaan paikalle hän huomasi poikansa kauhun syyt ja kun hän sammutti Milusta kiusaavat liekit, ollen itsekin ihan täydessä paniikissa. Hän kuitenkin havaitsi liekkien vallanneen kylän, jossa paniikin huudot kaikuivat hänen korviinsa. Polope peitti varsan korvat, ettei tämä joutuisi kuulemaan kyläläisten kuolemaa, se kun oli muutenkin aivan liian kamalaa aikuisenkin kestää. Kun liekit alkoivat tulla taas heitä kohti, hän nosti poikansa selkäänsä ja sanoi: ”Pidä kiinni, kultaseni. Nyt mennään lujaa”, jonka jälkeen hän laukkasi niin kauas suuren järven rannalle, jossa hän laski varsan veden äärelle ja alkoi parantaa tämän haavoja. ”Kultaseni”, Polope oli sanonut itkuisella äänellä. ”Me ollaan nyt ihan kahdestaan, mutta me löydämme varmasti uuden lauman ja turvan”, Polope sanoi ja kun hän oli saanut kivut pienokaiseltaan pois ja veti tämän halaukseensa tiukasti. ”He ovat kaikki nyt tähtinä taivaalla ja katselevat meitä sieltä. Se palo kyti jossain syvällä ja siksi se levisi.”

Muutaman päivän vaellettuaan he pääsivät Kielletyn metsän lauman luokse ja Polope kertoi laumanjohtajalle heidän tilanteensa ja he saivat jäädä lauman suojaan ja Polopen taidot olivat laumalaiselle suureksi eduksi. Laumanjohtaja Aegistos tykästyi poikaan erityisesti ja  opetti tätä soittamaan taikahuilua, jonka Milus oli saanut edesmenneeltä isältään.