+- OLD WEST TALES (https://hiddenkiss.net/oldwest)
+-- Forum: PELIT (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=7)
+--- Forum: Minnesota (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=18)
+---- Forum: Burns (https://hiddenkiss.net/oldwest/forumdisplay.php?fid=23)
+---- Thread: Visits and friends (/showthread.php?tid=65)
RE: Visits and friends - Stewart 'Steve' Correyne - 14-08-2021
Tom katsoi Samuelia, kuunnellessaan tämän selitystä ja sitten hän alkoi kantamaan lunta osoitettuun paikkaan. Poika katsoi valoa, jonka sir McKenzie sytytti kuistille ja sitten sen tuomaa valokehää. "Minä lupaan pysyä tässä", Tom sanoi tomerasti, jatkaen lumen kantamista koiran kohdalle. "Eikö tämä jo ala näyttää koiralta pian?" poika kysyi hieman kärsimättömänä. Ei hänellä millään tavalla ollut kylmä isoäidin tekemät talvivaatteet olivat lämpimät, mutta hän halusi että lumikoira olisi vähän nopeammin tullut valmiiksi. Kun lumikoira alkoi vihdoin vähän näyttää koiralta, hymy leveni hänen huulilleen. "Vau", poika sanoi hymyillen.
RE: Visits and friends - Gabriel McKenzie - 14-08-2021
Samuel lupasi koiran olevan odotuksen ja vaivan arvoinen, ja auttoi lisää kasaamisessa saatuaan pallon valmiiksi. Kun kasa oli riittävän korkuinen hän alkoi muotoilla siitä neliötä joka lopulta ylsi noin puoliväliin poikien korkeutta. Mutoiltuaan neliöstä koiralle selän, hän ohjeisti Tomia painamaan toiseenpäätyyn lunta pitkäksi hännäksi joka kapenee hieman hännänpäätä kohti. Itse hän sijoitti pään koiran harteille ja alkoi vahvistaa niskaa lumella, samalla kun Gabriel paineli lunta pallon eteen kuonoksi.
Kun hauvalla oli tukeva pää, häntä ja kuono mies nousi ylös tekemään välitarkastuksen.
"Hyvin menee, se on pian valmis," hän totesi. "Seuraavaksi kaivetaan alta ylimääräisen lumen pois niin että sille saadaan jalat ja masu. Se on hieman raskasta ja tarkkaa hommaa joten minä teen sen. Kokeilkaapa te samalla tehdä sille luppakorvat. Kumpikin yksi korva. Ottakaa lunta ja tehkää käsissänne pallon sijaan paksu kolmio, suurinpiirtein samankokoiset," hän ohjeisti ja alkoi muotoilla neliöstä nelijalkaista veistosta.
Noin viisi minuuttia myöhemmin hän oli saanut siitä sulavan ja pehmeälinjaisen koiran, ja kehaistuaan poikien valmistamia korvia hän kiinnitti ne pään sivuille, hieman viimeistellen muotoilua.
"Tom, haluatko asettaa sille silmät ja nenän?" hän kysyi, ojentaen pojalle kahta mustaa oliivia ja yhtä kahvinpapua.
Gabriel oli hetkeksi hävinnyt etsimään lakkia ja huivia, mutta löysi ne pian lumiukon takaa.
RE: Visits and friends - Stewart 'Steve' Correyne - 14-08-2021
Lopulta Tom huomasi, että koira todella alkoi olla näköinen ja hän oli innoissaan. Hän alkoi pyynnöstä tekemään koiralle toista korvaa ja katsoi Gabrielin korvasta mallia, kunnes antoi korvan lopulta Samuelille ja katsoi kun se oli niin koiran näköinen. Hän oli todella innoissaan, kun sai tehdä koiralle silmät ja nenän. "Joo, haluan", poika sanoi ilahtuneena ja alkoi asettaa sille silmiä ja nenää. Hän oli todella tarkka. "Nyt Gabe saa laittaa lakin ja huivin sille", poika sanoi leveästi hymyillen.
