When the situation requires

[Gabriel McKenzie]

Hetken Elizabeth pohti asiaa ja yritti valita sanansa huolella. Hän ei halunnut tuomita ihmistä jota ei henkilökohtaisesti tuntenut ja oli tavannut vasta muutaman kerran lyhyesti. Jo niillä kerroilla oli toki käynyt selväksi että luokkaerot olivat hänelle merkityksellisiä sillä joka kerta kun hän tai Samuel astuivat Olsenien sekatavarakauppaan he saivat kirkkaasti paremman palvelun ja ystävällisemmän jutustelun kuin muut asiakkaat. Vaikutti siltä että rouva Oleson piti vertaisinaan kaikkia joiden arkipäivän vaatetuksesta näki että he olivat rikkaita tai ainakin varakkaita, ja katsoi enemmän tai vähemmän nenänvarttaan pitkin työväenluokkaa ja etenkin köyhiä. Ei hän ollut koskaan todistanut suoraa epäkohteliaisuutta tai muuta huonoa käytöstä ketään kohtaan, mutta ei hän yllättyisi vaikka kuulisi sellaisestakin. Ja mitä Zoran kertomasta saattoi päätellä rouva oli ilmeisesti pahemman luokan rasisti. Kumpikaan näistä ei toki välttämättä ollut naisen omaa syytä, jos hänet oli kasvatettu huonoin arvoin.

"En tiedä, mutta hän saattaa uskoa puhuvansa totta. Ehkä hän uskoo että vain koska hän ei itse siedä eri rotuja niin ei kukaan muukaan tosissaan voisi. Ainakin toivon niin, koska siten hänellä on toivoa muuttua ajan kanssa," Elizabeth lopulta vastasi. "Vaikka niinkin, moiset mölyt pitäisi pitää mahassaan. Rouva Oleson taitaa olla melko epämiellyttävä ihminen aika monelle. Ehkä, jos tarpeeksi moni osoittaa hänelle ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta siitä huolimatta niin jotain tarttuu häneenkin," nainen jatkoi, toivoen ettei Zora täyttäisi sydäntään vihalla tai pelolla edes rouva Olesonia kohtaan.

"Isäsi on tosi vanha ystävämme. Tiedän että hän ymmärtää valintasi, ja haluaa sinut kotiin," hän yritti vakuuttaa minkä nyt ulkopuolisena pystyi ilman tietoa tilanteen koko kuvasta. Elizabeth vilkaisi vankkureille päin jossa Samuel piteli kissaa toisella kädellään itseään vasten ja toisella auttoi poikaa ylös viereensä istumaan. Päätös olisi toki Samuelin, mutta hän uskoi että mies olisi samaa mieltä joten hän uskaltautui tekemään tarjouksen kääntäessään huomionsa takaisin tyttöön.
"Olisimme todella iloisia, jos tulitit meidän vieraaksemme yöksi tai muutamaksi. Pääsisit suojaan säältä, ja saisit kunnon ruokaa ja mukavan pedin jossa nukkua."
Hän lisäsi vielä perään, "Ja, jos haluat voit purkaa sydäntäsi lisää."
Joskus oli helpompaa puhua vieraammille kuin omalle perheelleen, etenkin jos vielä epäili perheen rakkautta, mutta eivät he siihen painostaa aikoisi. Heidän puolestaan tyttö saisi halutessaan vaikka sulkeutua vierashuoneeseen jos siltä tuntui. Tärkeintä olisi saada lapsi turvaan ja suojaan ulkoa, ja syömään ravitsevia aterioita.