I'm just wondering

[Stewart 'Steve' Correyne]

"Ahaa. Eli Zora tiesi sen? Mutta Zoran ei olisi tarvinnut pelätä, jos me oltais menty Charlien kanssa ulos", Thomas koitti vielä vähän puolustaa omaa ajatustaan kun hän katsoi naista silmiin. Oli melko selvästi vielä huomattavissa, ettei poika ollut ihan täysin päässyt yli riidasta vaikka hän olikin saanut puhua asiasta Elizabethille. Koiran osallistuessa keskusteluun, poika katsoi tuota ja kysyi sitten Elizabethiltä asiaa joka mietitytti ja se asia kertoi todellisesti sen miten hyvä sydän hänellä oikeasti ole: "Zora sanoi tuhmasti, ettei kukaan kestäisi olla mun äiti mutta mä haluaisin olla kiva, että sisko kestäisi mua." Poikaparan pää oli sekaisin, hän kun halusi olla kiva mutta niin moni oli tuhma hänen ympärillään että se vain tarttui häneen helposti. Hän tahtoi olla kiva myös tuhmille ja se oli helpointa olemalla niiden seurassa tuhma ja pilkata siskoa, joka oli erilainen.

[Gabriel McKenzie]

Elizabeth oli hetken hiljaa. Sitten hän siirtyi istumaan keittiön pöydän ääreen poika sylissään.
"Tiedätkö mitä, pikkuinen? Se että tunnet noin kertoo minulle että olet oikeasti hyvä poika. Enkä usko että Zorakaan oikeasti tarkoitti mitä sanoi. Juuri nyt koko sinun perheesi on surullinen. Te ikävöitte äitiäsi ja Zoralla on omat surunsa. Silloin kun tuntuu pahalta sisällä sitä ei aina osaa tehdä tai sanoa kiltisti. Ei edes aikuiset. Ja sinä olet vielä niin nuori, etää..." Elizabeth selitti puhuen hyvin lempeästi, "ettei sinulla ole vielä..."

Elizabeth piti pienen tauon, yrittäen kovasti löytää tarpeeksi selkeän tavan selittää näin monimutkaiset asiat. Tomin ikäiselle oli täysin tyypillistä asenne 'minä-minä-minä' ja lähes olematon empatia-kyky.
"Menee vielä vuosia...Mmmh...todella kauan," hän jatkoi, sillä Tom ei millään voinut vielä käsittää ajankulua vuosissa, "ennen kuin sinä pystyt olemaan kiva niin usein kuin haluaisit. Sinun isi on täällä auttamassa sinua kasvamaan siihen suuntaan. Opettamassa, ohjaamassa ja muistuttamassa. Siksi on tosi tärkeää että kuunteelt ja tottelet isiä."

[Stewart 'Steve' Correyne]

Tom katsoi Elizabethiä ja kuunteli tarkasti tämän sanoja ja yritti ymmärtää parhaansa mukaan. Kun tämä kertoi, että hänen omat tunteensa paljastivat sen, että hän oikeasti oli hyvä poika, sai oikeasti niin paljon paremman olon, vaikka ymmärtäminen oli vähän hankalaa välillä. "Minä haluan olla kiva siskolle ja minä opettelen joka päivä olla kivampi Zoralle", Tom sanoi ja samalla ovi avautui ja Stewart kuuli nuo sanat. "Se on hurjan kiva kuulla", mies sanoi lapselleen, joka katsoi sitten isiään ja hymyili. "Missä sisko on?" poika kysyi isiltään ja tämä sanoi: "Hän miettii omassa rauhassaan asioita ja tuntojaan ja hän palaa kunhan on saanut käsiteltyä ajatuksensa." "Mennäänkö me kirkkoon?" kysyi poika sitten ja Stewart mietti ja sanoi sitten: "Kyllä me mennään. Jutellaan pastori Aldenin kanssa, kyllä meidän päivästä tulee vielä kiva." 
Stewart katsoi poikaansa ja sanoi: "Mutta nyt saatte alkaa syödä aamiaista. Niin päästään sitten kirkkoonkin."

