DANE, Alex & Juliet

[Connor Noah Dane]

Hahmot & teksti © Nibs

ALEX & JULIET DANE

~IKÄ
Alex, synt. 1942
Juliet, synt. 1946
* Ottaen huomioon velhojen ja noitien omaavan jästejä paljon pidemmän eliniän, he alkoivat vanheta tooosi hitaasti teini-iän jälkeen. He adoptoivat 3-vuotiaan Connorin 36/40-vuotiaina ja näyttivät silloin vähän alle kolmekympisiltä, ja ylipäätään näinä vuosina he vaikuttavat noin kymmenen vuotta ikäistään nuoremmilta, ja vanhemmalla iällä ikääntyminen näkyy aina vaan vähemmän. Nämä ovat siis suuntaa antavia kuvia.

~AMMATTI
Alex on lapsipsykiatri, (taikavoimaisille ja jästilapsille.)
Juliet on lastenlääkäri

~ULKONÄKÖ

Alex on todella pitkä, (188cm), ja hänellä on keskiverto ruumiinrakenne. Hyvin ystävälliset ja yleensä luottamusta herättävät kasvot ja ulospäinsuuntautunut, positiivinen olemus. Hänen hiuksensa ovat niin tummanruskeat että näyttävät mustilta monissa valoissa. Silmät ovat tummansiniset.
Juliet on 175cm pitkä, luonnonkaunis nainen jolla myös tummanruskeat yleensä hieman kiharaiset, pitkät hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Olemuksensa on yleensä hyvin vahva ja lämminhenkinen.

 
Kuvissa: Dale Midkiff ja Heather Langenkamp

* Alex 40v ja Connor 3v

KUVA - KUVA - KUVA

* Juliet 39v ja Connor 6v

KUVA - KUVA

~ PERSOONAA

Alex on pasifisti, muttei aivan puhtaasti; hän on kertakaikkisesti sotimista vastaan, tämä koskee myös taikuudella harjoitettuja taisteluja. Hyvä kun juuri ja juuri sallii lapsilleen vesipyssyjä. Mutta hän hyväksyy väkivallan jonkinlaisina valtion sisäisinä pakkokeinoina, (esim. poliisin työnkuvassa), itsepuolustuksena sekä kotikurissa normatiivisessa muodossa ja järjen rajoissa käytettynä. Niin paljon kuin hän toivookin että maailma voisi toimia täysin väkivallattomasti, hän ei koskaan ole käynyt ituhippiääliö-taajuudella kuvittelemassa että se olisi oikeasti mahdollista ihmisluonnon kanssa. Hän kyllä uskoo ihmeisiin, varsinkin siihen että ihmiset voivat saada niitä aikaan omalla työllään, mutta sillä on rajansa.
Muunmuassa tämän takia hän pyrki välttämään taistelukohtauksia ensimmäisessä velhosodassa ja antamaan oman panoksensa siihen auttamalla psyykkisesti vahingoittuneita lapsia.

Alex on todella hyvä kuuntelija, ja myötätuntonsa vahva. Hän on kaikenkaikkiaan hyvin lempeä ja suvaitsevainen persoona, ja miestä saattaa ensivaikutelmalta luulla helposti johdateltavaksi tai muutoin heikoksi persoonaksi. Niin ei kuitenkaan todellakaan ole, hänen elä-ja-anna-elää -aatteensa vain yltää pitkälle ja hän mieluummin tutustuu ihmisiin näennäisen passiivisena jotta arimmatkin persoonat saisivat annettua itsestään mahdollisimman todenmukaisen ensivaikutelman.
Hän kuitenkin jakaa omia ajatuksiaan ja mielipiteitään mielellään, mutta ei kovin herkästi ajaudu väittelyihin saatika ilmiriitoihin. Hän inhoaa turhaa riitelyä ja pyrkii useimmiten keventämään sellaisia kipinöiviä tilanteita pienellä huumorilla. Omia höyryjään hän päästelee ulos mielellään monenlaisen kuntoilun merkeissä. Ylipäätään hänen täytyy olla äärimmäisen stressaantunut, huolissaan, peloissaan tms. jotta hänen äänenkorotuksensa yltyisi huutamiseksi asti. Kaikesta rauhanomaisuudesta ja leppoisuudesta huolimatta hän on erittäin määrätietoinen ja tarvittaessa tiukka (myös itselleen), ja jos hän uhkaa tai lupaa jotain, sen hän myös yleensä pitää, sillä se on harvoin mitään ajattelematonta.
(Ja heikkoudet tulevat esille sitten pelien myötä jos en aiemmin keksi jotain kivaa!)

