When the situation requires

[Gabriel McKenzie]

McKenzien perhe oli kotimatkalla parin tunnin ulkoilun jälkeen. Normaalisti he kulkivat keskustaan kävellen näin kauniina päivänä, kun asuivat vain kymmenen minuutin kävelyn päässä, mutta tänään kolmikko istui kuomulla peitettyjen vankkureidensa etuistuimilla Samuelin ohjastaessa niitä vetävää hevosta. Hän oli juuri noutanut rautatieasemalta asti kuukauden ruoat maatilansa eläimille sillä ne täytyi nykyään tilata naapuri-osavaltiosta asti jos halusi saada varmasti riittävän määrän ja laadukasta. Heinäsirkat eivät olleet hellittäneet otettaan Minnesotasta tänäkään vuonna. Vankkurit olivat nyt tupaten täynnä heinää, jyviä ja muuta heidän hevosille, lehmille, sonneille ja kanoilleen.

Päivä oli lämmon muttei kuuma joten Samuel oli pukeutunut kevyisiin nahkaisiin tummanruskeisiin varsikenkiin, mustiin puuvillaisiin puvunhousuihin, valkoiseen puuvillaiseen puvunpaitaan ja samettiseen Burguny-viininpunaiseen liiviin. Laineikkaat keskiruskeat hiuksensa mies oli hitusen tyylitellyt Macassar-öljyllä. Hänen vaimonsa Elizabeth puolestaan puna-vihreään puuvillaiseen kesämekkoonsa, vihreisiin samettisiin ranskalaisiin varsikenkiinsä, ja laittanut hiuksensa nätisti taakse kiinni. Naisen sylissä istui heidän 5-vuotias poikansa joka oli valinnut ylleen puuvillaisen mustan takin jonka päällä ohut ruudullinen liivi, ja jalkoihinsa tummansiniset farkkuhousut ja ruskeat nahkaiset napitettavat varsikengät.

Pojalle ei tällä ostosreissulla ostettu mitään vaikka vekara oli tietenkin kinunnut vaikka mitä sekatavarakaupassa, mutta suuremmalta kiukuttelulta ja murjotukselta oli vältytty sillä hän oli päässyt näkemään oikean junan heidän saapuessa asemalle hieman ennen sitä, ja josta poika nyt kovasti jutteli vanhmmilleen.
"Äiti, isi, tuolla on Benny!" Gabriel hihkui unohtaen jopa junan hetkeksi, kun hänen silmiinsä osui oranssin ja kerman värinen kissa kaukana tieltä. Perheen toinen kissa, Jeremy, oli viihtynyt kotitilaöla viime päivinä mutta sen veljeä he eivät olleet nähneet useaan päivään mikä aiheutti jo hieman huolta.
"Missä?" aikuiset katsoivat kumpikin oikealle ja vasemmalle.
"Tuolla, noiden puiden luona!" Gabriel osoitti vasemmalle ja hieman taaksepäin heidän tulosuuntaansa, joskin enemmän etelään päin. "Haluan hakea hänet kyytiin, hän on varmaan kamalan väsynyt," poika sanoi ja innossaan yritti laskeutua alas vankkureista kun ne vielä liikkuivat, mutta äiti piti tiukasti kiinni eikä hän päässyt edes portaalle. Tokihan vauhti oli vain kävely, mutta pienen ihmisen oli silti vaarallista poistua liikkeessä. Samuel ohjasi hevosen pysähtymään ja Elizabeth auttoi pikkupojan alas ja kyykistyi lapsen eteen, yhä pidellen tämän käsivarsista.

"No niin, mene vain mutta jos Benny vaikuttaa yhtään hermostuneelta tai kireältä tai jos hän on likainen niin älä koske häneen vaan tule takaisin," Elizabeth ohjeisti poikaansa, pitäen katsekontaktin jotta sanojen tärkeys olisi selvä. Gabriel nyökkäsi pari kertaa pontevasti ja lähti sitten juoksemaan.
"Benny! Kisu kisu, tule kotiin!" poika kailotti turhan kovaa ja juoksikin liian vauhdikkaasti, saaden kissan säntäämään vastakkaiseen suuntaan.
"Ei, Benny, älä mene! Se olen minä!"
"Gabe, älä juokse ja huuda, kisut pelästyvät sellaista!" Samuel huudahti perään muistutukseksi pojalle joka oli viettänyt paljon enemmän aikaa koiran kanssa.
Gabriel hiljensi vauhtia nopeaksi kävelyksi ja katosi puiden taakse minne kissa oli juuri pujahtanut.
"Benny?" poika huhuili nyt melkein kuiskaten ja katseli ympärilleen sekä ylös puihin.