21-03-2016, 01:00 AM
”No, en tuntenut häntä mutta kaikesta mitä olet hänestä puhunut, uskoisin että hän olisi ylpeä monistakin asioista mitä olet tehnyt. Etenkin veljestäsi huolehtimisesta, vaikkei sinun olisi tarvinnut,” Jacob vastasi ystävälleen hymyillen. Olihan sisaruksilla Natrach-setänsä joka oli aluksi huolehtinut Dumosta, ja luultavimmin pojalle olisi voitu palkata hoitaja.
”Omien kokemusteni mukaan, suurimmalle osalle ihmisistä tässä maailmassa perhe on kaikkein tärkein asia läpi koko elämän. Erityisesti veriside,” mies lisäsi pohdittuaan hetken pitkän uransa ja ylipäätään lukuisten vuosiensa aikana kohtaamiaan tapauksia ja ihmisiä.
Aika lähestyi puolta kolmea, ilmoitti eteisen seinäkello, Jacobin pukiessa kevyttä takkia ylleen.
”Minun on nyt mentävä jotta ehdin rauhassa työkuntoon,” hän sanoi sujauttaessaan kengät jalkaan. ”Soittaa saa milloin vain, ja olen kotona puoli kahdentoista aikaan,” hän muistutti vielä ja hymyillen heilautti kättään lähtiessään.
Hieman yli puoli tuntia myöhemmin ulko-oven lukon rapinaa seurasi melkoinen ryminä ja mekastus. Tyypillistä tässä talossa vähintään joka toinen viikko.
”Minä ensin!” Freya huudahti päättäväisesti taklatessaan veljensä ulkoeteisen parin portaikon kohdalle tämän saatua oven auki.
”Minäpäs!” poika julisti kömpiessään pikaisesti ylös ja puolestaan kumoten tytön sisäeteisen kynnykselle kun tämä oli hädintuskin saanut välioven auki.
”Sinä luit sen jo Jaken luona!” Freya valitti Hunterin loikatessa tämän yli, ja tyttö yritti tartua tämän nilkkaan mutta ohi meni.
”Siitä on jo monta päivää, sitä paitsi se tulee minun nimelläni!” Hunter puolusti itsemääräämäänsä 'oikeutta' lukea ensimmäisenä kahden viikon välein ilmestyvä Disney-lehti. Posti ei ollut toimittanut viime viikon numeroa heille ja he elättelivät toivoa sen saapumisesta tänään.
Muutamassa sekunnissa poika oli ehtinyt keittiöön sillä kohdetta ei näkynyt ruokasalin puolella, ja pian palasi sieltä lehteä tiukasti halaten jottei sitä todennäköisesti paljon enemmän haluava pikkusisko saisi riistettyä sitä.
”Pöh! Voiti vain koska et taaskaan ottanut kenkiä pois niin kuin pitäisi,” Freya mutisi itsekseen riisuessaan takkia, omat kenkänsä jo siististi naulakon alla samalla kun veljensä pölyisissä farkuissa ja hihoista hieman revenneessä tummansinisessä kevättakissa ilmestyi takaisin eteiseen. Päivä oli ollut niin ihanan keväinen, että aamu- ja iltapäivän välitunnit sekä ruokatunti olivat kuluneet tavallistakin aktiivisemmissa leikeissä joissa ei juuri vaatteita säästelty. Onneksi sentään ei ollut kuraista.
”Enpäs. Olen sinua nopeampi kaikessa,” Hunter pullisteli ehkä hieman liioitellen, ja potki vaivalloisesti musta-valkoisia lenkkareita jaloistaan. Nauhat olivat sen verran tiukalla ettei se käynyt noin vain, mutta kun lehdestä ei irti päästettäisi.
Freya tuhahti melko välinpitämättömästi siirtyessään keittiöön ja alakerran wc:n puolelle käsiä pesemään, sillä häntä kiinnosti lopultakin enemmän välipala kuin uusimmat sarjakuvat.
”Omien kokemusteni mukaan, suurimmalle osalle ihmisistä tässä maailmassa perhe on kaikkein tärkein asia läpi koko elämän. Erityisesti veriside,” mies lisäsi pohdittuaan hetken pitkän uransa ja ylipäätään lukuisten vuosiensa aikana kohtaamiaan tapauksia ja ihmisiä.
Aika lähestyi puolta kolmea, ilmoitti eteisen seinäkello, Jacobin pukiessa kevyttä takkia ylleen.
”Minun on nyt mentävä jotta ehdin rauhassa työkuntoon,” hän sanoi sujauttaessaan kengät jalkaan. ”Soittaa saa milloin vain, ja olen kotona puoli kahdentoista aikaan,” hän muistutti vielä ja hymyillen heilautti kättään lähtiessään.
Hieman yli puoli tuntia myöhemmin ulko-oven lukon rapinaa seurasi melkoinen ryminä ja mekastus. Tyypillistä tässä talossa vähintään joka toinen viikko.
”Minä ensin!” Freya huudahti päättäväisesti taklatessaan veljensä ulkoeteisen parin portaikon kohdalle tämän saatua oven auki.
”Minäpäs!” poika julisti kömpiessään pikaisesti ylös ja puolestaan kumoten tytön sisäeteisen kynnykselle kun tämä oli hädintuskin saanut välioven auki.
”Sinä luit sen jo Jaken luona!” Freya valitti Hunterin loikatessa tämän yli, ja tyttö yritti tartua tämän nilkkaan mutta ohi meni.
”Siitä on jo monta päivää, sitä paitsi se tulee minun nimelläni!” Hunter puolusti itsemääräämäänsä 'oikeutta' lukea ensimmäisenä kahden viikon välein ilmestyvä Disney-lehti. Posti ei ollut toimittanut viime viikon numeroa heille ja he elättelivät toivoa sen saapumisesta tänään.
Muutamassa sekunnissa poika oli ehtinyt keittiöön sillä kohdetta ei näkynyt ruokasalin puolella, ja pian palasi sieltä lehteä tiukasti halaten jottei sitä todennäköisesti paljon enemmän haluava pikkusisko saisi riistettyä sitä.
”Pöh! Voiti vain koska et taaskaan ottanut kenkiä pois niin kuin pitäisi,” Freya mutisi itsekseen riisuessaan takkia, omat kenkänsä jo siististi naulakon alla samalla kun veljensä pölyisissä farkuissa ja hihoista hieman revenneessä tummansinisessä kevättakissa ilmestyi takaisin eteiseen. Päivä oli ollut niin ihanan keväinen, että aamu- ja iltapäivän välitunnit sekä ruokatunti olivat kuluneet tavallistakin aktiivisemmissa leikeissä joissa ei juuri vaatteita säästelty. Onneksi sentään ei ollut kuraista.
”Enpäs. Olen sinua nopeampi kaikessa,” Hunter pullisteli ehkä hieman liioitellen, ja potki vaivalloisesti musta-valkoisia lenkkareita jaloistaan. Nauhat olivat sen verran tiukalla ettei se käynyt noin vain, mutta kun lehdestä ei irti päästettäisi.
Freya tuhahti melko välinpitämättömästi siirtyessään keittiöön ja alakerran wc:n puolelle käsiä pesemään, sillä häntä kiinnosti lopultakin enemmän välipala kuin uusimmat sarjakuvat.