Visits and friends

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tom oli niin ilahtunut, kun sai ottaa vastuulle tukan ja hatun laiton ja tämä innoissaan alkoikin tehdä komeaa lumiukon tukkaa ja Steve piteli poikaansa korkealla, kun tämä tökki oksaa sen päähän komeaksi tukaksi. Hän yritti sitten repiä hattua päästään huppunsa alta, kun Steve ihmetteli ja kysyi hänen tarkoitustaan: "Mun piti laittaa sille hattukin." "Mutta ei sinun omaasi tarvitse laittaa", Steve sanoi lempeästi. Tom mutristi suutaan ja kysyi sitten Samuelilta: "Sir, mistä saan hatun ukolle?"

[Gabriel McKenzie]

"Riippuu siitä millaisen haluaisit? Onko hän viluinen ja tarvitsee talvisen hatun? Vai onko hän kulkuri tai hieno herrasmies, tai ehkä cowboy?" Samuel ehdotteli sitä mukaa mitä mieleen tuli hatuja joita heiltä varmasti löytyisi. Gabriel tarkasteli tukkaa, päättäen että piti siitä sittenkin ainakin vähän. Se teki ukosta erikoisen näköisen. Poika kääntyi nappaamaan molemmat isänsä taskusta kurkistavista porkkanoista ja yritti päättää pitäisikö tukkaan yhdistää pitkä ja paksu nenä vain pienempi, vihannekset kun olivat hyvin eri kokoa.

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tom katsoi Gabrielia ja kysyi tältä: "Onko meillä kulkuri vai joku tosi hienoherra?" 
Hän tahtoi kuitenkin kysyä ystävän mielipidettä, kun lumiukko oli yhteinen ja lisäsi: "Minä kyllä ehkä pitäisin ajatuksesta että se on kulkuri, kun se on lunta, niin kun se sulaa se lähtee kuitenkin kulkemaan." "Kulkukulku", Becky sanoi maasta ja katsoi isoa lumiukkoa. "Iso kulku", tyttö sanoi.

[Gabriel McKenzie]

"Joo, kulkuri. Niillä on tuollainen tukka," Gabriel vahvisti.
"Siinä tapauksessa suunnataan seuraavaksi kellariin. Siellä on laatikko vanhoja vaatteita joita emme enää käytä mutta joista Ellie väittää vielä tekevänsä jotain joskus. Tiedän, että siellä on ainakin yksi kärsinyt hattuni parin vuoden takaa kun Charlie oli vain pikku pentu, " Samuel johdatti porukan kuistin suuntaan ja nosti sen etupuolella, olohuoneen ikkunoiden alla, sijaitsevan lattialuukun josta johti alas teräsbetoniset, alapäästä hieman kiertävät, jyrkät portaat.
"Tuossa talon oikealla puolella on pieni kumpu jossa on tavallinen ovi ja paljon loivemmat portaat, jos mieluummin käytätte niitä," hän nyökkäsi päällään siihen suuntaan, arvellen sen turvallisemmaksi taaperoa kantaessa. "Siinä tapauksessa odottakaa hetki niin sytytän ensin lyhdyn niiden alapäässä."
Mies laskeutui ensn hyvin varovasti, Gabriel vieläkin varovaisemmin ja vaikean oloisesti muutama askel jäljessään. Hän tahtoi aina käyttää tätä jännempää, isin muuton yhteydessä lisäämää.

Kellaritilassa oli pari matalaa, leveää ikkunaa maatasolla talon takapuolelle, mutta hämärä oli jo niin pitkällä ettei ne auttaneet enää juuri mitään. Etenkin kun ikkunoiden takana oli vielä yli pari metriä kuistin alla jonka reunassa koristeellisia reikiä eikä niistä siis täydessä päivänpaisteessakaan saanut paljon valoa. Samuel otti askin pitkiä tulitikkuja taskustaan ja sytytti portaiden seinälle ripustetun öljylyhdyn, ja sääti sen liekin kohtuullisen isoksi. Se ei riittänyt valaisemaan toisille portaille asti. 
He olivat olohuoneen alla. Tila kattoi sen alueen ja talon ympäri kulkevan kuistin sivupuolen, noin viisi metriä kertaa kahdeksan metriä.
Joten sytytti myös toisten portaiden alapäässä olevan lyhdyn joka valaisi ne ylös asti, ja itse tilaa siitä mihin lattialuukku-portaiden lyhty ei kunnolla yltänyt. 

