20-01-2022, 10:16 PM
//Halfpast Jephsonien kanssa tänne.//
Tiistai 24.2.1874 aamusta etp.
Correynella helmikuu oli ollut alusta asti ollut… no erilainen.
Jo tuon helmikuun kolmantena päivänä, oli mustalaiskaravaani pysähtynyt lähistölle yrittäen suojautua lumimyräkkää vastaan. Ja vielä samaisena iltana Steve oli illalla mennyt talliin vielä katsomaan eläimiä, kun nämä vaikuttivat levottomilta. Kun Stewart kuuli tallin ylisiltä ääntä, hän kiipesi katsomaan, tietämättä, että siellä oleva, mikä se sitten olikaan, muuttaisi hänen elämänsä täysin.
Heinien joukossa oli erikoisen näköinen tyttö ja kun tuo rauhallisen maanittelun jälkeen, kertoi lopulta mistä oli, luonnollisesti Steve lähti viemään tuota arkaa ja vastentahtoista tyttöä takaisin karavaaniin, mutta järkytyksekseen tajusi, ettei kukaan, ei edes tytön oma äiti tahtonut tyttöä takaisin. Steve mietti jonkin verran, mutta lopulta halusi antaa tytölle kodin. Hän sopi Hansonin kanssa muutamasta vapaapäivästä, jotta saisi käytyä Marshallissa tuomarin luona ja jotta tyttö saisi hetken kotiutua niin, että hän voisi olla kotona päivät. Marshallin matkan ajaksi mies vei tyttärensä ja poikansa Fran Jephsonin hoiviin pariksi päiväksi. Ja jo 5:nä helmikuuta, oli hän ja tytön äiti, sekä Zora päässeet Marshalliin tuomarin puheille ja tehneet huoltajuus paperit kuntoon. Se oli ainoa kerta Zoran elämässä, kun hänen äitinsä osoitti pientä inhimillisyyttä tytärtään kohtaan, nainen oli katsonut tyttöä pitkään, ilmeettömänä, mutta lopulta sipaissut kädellään tytön poskea ja sanaakaan sanomatta poistunut, kadoten tämän elämästä.
Steve ja Zora ostivat Marshallista tytölle kengät, joita tyttö ei millään olisi halunnut pitää jaloissaan, mutta piti kuitenkin.
He lopulta pääsivät illaksi kotiin ja Steve haki vielä nuoremmat lapset Jephsoneilta. Perheen ilta venähti hieman pitemmälle, sillä lapset tutustuivat toisiinsa, Zora arasti etäisyyden päästä.
Seuraavana päivänä Stewart oli yrittänyt kylvettää tytön, huomaten kuinka tuossa luisevassa kehossa oli järkyttävän paljon naarmuja ja mustelmia. Siitä huolimatta hän yritti pestä, mutta Zora raukka oli vain itkenyt ja huutanut kivusta, joten hän oli lopettanut tuon rääkkäämisen. Hän oli kuivanut tytön tarkkaan ja auttanut vaatteet päälleen ja vasta sitten hän tunsi, että tyttö parka oli jonkin verran kuumeinen.
Hän oli pukenut kaikki lapset lämpöisesti ja lähtenyt tohtorille, joka oli todennut, että tytön jalassa olevat syvät ja isot haavat olivat aiheuttaneet haavakuumeen ja hän antoi hoito-ohjeet ja salvaa, luvaten tulla seuraavana päivänä katsomaan tyttöä, jonka piti nyt vain olla peittojen välissä ja saada hoitoa.
Tohtori Baker kävikin seuraavina päivinä joka päivä katsomassa tytön vointia ja kun tämä alkoi toipua, hän sanoi sitten Stewartille: “Älä kylvetä häntä, vielä. Anna ajan kulua. Tulee vielä päivä, kun hän luottaa niin paljon, että uskaltautuu kylpyyn. Mutta siihen voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia, jos hän ei ole tähän päivään mennessä ollut kertaakaan kylvyssä, niin siihen voi mennä pitkä tovi.”
Ja nyt vasta kahden päivän ajan, oli hän saanut Zoran luottamaan, niin paljon, että tämä pesi kasvonsa ja kätensä, siitä Steve oli oikein tyytyväinen.
Tuona kyseisenä tiistaina, oli ensimmäinen päivä, kun Steven oli tarkoitus Zoran tulon jälkeen mennä töihin. Hän oli herännyt aamulla aikaisin, hakenut vettä ja keittänyt kahvia, mutta siihen se olikin sitten jäänyt, kun Becky heräsi ja tälle piti vaihtaa kuivat ylle. Steven appivanhemmat olivat lähettäneet Glencoesta asti sekoitusta, jossa oli jauhomuotoista aasinmaitoa, sokeria ja vehnäjauhoja. Lasten isoäiti oli tehnyt kuiva-aineista sekoituksen valmiiksi pieniin annospaketteihin ja lähetti niitä säännöllisesti Walnut Groveen. Steven piti vain lisätä tietty määrä kermaa ja vettä joukkoon, sekoittaa ja lämmittää se nuorimmaisen syötäväksi. Sitä ei voinut äidinmaitoon verrata, mutta se oli parasta korviketta mitä vain löytyi ja sitä sekoitusta, pikku Beebee sai syödä aina kylläkseen.