[Gabriel McKenzie]

Hieman ennen kymmentä McKenziet suuntasivat kohti kylän keskusta. He arvelivat hyvin ehtivänsä sinne ennen kuin Steve lapsineen lähtisi kotimatkalle, jos nämä aikoivat jutella pastori Aldenin kanssa jumalanpalveluksen jälkeen. Puoli yhdentoista maissa he parkkeerasivat vankkurinsa Olsenonin sekatavarakaupan edustalle.
"Karkkia!" poika hihkui ja osoitti puotia kohti.
"Ei,Gabe, on sunnuntai. Kaupat eivät ole aukitänään," äiti sanoi, pörrörräen pikkuisensa kutreja.
"Mutta meillä on sinulle pari yllätystä, kun vaan maltat odottaa," isä lisäsi astuessaan alas. He eivät olleet vielä puhuneetkaan mitään eilen ostetuista irtokarkeista saati ikiomasta huuliharpusta.

[Zora Correyne]

Zora oli tullut kotiin pohdiskeltuaan asioitaan rauhassa metsässä. 

Kun perhe tuli kirkkoon, he tervehtivät pastori Aldenia ja Stewart kysyi tältä: "Voisimmeko jutella Jumalanpalveluksen jälkeen?" "Totta kai", pastori sanoi hymyillen. Kun pastori saarnasi, Becky istui isänsä sylissä. 
Tom nojasi isänsä polvea vasten ja kuunteli ainakin päällisin puolin saarnaa. Zora yritti vähän tarkemmin kuunnella ja ymmärtää mistä pastori puhui. Kun he lopulta lauloivat virren, Zora lauloi niin sydämestään kuin kykeni ja laulusta kuului selkeästi mustalaisrytmiä ja -fibaa, laulusta kumpusi lapsenomainen puhtaus ja voimakkuus. 
"Tänään en saata teitä ulko-ovelle, eräs perhe on pyytänyt hieman keskusteluapua", pastori sanoi hymyillen ja lisäsi: "Siunattua sunnuntaita teille kaikille." 
"Charles, voitteko ottaa Beckyn ulos, tulemme jonkun ajan päästä", Stewart kysyi ja Charles nappasi tytön ja lupasi, että he odottaisivat ulkona heitä. Stewart hymyili miehelle ja jäi isompien lastensa kanssa pastorin luokse. "Mistä halusitte jutella?" pastori kysyi ja Stewart selitti ristiriidasta lasten välillä. 
Pastori hymyili lempeästi lapsille ja jutteli näille, näiden tuntemuksista. "Teillä jokaisella on elämässä tapahtunut suuria mullistuksia. Mutta luoja toi teidät kaikki yhteen, voimaksi toisillenne", pastori sanoi lempeästi. Hän kysyi lapsilta kysymyksiä ja kertoi raamatullisen tarinan lapsille ja kertoi anteeksiannosta. Tämän jälkeen Zora ja Tom katsoivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. "Anteeksi", he sanoivat yhteen ääneen ja tarttuivat toisiaan käsistä. "Hienoa, teitte meidät kaikki ja Jumalan todella iloisiksi", pastori sanoi hymyillen ja Stewart myöntäili. 
Lopulta he poistuivat kirkosta ja Stewart meni Ingallsien luo ja otti kuopuksen Carolinen sylistä, Charles leikki isompien lasten kanssa. "Kiitos kun piditte häntä vähän aikaa", Stewart sanoi hymyillen. "Eipä mitään, ilo auttaa", Caroline sanoi hymyillen. Zora ja Tom nousivat vaunuihin.

[Gabriel McKenzie]

McKenziet pysähtyivät vielä hyvästelemään Correynet ennen kuin suuntasivat takaisin kohti Burnsiä. Perheet lupasivat olla tiheämmin yhteydessä, mutta varmaa ei ollut kuinka usein se olisi mahdollista muutoin kuin kirjeitse niin kauan kuin molemmilla oli maatilat hoidettavana. Lisäksi matkan varrella oli joki joka oli pakko ylittää eikä sitä viitsinyt riskeerata kovin usein eli visiittien pitäisi olla ainakin vähän pidempiä.

[Zora Correyne]

Kun McKenziet oli hyvästelty ja saateltu matkaan, Correynet palasivat kotiin. Stewart laittoi ruokaa heille ja he menivät tiluksille retkelle ja leikimään yhdessä. Zora nautti retkestä ja koko loppupäivän aikana, lapset eivät riidelleet ja illalla tyttö vielä maalaili omalla parvellaan taulua, samalla kun kuunteli Stewartin iltasatua kuopuksille.