Oikealla avautui teräsbetonista valmistetut suorat portaat ylös kohti pihan puoleista ovea. Oikeaan takanurkkaan oli kaivettu kylmäkellari vihanneksille ja mehuille sun muille pitkää säilöntää vaativille, ja vasempaan takanurkkaan oli asennettu kaksi suurta vedenlämmitintä, toinen talon lämmitykseen ja toinen käyttövedelle. Niiden vieressä seiniin nojasi muutama valtava säkki hiiltä. Muutoin seiniä vierusti hyllyköjä, matalia kaappeja ja lipastoja, erinäisiä puulaatikoita, tuoleja ja muuta sellaista mitä ei asuintiloissa paljon tarvittu. Lattia oli betonia ilman minkäänlaisia mattoja. Samuel piti lattiatilan avoimena jottei suotta sattuisi onnettomuuksia. Hyllyköt, lipastot ja kaapit olivat yhtä komeaa rikasta puuta kuin asuintilojenkin mutta täällä ne eivät päässeet oikeuksiinsa pölyn alla. Elizabeth pyyhki pölyjä täälläkin mutta paljon harvemmin, paitsi öljylampuista lähes yhtä usein kuin asuintiloissakin.

Samuel veti yhden hyllykön alimmalta lokeroriviltä pahvilaatikon jonka kyljessä luki 'Vanhoja vaatteita'  ja avasi sen ympärille kierretyn narun.
"Katsokaa mitä tuosta löytyy," hän kehotti.
Gabriel polvistui laatikon eteen. Kasan alta pilkotti puna-musta skottiruudullinen kaulahuivi jonka esiin vedettyään hän totesi senkin ilmeisesti joskus olleen pikku-Charlien hampaissa.
"Se tarvitsee myös kaulahuivin."

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tom oli silminnähden iloinen kun oltiin taas sovussa ja ystäviä. Koko sakki lähtikin Samuelin perässä kellariin. Tom huomasi jännän reitin ja päätti seurata Gabrielia varovasti jännittävää reittiä alas, mutta Steve odotti Becky sylissään, että kulkureitti valaistui. 
Hän piti Beckyä sylissään ja varoi askeliaan. Huonekalut joita kellarissa oli, olivat todella hienoja, vaikkakin pölyn peitossa. "Katsotaas mitä jännää täällä näkyy", Steve sanoi tytölle, joka uteliaana kuikuili isin sylistä juttuja. 
Tom polvistui myös laatikon eteen ja katsoi noita. "Joo, se on tosi hieno. Laitetaan tämä hassu hattu sille ja tuo hieno huivi kaulaan", Tom ehdotti Gabrielille ja näytti risaisen hassunnäköistä hattua Tomille. 
Steve keskittyi näyttämään huonekaluja Beckylle ja niissä olevia kuvioita, tyttö ei ollut kiinnostunut vaatelaatikosta vaan halusi pysyä isin sylissä kellarissa.

[Gabriel McKenzie]

"Hyviä valintoja, pojat," Samuel kommentoi. Hän muisti hyvin päivän kun tuo hattu oli kuollut. Pentuna Charlie rakasti hattuja nuorempana. Toki viattoman leikin mielessä, mutta silti. Tämän hatun menetyksestä asti he olivat varmistaneet että kaikki parhaimmat hatut laitettiin heti käytön jälkeen ylös naulakon hattuhyllylle.
Punainen, sataprosenttisesta sinamaysta (banaanikasvin kuiduista) valmistettu kesähattu oli ollut yksi Elizabethin suosikeista. Samuel ei käsittänyt mitä nainen kuvitteli siitä vielä saavansa irti, vai oliko se vahingossa kulkeutunut mukana maalle. Sitä ei todellakaan voinut enää entisöidä; se oli hieman lytistynyt, sulat hapsottivat ja olivat hieman katkeilleet, kukka oli myös pahasti kärsinyt ja kangas itsessään nuhruinen ja parista kohtaa suorastaan reikäinen.
Charlie antoi hänelle idean.
"Katsokaas löytyisikö sieltä toinen kaulahuivi tai vaikka cowboyn huivi. Ajattelin että voisimme tehdä kulkurillenne kaveriksi koiran?" hän ehdotti, uskoen ajan tänään riittävän paremmin pienempään lumiprojektiin.

