Mistä on pienet pojat tehty?

[Cullodena Aiken]

Lastenvahdiksi lupautunut Dena arveli, ettei Kingeillä varmaan arkena syöty jälkiruokia, mutta ajatteli, että tuskin isäntää poikkeuskerta haittaisi, olihan päivä kuitenkin ollut lapsille varmaan hieman rankemman puoleinen, puistoepisodin vuoksi. Nuorehko nainen katsoi sivusilmällä tenavaa, joka ei tainnut innostua pienestä ehdotuksesta, jota ei olisi ollut pakko suorittaa. Hän kuitenkin kiitti poikaa, kun tuo oli askareensa tehnyt.

Tummatukkainen, alkoi kypsentää lihaa pannulla. Hän ripotteli lihaan hienonnettuja yrttejä ja antoi lihan kypsentyä tasaisella lämmöllä ja odotti että pastan vesi kiehuisi. Hunterin tullessa keittiöön ja alkaessa kiskomaan lattialuukkua, hymyilevä neitokainen kysyikin: "Mitäs sinä sieltä aiot?"

[Stephen Hunter King]

"Haen vain vanhoja leluja ja kirjoja ihan nopeasti," poika vastasi, tyytyväisenä että saattoi kertoa totuuden ilman tarkennusta - vaikkakin tahallaan antoi kuvan kuin muka tietäisi mistä mikäkin löytyisi ja palaisi pian, ja saman tien kiirehti portaikkoa alas hämärään kellariin. Maatasolla sijaitsevat matalat ikkunat toivat sinne melko rajallisesti valoa näinkin kirkkaana päivänä mutta hänen hämärä- ja pimeänäkönsä oli sisällään asuvan suden myötä normaalia ihmistä paljon terävämpi.

Samaan aikaan Freya siirtyi ruokasalin puolelle hoitamaan veljensä puolitiehen jättämän kattauksen loppuun. Hän aloitti lautasista - omansa ja Hunterin vastakkain sillä ei hinkunut istua ilkikukrisen veljensä vieressä silloin kun isi ei ollut ruokailemassa, ja Denan lautasen pöydän päähän koska isän ja äidin paikat olivat aina pöydän päädyissä niin varmaan lapsenvahdinkin kuuluisi sinne. Hän vilkaisi veljensä perään ja pohti pitäisikö sanoa jotain vai ei, siltä varalta ettei isi ollut muistanut kertoa kaikkia sääntöjä. Heillä ei ollut lupaa tonkia kellaria omin päin, koska siellä oli isot pinot painaviakin laatikoita joita he eivät millään pystyisi yksin turvallisesti siirtelemään ja penkomaan. Hunter oli jo kerran saanut yhden niistä päähänsä pari vuotta sitten. Tyttö päätti olla hiljaa, velipoika oli ollut tänään tosi urhea eikä hän tahtonut pilata tämän iloa muistuttamalla kaikista säännöistä mitä itse muisti. Hän siirtyi lautasista haarukoiden, veitsien ja lusikoiden asetteluun mutta joutui hetken miettimään mihin mikäkin taas kuuluikaan. Ei heillä niin siitä välitetty, paitsi hän itse. Hän tykkäsi kaiken olevan visuaalisesti miellyttävää.

Hunterin silmät skannasivat kellarin oikeanpuoleista, laajempaa aluetta johon suurin osa laatikoista oli muuton yhteydessä kasattu. Lähes välittömästi hän löysi yhden jonka sivuun oli kirjoitettu "KIRJAT". Se oli ikävästi lykätty aivan perälle ja sen alla sekä päällä oli toiset laatikot. Mutta ongelma ei v aikuttanut mahdottomalta. Hän kapusi yhden pahvilaatikon päälle ja ryömi toisten välistä alueen perälle, välistä josta hän juuri ja juuri mahtui läpi. Vasta sitten hän tajusi ettei hänellä ollut mukana mitään millä leikata lootien teippejä auki. Vaikka suurin osa oli banaanilaatikoita joissa oli kunnolliset kannet, iskä ja äiti olivat silti teipanneet ne pysymään varmemmin kiinni. Hänen vieressään lojui kanneton banaanilaatikko jonka kyljessä luki "SEKALAISTA" joten hän polvistui sen vierelle tonkimaan sieltä mitä tahansa terävää. Paperiveitsi olisi paras, mutta teräviä osia omaava avaimenperä tai kolikkokin kelpaisi. Ensimmäisenä pojan käteen osui kasa värikkäitä tikkoja ja pohjalta ilmestyi myös tikkataulu. Koska kyseessä oli oikeat tikat eikä tarratikat tämä oli myös jotain mitä ei saanut pelata ilman aikuisen valvontaa ja siksi ulkovajaan olikin tuotu vain tarratikat ja niiden kataulu. Mutta Hunter hyödynsi löytöään ja alkoi repiä kirjalaatikon teippiä tikan teräpäällä, toivoen ettei isä ollut vielä muistanut siirtää sopimattomia kirjoja parempaan talteen.

