KOULUT
* Myös kouluissa ruumiillinen kuritus oli yleistä ja laillista, eikä opettaja tarvinnut siihen oppilaan vanhempien suostumusta. Hän saattoi silti kunnioittaa vanhempien mahdollista vastustusta, mutta siis ei tarvinnut. Sama pahoinpitelyn tuomitseva sääntö koski koulumaailmaakin. Lähes kaikissa kouluissa oli jonkin tasoinen ruumiillinen kuritus käytäntönä, mutta miten ankaralla tasolla riippui koulusta eli siitä mitä sen hallitukseen kuuluvat jäsenet sallivat.
Siihen kuului tyypillisesti kepillä avokämmenelle lyöminen muutaman kerran, tai selkäsauna pakaroille. Yleisin väline oli litteä puumaila tai nahkavyö tai nahkaremmi. Hyvin harvoin, jos koskaan, opettaja käytti avokämmentä - koska housujen materiaalit olivat yleensä paljon paksumpaa kuin nykyään ja kovin moni opettaja/kouluhallitus ei katsonut soveliaaksi laskea toisen ihmisen lapsen kaikkia housuja alas missään tilanteessa.
Lievempiä ruumiillisen kurituksen keinoja olivat mm. korvasta vetäminen tai niskasta taluttaminen. Tukistus, ja kasvoille tai muualle kehoon lyöminen ei yleensä ollut sallittua, eikä mikään epätavallinen keino.
Muita kurinpitokeinoja kouluissa olivat pelkkä nuhtelu ja/tai puhuttelu, jälki-istunto, väliaikainen tai pysyvä erotus, nurkassa seisominen, ja taululle ennalta määrätyn lauseen kirjoittaminen X kertaa.
Joskus ruumiillinenkin kuritus tapahtui kesken oppitunnin luokan edessä eli kaikkien nähden, mutta opettajan persoonasta ja/tai tapauksesta riippuen tämä saattoi lykätä kurituksen välitunnin aikaan tai välittömästi koulupäivän päätöksen jälkeiseksi kun muut oppilaat olivat ulkona/lähteneet kotiin. Useimmat opettajat laittoivat joka tapauksessa oppilaan tai tämän sisaruksen mukana kotiin ilmoituksen ja selvityksen annetusta rangaistuksesta ja sen syystä.
* 1800-luvun puolivälissä koulutus alkoi järjestäytyä kodeista ulos, läheisiin rakennuksiin ja aluksi lukuvuosi oli vain kaksi kuukautta kesällä. Koulunkäynti oli ilmaista, koulutarvikkeita lukuunottamatta jotka perheiden oli hankittava itse. Tekstikirjat myös, ellei koulu saanut valtion rahoitusta. Maaseutujen koulut eivät saaneet sitä.
* Yhden huoneen koulurakennukset olivat normaaleja maaseutualueilla. Yksi opettaja opetti kaikkia aineita luokka-asteille 1-9 - (yleensä 6-15-vuotiaat.) Nuorimmat oppilaat istuivat yleensä edessä ja vanhimmat takimmaisina, mutta tämä oli koulukohtaista – joissain sai valita paikan vapaasti.
* Kouluaineita olivat: lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, historia, kielioppi, retoriikka (julkisen puhumisen taito), ja maantiede. Tiede ja tekniset aineet jätettiin yleensä vähäisiksi, ainakin työväenluokan kouluissa sillä useimmat päätyivät kuitenkin maatalousalalle. Yksityiskouluissa yläluokan lapsille saattoi olla tarjolla myös ulkomaan kieliä ja musiikki tai muita taiteita.
* Useimmat koulut maaseudulla palvelivat lapsia jotka asuivat 8 kilometrin päässä siitä. Koulukyytejä ei ollut eli jos isä tai äiti tai naapuri ei voinut tarjota kyytiä oli pakko kävellä tai jättää menemättä jos matka tuntui liian pitkältä.