[Stewart 'Steve' Correyne]

"Wikki", Becky sanoi ja osoitti hattua. "Niin on, se on juuri sopiva lumiukolle", Steve sanoi hymyillen tytölle. "Koittaa", Becky ojens käsiään hattua kohti, mutta Steve napautti tyttöä nenänpäähän: "Ei kultaseni, se on lumiukolle. "Becky mutristi suutaan ja meni hänkin penkomaan laatikkoa, kun Tom alkoi etsiä toista kaulahuivia. Lopulta Tom löysi skottiruutuisen kaulahuivin ja sanoi: "Tää ois hyvä koiralle." "Koia koia, tattoo koia", Becky innostui ja tarttui kaulahuiviin. "Tattoo", tyttö sanoi. "Se oli minulla eka", Tom intti ja veti huivia itselleen. "Nyt molemmat lopetatte, ennen kuin aloitatte", Steve sanoi tiukasti ja Becky irroitti otteen huivista ja alkoi itkemään. Steve otti tytön syliinsä ja sanoi: "Sinä olet jo ihan väsynyt, mennään me sisälle rauhoittumaan." Mies katsoi Thomasia ja sanoi: "Tottelet hra McKenzietä." "Juu juu isi", Tom sanoi Steve poistui kellarista ja meni ulkokautta sisälle. 
Zora katsoi isin ja pikkusiskon suuntaan, kun ovi kävi. "Tulimme Beckyn kanssa sisälle, hän on jo ihan väsynyt. Jos hän saisi hieman syödä, niin käydään sitten nukkumaan", Steve sanoi Elizabethille, samalla kun riisui pikkuiselta vaatteet.

[Gabriel McKenzie]

"Ne sopiikin hienosti yhteen," Samuel kehui, Tominkin valitessa skottiruudullisen huivin kuten Gabriel. Koiralle tulisi nyt sitten käytöstä nuhjuinen sini-musta huivi siinä missä ukolle hieman repaleinen puna-musta.
"Koiruli tarvitsee myös hatun," Gabriel huomautti kaivellessaan laatikkoa syvemmältä, kunnes muutaman hetken päästä tempaisi esiin pienen farkkukankaasta tehdyn flatcap-hatun joka vaikutti todella hyväkuntoiselta, se kun oli kuulunut hänelle itselleen pari vuotta sitten.
"No mutta tottakai. Ei sillekään saa tulla kylmä," Samuel vahvisti ja nosti laatikon takaisin hyllykköön. "Varovasti portaissa," hän muistutti astelllessaan sammuttamaan kaimpana palavia öljylamppuja.
"Tehdään Charlie, isi! Kaikki tarvitsevat Charlien!" Gabriel hihkui kömpiessään ylös jyrkkiä portaita.
"Voimme yrittää," Samuel vastasi, hän kun ei ollut lainkaan niin varma kuinka moinen onnistuisi. Koira jo itsessään oli paljon haastavampi kuin perus lumiukko, saati sitten tietyn rotuinen.
Mies ilmestyi kuistin alta muutaman hetken tenavien jälkeen, varmistettuaan hyvin että kaikki öljylamput olivat kunnolla sammuneet.
"Gabriel, älä kiipeä--hän saattaa menettää päänsä," mies toppuutteli nähdessään poikansa yrittävän kiivetä ylös lumiukkoa saadakseen huivin sen kaulaan. "Autan teitä molempia ihan kohta," hän lisäsi sulkiessaan lattialuukkua.

Sisällä Elizabeth oli juuri aloittanut illallisen valmistelun, parhaillaan pilkkoen perunoita kattilaan.
"No mutta tottakai," hän totesi, jätti puuhansa ja haki jääkaapista lounaan tähteet. Alunperin hän oli aikonut syöttää ne Charlielle, mutta näin olisi parempi.
"Meillä on tässä vielä paimenen piirasta jäljellä lounaalta."
Kaavittuaan tähteet toiseen kattilaan hän asetti sen hellalle joka oli parhaillaan vain lämmin alkuvalmistelujen aikana joten hän tiesi ettei mikään palaisi pohjaan muutaman minuutin aikana.
"Näytän teille yläkerran samalla kun ruoka lämpenee," hän sanoi kun Steve ja pikkuneiti ilmestyivät keittiöön käsienpesulta.

Nainen johti heidät yläkertaan.
"Valitettavasti meillä on vain yksi ylimääräinen makuuhuone," hän totesi avatessaan portaita vastapäätä olevan oven, "mutta tämä on iso ja täällä on kaksi kerrossänkyä, ja tietenkin oma vuode Beckylle," hän viittasi oveiseinustalla ennen kahden istuttavaa pöytää olevaan rikkaasata puusta valmistettuun pinnasänkyyn.
Huone oli tyypillisen päämakuuhuoneen kokoinen, neljä kertaa neljä ja puoli metirä.

