+- OLD WEST TALES (https://hiddenkiss.net/oldwest)
+-- Forum: PELIT (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=7)
+--- Forum: Minnesota (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=18)
+---- Forum: Walnut Grove & lähiympäristö (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=22)
+---- Thread: I'm just wondering (/showthread.php?tid=20)
RE: I'M JUST WONDERING - Zora Correyne - 08-08-2018
Thomas helpottui jokseenkin paljon, kun Elizabeth otti Beckyn syliinsä. Poikaa ei tarvinnut toistamiseen kehoittaa unille, sillä tämä haukotteli muutenkin kovasti, kun oli kesken uniensa herännyt. Tom asteli edellä alakertaan ja sitten isänsä vuoteelle jatkamaan uniaan, joissa hän seikkaili metsässä.
Becky rauhottui aavistuksen, päästyään mielestään mukavampaan syliin, mutta silti hän oli hermostunut, sillä hän oli nähnyt jotain unta, mikä säikäytti kovastikin, ehkä se johtui osittain myös lähestyvästä myrskystä.
Pieni tyttö kuitenkin alkoi rauhoittua enemmän, kun Elizabeth alkoi hyräillä hiljaisella äänellä, mukavaa sävelmää. Elizabeth saattoi jo parin toistokerran jälkeen, havaita, että Becky ei suinkaan nukahtanut sävelmään, vaan täsmälleen oikein, hyräili naisen sävelmää, tuon kanssa, nukahtaen vasta, kun unisävel oli toistettu vielä uudestaan pari kertaa.
RE: I'M JUST WONDERING - Gabriel McKenzie - 28-08-2018
Ulkona Samuel talsi ystävänsä vierellä kohti toista ansaa, ensimmäisen löydyttyä tyhjänä. Hän oli viettänyt jo niin pitkään sateessa ettei melkein edes huomioinut sitä enää, silmänsäkin ehtineet jo tottua kaatosateeseen auttaen hitusen näkyvyyttä. Etenkin kun hän oli tallilta lähtiessään hakenut vankkkureistaan päähänsä hatun joka piti veden poissa silmiltä. Kävelyn aikana hänkin oli kuullut Steven maatilan kasvusta sitten lapsuuden päivien, ja tiedustellut oliko kylä muutoin muuttunut vuosien aikana muutoin kuin että keskustassa oli nyt sekatavarapuoti ja koulua oli alettu käyttämään myös kirkkona.
"Millainen pappinne on?" Samuel tiedusteli astellessaan eteenpäin muutaman askeleen ystävänsä jäljessä ja lisäsi heti perään, "Meinaan, jos hän on tyypillisesti tulta ja tulikiveä saarnaava niin en vie Gabrielia häntä kuuntelemaan. New Yorkissa seurakuntamme pappi oli sellainen, mutta Gabe alkoi olla valmis kirkkoon vasta tänne muutettuamme, joten hän on tottunut meillä Burnisissä pappiin joka on ottanut uuden lähestymistavan, keskittyen vahvistamaan rakkautta Jumalaan enemmän kuin lietsomaan Hänen pelkoa."
RE: I'M JUST WONDERING - Stewart 'Steve' Correyne - 29-08-2018
Stewart oli ystävänsä kanssa menossa tutkimaan uutta ansaa, toivoen siellä onnistavan.
Hän kertoili mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtua, sillä välin kun Samuel oli Elizabethin kanssa ollut maailmalla, uusista ihmisistä jotain, mainiten mm. Ingallsien perheen, joihin oli jollain tavalla tutustunut ja joista oli jäänyt hänelle todella rehti ja hyvä mielikuva.
Kun Samuel kysyi papista, Stewart sanoi hymyillen: "Meidän pappimme on todella mukava. Hän lähestyy asioita rakkauden ja hyvyyden kautta ja hän on todella rakastettava ihminen. Alden pyrkii ohjaamaan laumaa sovitellen Jumalan rakkauteen. Hän ei ole niinkuin se Blander, muistatko, silloin kun oltiin tenavia ja hän saarnasi aina kuinka joudumme synteinemme helvettiin. Meidän Alden kertoo kuinka voimme saavuttaa paikkamme herran luona taivaassa. Hän opettaa kuinka voi olla hyvä ja nuhteeton, kun Blander moitti kaikkia siitä että oltiin pahoja."
