04-02-2022, 06:03 PM
Vinha jalkojen töminä lattiaa vasten rikkoi tuvan vallanneen hiljaisuuden.
"Terve, Tom." Billy jätti vuolemisen hetkeksi, kun Tom kirmasi sisään ja aloitti tuttuun tapaan leikin. Hän seurasi poikaa hetken ja tunnusteli samalla sen hetkistä ilmapiiriä, sillä jokin asia ei mennyt sillä tavallisella maneerilla. Billy pisti merkille, että Fran viipyi ovella kauemmin, kuin normaalisti. Tom oli ehtinyt jo asettuen leikkimään leluilla ja yleensä siinä vaiheessa Fran oli tullut Beckyä kantaen peremmälle. Tällä kertaa jokin pidätteli siskoa kauemmin ovella, josta viileä ilma kantautui tupaan, mikä muistutti Billyä aamuisesta särystä jalassa. Billy kurotteli paikaltaan nähdäkseen ovelle, alta kulmain vilkuillen ja viiltäen satunnaisia puulastuja irti muodottomasta puunpalasta. Steve huikkasi heipat sisälle Tomille ja Zoralle, joista jälkimmäinen nimi kalskahti tutulta ja sai Billyn oitis varpailleen. Nimi oli tullut joskus esille Franin puhuessa Steven uudesta lapsesta, jonka kohtalo tuntui vuoronperään surettavan ja ilahduttava Frania -riippuen oliko kertomuksiin liitetty Stewart vai tytön menneisyys ennen Stewartia. Steven hyvästit olivat kuitenkin merkki siitä, että Zora oli jäämässä heille, mikä sai nuorukaisen vakavoitumaan. Hän vaihtoi asentoa tuolissaan, jonka tuntui yhtäkkiä kovin epämukavalta. Hän kampesi itsensä ylös jättäen puukon ja puunpalan hetkeksi pöydälle.
"Mukavaa työpäivää." Fran toivotti Stevelle ja sulki oven riuskalla vetäisyllä. Kului hetki, kun Fran riisui Beckyn, jonka jälkeen hän voivotteli hyväntuulisesti Zoralle tämän jäätyä jumiin omiin vaatteisiin. Billy ehti sillä välin ottaa vierelleen tuoman luudan ja lakaista pahimmat sotkut ympäriltään takkaan, jonka aikana hän kurkki eteisen suuntaan nähden vilauksen tytöstä, jota Fran auttoi riisuutumaan. Tyttö oli paljon Tomia ja Beckyä vanhempi, tai niin Billy päätteli tämän koon perusteella, mikä hämmensi nuorukaista. Hän oli olettanut Zoran olevan korkeintaan Tomin ikäinen, mutta tämä miltei kävi lyhyestä aikuisesta.
Billy laittoi luudan nojaamaan takan viereen seinää vasten ja kinkkasi takaisin pöydän ääreen. Päästyään istumaan ja jatkamaan veistämistä, Fran kävi takaisin keinutuoliin sylittelemään Beckyä. Hänen jälkeen tupaan tuli nuhjuinen, erittäin poikkeavat piirteet omaava tyttö, jonka askellus muistutti erehdyttävästi Billyn tapaa kävellä. Nuorukaisen kulmat painautuivat syvään kurttuun ja hetken Billy epäili, että tyttö oli jollain merkillisellä tavalla nähnyt hänen kinkkaavan takan ja pöydän väliä, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että hän itse näki väärin ja että tyttö käveli aivan normaalisti. Tai sitten ei. Billy ei ollut ollenkaan varma asiasta, mutta tytön ilmestyminen hänen ja Franin tupaan oli jotain, mitä hän ei ollut nähnyt väärin.
Billy keskittyi jälleen omiin puuhiinsa, sivalsi yhden jos toisenkin suikaleen irti puusta yrittäen tällä kertaa saada palasia putoamaan pöydälle. Fran oli huomannut Zoran katselevan Billyn veistelyä ja tyttö näytti uteliaalta, eikä hän arkaillut kysyä Billyltä, mikä tämän teoksesta oli tulossa. Billy niiskaisi, kuin ei olisi kuullut Zoraa ja antoi vastauksen viipyillä. Eihän hänen parannut kertoa täysin ventovieraalle kaikkea, eritoteen sellaisia asioita, joista he utelivat -olipa kyseessä sitten vaikka niinkin vähäpätöinen asia, kuin puuveistos.