[Cullodena Aiken]

Dena ei pitänyt ajatuksesta, että poika livahti kellariin ja näin ollen katosi näköpiiristään. Nuori nainen koitti muistella, oliko kellarista ollut puhetta, mutta koska ei ollut täysin varma, hän ajatteli, että parempi olisi pysyä poissa. "Hunter, jätä menemättä", nuori nainen sanoi, muttei tarpeeksi tiukasti ja jämäkästi, sillä poika oli jo pujahtanut kellariin.
Hän katsoi hymyillen Freyaa, kehuen tuon reippautta. Hän vilkaisi vielä että ruuanlaittopuoli oli niin hyvä, että hän saattoi hetkeksi jättää sen. "Tulen pian", hän sanoi tytölle ja seurasi Hunteria kellariin.

Huomatessaan pojan repivän auki jotain laatikkoa, hän kröhäisi ja sanoi: "Hunter, minun aikanani sinä et saa tulla kellariin. Tule nyt heti takaisin ja jätä ne niinkuin ne olivatkin." Denan ääni oli tiukka ja hän ei odottanut vastaväitteitä. "Ruoka on pian valmista", Dena lisäsi ja katsoi poikaa hymyillen, osoittaen tuota menemään edellä kellarista. Oli ilmiselvää, että jos laatikko oli teipattu, sitä ei haluttu avattavan toistaiseksi. "Hophop", Dena sanoi ja saatuaan pojan liikkeelle, seurasi itse tuota kellarista.
Hän palasi hellan luo ja ruoka näytti todellakin hyvältä. Hän vielä hoiti viimeistelyt ja varmisti, ettei mikään taika jäänyt päälle. Hän kantoi sitten ruuat pöydälle ja laski ne pannualuksille ja annosteli lapsille ruuat. "Mitä te yleensä juotte ruuan kanssa?" hän kysyi Freyalta hymyillen ja varmisti että nuo saivat juotavaakin. Itse hän otti jäävettä ruuan kanssa.

[Stephen Hunter King]

Poika tuijotti Denaa yhtenä vastalauseena eikä liikauttanut lihastakaan. Hänellä ei ollut enää mielessä epäsopivat kirjat mutta leluaarreaitta oli paljon kivempi kuin ruokailu, etenkin kun jälkimmäiseen liittyisi vihanneksia. Mutta Dena vaikutti yllättävän määrätietoiselta ja päättäväiseltä joten vekara taipui palaamaan ylös, päättäen palata takaisin ensimmäisen tilaisuuden tullen.

"Limua!" sisarukset vastasivat yhteen ääneen samalla kun asettuivat paikoilleen pöydän ääreen. Jääkaapissa istui avaamaton kahden litran pullo Coca Colaa, mutta todellisuudessa se oli tarkoitettu seuraavaksi viikonlopuksi ja normaali ruokailujuoma oli maito tai markkinoilta tiivisteenä ostettu marjamehu. Eivät he oikeastaan uskoneet että Dena uskoisi, mutta kokeilematta ei ainakaan onnistuisi.
Hunter mäyhi ja tarkasteli annostaan huolella odotellessaan sen jäähtymistä, mutta isoja vihannespaloja ei tullut vastaan. Ateria tuoksui kyllä herkulliselta, mutta tietoisuus kasviksista teki siitä auttamatta vaikeammin lähestyttävän.

[Cullodena Aiken]

Dena oli kärsivällisen määrätietoisen, kun hän komensi Hunterin kellarista. Astuessaan itse kellarista pois, hän kiiruhti tekemään valmistelut loppuun ja kun hän oli laittanut lapsille ruokaa, hän ei voinut olla hymähtämättä kun nuo kirkkain silmin väittivät juovansa ruuan kanssa limpparia. "Hah", hänen suustaan karkasi ja hän lisäsi ystävälliseen tapaansa kysymyksen: "Valitettavasti, tuo ei mene läpi. Maitoa, vettä vai mehua?" Huomatessaan kuinka Hunter tutki ruokaansa, jäähtymistä odotellessaan, Dena heitti vitsillä: "Älä huoli, en myrkyttänyt annostasi."
Hän piti näistä lapsista ja toivoi illankin sujuvan mukavasti.

Ruokailun lopulta edetessä hieman taas eteenpäin, Dena esitti kysymyksen: "Onko teillä jotain kivoja lautapelejä tai haluatteko pelata korttipelejä, kun on syöty?" Denaa kiinnosti lautapelit ja korttipeleistäkin hän piti kovasti. Hänellä oli tapana kokoontua muutaman ystävänsä kanssa viikonloppuisin erääseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa he nauttivat hyvästä ruuasta ja korttipeleistä.