Stewart todella piti Aldenista, niinkuin kaikki, tämän tapa lähestyä ongelmia ja asioita oli rauhallinen. Kun kaksikko sateen ropistessa tuli lähemmäs ansaa, saattoi sieltä kuulla ääniä. "Jos oikein tulkitsen ääniä, niin taisimme saada sen", mies sanoi rauhallisena ja hidasti askeleitaan. Vaikke sade olikin tiheää, hän saattoi nähdä emon ansassa. Emo ei pääsisi karkuun, joten Stewart kohotti aseensa ja tähtäsi tarkkaan, ampuen sellaiseen kohta, että tämä kuoli välittömästi. Mies alkoi saman tien kaivaa kuoppaa, johon emon voisi haudata. Sade alkoi yltyä ja tuulikin voimistui, joten hän ehdotti sitten yksin tein, että he palaisivat takaisin talolle. "Zorakin pitää saada sisälle, hän nimittäin tuskin on sitä tehnyt", Stewart totesi, tuntien melko hyvin jo kasvattinsa.
RE: I'M JUST WONDERING - Gabriel McKenzie - 03-09-2018
Kyllä Samuel muisti, ja olikin ollut iloinen että kyseisellä papilla oli toinenkin seurakunta naapurikaupungissa joten oli ollut myös paljon viikkoja kun perheet olivat harjoittaneet jumalanpalveluksen ķeskenään. Varsinaista kirkkorakennustakaan ei silloin vielä ollut. Teininä muutettuaan New York Cityyn ja saaden vapauden valita, hän oli jäänyt sunnuntaisin kotiin lukemaan Raamattua ja rukouksia omassa rauhassa ja sen mukaan minkä aiheen milloinkin koki itselleen tärkeäksi. Oli hän aluksi käynyt kirkossakin, mutta pian todennut että lapsuuden pappi oli todellakin aivan normaali ammattinsa edustajien joukossa. Samuel ei kokenut tarvitsevansa viikottaista aggressiivista muistutusta jumalanpelosta, hänessä se oli juurrutettuna terveellisessä määrin ja hän pyrki elämään hyveellisesti.
Ja lopulta vauvan ja taaperon kanssa ei voinut edes harkita sunnuntaiķrkkoa, etenkään niin dramaattista kuin pappien tapa oli saarnata. Viime vuosina hän oli kuitenkin kuullut että jotkut, joskin hyvin harvat, protestanttipapit olivat lähteneet uudelle linjalle painottaen ohjauksensa ja tulkintansa Uuden Testamentin henkeen, joten Samuel oli Burnsiin muutettuaan tutustunut seurakuntansa paikalliseen pappiin ja ilokseen todennut miehen olevan yksi kyseisistä. Kirkossa pappia kuuntelemassa käyminen alkoi tuntua miellyttävältä ja rakentavalta, eikä hän perheineen ollutkaan normaalisti jättänyt väliin yhtään sunnuntaita.
Samuel auttoi kaivamaan kuopan jotta se syvenisi tarpeeksi nopeammin, ja lopulta pudotti mäyrän lempsti kuoppaan. Hän jätti sinne myös nahkahansikkaansa joilla oli ruumista käsitellyt. Koko aikana hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin rabiesin kauhua ja miten siihen ei ollut parannuskeinoa. Ja miten lähellä Gabriel ehkä oli koskea yhtä näistä onnettomista eläimistä. Kuopan täytön jälkeen hän jälleen kasasi ja muodosti sen kohdalle muutamista kivistä pienen ristin, poikansa mieliksi.
"Jep, mennään," hän totesi ja lähti astelemaan talon suuntaan. Samuel oli pitänyt mielessään karttaa, siltä varalta että jostain syystä joutuisi palaamaan talolle yksin tässä kaatosateessa mahdollisesti tilan laitamilta. Tosin hänestä tuntui että tämä pesäkolon aukko oli melko lähellä taloa.
Mäyräemolle muistomerkkiä kasatessa miehen ajatukset kulkeutuivat takaisin kirkkoon. Niin kovin mielellään kuin hän tutustuisikin Walnut Groven pappiin, hänestä tuntui ettei se ehkä tällä kertaa onnistuisi. Ensivaikutelma oli tärkeä, ja samoin kirkossakävijöiden rauha. Hetken hiljaisuudessa käveltyään hän pohti ääneen.