* Koulupäivä alkoi yleensä 09:00 aamulla ja päättyi 14:00 tai 16:00 iltapäivällä, riippuen alueesta. Maaseudulla yleensä 14:00. Sisältäen lyhyen välitunnin aamupäivällä, ja tunnin tauon ruokailuvälituntia varten yleensä puolen päivän aikaan.
* Lukuvuosi oli maaseudulla yleensä noin 132 päivää + noin 4 viikkoa lomia. Eli lokakuun alusta huhtikuun loppuun.
* Mitään kummempia kouluvälineitä ei ollut. Vain tekstikirjat, rihvelitaulu ja siihen sopiva kynä, paperiarkkivihko, lyijykynä ja pyyhekumi. Paperiarkkivihkot olivat melko kalliita joten useimmat käyttivät vain rihvelitaulua. Varakkaammilla oli ehkä myös jonkinlainen laukku.
* Lounasta ei tarjottu koulun puolesta – ei edes niille joilla olisi varaa maksaa, vaan kaikki oppilaat toivat omat eväät kotoa tai kävivät kotona syömässä jos asuivat tarpeeksi lähellä.
* 1852 ensimmäinen osavaltio määräsi koulunkäynnin pakolliseksi, mutta Minnesotassa se ei ole pakollista vielä aikajanallamme.
* Monet maaseudulla asuvat lapset eivät käy koulua lainkaan tai käyvät sitä liian vähän, koska monet vanhemmista pitivät lapsiaan mieluummin kotona auttamassa askareissa mutta jotkut pitivät lastensa koulutusta tärkeämpänä. Jopa luku- ja kirjoitustaidottomuus ei ollut ennennäkemätöntä maaseutualueilla.
* Minnesotassa opettajaksi pääsyyn ei ollut mitään virallisesti säädettyjä vaatimuksia vaan kuka tahansa sai toimia opettajana riippumatta siitä kuinka paljon oli itse opintoja suorittanut. Toki kouluhallitus yleensä pyrki palkkaamaan mahdollisimman osaavan, joskus hakien sellaista ulkopuolelta isommasta kaupungista.
* Myös kouluissa ruumiillinen kuritus oli yleistä ja laillista, eikä opettaja tarvinnut siihen oppilaan vanhempien suostumusta. Hän saattoi silti kunnioittaa vanhempien mahdollista vastustusta, mutta siis ei tarvinnut. Sama pahoinpitelyn tuomitseva sääntö koski koulumaailmaakin. Lähes kaikissa kouluissa oli jonkin tasoinen ruumiillinen kuritus käytäntönä, mutta miten ankaralla tasolla riippui koulusta eli siitä mitä sen hallitukseen kuuluvat jäsenet sallivat.
Siihen kuului tyypillisesti kepillä avokämmenelle lyöminen muutaman kerran, tai selkäsauna pakaroille. Yleisin väline oli litteä puumaila tai nahkavyö tai nahkaremmi. Hyvin harvoin, jos koskaan, opettaja käytti avokämmentä - koska housujen materiaalit olivat yleensä paljon paksumpaa kuin nykyään ja kovin moni opettaja/kouluhallitus ei katsonut soveliaaksi laskea toisen ihmisen lapsen kaikkia housuja alas missään tilanteessa.
Lievempiä ruumiillisen kurituksen keinoja olivat mm. korvasta vetäminen tai niskasta taluttaminen. Tukistus, ja kasvoille tai muualle kehoon lyöminen ei yleensä ollut sallittua, eikä mikään epätavallinen keino.
Muita kurinpitokeinoja kouluissa olivat pelkkä nuhtelu ja/tai puhuttelu, jälki-istunto, väliaikainen tai pysyvä erotus, nurkassa seisominen, ja taululle ennalta määrätyn lauseen kirjoittaminen X kertaa.
Joskus ruumiillinenkin kuritus tapahtui kesken oppitunnin luokan edessä eli kaikkien nähden, mutta opettajan persoonasta ja/tai tapauksesta riippuen tämä saattoi lykätä kurituksen välitunnin aikaan tai välittömästi koulupäivän päätöksen jälkeiseksi kun muut oppilaat olivat ulkona/lähteneet kotiin. Useimmat opettajat laittoivat joka tapauksessa oppilaan tai tämän sisaruksen mukana kotiin ilmoituksen ja selvityksen annetusta rangaistuksesta ja sen syystä.