RE: Visits and friends - Gabriel McKenzie - 14-08-2021
"Siitähän tuli tosi söpö," Samuel kehaisi kun kaikki oli valmista. "Oh! Yksi pieni juttu," hän polvistui yhdelle polvelle kaivertamaan korvien ja pään väliin pienet vaot johon asetteli hatun reunat.
"Noin. Nyt se ehkä pysyy päässä vaikka vähän tuulisikin," hän totesi noustessaan ylös.
"Onkos sen nimi Charlie, vai keksittekö sille ihan oman nimen?"
"Minkä nimen sinä antaisit koiralle?" Gabriel tiedusteli Tomiin katsoen. Koiruli näytti vähän heidän Charlielta niin kuin hän oli toivonutkin mutta voisi sillä silti olla ikioma nimi.
RE: Visits and friends - Stewart 'Steve' Correyne - 14-08-2021
Tom katsoi onnellisena koiraa, joka oli todella kivan näköinen. Hän katsoi koiraa pitkään ja kun Gabriel kysyi minkä nimen Tom antaisi koiralle, poika pohdiskeli tovin ja sanoi: "Wilbur olisi minusta kiva nimi." Koira oli sitä paitsi hänestä todella kovasti Wilburin näköinen. "Ihan sen näköinen se on minun mielestä", Tom lisäsi hymyillen leveästi.
"Käykö se nimi sulle?" hän kysyi, katsoen Gabrielia.
RE: Visits and friends - Gabriel McKenzie - 15-08-2021
Poika nyökkäsi innokkaasti.
"Hieno nimi," Samuelkin vahvisti, "Täydellinen pikku koiralle. Entäpä kulkuri?"
"Oliver!" Gabriel ilmoitti välittömästi.
"Aah, no mutta tottakai," Samuel totesi, nyt tajuten mistä ukon leikkisä, vino hymy oli lähtöisin. Hän oli tosin jokseenkin yllättynyt että poika muisti isoisänsä oikean nimen. Gabrielille kun hänen isänsä oli aina ollut vain 'Poppy' tai 'Poppy Ollie' jos toinenkin isoisä sattui olemaan paikalla.
Mies vilkaisi taskukelloaan joka näytti puoli kuutta. Illalliseen olisi vielä puolisen tuntia, mutta enää ei ehdittäisi yhtään kissaakaan rakentaa.
"No niin. Sitten sisälle, kohta on illallisen aika. Muistakaa pestä kädet heti. Tiedän että teillä oli koko ajan lapaset kädessä, mutta se on hyvä tapa ylläpitää joka tapauksessa," Samuel sanoi ja sammutti lyhdyn kun pojat olivat turvallisesti eteisen puolella.
Talossa tuoksui kanakeitto. Käsien pesun jälkeen Gabriel kiirehti keittiöön hellan ja äidin viereen, muttei koskenut yhtään mihinkään, hypisteli vain omia sormiaan malttamattomana.
"Laititko myös kookosta?" poika tiedusteli toiveikkaana.
"Kyllä, kulta," Elizabeth vastasi sekoitellessaan keittoa, otti tyhjän kookosmaito-tölkin työtasolta ja näytti sitä pojalle. "Menehän vielä Tomin kanssa leikkimään, kutsun sitten kun tämäon valmista," hän kehotti ja siirtyi kattamaan pöytää.
"Älä juokse," Samuel muistitti kun Gabriel viiletti puolijuoksua eteisen poikki kohti yläkertaaa, hänen nostellessaan poikien vaatteita tuolilta naulakkoon. Vekara asteli asiallisesti portaat ylös mutta innostui taas vauhtiin heti kulman taakse päästyään. Samuel pyöräytti silmiään, muttei viitsinyt sanoe enempää. Se kuulosti enemmän pikakävelyltä kuin juoksulta joten olkoon. Mies kävi käsipesulla ja alkoi sitten auttamaan vaimoaan pöydän kattamisessa.