"Jos sinua ei haittaa, jäisin aamulla tänne Ellien ja Gaben kanssa. Tai ainakin Gaben, jos Ellie tahtoo jo nyt tutustua pappiinne ja tavata muitakin ihmisiä. New Yorkissa pidimme oman jumalanpalveluksemme kotona ja saattaa olla kaikille paras jos en tuo kiukkuista tai nukahtelevaa pikkupoikaa kirkkoon. Mutta katsotaan nyt, miten tämä yö kuluu."
RE: I'M JUST WONDERING - Stewart 'Steve' Correyne - 04-09-2018
Stewartia harmitti koko rabies, mutta toki ymmärsi, että sen uhriksi joutuneet eläimet piti lopettaa ja haudata syvälle, ettei se leviäisi muihin, vahingossa.
Onneksi Samuel oli mukana, niin haudan kaivaminen ja täyttäminen sujui nopeammin. Kun ystävä vielä teki ristin merkin haudalle, Stewartin suupieli nousi hieman ymmärtävästi.
Kun he lähtivät takaisin päin mökille, mies kuunteli mitä toverilla oli sanottavaa ja hän ymmärsi tämän tarkoituksen ja syynkin. "Se sopii kyllä. Tulemme kuitenkin kirkonmenojen jälkeen kotiin. Meidän Aldenilla on tapana ollut, jutella kirkonmenojen jälkeen pari minuuttia Zoran kanssa, se on saanut Zoraa sopeutumaan tähän uuteen elämään melko hyvin ja Zora odottaa aina papin tapaamista, ehkä hän kokee tämän hengellisenä isänä ja turvana, samoin kuin minut muutoin", Stevie kertoi heidän sunnuntaitavoistaan.
RE: I'M JUST WONDERING - Gabriel McKenzie - 02-10-2018
"Kuinka suvaitsevaista nykynuoriso täällä päin on, onko hän saanut yhtään ystävää tai ketään lasta rohkaisemaan muihin tutustumisessa? Hän vaikuttaa todella ujolta ja eristäytyvältä mikä on toki täysin ymmärrettävää." Samuel jututti, miettien maaseudun kasvattien arvoja joidevuoksi he olivat takaisin palanneet, suurkaupungista jossa nuorisolla oli aivan erilaisia ja useampia vaikuttajia kasvuunsa ja asenteisiinsa, etenkin kun läheskään kaikki ikätoverit ja perheet eivät olleet maaseudulta lähtöisin. Ja monet muuttuivat suurkaupungissa. Hän ja Elizabethkaan eivät olleet enää läheskään yhtä luottavaisia tuntemattomia ķohtaan kuin aikoinaan. Mutta eivät he koskaan katuneet suurkaupunkiin muuttoa. Se on sentään vuosien aikana tarjonnut heille lukuisia mahdollisuuksia ja elämänkokemuksia, ja laajentanut valtavasti heidän maailmankuvaansa ja tietoisuutta Yhdysvaltojen ja maailman menosta.
Piskuisissa hieman uneliaissa maalaiskylissä- ja kaupungeissa kuten Walnut Grove ja Burns sitä eli melkein kuin omassa pikku maailmassaan. Burnsissä toki oli sanomalehti, mutta ei siihenkään painettu läheskään kaikkea mitä koko maata ja maailmaa seuraavaan New York Timesiin. Burnsin sanomalehti keskittyi vahvasti, tottakai, farmariyhteisölle tärkeimpiin uutisiin. Samuel olikin jatkanut New York Timesin tilaustaan muuton jälkeenkin, vaikka pitkän välimatkan vuoksi lehti saapuikin aina päivän myöhässä mutta pääasia olikin että se toimitettiin päivittäin eikä vain viikottaisen muun postin mukana.
RE: I'M JUST WONDERING - Stewart 'Steve' Correyne - 16-10-2018
"No pääasiassa suvaitsevia, mutta joukossa on muutama, jotka nimittävät häntä ikävästi, eikä hän siksi oikein koulussa viihdy. Hän arastelee kaikkia aikuisia, Aldenia ja itseäni lukuunottamatta. On toki pari kyläläistä, joita hän tohtii lähestyä, mutta pitkän pohdinnan jälkeen. Koulussa häntä pilkataan siitäkin, ettei hän osaa lukea. Olemme koittaneet melkein joka päivä treenata lukemista, mutta hän on omalla tavallaan niin pieni siipirikko lintu, että en tohdi häntä sillä asialla paljon kiusata, kun on muutenkin ollut sopeutumisongelmaa", Steve sanoi rauhallisena.