Juliet on melko lailla samaa maata miehensä kanssa, mutta hän taitaa rakastaa väittelyä sillä tempautuu niihin usein jopa 4-vuotiaan poikansa kanssa mitä hulluimmista asioista, mikä lähes poikkeuksetta herättää Alexissa hilpeyttä. Ei Julietkaan kuitenkaan anna lasten pyörittää itseään miten vain ja pitää erityisen hyvin kiinni oikeudestaan omaan elämäänsä. Hän tosin antaa periksi liian helposti, kun poika kinuaa jotain, mistä syystä hän mieluummin sanoo 'kysy isältäsi' kuin oman mielipiteensä – siinä missä merkittävimmissä asioissa päätökset on joka tapauksessa tehty aina yhdessä. Toisaalta, jos Connor sairastuu tai muutoin enemmän tai vähemmän tarvitsee hoivaa tosissaan, heittäytyy hän mahdottoman paatoksella äidinvaistojensa vietäväksi. Muutoin hän yrittää hillitä hoivaviettiään ja suojeluvaistojaan ja kasvattaa lapsestaan itsenäisiä ja vahvoja aikuisia. Hän ei ole erityisen liikunnallinen ja suostuu sensorttisiin harrasteisiin vain silloin tällöin perheen laatuajan nimissä, mutta luontoon hän on kovin mieltynyt.

~HISTORIAA

Alex syntyi jästille ja puoliveriselle noidalle, kasvatettiin kristinuskossa ja eli tasapainoisen ja onnellisen lapsuuden, vaikkakin sodanjälkeinen yhteiskunta sisälsi omat ongelmansa. Hän syntyi ensimmäisen maailmansodan keskelle, mutta ei muista siitä kovin paljoa sillä se päättyi noin kolmen vuoden kuluttua. Poika päätti jo hyvin nuorenlla iällä seuraavansa psykologi-isänsä jalanjälkiä, mistä syystä hän ei koskaan käynyt Tylypahkaa. Hän opiskeli taikuutta itsenäisesti sivuopiskeluna jästien alakoulun ohella, kunnes yliopistoikään päästyään keskittyi opiskelussa tähtäämään vain kutsumusammattiinsa. Toisin kuin isänsä, hän erikoistui lapsipsykologiaan, lapset kun ovat maailman tulevaisuus, ja tähtäsi psykologia pidemmälle eli psykiatriksi.
Kesällä 1973, 31-vuotiaana hän valmistui lapsipsykiatriksi, aloitti jästien mielenterveystoimistossa, myös lastensuojeluyksiköissä osa-aikaisesti palvellen, ja parin vuoden kuluttua sai kaikki luvat ammatin itsenäiseen harjoittamiseen. '70-luvulla aloittaessa, ensimmäinen velhosota aiheutti kaikenlaista draamaa ja ongelmaa, joten hänen ensimmäiset vuotensa olivat varsin antoisat monella tapaa.

Alex ei ollut täysin vieraantunut taikayhteiskunnastakaan, sillä hänen äitinsä oli töissä velhojen ja noitien orpokodissa ja hän toimi siellä tarvittaessa avustavana työntekijänä, saaden sitä myötä tietoa ja pitäen yhteyksiä Taikaministeriöön ja muihin taikayhteiskunnan virallisiin tahoihin.
Ammattinsa itsenäisen harjoittamisen luvan saatuaan, hän alkoi tutkia ja auttaa sekä jästejä että velho/noitalapsia, erikoistuen 2-12-vuotiaisiin tunne- ja mielenterveysongelmaisiin, joskin on hänen potiliden joukossa myös teini-ikäisiä. Siis elokuussa 1975 hän perusti Tylyahoon yksityisen toimiston, mainosti sitä Päivän Profeetassa ja muissa vakavasti otettavissa taikayhteiskunnan lehdissä ja pikkuhiljaa keräsi hyvää mainetta ja nimeä myös taikayhteiskunnassa. Hän on aina tarjonnut lääkitysliittoisten asioiden lisäksi myös terapiaa, tosin Connorin adoptoituaan pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaiden määrää huomattavasti.
Hän on kuitenkin aina painottanut työnsä jästiyhteiskunnan puolelle. Taikayhteiskunnan puolella hän pitää aina vain muutamaa potilasta kerrallaan.

