19-03-2016, 05:28 AM
”Toivon ettei ole,” Stephen mutisi itsekseen varkaan mahdolliseen tyhmyyteen. ”Muuten tässä ei ole haastetta.”
Poika syynäsi vielä hetken terraarion aluetta ja löysi kolon jossa poikaset todennäköisesti olivat olleet. Pian hän kulkeutui takaisin ulkopuolelle, vaistomaisesti juuri siitä kohtaa mistä oli astunut sisään, törmäämättä lasiseinään vaikka astelikin nenä maata kohti, suurennuslasi silmillään.
”Samoja osittaisia jalanjälkiä täälläkin puolella,” vekara totesi huomatessaan isoja märkiä ja vähän hiekkaisia jälkiä lattiassa jotka olivat varmasti tulleet terraarion sisältä.
”Jos oletamme että varas kävi täällä tänä aamuna,” Stephen jatkoi, sillä aikaisintaan viime yönä täällä oli käyty, olisivathan Dena ja Dumo muutoin huomanneet nämä jo. ”Ja kiirehti pois kun kuuli teidän tulevan, hän varmaan lähti takaovesta tai sivuovesta sillä muuten olisitte varmasti nähneet jotain,” poika puheli tärkeänä ja nosti katseensa Dumoon.
”Missä on lähin ovi?”
Päästyään sille – täysin etsivähommiin uppoutuneena ja muistamatta edes että aikuisia oli mukana – hän astui mukulakiviselle sivukadulle jolla huomasi samannäköistä hiekkaa kuin sisällä olevissa jalanjäljissä. Tietysti hän ajatteli varkaan voineen kaikkoontua pois, mutta ensin oli tutkittava ajatuksella että ei ollut. Ja muuten tämä olisikin turhan haastava hänelle, varsinkin kun ei ollut mukana muuta kuin suurennuslasi ja taskussa pieni muistivihko ja mustekynä.
Pojan katse suuntautui sivukujaa eteenpäin, kohti Iskunkiertokujan kaarisisäänkäyntiä.
”Varas on ehkä tullut tuolta,” hän totesi ja hieroi vapaalla kädellään leukaansa mietteliäänä. Hän oli nyt entistä varmempi että tyyppi oli häipynyt tästä ovesta, ehkä jopa tullutkin. ”Siellä hän ehkä yrittää myydä käärmevauvat. Ehkä juuri nytkin!”
Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään Iskunkiertokujan suuntaan. Houkutus oli suuri, mutta isä – jonka olemassaolon hän muisti juuri silloin - oli erityisen tiukasti kieltänyt menemästä lähellekään sitä. Ja hän rikkoi käskyjä jo ihan vain sillä että oli ylipäätään tässä kaupan ulkopuolella.
Mutta tämä oli niin kivaa, ja haastavaa, ja jännittävää! Jäljittää oikeaa rosvoa ja vauvakäärmeitä!
Vekara katsahti taakseen Ihmeiden eläintarhan sisätiloja kohti ja sitten Dumoa.
”Äh, ehdimme ihan hyvin käydä vähän tutkimassa paikkoja ja palata takaisin ennen kuin he tulevat. Freya viihtyy takuulla lintupuolella pitkään!” hän totesi itsevarmana ja lähti astelemaan sivukujaa kohti pääkujaa ja kaupan etupuolta, eli päinvastaiseen suuntaan Iskunkiertokujasta.
”Käydään ensin majatalossa,” hän sanoi, tarkoittaen Vuotavaa Noidankattilaa – ei vain muistanut nimeä varmaksi, viittoen samalla Dumoa seuraamaan.
”Jos vorolla oli kiire ja sen lisäksi liskon raaja, hän ehkä piilotti saaliinsa ja asettui sinne miettimään suunnitelmaa uusiksi,” hän selitti teoriaansa. ”Ehkä joku on nähnyt jotain,” hän lisäsi ja kääntyi pääkujalle ja Viistokujan sisäänkäyntiä kohti joka häämötti muutaman kymmenen metrin päässä edessäpäin.
Onneksi Dumolla oli taikasauva. Muuten he joutuisivat odottamaan että joku astuu kujalle sisään.