Gabrielin makuuhuoneessa oli melkoinen kaaos, hän kun oli aiemmin näyttänyt lelujaan Tomille, joita oli aivan liikaa eikä hän ollut laittanut moniakaan heti takaisin lelulaatikkoonsa. Eniten lattiatilaa vei laaja värikäs junasetti magneeteilla kiinitettävillä vaunuilla jonka rata kiemurteli koko huoneen alueella. Leikin keskellä Gabriel oli kertonut villejä tarinoita päivistään ja öistään junamatkoilla joista viimeisin oli melko hyvin vielä mielessä vain kolmen viikon takaisena. Poika oli väittänyt kohdanneensa junarosvoja ja saaneensa ajaa veturia mitkä olivat kumpikin täyttä fantasiaa, mutta oli tarnoissa paljon tottakin. Ensimmäisen luokan vaunuissa oli ihan oikeasti mukavaa ja hauskaa matkustaa jopa sen kaksi päivää mitä New York Cityyn kesti matkata.
Huone oli sen verran iso--kolme metriä kertaa neljä ja puoli metriä--että pienet ihmiset mahtuivat silti kävelemään siellä kompuroimatta liikaa, mutta Gabriel tiesi ettei hän saisi jättää tilaansa tällaiseksi ja että paras aika olisi siistiä se nyt. Ei vaan yhtään huvittanut. Hän ehdotti junaleikin jatkamista tinasotilaiden ja pehmolelujen kera.
RE: Visits and friends - Stewart 'Steve' Correyne - 15-08-2021
Poikien ja Samuelin tullessa sisälle, Stewart vielä syötti Beckylle tämän iltaruokaa. Tom alkoi riisua ulkovaatteitaan ja meni sitten kuuliaisesti pesemään kätensä ja sitten katsomaan isiään, joka syötti pikkusiskoa. "Tuliko valmiiksi?" Steve kysyi pojaltaan joka iloisena kertoi että lumikulkurista ja koirasta tuli tosi hienot. Steve hymyili pojalleen ja tämä lähtikin sitten Gabrielin kanssa yläkertaa kohti. "Sama koskee sinua Tom", Steve sanoi ja poika hidasti heti vauhtiaan.
Yläkerrassa pojat jatkoivat leikkejään ja Tom kuunteli ihmeissään Gabrielin tarinoita ja oli innostunut kuulemaan lisää niitä.
Becky alkoi jo kovasti haukotella syönnin jälkeen, mutta hyvin hän jaksoi syödä koko lautasellisen. "Hienoa pikkuinen, taidat olla jo ihan valmis unille", Stewart sanoi ja juotti tälle vielä maitotilkat mukin pohjalta, ottaen sitten astiat toiseen käteen ja tytön kainaloonsa ja keittiön kautta kodinhoitohuoneeseen ja vessaan. Hän auttoi Beckyä vessatoimien hoitamisessa ja sitten käsien ja kasvojen pesussa.
Mies hymyili lempeästi tyttärensä haukottelulle ja kantoi tätä kohti yläkerran portaita.
"Sanotaanko hyvää yötä muille Becky?" Steve kysyi ja tytön suusta kuului vain: "Yöllä." Zora joka oli saanut tavaransa jo kasaan ja pelasi korteillaan pasianssia, nousi tuoliltaan ja meni isin ja pikkusiskon luo. Steve laski unista kuopusta tytön tasolle, kun Zora hieraisi nenällään pikkusiskonsa nenää ja sanoi: "Natinati." "Tatitati", Becky vastasi hymyillen ja mies lähti kantamaan tyttöä yläkertaan, mukana tällä kertaa toinenkin laukku.
Yläkerrassa hän vilkaisi poikia, jotka jatkoivat aiemmin aloitettua leikkejään ja kysyi: "Sanotteko hyvää yötä Beckylle?" Tom nousi ja katsoi siskoaan: "Hyvää yötä Beebee." "Yöyö", Becky vastasi ja Steve kantoi tämän heille varattuun huoneeseen ja vaihtoi tälle yöpuvun.
