When the situation requires

[Gabriel McKenzie]

"Kiitos," Gabriel sanoi ottaessaan kissan vastaan ja lähti takaisin, mutta muutaman metrin päässä poika pysähtyi katsomssn tsskseen. Tyttö oli kuulostanut ja vaikuttanut muutenkin tutulta, mutta melko etäisesti. Hevosta hän ei tunnistanut lainkaan, ja niitä nyt muutenkin näki joka puolella joka päivä. 
"Voi, Gabe, mitä minä sanoin?" Elizabeth huokaisi saavuttaessaan pojan jonka perään hän oli lähtenyt päätettyään ettei luottanut tenavan harkintakykyyn.
"Se on kuivaa likaa, äiti," Gabriel vastasi kääntäessään huomionsa ylös. Elizabeth ei sen enempää tarttunut asiaan sillä Benny kehräsi tyytyväisenä pojsn sylissä ja hieroi poskeaankin vekaran kasvoja vasten mikä oli selvä merkki siitä että kissa oli terve. Tärkeintä kun oli ettei poika koskenut lemmikkiin jolla oli rabies.
"Hyvä on, jatketaan sitten matkaa," nainen totesi pehmeästi ja taputti pojan selkää pari kertaa. Hän katsahti ympärilleen josko Jeremy sattuisi olemaan veljensä seurana, mutta yhtään toista kissaa ei näkynyt. Sen sijaan hevonen pisti silmään sillä oli hieman epätavallista että joku parkkeeraa hevosensa johonkin muualle kuin jonkun rakennuksen läheisyyteen.

"Zora? Oletko se sinä?" nainen kysyi positiivisen yllättyneeseen sävyyn nähdessään vilauksen tutunoloisista vaatteista jonka tyyliä hän oli viime vuoden aikana nähnyt vain yhden ihmisen yllä ja yhdistettynä tutunnäköiseen hevoseen hän oli melko varma että kyseessä oli ystävänsä tyttö, joten hän jatkoi perään välittömästi.
"Oletteko kaikki täällä. me emme nähneet ketään keskustassa? Meillä kotona on vain Charlie, jos yrititte sieltä tavoittaa," hän jatkoi iloiseen sävyyn arvellen että Correynet olivat ehkä jostain syystä tulleet Burnsiin yllättäen eivätkä ehtineet etukäteen ilmoittaa. He olivat tavanneet Steven perheineen viimeksi keväällä kun he olivat kyläilleet Walnut Grovessa kolmisen päivää. Yllätysvisiitit kesäkuukausina olivat toki hyvin epätodennäköisiä mutta eivät mahdottomia, Correyneilla kun oli kaksi renkiä. Silti, tilanne tuntui Elizabethista hieman oudoöta ja hänen ilmeensä muuttui hieman hämmentyneen huolestuneeksi, koska miksi Zora ei vain sanoisi hei avoimesti? Eiväthän he enää niin tuntemattomia olleet ettei edes tervehtiä uskaltaisi. Perheet olivat tavanneet vain kahdesti ensitapaamisen jälkeen, kummallakin kerralla kolme päivää. Joko tyttö ei ollut Zora tai jokin oli huonosti. Gabrielin ilme oli puolestaan kirkas kun hän tiedosti miksi tyttö oli vaikuttanut tutulta. Poika oli nytemmin okei Zoran suhteen, nyt kun hän oli vakuuttunut ettei mustalaistytöllä ollut pelottavia taikavoimia.