Tosin, Dumon pitäisi myös muistaa ja pystyä hahmottamaan mitä tiiltä piti napauttaa kun porttia katsottiin täältä puolelta.
Poika syynäsi vielä hetken terraarion aluetta ja löysi kolon jossa poikaset todennäköisesti olivat olleet. Pian hän kulkeutui takaisin ulkopuolelle, vaistomaisesti juuri siitä kohtaa mistä oli astunut sisään, törmäämättä lasiseinään vaikka astelikin nenä maata kohti, suurennuslasi silmillään.
”Samoja osittaisia jalanjälkiä täälläkin puolella,” vekara totesi huomatessaan isoja märkiä ja vähän hiekkaisia jälkiä lattiassa jotka olivat varmasti tulleet terraarion sisältä.
”Jos oletamme että varas kävi täällä tänä aamuna,” Stephen jatkoi, sillä aikaisintaan viime yönä täällä oli käyty, olisivathan Dena ja Dumo muutoin huomanneet nämä jo. ”Ja kiirehti pois kun kuuli teidän tulevan, hän varmaan lähti takaovesta tai sivuovesta sillä muuten olisitte varmasti nähneet jotain,” poika puheli tärkeänä ja nosti katseensa Dumoon.
”Missä on lähin ovi?”
Päästyään sille – täysin etsivähommiin uppoutuneena ja muistamatta edes että aikuisia oli mukana – hän astui mukulakiviselle sivukadulle jolla huomasi samannäköistä hiekkaa kuin sisällä olevissa jalanjäljissä. Tietysti hän ajatteli varkaan voineen kaikkoontua pois, mutta ensin oli tutkittava ajatuksella että ei ollut. Ja muuten tämä olisikin turhan haastava hänelle, varsinkin kun ei ollut mukana muuta kuin suurennuslasi ja taskussa pieni muistivihko ja mustekynä.
Pojan katse suuntautui sivukujaa eteenpäin, kohti Iskunkiertokujan kaarisisäänkäyntiä.
”Varas on ehkä tullut tuolta,” hän totesi ja hieroi vapaalla kädellään leukaansa mietteliäänä. Hän oli nyt entistä varmempi että tyyppi oli häipynyt tästä ovesta, ehkä jopa tullutkin. ”Siellä hän ehkä yrittää myydä käärmevauvat. Ehkä juuri nytkin!”
Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään Iskunkiertokujan suuntaan. Houkutus oli suuri, mutta isä – jonka olemassaolon hän muisti juuri silloin - oli erityisen tiukasti kieltänyt menemästä lähellekään sitä. Ja hän rikkoi käskyjä jo ihan vain sillä että oli ylipäätään tässä kaupan ulkopuolella.
Mutta tämä oli niin kivaa, ja haastavaa, ja jännittävää! Jäljittää oikeaa rosvoa ja vauvakäärmeitä!
Vekara katsahti taakseen Ihmeiden eläintarhan sisätiloja kohti ja sitten Dumoa.
”Äh, ehdimme ihan hyvin käydä vähän tutkimassa paikkoja ja palata takaisin ennen kuin he tulevat. Freya viihtyy takuulla lintupuolella pitkään!” hän totesi itsevarmana ja lähti astelemaan sivukujaa kohti pääkujaa ja kaupan etupuolta, eli päinvastaiseen suuntaan Iskunkiertokujasta.
”Käydään ensin majatalossa,” hän sanoi, tarkoittaen Vuotavaa Noidankattilaa – ei vain muistanut nimeä varmaksi, viittoen samalla Dumoa seuraamaan.
”Jos vorolla oli kiire ja sen lisäksi liskon raaja, hän ehkä piilotti saaliinsa ja asettui sinne miettimään suunnitelmaa uusiksi,” hän selitti teoriaansa. ”Ehkä joku on nähnyt jotain,” hän lisäsi ja kääntyi pääkujalle ja Viistokujan sisäänkäyntiä kohti joka häämötti muutaman kymmenen metrin päässä edessäpäin.
Onneksi Dumolla oli taikasauva. Muuten he joutuisivat odottamaan että joku astuu kujalle sisään.
Tosin, Dumon pitäisi myös muistaa ja pystyä hahmottamaan mitä tiiltä piti napauttaa kun porttia katsottiin täältä puolelta.