Laskettuaan tyttärensä pienten lasten vuoteeseen, antaen tälle laukusta unipupun, jonka Alice oli tehnyt kun odotti kuopusta, sitten Steve katsoi tyttöä lempeästi ja sanoi: "Isi hakee haitarin alakerrasta ja tulee pian takaisin." Tämän kuultuaan Becky alkoi itkeä, mutta kun Stewart palasi pian takaisin haitarinsa kanssa, alkoi tyttö rauhoittua. Steve piti pienen iltarukouksen tytölle ja sitten alkoi soittaa tuutulaulua tyttärelleen ja lauloi sitä samaa tuutulaulua, jota Alice oli laulanut Tomille ja Beckylle, eikä mies ollut edes lauluaan saanut loppuun, kun tyttö tuhisi jo täydessä unessa. Steve hymyili lempeästi nukkuvalle kuopukselleen ja painoi suukon tämän poskelle. "Kauniita unia pikkulintuni, äitienkelin kuvia", Steve kuiskasi ja asetti peiton paremmin tälle ja lähti haitarinsa kanssa alakertaan. "Harvoin hän nukahtaa näin nopeasti ja helposti, mutta olihan sitä pitkä päiväkin", Steve sanoi hymyillen ja istuutui Zoran viereen. "Missä se taulu on?" hän kysyi tytöltä joka osoitti kohtaa, johon Elizabeth oli antanut laittaa taulun kuivumaan. "Se on tosi hieno", Steve kehui ja kysyi: "Pelataanko pari erää kasinoa?" "Joo", Zora sanoi leveästi hymyillen ja keräsi kortit kasaan ja alkoi sekottamaan niitä. Hän oli oppinut pelin avulla laskemaan jonkin verran.
RE: Visits and friends - Gabriel McKenzie - 16-08-2021
Takakuistin ovelta kuului vaativaa naukunaa. Samuel jätti vaimonsa hoitamaan illallisjärjestelyjä ja avasi oven keltasilmäiselle kissalle joka oli muutoin pikimusta, mutta leuka, rinta olivat valkoiset sekä etutassuissa valkoiset sukat ja takatassuissa pitkät valkoiset sukat.
Se puski miehen jalkaa koko kehollaan, kehräten kiitollisena.
"Hey, Benny. Onko nälkä? Siellä ei varmaan liikaa metsästettävää ole näin keskitalvella. Onko veljesi myös tulossa?" hän jututti mirriä vilkuillen samalla kuistille ja pihamaalle.
"Jerry? Kisu kisu?" hän kutsui, ja kuunteli hetken yrittäen myös nähdä liikettä nopeasti syvenemässä hämärässä.
Lopult ahän sulki oven ja nosti Bennyn syliinsä ja rapsutteli sen huurteisa kaulaa. Kissa haisi nevetalta, muttei ollut likainen joten hän päätti jättää kylvettämisen väliin--turkki sulaisi ja haju haihtuisi pian.
"Mitäs herralle saisi olla?" hän kysyi kun Benny nuuhki ilmaa ja miukaisi. "Juu, saat kanaa jos meiltä jää yhtään yli. Siihen asti saisi kelvata purkkiruoka," hän totesi ja laski pikkukisun lattialle joka kiirehti häntä iloisesti pystyssä keittiöön.
"Hei, muru. Tämä on aivan liian kuumaa sinulle," Elizabeth tervehti kun Benny istahti lattialaatoitukselle hänen viereensä kyttäämään ruoanlaittoa. Molemmat pennut olivat jo oppineet että työtasoille ja pöydille oli turhaa hyppiää.
Samuel otti kaapista kalkkunaa ja nautaa sisältävän kissanruokatölkin ja kaapi lusikallai sen sisällön tummanruskeaan puukuppiin jonka sisusta oli vuorattu metallilla ja jonka kyljessä oli messinkinen nimikyltti.
Hän vei ruokakupin kodinhoitohuoneeseen jossa mirrit saivat aina aterioida rauhassa, ja Benny kipitti perässä yhä häntä pystyssä, selvästikin mikä tahansa ruoka kelpaisi nyt. Varmistettuaan että kodinhoitohuoneen nurkassa pöydän alla metallilaatikossa oli tarpeeksi hiekkaa sillä hän arveli Bennyn haluavan jäädä yöksi sisään, hän siirtyi olohuoneeseen sytyttämään tulta suojaovilla varustettuun avotakkaan.