”Billy, sinulta kysyttiin jotain.” Franin nuhteleva ääni ei antanut nuorukaisen kavuta korkeammalle piittaamattomuuden kapealla vesalla, vaan pakotti hänet hyppäämään sieltä alas.
”Kani.” Billy mutisi ja veti syvään henkeä, kuin yhden sanan sanominen olisi vaatinut häneltä suurempaakin ponnistelua. Hän silmäili hetken kädessään olevaa puunpalasta, joka kieltämättä muistutti siinä vaiheessa veistämistä enemmän perunaa kuin kania. "Tai peruna." Laimea virne kävi nuorukaisen kasvoilla. Hänhän voisi satuilla kielen ruvelle ja kertoa mitä vinksahtaneimpia asiota, mutta sellaiseen hän ei juuri sillä hetkellä kyennyt. Hän ei tiennyt kuka, mikä ja mistä tarkalleen ottaen Zora oli. Tyttö oli suuri kysymysmerkki, jonka hän muisti hatarasti käydyn koulun pohjalta kuuluvan aina lauseen loppuun. Billyllä oli kuitenkin siinä vaiheessa koko kysymyslause sekoitettu yhdeksi kirjainten sekamelskaksi, jota hän ei osannut lukea.
Billy päätti nostaa katseen tyttöön, kohdata tämän laikukkaat kasvot ja lapsenomaiset piirteet, jotka herättivät vain entistä enemmän sykkyrässä olevia ajatuksia. Mikä Zora oli? Mistä hän on tullu? Miksi hän on täällä? Yhtäkkiä kysymyksiä virtasi Billyn mieleen sitä tahtia, että hänellä oli jo vaikeuksia valita niistä sopiva.
"Mistä eläimistä Zora pitää? Billy on veistänyt yhden karjatilan verran erilaisia eläimiä. Haluaisitko nähdä ne?" Fran heitti kysymyksen keinutuolin narinan yli, kuin pelastusrenkaan, jotta tyttörukka ei olisi hukkunut tuloillaan olevan hyisen kysymysten tulvan alle.
//Kuvassa perunan lopullinen muoto 8) //
"Terve, Tom." Billy jätti vuolemisen hetkeksi, kun Tom kirmasi sisään ja aloitti tuttuun tapaan leikin. Hän seurasi poikaa hetken ja tunnusteli samalla sen hetkistä ilmapiiriä, sillä jokin asia ei mennyt sillä tavallisella maneerilla. Billy pisti merkille, että Fran viipyi ovella kauemmin, kuin normaalisti. Tom oli ehtinyt jo asettuen leikkimään leluilla ja yleensä siinä vaiheessa Fran oli tullut Beckyä kantaen peremmälle. Tällä kertaa jokin pidätteli siskoa kauemmin ovella, josta viileä ilma kantautui tupaan, mikä muistutti Billyä aamuisesta särystä jalassa. Billy kurotteli paikaltaan nähdäkseen ovelle, alta kulmain vilkuillen ja viiltäen satunnaisia puulastuja irti muodottomasta puunpalasta. Steve huikkasi heipat sisälle Tomille ja Zoralle, joista jälkimmäinen nimi kalskahti tutulta ja sai Billyn oitis varpailleen. Nimi oli tullut joskus esille Franin puhuessa Steven uudesta lapsesta, jonka kohtalo tuntui vuoronperään surettavan ja ilahduttava Frania -riippuen oliko kertomuksiin liitetty Stewart vai tytön menneisyys ennen Stewartia. Steven hyvästit olivat kuitenkin merkki siitä, että Zora oli jäämässä heille, mikä sai nuorukaisen vakavoitumaan. Hän vaihtoi asentoa tuolissaan, jonka tuntui yhtäkkiä kovin epämukavalta. Hän kampesi itsensä ylös jättäen puukon ja puunpalan hetkeksi pöydälle.