Kun pikkuinen oli taas saanut vatsansa täyteen, Steve röyhtäytti tämän ja tyttö hymyili tyytyväisenä. Hän olisi tahtonut olla vielä sylissä, mutta ähisten vain tyytyi kehdosta katselemaan kun isänsä teki itselleen eväsleipiä ja keitteli puuroa. Kun eväsleivät olivat valmiit, mies meni herättämään poikansa ja sanoi: “Aika hakea kananmunat.” Tom mutisi jotain, mutta alkoi kuitenkin nousta ja sitten Steve meni herättämään Zoran, joka nukkui parvellaan kahden lämpöisen taljan välissä, toisen taljan alla olli heinillä täytetty patja ja siinä Zora tykkäsi nukkua. Steve laskeutui alas tikapuilta ja antoi Zoran pukeutua rauhassa.
Kun hän alkoi laittaa puuroa lasten lautasille, lapset lähtivät ulos, Zora palasi nopeasti sisälle ja katsoi epävarmana Stewartia, joka sanoi lempeästi: “Kyllä kultaseni, myös tänään pestään kädet ja kasvot.” Zora huokaisi ja alkoi pestä käsiään ja kasvojaan saippualla. Pian Tomkin tuli sisälle ja ojensi kananmunat isälleen ja alkoi peseytymään, kuullessaan isän kiitoksen.
“Syökääpä nyt, meidän pitää kohta lähteä”, Stewart sanoi lempeästi lapsilleen ja alkoi itsekin juomaan kahviaan.
“Zora haluaisitko sinäkin alkaa aamuisin auttamaan minua, tekisit vaikka aamupuuron?” Stewart ehdotti varovasti. “Joo, kyllä minä osaan”, Zora sanoi varovasti. Hän oli karavaanissa laittanut ruokaa muiden kanssa, vaikka häntä olikin inhottu, oli hänenkin pitänyt osallistua siellä askareisiin ja hän oli oppinut laittamaan hyviä ruokia, hän kuuli kuinka hänen ruokiaan oli kehuttu, mutta koskaan häntä ei oltu kiitetty.
Kun perhe oli syönyt aamiaisen, oli Stewart auttanut Tomille ja Zoralle kengät ja myös Zora oli saanut uudelta isoäidiltään samanlaiset, ulkovaatteet, kuin pikkusisaruksilla oli, joskin kaikilla heillä oli hieman eriväriset ja erikokoiset vaatteet, mutta ne oli tehty samalla tyylillä ja ne olivat todella lämpöiset. Tomilla ja Zoralla oli samanlaiset lämpöiset rukkaset käsissä, Zoran rukkaset olivat vain tummemman ruskeat ja myös Beckykin oli puettu lämpöisesti. Lasten vaatetyyli oli aika alkukanteinen enemmän Alaskan suunnalta, mistä Tomin ja Beckyn isoisoäiti oli kotoisin.
Kun kaikki olivat lämpöisesti puetut, Steve haki tallista pienet kärryt ja valjasti hevosen niiden eteen. Lapset istuivat kärryn takaosassa, niin että Zora piteli Beckyä sylissään ja Steve ohjasi kärryjä.
Tultuaan Jephsonien pihalle, hän otti Beckyn syliinsä ja auttoi Zoran ja Tomin alas kärryltä. “Sinun ei tarvitse pelätä heitä, he ovat kilttejä ja mukavia”, Steve sanoi, kun tunsi Zoran painautuvan kylkeään vasten. Mies koputti ovea ja piteli vapaata kättään, Zoran hartialla.
Kun ovi avautui, Steve sanoi hymyillen: “Huomenta huomenta, täältä taas tullaan.” Tom hyppi hetken paikallaan, että lumet lähtivät kengistä ja kiirehti sitten tuttuun tappaansa sisälle. Steve katsoi sitten Zoraa ja ohjasi lempeästi tämän eteensä ja sanoi: “Ja tässä on sitten Zora. Hän on vihdoinkin parantunut kuumeesta. Zora on aika arka ja ajattelin jos hän voisi muutaman päivän olla pienempien kanssa teillä, ennen kuin lähtee tutustumaan koulumaailmaan.”
//Tässä tää vihdoin olis. Ulkovaatteiden, rukkasten ja hevosen kohdalla klikkaat auki, niin näät millaset. :D Hepalla ei vielä tässä vaiheessa tarinaa ole tuota, varsaa.//
~ Tomin ääni ~ Beckyn ääni ~ Zoran ääni ~ Steven ääni ~
~ Elämänkulku ~ Farmari ~