Visits and friends

[Zora Correyne]

Zora nyökkäsi ilahtuneena, kun Samuel lupasi, että voisi tulla seuraavaan peliin mukaan. "Monta kissaa täällä oikein on?" Zora kysyi hämmentyneenä, kun taas kuului maukumista jostain. "Jaa-a, tuskin enää kovin montaa", Stewart vastasi tytölle, kun Samuel lähti päästämään kissaa sisälle. 
Kun kaksikon peli päättyi ja Elizabeth pyysi heitä siirtymään olohuoneen puolelle, Stewart nyökkäsi tytölle hymyillen ja Zora keräsi korttinsa kasaan. "Aloitammeko isi uuden pelin olohuoneessa?" Zora kysyi hymyillen ja Stewart vastasi lempeästi tytölle: "Jos pelataan myöhemmin, meillä on illalla aikaa pelata." Zora nyökkäsi ja laittoi pelikortit hameensa taskuun takaisin.


Illallisen jälkeen Zora auttoi Elizabethiä astioiden kanssa ja hyräili siinä samalla jotain mukavaa sävelmää. 
Stewart auttoi Thomasia iltatoimien kanssa. Hän kaapi litteällä puutikulla purkista hammastahnaa harjaan ja antoi harjan pojalleen, joka alkoi harjata hampaitaan. Kun Thomasin iltapesut oli suorittu, lähti kaksikko kohti yläkertaan ja poika toivotti Elizabethille ja Zoralle hyvät yöt. Tom otti laukusta, äitinsä tekemän tilkkunallen.
Thomaskin oli aika väsynyt pitkästä päivästä ja vaihtoi haukotellen yöpaidan päälleen ja nousi sängylle, kun hänen isänsä kaivoi laukustaan hanhiemon satukirjan, jonka Alice oli lapsena saanut vanhemmiltaan. 
Ennen kuin Stewart alkoi lukea kirjaa, he juttelivat hieman Thomasin kanssa päivän tapahtumista, mutta sitten Stewart kysyi, mistä sadusta he tänään lukisivat, sanoi Thomas haukotellessaan: "Luketaan kenkätalon eukosta."
Steve nyökkäsi pojalle ja etsi kirjasta tarinan kenkätalon eukosta ja alkoi lukea sitä rauhallisella äänellä. Thomasin silmät lupsivat kovasti, mutta hän pyysi myös toista tarinaa, mutta myöntyi väsyneenä iltarukoukseen, jonka jälkeen hän simahti heti unten maille.

Kun tiskit oli laitettu Zora siirtyi takan edustalle istumaan ja keskittyi silittelemään kissaa. "Minä pidän kissoista", hän sanoi korostetulla aksentillaan. "Ne ovat niin pieniä ja ne ei pelota niin paljon", tyttö lisäsi ja sitten hän silitti myös koiraa. "Mutta on tämäkin koira ihan kiva, kun sen omat ihmiset on lähellä", Zora sanoi ja hymyillen katsoi Elizabethiä silmiin.

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth hymyili takaisin laskiessaan sohvapöydälle korin omenoita ja pienen kulhon paperiin käärittyjä suklaakonvehteja.
"Charlie on kiva yksinäänkin. Hän antaisi rosvojen tyhjentää vaikka koko talon ja odottaisi vain herkkuja, pajauksia tai leikkihetkeä. Charlie on Irlannin Setteri, jalostettu metsästys- ja seurakoiraksi. Kyllä hän meitä, omaa perhettään, suojelee jos joku tai jokin aikoo satuttaa meitä mutta muutoin hän haluaa vain olla kaveri kaikille. Sinulla ei ole mitään hätää vaikka kohtaisit Charlien yksinkin."
Kissat korjasivat asentoaan takan äärellä, käpertyen palloiksi omissa pedeissään. Charlie jonka häntä heilui kevyesti silityksen johdosta, nosti päätään kuultuaan nimensä useampaan kertaan ja katsoi naista joka istahti sohvapöydän ääreen, ovea lähimpään nojatuoliin pienen pyöreän päätypöydän vieressä joka toimi samalla ylimääräisenä kirjahyllynä.

[Zora Correyne]

Zora kuunteli Elizabehiä, kun tämä kertoi millainen Charlie oli ja hänen suustaan pääsi spontaani hihkaisu: ”Hehe, hassu Charlie.” Häntä hieman jännitti, mutta kun kissat vaihtoivat asentoaan ja käpertyivät takan edustalla ja hän rohkaistui sitten ottamaan rennomman asennon Charlien vieressä ja silittelemään enemmän. ”Kaveri koira”, Zora sanoi rauhassa setterille.

Hän kuuli askeleita ja pian isä astuikin olohuoneeseen ja Zora sanoi hymyillen: ”Isi, eihän tämä ole niin kauhean pelottava.” Steven katse suli noista sanoista ja hän hymyili tytölle lempeästi takaisin ja sanoi: ”Niin, Charlie on varmasti hyvä koira.” Mies istuutui Zoraa lähimpänä olevaan nojatuoliin, joka oli Elizabethin vieressä. ”Koirat ovat kyllä hyviä ystäviä”, Steve sanoi ja vilkaisi Elizabethiä kysyen tältä: ”Muistatko sinä sen meidän koiran Tonyn?”

Kuullessaan, että isillä oli ollut lapsena koira, Zora siirtyi lähemmäs isiä ja nojasi tämän polvea vasten, odottaen tarinaa.
Ja Steve kertoikin, että Tony oli ollut sekarotuinen valkoharmaa koira, joka oli aina saattanut Steven kouluun ja odotellut koulun läheisessä puskanvarjossa, että koulupäivä loppuu ja välitunneilla se oli leikkinyt Steven ja hänen ystäviensä kanssa. Se oli ollut uskollinen ja hyvin suojeleva koira niitä kohtaan, joista se piti.
”Sehän silloin kerran, kun oltiin Samuelin kanssa tiputtu sinne vanhaan kaivoon, niin juoksi hakemaan sinut apuun, kun satuit olemaan lähimpänä ja ilman sinua ei oltais päästy sieltä ylös”, Steve muisteli.