19-03-2016, 07:24 AM
Hunterin kasvoille ilmestyi säteilevä hymy, mikä kohotti myös Dumbledoren parrakkaalle suulle aidon, lämpimän hymyn. Lapset olivat aina niin avoimia ja vilpittömiä teoissaan, eikä Dumbledore jaksanut piitata muodollisuuksista mitä lapsiin tuli; kohteliasta käytöstä enemmän hän arvosti rehellisyyttä ja hän huomasi pojan silmien olevan rehelliset, avoimet ja uteliaat.
Albus Dumbledore naurahti sydämellisesti Hunterin esittäytyessä ja velho nyökkäsi lyhyesti. Hän piti lämpimän katseensa pojassa.
"Vai niin", Albus sanoi, "Minä itsekin pidän toisesta nimestäni, mutta setäni mukaan se onkin täysi fiasko", velho piti puheessaan hetken tauon ja kyyristyi sitten pojan tasolle kuin kertoakseen suuremmankin salaisuuden, "Mutta itse syytän sammakkokortteja siitä, että minut tunnetaan parhaiten Dumbledorena. Minä itse kun olisin mielummin Percival."
Tämän jälkeen Albus Dumbledore suoristi selkänsä ja käänsi katseensa pojan isään. Hän katsoi Jacobia ystävällisesti ja sanoi: "seuratkaa, menkäämme työhuoneeseeni." ja kääntyi vielä Hunterin puoleen, hymyillen pikkupoikamaisesti: "Uskoakseni työhuoneestani saattanee löytyä pari pakettia hedelmäkarkkeja", ja vinkkasi pojalle silmää.
Tämän jälkeen Dumbledore viittoi kädellään Jacobille ja Hunterille seuraamisen merkiksi, ja lähti kapuamaan marmoriportaita takaisin ylös. Matkallaan hän selitti hieman Tylypahkan historiaa ja kertoi eteen sattuneista muutamista huoneista ja haarniskoista. Heidän saavuttua Albuksen työhuoneeseen, Albus viittoili Jacobia ja Hunteria istuutumaan, ja lipui itse työpöytänsä taakse. Hän kohotti katseensa Jacobiin. "Olette siis kiinnostuneita päästämään poikanne Tylypahkaan, vai olenko olettanut oikein?"
Albus Dumbledore naurahti sydämellisesti Hunterin esittäytyessä ja velho nyökkäsi lyhyesti. Hän piti lämpimän katseensa pojassa.
"Vai niin", Albus sanoi, "Minä itsekin pidän toisesta nimestäni, mutta setäni mukaan se onkin täysi fiasko", velho piti puheessaan hetken tauon ja kyyristyi sitten pojan tasolle kuin kertoakseen suuremmankin salaisuuden, "Mutta itse syytän sammakkokortteja siitä, että minut tunnetaan parhaiten Dumbledorena. Minä itse kun olisin mielummin Percival."
Tämän jälkeen Albus Dumbledore suoristi selkänsä ja käänsi katseensa pojan isään. Hän katsoi Jacobia ystävällisesti ja sanoi: "seuratkaa, menkäämme työhuoneeseeni." ja kääntyi vielä Hunterin puoleen, hymyillen pikkupoikamaisesti: "Uskoakseni työhuoneestani saattanee löytyä pari pakettia hedelmäkarkkeja", ja vinkkasi pojalle silmää.
Tämän jälkeen Dumbledore viittoi kädellään Jacobille ja Hunterille seuraamisen merkiksi, ja lähti kapuamaan marmoriportaita takaisin ylös. Matkallaan hän selitti hieman Tylypahkan historiaa ja kertoi eteen sattuneista muutamista huoneista ja haarniskoista. Heidän saavuttua Albuksen työhuoneeseen, Albus viittoili Jacobia ja Hunteria istuutumaan, ja lipui itse työpöytänsä taakse. Hän kohotti katseensa Jacobiin. "Olette siis kiinnostuneita päästämään poikanne Tylypahkaan, vai olenko olettanut oikein?"