Kerrossänkyihin he olivat päätyneet juurikin koska ylimääräisiä makuuhuoneita ei ollut niin monta kuin he olisivat toivoneet--mutta jostain neliöt oli otettava muihin mukavuuksiin kuten kylpyhuone, kodinhoitohuone, sisäänkäveltävä komero, puoli-kylpyhuone, iso olohuone ja tilava keittiö/ruokailutila mitlä kaikki olivat heille tärkeämpää kuin useampi vierashuone. Maaseudulla kun ei saanut noin vain palkattua palvelijaa, ei Elizabeth ollut halunnut yhtään isompaa taloa kuin tämä siinä missä tämänkin kokoinen oli todella harvinainen.

"Tuo lipasto on tyhjä," hän osoitti huoneen peräseinällä sänkyjen välissä seisovaa korkeaa lipastoa, "mutta jos tila loppuu siitä, voitte laittaa vaatteita ja tavaroitanne myös tähän aulan lipastoon johon järjestimme pari tyhjää laatikkoa. Me emme jätä yhtään öljylamppua palaamaan yöksi, mutta tuossa on lyhty ja laatikossa tulitikkuja jos on tarve yöllä käydä alakerrassa," Elizabeth viittasi aulassa vierashuoneen ovea vastapäätä seisovaan kyseiseen lipastoon. "Näin talvella minä herään puoli seitsemän aikaan ja sytytän seinillä olevat lamput."
Hän vei vieraat käytävää pitkin nurkan taakse aulan toiselle, isommalle puolell.
"Vessatarpeiden vuoksi ei tarvitse lähteä alas, tässä on pieni puoli-kylpyhuone," hän avasi portaikon takana sijaitsevan puolitoista metriä kertaa puolitoista metriä laatioitetun tilan josta löytyi samanlainen posliininen, rikkaalla puulla koristeltu wc-istuin kuin alakerrasta, vesisäiliön yläpuolelta pieni tuuletusikkuna, oviseinältä pyyhepatteri, ja pöntön vierestä roskakori ja pesuallas puiseen pöytään upotettuna alapuolella olevan allaskaapin kera. Allspöydänllä nurkassa istui pieni öljylamppu ja tulitikkuaski.
"Ai niin, ja jos mieluummin ripustatte pyhävaatteenne henkariin viikkaamisen sijaan, voitten laittaa ne tuonne," hän osoitti aulan pääässä Gabrielin huoneen vieressä sijaitsevaa sisään käveltävää komeroa.

Muiden makuuhuoneiden ovet olivat auki joten oli sanomattakin selvää WC:n viereisen huoneen kuuluvan vanhemmille, ja vastapäisen olevan pikkupojan tila.
"Jos Zora kaipaa yksityisyyttä aamuisin ja iltaisin ja jos hän haluaa, voimme antaa hänelle Gabrielin makuuhuoneen öiden ajaksi. Hän haluaa tottakai huoneensa itselleen päivisin mutta hän voi ihan hyvin nukkua meidän vuoteessamme."

Samaan aikaan ulkona, ensin autettuaan Tomia saamaan hatun ja kaulahuivin lumiukon lämmikkeeksi--hiuksiakin täytyi hieman uudelleen tyylitellä jotta ne näkyisivät kunnolla hatun alta, Samuel kyykistyi nyt poikansa eteen joka oli odottanut yllättävän maltillisesti omaa vuoroaan.
"No niin, Gabe," hän sanoi, kaivoi taskustaan pienen pahvirasian ja avasi sen.
"Tässä on suuria, kokonaisia mustia oliiveja silmiksi, ja kahvipapuja suuksi."
Hiemanhan tämä tuntui ruoan tuhlaukselta etenkin näinä aikoina, mutta ei niin kamalasti--kahvi kun tuli päiväntasaajan seudulta ja oliivinsa eteläisistä osavaltioista joihin heinäsirkkojen tuho ei juurikaan vaikuttanut.