"Anteeksi, kamu," hän sanoi Charlielle joka ynähti joutuessaan nousemaan karhunnahkamatolta sen edestä. "Kohta siinä on vieläkin mukavempaa."
Koira ei jäänyt odottamaan tai herätystä murjottamaan vaan venytteli, haukotteli ja lähti tassuttelemaan keittiötä kohti jossa otti saman paikan ja asennon kuin Benny muutamaa hetkeä aiemmin, Elizabethin ja kanakeiton vieressä.
"Mitä pelaatte?" Samuel tiedusteli ottaessaan tulitikkuaskia takanreunukselta ja huomatessaan Steven ja Zoran korttipelin parissa.
RE: Visits and friends - Zora Correyne - 17-08-2021
Zora kuunteli maukumista ja kun sisälle pääsi sen lähde, hän hymyili, mutta keskittyi sitten taas peliin.
Hän seurasi sivusilmällä mitä tapahtui. Stewartkin vilkaisi kissaa, mutta lähinnä keskittyi nyt Zoraan ja peliin, joka eteni mukavasti. Kun Charlie meni samaan paikkaan missä kissakin oli, tytön suusta pääsi hihkaisu. "Hassuja", hän sanoi ja Stewartkin hymähti lempeästi. "Kumpihan on oppinut kummalta?" Steve kysyi tytöltä ja tämä vastasi: "Kissa koiralta, kun koira on isompi ja vanhempi." "Mahdollisesti", Steve sanoi ja katsoi sitten Samuelia. "Kasinoa", Steve sanoi hymyillen ja Zora kertoi hyvin korostetulla brittiaksentillaan mikä pelin idea oli. "Onko sir pelannut tätä", tyttö kysyi kohteliaasti nosti katseensa. Sitten hän nappasi ruutukympillä patakympin ja hertta kutosen. "Hahaa, minä sain parhaan kortin", hän sanoi leveästi hymyillen ja Steve hymyili ja katsoi jälleen omia korttejaan. "Aika hyvin. Mutta minäpäsaan tästä nämä ässät ja mökin itselleni", hän sanoi hymyillen. "Äh, mutta ruutukymppi on parempi ratkaisu, koska voit joutua luopumaan mökistäsi", Zora sanoi ja iski viimeisen korttinsa pöytään.
RE: Visits and friends - Gabriel McKenzie - 13-11-2021
"Kyllä, olen mutta siitä on jo useampia vuosia. Jos pelaatte toisenkin pelin, voisin liittyä mukaan," Samuel totesi, uskoen ettei ihan murskahäviölle joutuisi nyt kun Zora oli virkistänyt muistia kertomalla säännöt. Mies siityi taas ovelle, tällä kertaa etuovelle jolta kuului naukumista ja pian eteisestä keittiöön kipitti kokomusta keltasilmäinen kissanpentu joka istui Charlien viereen keittiön hellan lähelle kyttäämään putoaisiko sieltä kanaa. Samuel täytti Jerry-nimisen ruokakipon toisen tölkin sisällöllä ja houkutteli pikku kollin sillä kodinhoitohuonee puolelle. Veljensä ei enää ollut siellä, eikä sen kupissa muruakaan ruokaa. Benny löytyi karhunkarva-matolta käpertyneenä takan eteen, kun Samuel aikoi käydä tökkimässä tulta jotta se alkaisi palamaan mukavasti siihen mennessä kun lapset olisi saatu nukkumaan ja aikuiset saisivat omaa aikaa. Hän nosti kissaa hyvin varovasti hieman sivuun, niin että sai toisen suojaovista auki. Kun Steven ja Zoran peli päättyi Elizabeth pyysi heitä siirtymään olohuoneen puolelle sillä hän aikoi viimeistellä pöydän kattauksen, mainiten että illallinen olisi valmista noin vartin kuluttua.
Illallisen jälkeen kun Elizabeth puhdisti astiat päivän viimeistä kertaa, Samuel hoiti poikaa unten maille.
"Gabe, sinulla on aivan liian paljon leluja," mies totesi astuessaan poikansa huoneeseen jonka lattia oli täynnä tavaraa. "Mitäpä jos lahjoittaisit pois sellaisia joilla et enää leiki? Esimerkiski..." hän katsoi ympärilleen, "Milloin viimeksi leikit tällä?"
