When the situation requires

[Zora Correyne]

Zoran epävarma katse seurasi kun Gabriel poistui kissansa kanssa ja kun Elizabeth pyysi lämpöisellä äänellä häntä kuuntelemaan pysähtyi tytön epävarma katse naisen silmiin, nyt hieman pidemmäksi aikaa.
Koskaan ennen hän ei ollut yhdenkään naisen silmiä katsonut, kuin tänään Elizabethin silmiin. Kun tämä tuttu ystävällinen nainen vakuutti, ettei hänen perheensä olisi missään tekemisissä sellaisen kanssa, joka teeskentelisi rakkautta, tuli omanlainen helpotus tytön mieleen. 
Kuitenkin hänen omatuntonsa kolkutti aivan liikaa nyt tosin siitä, että hän oli uskonut rouva Olesonia joka ei tuntunut osaavan sanoa yhtäkään rehellistä sanaa. 
"En minä voi enää palata. Kun karkasin, nyt minä viimeistään olen toiminut niin pahasti, ettei isä halua minua takaisin", Zora sanoi ja pyyhki silmiään, huuli väpättäen. "Ei kukaan halua tällaista, joka uskoo ihan kaikki valheet ja sitten vielä karkaa pois kotoa", Zora sanoi surkeana. 
"Olen palkinnut isän kiltteyden vain olemalla kamala lapsi, kun en opi ja nyt karkasin. Ei hän voi haluta minua takaisin", tyttö jatkoi surkeana. Bob-hevonen tuli ja töytäisi turvallaan, Zoran selkää, hellästi ja hörähti hieman. 
Tyttö kyllä uskoi sen mitä Elizabeth sanoi. "Miksi rouva Oleson valehtelee minulle aina?" tyttö esitti kysymyksen, johon tuskin oli yksiselkoista vastausta.