Vuonna 1980 hän tapasi Julietin ja he menivät naimisiin kesällä 1981. Kumpikin heistä oli menttänyt vanhempansa ja paljon muutakin sukuaan sodan tuulissa, toivoi perhettä ja olisi ollut valmis, mutta he eivät halunneet tuoda lapsia sodan keskelle. Alkuvuodesta 1982 he laittoivat hakemuksen adoptiota varten.
Tuosta samasta lontoolaisesta orpokodista jossa Alexin äiti ja Alex avustavana oli aiemmin työskennellyt, löytyi muutamia lapsia joille pidettiin erityisen tärkeänä löytää pysyvä koti mahdollisimman nopeasti mutta he kokivat parhaaksi adoptoida ainakin aluksi vain yhden. Connor oli ensimmäinen jota heille ehdotettiin sillä poika oli ollut kotia vailla jo kuukausia, erityisen kiireinen tapaus ja pariskunta vaikutti hakemuksen perusteella ihanteelliselta kyseiseen tapaukseen. Perusteelliset taustatutkimukset ynnä muut tukinnat veivät aikansa, mutta koska adoptio oli kotimaan sisälle ja Connor hyvin nuori erityistarve-lapsi prosessi huolehdittiin eteenpäin tavallista tehokkaammin. He saivat 2-vuotiaan Connorin kotiinsa kesäkuussa 1982, kolmen kuukauden kuluttua ensitapaamisesta. Tehtiin sovittuja sekä yllätysvierailuja, kunnes kesällä 1983 adoptio varmistui lopulliseksi.

He päättivät pitää pojan alkuperäisen etunimen sillä he pitivät siitä ja sen merkityksestä ('korkea kaipaus/toive'), mutta halusivat myös itse antaa nimen. Noah on kunnioitettu hahmo Raamastusta, perheineen ainoat ihmiset jotka Jumala säästi Vanhan Testamentin tarinassa jossa tämä hukutti maailman tulvan alle koska ihmiskunta oli vajonnut liian syvälle pahuuteen ja huonoihin tapoihin. Nimen merkitys on 'mukavuus' tai 'lepo'.
He, varsinkin Alex, pystyivät käsittelemään ja auttamaan Connoria melko hyvin ensimmäisinä vuosina, mutta 6-vuotiaan Connorin painajaisten muututtua kausiluontoisiksi, selkeämmiksi ja pahemmiksi ja riski jo saavutettujen edistysaskelten menettämiseen kasvoi. Connor ei kuitenkaan koskaan muistanut menneisyyttään varmuudella ja oli onnellinen alkuperäisiksi uskomiensa vanhempiensa kanssa, joten taantumista ei tapahtunut. Yleisesti ottaen he onnistuivat kasvattamaan Connorista onnellisen ja suhteellisen tasapainoisen miehen alun. He tietävät että tulee se päivä jolloin Connorin täytyy saada tietää totuus juuristaan, mutta tekevät kaikkensa että se päivä koittaisi vasta sitten kun poika varmasti kykenee käsittelemään sen mahdollisimman hyvin.

Adoption toteutumisen eli perheen perustamisen lähestyessä Alex järjesteli työasiansa niin että työpäivä olisi 8 tuntiin mittainen eikä enää työskennellyt viikonloppuisin kuin lähinnä kotoa tarvittaessa kriisipuhelimeen vastaten. Sstressinhallinnan ja perheeseen panostamisen nimessä. Se osoittautuikin olemaan oikea valinta sillä Connorissa oli ensimmäisinä vuosina tekemistä monen virallisen potilaan edestä. Connorin adoption jälkeen hän pikkuhiljaa vähensi terapiapotilaitaan vielä lisää, ja vuodesta 1984 eteeenpäin hän toimii vain lääkintäasioissa ja niiden yhteydessä pidettäviä tapaamisissa. Jos jollakin lapsella on aivan huutava terapian tarve, kriisiavun tarve, hän saattaa tarjota sitä jonkin aikaa.

Julietin isä oli velho ja äiti jästi, joten hänellä on vahvat juuret jästiyhteiskuntaan jossa hän myös pääosin kasvoi. Äidin puolen sukus toivoi kovasti että tyttö veisi perheen syvemmälle taikuuden maailmaan, ollen varmoja siitä että taikuus oli Taivaan lahja, nyt kun jo toinen sukupolvi moiset voimat sai. Mutta Juliet kiinnostui enemmän lääketieteestä ja tähtäsi lastentautien lääkäriksi. Hän alkoi opiskella taikuutta vasta aikuisiällä yliopiston ja lääketieteen opiskelun ohessa. Vuonna 1976 hän valmistui lastenlääkäriksi.
Hänkin menetti paljon sukuaan sodan aikana, mikä teki hänestä muutamaksi vuodeksi melkoisen työnarkomaanin. Kunnes rakkaus tarjosi paremman selviytymiskeinon, kun vuonna 1980 hän tapasi Alexin jonka kanssa piakkoin asteli alttarille.