Hetken hiljaisuuden jälkeen, Steve vastasi: "Tämä on kuin oma maailmansa, jos joku uusi tulee maisemiin, niin Zora saa aina uuden haasten, eikä hän enempiä haasteita tarvitsisi, normaaliin arjen lisäksi." Hän huokaisi syvään, sateen piiskatessa kasvoihin, kun he kävelivät kohti taloa. Kauas hän näki, että tyttö edelleen tanssi sateessa. "Voi tuota tyttöä. Kun osaisin paremmin auttaa häntä, mutta ainakin hän luottaa minuun, se on kai pääasia", Steve sanoi rauhallisena, talon tullessa näkyviin.
RE: I'M JUST WONDERING - Gabriel McKenzie - 11-06-2019
"Se on. Ilman sitä ei mikään muu onnistuisi," Samuel kommentoi. Häntä hymyilytti Zoran tanssi, sen täytyi olla tytölle todella tärkeää ja ehkä jopa terapeuttista kun sitä jaksoi noin pitkään yhtä mittaa. He olivat olleet poissa varmasti ainakin tunnin. Onneksi kesäsade oli lämmintä.
Hän riisui kengät ja märät sukat jo eteisessä ja asetti ne kuivamaan kuistille. Hänen kenkänsä olivat hyvin laadukkaat ja vedenpitävät, mutta kalleimmatkaan kengät eivät pidä tunnin kävelystä kaatosateessa.
Yläkerrassa Samuel paikansi kylpypyyhkeet ja astui sisään vierashuoneeseen samalla hiuksiaan kuivaten.
"Hei, kaikki sujui hyvin. Saimme molemmat jäljellä olleet hengiltä ja haudattua ilman ongelmia," hän ilmoitti välittömästi sillä tiesi vaimonsa huolineen asiasta varmasti joka minuutti. Vaikka hän olikin kokenut metsästäjä, vesikauhuisten eläinten kohdalla oli aina omat riskinsä. "Nukahtiko hän hyvin?" mies kysyi ja Elizabeth nosti helpottuneena katseensa kirjastaan jota hän luki viereisellä vuoteella istuen sillä Gabriel nukkui yhä Charlien kanssa.
"Ei, venähti yli tunnin ennen kuin hän suostui edes yrittämään," hän vastasi laskiessaan kirjan sängylle ja nousi kaivamaan miehelleen kuivat vaatteet kassista jonka oli aiemmin tuonut vankkureista sisään.
"Annetaan hänen nukkua aamulla pidempään. Kysyin jo ja Steve sanoi että on ok jos jäämme aamulla tänne," Samuel sanoi ja riisui vettä valuvat vaatteensa.
"Niin, no, ei väsymyksestä kiukkuisen lapsen kanssa tietysti ole mukavaa tavata vanhoja ystäviä saati uusia ihmisiä," Elizabeth myönsi vaikka olikin hieman pettynyt ettei ehtisi tavata muita kyläläisiä. Heidän olisi aivan pakko lähteä kotimatkalle lounaan jälkeen.
Elizabeth oli jo viemässä miehensä märkiä vaatteita pyykkihuoneeseen, mutta muisti portaikossa ettei työväen luokan taloissa todennäköisimmin ollut sellaista joten hän vei nekin kuistille kuivumaan. Pari tuntia kului mukavasti Steven kanssa vanhoja muistellen ja kaupunkielämästä kertoen, kunnes hieman ennen puoltayötä pariskunta toivotti hyvät yöt ja vetäytyi vierashuoneeseen. Charlie oli aiemmin jättänyt pojan ja kiirehtinyt alakertaan aikuisten joukkoon touhottamaan. Mutta kun heiltäkään ei herunut tarpeeksi huomiota koira oli käpertynyt takan eteen torkkumaan. Gabriel kääntyili levottomana, vaikka ukkonen oli jo laantunut kaatosade piti silti meteliä aivan seinän toisella puolella. Poika rauhoittui jälleen kun äiti asettui hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärille. Samuel oikaisi toiseen vuoteeseen. Toisin kuin poikaansa, häntä kaatosateen kohina rauhoitti.