"Mukavaa työpäivää." Fran toivotti Stevelle ja sulki oven riuskalla vetäisyllä. Kului hetki, kun Fran riisui Beckyn, jonka jälkeen hän voivotteli hyväntuulisesti Zoralle tämän jäätyä jumiin omiin vaatteisiin. Billy ehti sillä välin ottaa vierelleen tuoman luudan ja lakaista pahimmat sotkut ympäriltään takkaan, jonka aikana hän kurkki eteisen suuntaan nähden vilauksen tytöstä, jota Fran auttoi riisuutumaan. Tyttö oli paljon Tomia ja Beckyä vanhempi, tai niin Billy päätteli tämän koon perusteella, mikä hämmensi nuorukaista. Hän oli olettanut Zoran olevan korkeintaan Tomin ikäinen, mutta tämä miltei kävi lyhyestä aikuisesta.
Billy laittoi luudan nojaamaan takan viereen seinää vasten ja kinkkasi takaisin pöydän ääreen. Päästyään istumaan ja jatkamaan veistämistä, Fran kävi takaisin keinutuoliin sylittelemään Beckyä. Hänen jälkeen tupaan tuli nuhjuinen, erittäin poikkeavat piirteet omaava tyttö, jonka askellus muistutti erehdyttävästi Billyn tapaa kävellä. Nuorukaisen kulmat painautuivat syvään kurttuun ja hetken Billy epäili, että tyttö oli jollain merkillisellä tavalla nähnyt hänen kinkkaavan takan ja pöydän väliä, mutta tuli lopulta siihen tulokseen, että hän itse näki väärin ja että tyttö käveli aivan normaalisti. Tai sitten ei. Billy ei ollut ollenkaan varma asiasta, mutta tytön ilmestyminen hänen ja Franin tupaan oli jotain, mitä hän ei ollut nähnyt väärin.
Billy keskittyi jälleen omiin puuhiinsa, sivalsi yhden jos toisenkin suikaleen irti puusta yrittäen tällä kertaa saada palasia putoamaan pöydälle. Fran oli huomannut Zoran katselevan Billyn veistelyä ja tyttö näytti uteliaalta, eikä hän arkaillut kysyä Billyltä, mikä tämän teoksesta oli tulossa. Billy niiskaisi, kuin ei olisi kuullut Zoraa ja antoi vastauksen viipyillä. Eihän hänen parannut kertoa täysin ventovieraalle kaikkea, eritoteen sellaisia asioita, joista he utelivat -olipa kyseessä sitten vaikka niinkin vähäpätöinen asia, kuin puuveistos.
”Billy, sinulta kysyttiin jotain.” Franin nuhteleva ääni ei antanut nuorukaisen kavuta korkeammalle piittaamattomuuden kapealla vesalla, vaan pakotti hänet hyppäämään sieltä alas.
”Kani.” Billy mutisi ja veti syvään henkeä, kuin yhden sanan sanominen olisi vaatinut häneltä suurempaakin ponnistelua. Hän silmäili hetken kädessään olevaa puunpalasta, joka kieltämättä muistutti siinä vaiheessa veistämistä enemmän perunaa kuin kania. "Tai peruna." Laimea virne kävi nuorukaisen kasvoilla. Hänhän voisi satuilla kielen ruvelle ja kertoa mitä vinksahtaneimpia asiota, mutta sellaiseen hän ei juuri sillä hetkellä kyennyt. Hän ei tiennyt kuka, mikä ja mistä tarkalleen ottaen Zora oli. Tyttö oli suuri kysymysmerkki, jonka hän muisti hatarasti käydyn koulun pohjalta kuuluvan aina lauseen loppuun. Billyllä oli kuitenkin siinä vaiheessa koko kysymyslause sekoitettu yhdeksi kirjainten sekamelskaksi, jota hän ei osannut lukea.
Billy päätti nostaa katseen tyttöön, kohdata tämän laikukkaat kasvot ja lapsenomaiset piirteet, jotka herättivät vain entistä enemmän sykkyrässä olevia ajatuksia. Mikä Zora oli? Mistä hän on tullu? Miksi hän on täällä? Yhtäkkiä kysymyksiä virtasi Billyn mieleen sitä tahtia, että hänellä oli jo vaikeuksia valita niistä sopiva.
"Mistä eläimistä Zora pitää? Billy on veistänyt yhden karjatilan verran erilaisia eläimiä. Haluaisitko nähdä ne?" Fran heitti kysymyksen keinutuolin narinan yli, kuin pelastusrenkaan, jotta tyttörukka ei olisi hukkunut tuloillaan olevan hyisen kysymysten tulvan alle.
//Kuvassa perunan lopullinen muoto 8) //