01-02-2022, 03:44 PM
Stewart hymyili Franille ja vastasi: ”Juu, syöneet ovat.” Becky katsoi Franin tuttuja kasvoja ja hänen suupielet nousivat hymyyn ja kieli työntyi hieman ulos. Steve ojensi tytön Franin syliin ja piti edelleen Zoran hartiasta ja kyykistyi sitten tytön tasolle ja tyttö kääntyi katsomaan miestä. Hän tunsi turvaa kun uusi isä oli hänen kanssaan samalla tasolla.
”Sinun ei tarvitse pelätä täällä mitään. Fran on todella kiva ja häneltä voit kysyä ihan mitä vain, jos tuntuu, ettet ymmärrä jotain”, Stewart sanoi lempeällä äänellä ja silitti Zoran kasvoja etusormellaan. ”Sinä olet iso tyttö ja pärjäät varmasti täällä”, Steve vakuutti ja pieni hymy nousi Zorankin kasvoille ja Steve painoi suukon tuon otsalle ja ohjasi sisälle, jossa Zora jäi melko lailla oven suuhun.
”Hän ei osaa vielä oikein riisua ulkovaatteitaan ja pukea, hänen mekkonsa on likainen, mutta hän pesee kyllä kädet, kun sanot”, Steve sanoi ja huikkasi ovelta: ”Etkö vain Zora?”
”P-pesen, sir”, Zora sanoi vahvalla englantilaisella aksentilla ja Steve hymyili tytölle.
”En usko, että teillä tulee ongelmia, mutta jos tulee, niin osaat kyllä ratkaista ne varmasti”, Steve sanoi Franille ja sanoi: ”Jutellaan lisää sitten kun haen tenavat. Mukava päivää.”
Steve nipisti hellästi Beckyn nenää, joka äännähti iloisesti. ”Hei, Tom ja Zora. Nähdään iltapäivällä”, Steve sanoi. ”Heippa isi”, Tom huikkasi hän oli jo löytänyt tutun lelulaatikon. Zora katsoi oven raosta miehen perään.
Steve vei tuttuun tapaansa pienet kärryt tallin suojaan ja lähti sitten ratsastamaan kaupunkiin.
Kun ovi sulkeutui, Zora katsoi hetken ovea ja odotti, että Fran saisi riisuttua Beckyn. Tyttö oli ei osannut vielä itse kontata, mutta ryömiä se yritti jo kovasti, samoin kuin tavoitteli tavaroita ja tykkäsi leikkiä ja tutkia leluja. Zora yritti itse avata vyötä ja ulkovaatteitaan, mutta hänen kätensä jäivät solmuun. ”Minä olen solmussa”, Zora sanoi hiljaa ja asteli, ontuen toista jalkaansa, Franin eteen, kun tämä oli saanut Beckyn vaatteet riisuttua.
Kun ulkovaatteet oli riisuttu, Zora ontui eteisestä hieman eteemmäs katselemaan ja vasta sitten hän huomasi nuoren miehen veistelemässä jotain. Zora katsoi pitkään nuorukaisen käsissä olevaa veistelyä, kunnes rohkastui kysymään: ”Mikä siitä tulee?
”Sinun ei tarvitse pelätä täällä mitään. Fran on todella kiva ja häneltä voit kysyä ihan mitä vain, jos tuntuu, ettet ymmärrä jotain”, Stewart sanoi lempeällä äänellä ja silitti Zoran kasvoja etusormellaan. ”Sinä olet iso tyttö ja pärjäät varmasti täällä”, Steve vakuutti ja pieni hymy nousi Zorankin kasvoille ja Steve painoi suukon tuon otsalle ja ohjasi sisälle, jossa Zora jäi melko lailla oven suuhun.
”Hän ei osaa vielä oikein riisua ulkovaatteitaan ja pukea, hänen mekkonsa on likainen, mutta hän pesee kyllä kädet, kun sanot”, Steve sanoi ja huikkasi ovelta: ”Etkö vain Zora?”
”P-pesen, sir”, Zora sanoi vahvalla englantilaisella aksentilla ja Steve hymyili tytölle.
”En usko, että teillä tulee ongelmia, mutta jos tulee, niin osaat kyllä ratkaista ne varmasti”, Steve sanoi Franille ja sanoi: ”Jutellaan lisää sitten kun haen tenavat. Mukava päivää.”
Steve nipisti hellästi Beckyn nenää, joka äännähti iloisesti. ”Hei, Tom ja Zora. Nähdään iltapäivällä”, Steve sanoi. ”Heippa isi”, Tom huikkasi hän oli jo löytänyt tutun lelulaatikon. Zora katsoi oven raosta miehen perään.
Steve vei tuttuun tapaansa pienet kärryt tallin suojaan ja lähti sitten ratsastamaan kaupunkiin.
Kun ovi sulkeutui, Zora katsoi hetken ovea ja odotti, että Fran saisi riisuttua Beckyn. Tyttö oli ei osannut vielä itse kontata, mutta ryömiä se yritti jo kovasti, samoin kuin tavoitteli tavaroita ja tykkäsi leikkiä ja tutkia leluja. Zora yritti itse avata vyötä ja ulkovaatteitaan, mutta hänen kätensä jäivät solmuun. ”Minä olen solmussa”, Zora sanoi hiljaa ja asteli, ontuen toista jalkaansa, Franin eteen, kun tämä oli saanut Beckyn vaatteet riisuttua.
Kun ulkovaatteet oli riisuttu, Zora ontui eteisestä hieman eteemmäs katselemaan ja vasta sitten hän huomasi nuoren miehen veistelemässä jotain. Zora katsoi pitkään nuorukaisen käsissä olevaa veistelyä, kunnes rohkastui kysymään: ”Mikä siitä tulee?