Gabriel katsoi suurta tuhatjalkaista joka oli tehty pyöreistä puisista palloista ja maalattu värikkääksi, pääpallossa hymyilevä naama ja jalkoina useita pyöräpareja. Kaulan ympärillä oli naru jolla vetää sitä. Sen pepussa oli pieni litteä huopahäntä.
"Tänään!" poika vastasi, haluttomana luopua mistään. "Se hyökkäsi junamme kimppuun," hän osoitti junarataa jolla he olivat Tomin kanssa aiemmin leikkineet.
"Entä ennen tätä päivää?" Samuel tiedusteli ojentaessaan ötökän pojalle joka kurkotti kiivaasti sitä itselleen. Samuel oli melko varma ettei ollut nähnyt tenavan käyttävän sitä millään tavalla melkein pariin vuoteen. Tosin, kaupungissa hän ei ollut ehtinyt olla kotona niin paljon että uskoi voivansa olla väärässäkin. Vekara halasi sitä lujasti, mutta ei ahneen oloisesti. Pojan olemuksessa oli aidonoloista kiintymystä. Samuel katseli ja pohti taaksepäin hetken aikaa. Se oli syntymäpäivälahja, ja Gabriel oli kyllä kuljettanut sitä mukanaan kaikkialle ja leikkinyt ahkerasti yhden ja kolmen ikävuoden välillä joten se saattoi hyvinkin olla yksi muksun lempileluja joka oli vain vuosien varrella jäänyt uusien lelujen alle myöhemmin uudelleenlöydettäväksi. Sitä paitsi, nyt kun hän muisteli tuo ei ollut kaupasta hankittu vaan hänen ja Elizabethin yhteistyössä valmistama. Sen voisi kyllä säilyttää vaikka lapsenlapsille asti.
"No ei sinun siitä tarvitse luopua," mies totesi ja pörrötti pojan kutreja. "Mutta täällä on varmasti jotain mistä et enää niin välitä. Huomisessa joulujuhlassa on pelejä ja leikkejä lapsille, jotka varmasti kaipaisivat lisää palkintoja jaettavaksi. Äiti ja isi, ja joulupukkikin oltaisiin tosi ylpeitä jos jakaisit sillä tavalla iloa eteenpäin muille lapsille," mies koetti kannustaa oikean päätöksen suuntaan.
"Joo, kai..." Gabriel totesi hiljaa ja epävarmana, tuhatjalkainen tiukasti syleilyssäänja katsellen ympärilleen.
"Katsotaan yhdessä huomenna. Lupaan ettet joudu antamaan pois mitään mitä et halua," Samuel rohkaisi ja alkoi kerätä kamaa takaisin lelulaatikkoon. "Korjataan nyt nämä yhdessä poia ja sitten onkin aika hampaiden pesuun."
Vähän myöhemmin Gabriel mönki vanhempiensa valtavassa parisängyssä peiton alla, mutta rauhoittui lopulta kuuntelemaan iltasatua.
"Miten olisi joku Poppy Ollien sinulle kirjoiottama tarina?" Samuel ehdotti penkoessaan eteisessä kirjahyllyä jossa tuli vastaan muutama itsesidottu kirja jotka hänen isänsä oli lapsenlapselleen kirjoittanut vuosien varrella ja joiden kannet ja osittain sisältöä äidin äiti ja äiti olivat kuvittaneet. Ne olivat henkilökohtaisempia ja lyhempiä kuin Grimmin veljesten tai muiden tarinat, eikä niissä yleensä ollut edes kuvituksia missään kohtaa. Ja nämä isoisän tuotokset olivatkin yksiä Gabrielin suosikeista.
"Joo! Lue ne kaikki!" kuului makuuhuoneesta.
Samuel naurahti.
"Mitä jos tehdään niin että luetaan yksi joka ilta ja suurin suosikkisi jouluna?"
"No...okei," Gabriel myöntyi, "Tänään tuo!" Gabe osoitti kirjaa jonka päähahmo oli hänen suosikkieläimensä, pupu.