Connorin adoption myötä vuonna 1982, Juliet lopetti työt ja jäi kotiäidiksi sillä Alex ei tietenkään voinut noin vain jättää töitään. He aikoivat laittaa pojan alakouluun, mutta tämä ei ollut valmis siihen vielä 5-vuotiaana jolloin lakisääteinen koulunkäynti oli aloitettava ja sen lisäksi ruumiillinen kuritus oli silloin vielä laillista kouluissa, eikä se lainkaan sopinut Connorin tilanteeseen, ollen paljon rankempaa ja yleisempää kuin kotioloissa. Joten Juliet toimi pojalle myös kotiopettajana, kunnes tämä saatiin sen verran hyvin tasapainoon että valtion koulun aloitusta uskallettiin kokeilla. Syksyllä 1987 pian 8-vuotias Connor siirtyi alakouluun. Sinä vuonna Juliet palasi töihin. Hän oli vuosien mittaan pitänyt huolta että pysyi ajantasalla ammattinsa kehityksestä ja pyrki ylläpitämään taitojaan mikä oli tietenkin varsin helppoa oman lapsen kanssa.

Toinen maailmansota ja ensimmäinen velhosota olivat harventaneet heidän kummankin sukua melkolailla, ja ne jotka olivat jäljellä olivat joko kaukaista sukua tai etääntyivät heidän adoptiossa valitsemansa lapsen myötä – varsinkin Julietin suku joka velhosodan ja Connorin taustojen myötä alkoivat epäillä mahtoikohan taikuus sittenkään olla ihan niin Jumalan lahja maailmalle kuin oli luultu...Eivät kaikki heitä suorastaan hylänneet, yhteydenpito vain harventui paljon ja avuliaisuus muuttui huomattavan nihkeäksi. Silti Jueliet on aviomiehensä kanssa kasvattanut kumpaakin lastaan ylpeänä ja rakkaudella, ja Connorin kasvettua suhteellisen normaaliksi ja Jonin syntymän myötä sukulaiset alkoivat kääntyä ympäri ja harkita asioita uudestaan.

~MUUTA:

• Heidät molemmat kasvatettiin kristinuskossa ja kasvattavat myös Connoria siinä. He käyvät kirkossa pääsiäisenä ja jouluisin ja välillä kokiessaan muutoin tarvetta mutta eivät sunnuntaisin. Mutta he eivät usko sokeasti Raamattuun joka on kuolevaisten ihmisten kirjoittama, lukemattomia kertoja käännetty alkuperäiskielestään, ja sisältää hurjasti ristiriitoja. He eivät siis myöskään usko luomiskertomukseen sellaisneaan, vaan evoluutioon jonka Jumala loi ja joka sitä ohjaa ja sen lait määrää. Että Jumala työskentelee sekä ihmeiden että tieteellisten elementtien kautta.
  
  
• Juliet ja Alex ovat kumpikin erittäin taitavia okklumeuksessa eli sulkemaan mielensä lukilitksella tunkeutumista vastaan. He pystyvät siis tyhjentämään mielensä tai halutessaan piilotamaan haluamansa tunteet ja muistot. Juliet opetteli taidon isänsä avulla joka puolestaan oli oppinut sen aurori-isältään, ja Alex opetteli sen äidiltään joka puolestaan oli hrajoittanut sen hyvän ystävänsä kanssa.
  Alex ei opetellut lukilitista kovin pitkälle vaan pystyy sen avulla jäljittämään vain valehteeleeko joku vai ei. Hän kun katso että edistyneemmin sen osaaminen saattaisi houkutella käyttämään sitä potilaidensa auttamiseen, ja hän halusi mieluummin olla rehellisesti ja aidosti pätevä lapsipsykiatri joka osaa hommansa ilman taikakeinoja. Juliet puolestaan osaa myös lukilitiksen korkeatasoisesti. Sodan aikana hänestä nimittäin tuntui että se voisi olla hätätilanteissa todella hyödyllinen taito jästipainotteisen perheensä suojelun kannalta. Kumpikin kykenevät tähän ilman taikasauvaa mutta vain loitsun ääneen lausuen. Ja kumpikaan ei koskaan käyttäisi taitoaan väärin. Lukilitis-taito osoittautui erityisen hyödylliseksi Juelitille, tämän hoitaessa yksin kotona vastikään adoptoitua Connoria sillä usein hän kykeni sen avulla selvittämään mitä poika tunsi ja muisteli kohtauksen saadessaan.
  
  
• Alexin puheääni
  
• Juelitin puheääni