* 1800-luvun puolivälissä koulutus alkoi järjestäytyä kodeista ulos, läheisiin rakennuksiin ja aluksi lukuvuosi oli vain kaksi kuukautta kesällä. Koulunkäynti oli ilmaista, koulutarvikkeita lukuunottamatta jotka perheiden oli hankittava itse. Tekstikirjat myös, ellei koulu saanut valtion rahoitusta. Maaseutujen koulut eivät saaneet sitä.
* Yhden huoneen koulurakennukset olivat normaaleja maaseutualueilla. Yksi opettaja opetti kaikkia aineita luokka-asteille 1-9 - (yleensä 6-15-vuotiaat.) Nuorimmat oppilaat istuivat yleensä edessä ja vanhimmat takimmaisina, mutta tämä oli koulukohtaista – joissain sai valita paikan vapaasti.
* Kouluaineita olivat: lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, historia, kielioppi, retoriikka (julkisen puhumisen taito), ja maantiede. Tiede ja tekniset aineet jätettiin yleensä vähäisiksi, ainakin työväenluokan kouluissa sillä useimmat päätyivät kuitenkin maatalousalalle. Yksityiskouluissa yläluokan lapsille saattoi olla tarjolla myös ulkomaan kieliä ja musiikki tai muita taiteita.
* Useimmat koulut maaseudulla palvelivat lapsia jotka asuivat 8 kilometrin päässä siitä. Koulukyytejä ei ollut eli jos isä tai äiti tai naapuri ei voinut tarjota kyytiä oli pakko kävellä tai jättää menemättä jos matka tuntui liian pitkältä.
* Koulupäivä alkoi yleensä 09:00 aamulla ja päättyi 14:00 tai 16:00 iltapäivällä, riippuen alueesta. Maaseudulla yleensä 14:00. Sisältäen lyhyen välitunnin aamupäivällä, ja tunnin tauon ruokailuvälituntia varten yleensä puolen päivän aikaan.
* Lukuvuosi oli maaseudulla yleensä noin 132 päivää + noin 4 viikkoa lomia. Eli lokakuun alusta huhtikuun loppuun.
* Mitään kummempia kouluvälineitä ei ollut. Vain tekstikirjat, rihvelitaulu ja siihen sopiva kynä, paperiarkkivihko, lyijykynä ja pyyhekumi. Paperiarkkivihkot olivat melko kalliita joten useimmat käyttivät vain rihvelitaulua. Varakkaammilla oli ehkä myös jonkinlainen laukku.
* Lounasta ei tarjottu koulun puolesta – ei edes niille joilla olisi varaa maksaa, vaan kaikki oppilaat toivat omat eväät kotoa tai kävivät kotona syömässä jos asuivat tarpeeksi lähellä.
* 1852 ensimmäinen osavaltio määräsi koulunkäynnin pakolliseksi, mutta Minnesotassa se ei ole pakollista vielä aikajanallamme.
* Monet maaseudulla asuvat lapset eivät käy koulua lainkaan tai käyvät sitä liian vähän, koska monet vanhemmista pitivät lapsiaan mieluummin kotona auttamassa askareissa mutta jotkut pitivät lastensa koulutusta tärkeämpänä. Jopa luku- ja kirjoitustaidottomuus ei ollut ennennäkemätöntä maaseutualueilla.
* Minnesotassa opettajaksi pääsyyn ei ollut mitään virallisesti säädettyjä vaatimuksia vaan kuka tahansa sai toimia opettajana riippumatta siitä kuinka paljon oli itse opintoja suorittanut. Toki kouluhallitus yleensä pyrki palkkaamaan mahdollisimman osaavan, joskus hakien sellaista ulkopuolelta isommasta kaupungista.
Signature