Samueal nosti pojan syliinsä ja Gabriel alkoi silmät tuikkien tökkiä oliiveja pallopäähän. Ensin ne päätyivät liian kauas toisistaan, sitten liian lähelle.
"Hmmh..." Samuel pohti, "Kokeillaanko aloittaa nenästä?" hän otti taskustaan lyhemmän ja paksumman porkkanan, ojensi sen Gabrielille ja siirtyi pari askelta taaksepäin jotta päästä saataisiin selkeämpi kokonainäkymä.
"Hienosti meni," mies kehui kun Gabriel sai iskettyä porkkanan melkolailla keskelle ensiyrityksellä.
"No niin, nyt kokeilepa uudestaan silmiä," hän kehotti, astuen taas lähemmäs.
Nyt silmät oli helpompi sijoittaa, ja papurivin Gabriel teki veikeän vinoksi hymyksi.
"Siitä tuli upea" Samuel totesi suukottaen poikansa poskea.

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tom hymyili leveästi ja katsoi sitten Gabrielia kun tämä sanoi että koirakin tarvii lakin. "Joo niin tarvii", Tom sanoi ja katsoi hymyillen, kun ystävä löysi hatun koirallekin. "Joo tehdään Charlie", Tom innostui ja lähti kömpimään kellarista ulos.

Sisällä Steve oli pessyt kuopuksen kanssa kädet ja hymyillen lähti seuraamaan Elizabethiä yläkertaan, ottaen samalla jo toisen laukuista mukaan. Hän kuunteli tarkasti mitä Elizabeth sanoi: "Tämä käy meille oikein mainiosti, jokaisella oma sänky. Huone oli oikein viihtyisä. Lipastokin näytti tilavalta, joten hän sanoi hymyillen: "Uskon, että vaatteemme mahtuvat tähän yhteen lipastoon." "Zora tosiaan nukkuu jo itsekseen, että hän saattaa arvostaa omaa aamu- ja iltarauhaa, mutta kysytään kohta, miten hän haluaa tehdä", Steve sanoi hymyillen ja kuunteli ystävää tarkasti, siirtyen katsomaan pientä yläkerran vessaan Elizabethin perässä ja nyökkäsi tämän sanoille ja sanoi: "Minäkin herään varmaan aikaisin, tottumuksesta, saas nähdä miten nyt kun ollaan kylässä, nukuttaa." Becky imeskeli peukaloaan ja katsoi Elizabethiä tarkasti ja välillä vilkuili isiäänkin.
Puhe siirtyi pyhävaatteisiin ja Stewart nyökkäsi: "Juu, laitan mieluusti ne roikkumaan, kotonakin ne roikkuvat korkeassa kaapissa, ettei rypisty." "Yppii", Becky tarttui sanaan ja peukalosuussaan yritti sanoa sen.
"Höpsö, ei peukaloa imeskellä", Steve sanoi ja tarttui hellästi tytön käteen ja sipaisi etusormellaan Beckyn nenää.

Steve ohimennen katsoi muutkin makuuhuoneet pikaisesti silmällään, mutta ei tietenkään mennyt tarkemmin toisten makuuhuoneita tutkimaan, sen mitä käytävästä vain näki.
"Zora nukkuisi varmaan mielellään omissa oloissaan, hänellä kun omat rutiinit, niin hän suorittaa ne itsekseen mieluiten. Jotain isoäitinsä opettamia unirituaaleja", Stewart sanoi ja lisäsi sitten: "Iltarukousta ja omaa rauhoittumista lähinnä ja luulen, että se on samalla myös aikaa jolloin hän muistelee isoäitiään, joka on tainnut menneisyydessä olla ainoa, joka häntä rakasti." Mies huokaisi syvään, joskus tuntui niin ikävältä, kun ajatteli, miten edes oma äiti ei ollut tytärtään puolustanut ja rakastanut, sillä tavalla kuin äidit yleensä ja se sai Stewartin mielessä aikaan epämiellyttävää surua ja vihaa, hän sulki silmänsä ja pudisti päätään: "Mutta kysytään vielä Zoralta, haluaako hän nukkua täällä itsekseen vai minun ja nuorempien kanssa." 

Isä lähtikin sitten astelemaan Becky sylissään alakertaa kohti, Zora siivosi jo omia tarvikkeitaan ja sulki purkkien kansia. Steve katsoi taulua, joka oli todella hieno ja näköinen. "Sinäpä onnistuit hyvin, se on tosi hieno", mies sanoi lempeästi tytölle, joka nosti päätään ja hymyili niin, että kahden yläetuhampaan puuttuminen näkyi selvästi hymyillessä. "Rva McKenzie kysyi, että nukkuisitko yöt mieluummin yksin Gabrielin huoneessa vai minun ja pikkuisten kanssa toisessa huoneessa?" Zora mutristi suutaan miettivästi ja sanoi sitten: "Haluan yksin, mutta haluan tulla teidän kanssa jos tuleekin ikävä olo." "Tehdään sitten niin, se varmasti käy", Steve sanoi lempeästi hymyillen.

