When the situation requires

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth käänsi huomionsa poikaansa.
"Gabe, menehän Bennyn kanssa isin luo. Tulen pian perässä," hän sanoi ja kun poika lähti puolijuoksua kohti vankkureita, hän kääntyi takaisin tyttöön päin. Hänen sydäntä särki että lapsen itsetunto oli poljettu noin pahasti alas. Toivoa sentään vielä oli jos tyttö ei ollut itsetuhoinen. Elizabeth asteli rauhallisesti tytön luo ja otti tämän kädet omiinsa varmasti ja lempeästi, mutta niin kevyesti että ne saisi helposti vedettyä pois.

"Zora, kultaseni, kuuntele," hän puhui lämpimästi ja haki katsekontaktia. "Me emme olisi ystäviä kenenkään kanssa joka teeskentelee rakastavansa jotakuta. Me olemme tunteneet isäsi paljon kauemmin ja paremmin kuin rouva Oleson, ja voin vannoa että hän on väärässä."
Toki he olivat tunteneet Steven enimmäkseen lapsuudesta kahdenkympin paikkeille, mutta siihen mennessä ihmisen peruspersoona oli jo melkolailla valmis paketti. Joten vaikka he olivat vasta alkamassa tutustua uudelleen kypsinå aikuisina ja sitä oli aktiivisesti tehty vasta noin viikon päivät, hän oli täysin varma sanoissaan. Zoran he olivat tunteneet vain tuon viikon verran eikä sekään sisältänyt mitään syvempää tai kovin kattavaa tutustumista, mutta oli hän tyttöä sen verran päässyt sivusta seuraamaan että sai mieleensä edes jotain millä yrittää kohottaa mieltä ja itsetuntoa. 
"Sinäkin opit kyllä lukemaan, kunhan löydät tarpeeksi vahvan motivaation. Ja jokaisella on jotain taitoja ja hyviä piirteitä, kuten sinulla esimerkiksi kaunis lauluääni ja halu laulaa ja tanssia. Se on todella hieno ja hyödyllinen piirre, koska sillä voi tuoda iloa ja lohtua omaan ja rakkaidensa elämään tuli mitä tahansa."