Vaikka nukkumaan meno olikin myöhäisempi kuin tavallisesti, he silti heräsivät tavalliseen tapaan puoli kuuden aikaan kehon sisäisen kellon herättämiä. Samuel oli luvannut auttaa aamun töissä mikä toki sunnuntaina olisi vain eläinten välttämättömät tarpeet, ja Elizabeth puolestaan valmisti miehille tukevan aamiaisen ja jäi taloon lasten heräämistä odottelemaan.
RE: I'M JUST WONDERING - Zora Correyne - 11-06-2019
Ilta sujui mukavasti ja kun aikuiset juttelivat, Steve sanoikin ystävilleen: "Olen miettinyt vakaasti, että muuttaisimme pois täältä. Kaupunkiin, kykenen kyllä tekemään muunkinlaista työtä. Viljelys ei ole kannattavaa näinä aikoina ja luulen, että kaupungissa meillä olisi ehkä helpompaa." Zora asteli sisälle, kuulemaan nuo sanat ja hän hieman hätkähti niitä, vaikka niissä ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Toisaalta hän ei tahtonut törmätä rva Oleseniin kovinkaan usein ja uudessa kaupungissa se onnistuisi parhaiten. Becky oli nukahtanut ja rauhoittunut Elizabethin syliin ja Steve vienyt tuon takaisin kehtoon ja peitellyt Tominkin.
Steve jutteli ja muisteli ystäviensä kanssa menneitä aikoja ja Zorakin oli siirtynyt nukkumaan, tosin parveltaan hän vielä kuunteli kolmikon juttelua kunnes lopulta nukahti syvään uneen.
Steve heräsi myös puolikuuden aikaan, siirtyen makuukamarista hiljaa pois ja otti tyytyväisenä vastaan tukevan aamiaisen, ennen kuin lähti Samuelin kanssa hoitamaan aamuntöitä. Eläinten kunnon tarkastettuaan päällisin puolin, hän putsasi noiden karsinat, ennen kuin näille antaisi apetta. "Mitenkäs ne kissanpennut ovat pärjänneet yön?" hän kysyi ystävältään uteliaana.
Zora nukkui sikeästi nähden unia karavaaniajoiltaan ja kaikki sekoittui nykyiseen ajanjaksoon. "En minä haluakaan", hän sanoi ääneen, vaikkakin oli täydessä unessa.
RE: I'M JUST WONDERING - Gabriel McKenzie - 18-12-2019
"Kaikki elossa ja hyvin nälkäisiä," Samuel vastasi saapuessaan navetalle. Elizabeth oli valmistanut aamiaisen myös pennuille jonka hän oli juuri niille tarjoillut ja hetken aikaa niitä käsitellyt. Myös hevoset oli ruokittu ja jätökset siivottu, ja nyt olisi aamulypsyn aika. Samuel koki yhä hetkiä kun hän tunsi miten paljon hän olikaan kaivannut maaseutu-elämää, vaikka oli maatilalla jo vuoden asunut. Vaikka viljely oli lähes toivotonta ja eläinten ruokinta kallista tällä hetkellä, kaikki muut maaseudun ilot olivat samaa nautintoa kuin kauan sitten hänen nuoruudessaan. Hän oli kyllä tuntenut New Yorkin kodikseen, mutta lopulta päätynyt tulokseen että hänen mielensä ja sydämensä lepäsi vain maaseudulla.
Puoli kahdeksan lähestyessä Elizabeth kattoi pöytään aamiaisen Steven lapsille, antaen omansa nukkua kunnes isäntäperhe olisi lähtenyt kirkkoon. Hän haki kylmoöstä lisää maitoa kannuun, aikoen herättää Tomin ja Zoran jos he eivät ehtineet herätä itse sillä välin. Charlie touhotti emäntänsä perässä, mutta Elizabeth lähetti sen takaisin taloon jonka oven hän jätti hitusen auki. Eihän maidon haussa toki kauaa menisi, mutta hänestä olisi silti hyvä että talossa oli muitakin kuin lapset, joskin vaikka vain iso koira.