Ulkona Tom oli saanut asetettua Samuelin avulla kulkurille hatun ja huivin. Kasvot mitkä Gabe teki, saivat sen näyttää hauskalta.
Kun kulkuri oli saatu valmiiksi alettiin tehdä koiraa. "Tehdäänkö jalat sillain, että laitetaan lumipalloja päällekkäin ja sitten niidenpäälle tosi iso pallo?" Tom kysyi, hän kun ei tiennyt miten koira tehtiin.

[Gabriel McKenzie]

"Ei, Tom, sen täytyy olla paljon pienempi," Samuel sanoi, "Muistatko sinä, Gabriel? Me olemme tehneet lumikoiran pari kertaa ennenkin."
Poika pudisti päätään. Hän näin mainittaessa kyllä muisti hämärästi miltä sellainen näytti mutta ei lainkaan miten se oli tehty.
"No siitä onki jo melkein vuosi, edes minä en muista ihan selvästi mutta se palaa kyllä mieleeni," mies totesi. Ensimmäisen askeleen hän muisti hyvin.
"Ensin piirretään lumeen suorakulmio," hän kertoi, kumartui ja paksun nahkahansikkaan peittämällä sormella piirsi lumiukon viereen, noin puolentoista metrin päähän. Hän teki siitä hyvän kokoisen mutta huomattavasti pienemmän mitä Charlie olisi seisoessaan ottanut tillaa.
"Isi, Charlie on isompi kuin tuo," Gabriel huomautti.
"Tiedän, mutta meillä ei ole tänään aikaa kovin isoon jos haluamme sen valmiiksi. Emme ehdi enää illallisen jälkeen takaisin ulos," Samuel perusteli suoristautuessaan. "Sinun vanha hattusikin sopii paremmin vähän pienemmälle...Sehän voisi olla vaikka Charlie pentuna," hän ehdotti, katsoen alas poikiin, tyytyväisenä huomioiden ettei Gabriel vaikuttanut pettyneeltä tai vastustelevalta vaan nyökkäsi hyväksyvästi suorakulmiota tuijottaessaan.

"No niin. Seuraavaksi me kannetaan isoja sylillisiä lunta. Ei palloja, vaan lunta muodottomaan kasaan. Tähän suorakulmion rajoen sisälle niin että se täytyy kokonaan. Kasan korkeus...No, ehkä noin teidän olkapäihinne," hän ohjeisti, arvellen sen riittävän kun lunta sitten paineltaisiin hieman kasaan ja muotoiltaisiin. Hän toivoi lopputuloksen olevan noin puolet poikien korkeudesta. "Minä autan kohta, sytytän ensin meille lyhdyn. Lumi on samanlaista kaikkialla ja sitä riittää, joten pysykää tässä kuistin lähellä," hän ohjeisti ja siirtyi muutaman metrin päähän kuistin portaille sytyttämään pylväässä roikkuvan öljylyhdyn. Se oli yksi heidän isoimmista ja tehokkaimmistta, ulkokäyttöön tarkoitetuista, ja loi jopa pienellä liekillä kellertävää valoa neljän metrin päähän. Hän sääti liekin sen ja keskisuuren välille jottei se savuaisi kauheasti vaikkei se näin ulkona juuri haittaisikaan. Kellertävä valo ylsi pari metriä ohi lumiukon kohdan ja noin kuusi metriä molemmille sivuille. Hän katseli hetken poikien puuhastelua, kunnes sääti liekin suurimmalle mikä valaisi mainiosti koko talon edustan, sekä lähes kymmenen metriä kuistilta eteenpäin portin suuntaan, yltäen juuri ja juuri hämärästi metsän kulmalle mistä lumiukon kädet ja hiukset oli löydetty.
"Hyvää työtä, pojat," Samuel kehui kasan edistyessä kahden reippaan pikkumiehen uurastaessa. "Pysykää valokehän sisällä," hän kehotti sillä hämärän toinen vaihe oli vain muutaman minuutin päässä jolloin olisi jo paljon vaikeampaa nähdä pieniä ihmisiä kaukaa edes värillisissä vaatteissa.

Mies toi mmuutaman sylillisen lunta itsekin, nopeuttaakseen tehtävää, mutta alkoi sitten pyörittämään pientä palloa.