[Stephen Hunter King]

"Petiaikani on pian illallisen jälkeen," Freya sanoi, "mutta ehkä jokin lyhyt peli," ja veljensä pyöräytti silmiään. Ei lapsenvahteja kuulunut tuollaisista muistuttaa! Poika ei itse käynyt koulua kouluympäristössä siskonsa iässä eikä siksi ymmärtänyt että tyttö saattoi olla jopa väsynyt kuuden tunnin koulupäivän ja puistoleikkien jälkeen. Hunter jolla oli tuosta hetkestä vielä pari tuntia aikaa ennen kuin pitäisi olla vuoteessa pohti mahdollisimman pitkää peliä joka saattaisi hyvällä tuurilla temmata Denankin niin mukaansa ettei ajan kulua edes huomaisi. Hän ei vain muistanut ulkoa mitä kaikkia lautapelejä ja muita pelejä heillä oli ja katsoi sen loistavaksi syyksi jättää vihanneksia tursuavan pasta-annoksensa kesken, mutta hän ei heti noussut pöydästä sillä asiaa koskeva sääntö oli tullut vuosien varrella hyvin selkeäksi; pöydästä ei noustu ennen kuin lautanen oli tyhjä ja silloinkin vain luvan kanssa. Hetken kuluttua poika kuitenkin päätti kokeilla onneaan, ehkä isi ei muistanut kertoa siitä. Hän ei ainakaan muistanut että Denan tai Dumon kanssa olisi ateroitu niin usein että moisen muistaisi omin päin.
"Minä voin käydä katsomassa mitä meillä on," vekara sanoi innokkaana ja osoitti kohti eteistä, seuraavassa hetkessä jo istuimeltaan hypähtäneenä ja kiirehtimässä kohti eteisen ulkovaatekaappia jonka yläosassa heidän pelivarastoaan säilytettiin. Freya katsoi veljensä perään pohtivana mutta ei sanonut mitään.

[Cullodena Aiken]

Dena hymyili Freyalle ja muisti kyllä lasten nukkumaanmenoajat. "Kyllä me jokin peli ehditään varmasti pelaamaan", neitokainen sanoi rauhallisena ja vilkaisi myös Hunteria.
Lastenvahtina oleminen oli kaikesta huolimatta, sujunut hyvin, mitä nyt oli pari välikohtausta sattunut. Dena söi rauhallisesti ruokaa ja kun poika ehdotti, voivansa käydä katsomassa pelejä, Dena koitti toppuutella tuota ja sanoi: "Ehdit syönnin jälkeenkin tarkistaa ne." Tenava kuitenkin oli jo eteisessä. "Hunter. Palaapa takaisin, lautanen tyhjäksi ensin", Dena ei ollut varma, oliko siitä ollut puhetta, mutta loppujen lopuksi hän ajatteli, että lautaset syötäisiin tyhjiksi, ennen kuin pöydästä noustiin. Tarkemmin kun hän sitten ajatteli, oli hän lähes varma, että Jacob oli tuolla linjalla lasten ja ruokailun suhteen.
"Niinkuin sanoin, ne pelit ehditään katsomaan sitten kun on lautanen tyhjä ja ruuat mahassa", nuori nainen sanoi hymyillen. 


Kun ruokalautaset olivat lähes tyhjiä, Dena heilautti taikasauvaa ja pian tuli kerroksittain tehdyt jälkiruuat pöydälle. "Vielä nämä, niin sitten saatte etsiä jonkun kivan pelin, jota haluatte pelata", Dena sanoi hymyillen lapsille. Taikasauvan toinen heilautus ja lautaset leijailivat tiskialtaseen. 
Dena otti vesilasistaan kulauksen ja alkoi sitten syödä omaa annostaan rauhallisena. "Mmm. Todella hyvää. Freya on onnistunut todella hyvin", nuori nainen sanoi, katsoen tyttöä nauravilla silmillään lempeästi.

[Stephen Hunter King]

Vasta eteisessä hän tajusi tarvitsevansa keittiötikkaat yltääkseen lähellekään pelikaappia, ja ruokailun jälkeen ne kiireesti sinne raahattuaan poika joutui toteamaan ettei pituutta silti riittänyt pelien penkomiseen. Hän kyllä näki ja ylsi etummaisiin, mutta takanakin oli paljon. Hunter nousi varpailleen ja otti käsillään tukea yläkaapin alareunasta.
"Pelataan Apinatynnyriä," Freya ehdotti juostessaan tikkaiden vierelle katsomaan ylös vaikkei kaista nähnytkään muuta kuin parin pakkauksen osia.
"Se on kivaa, muttei tänään," Hunter tyrmäsi ehdotuksen. Hän halusi jonkin pitkän ja niin viihdyttävän pelin ettei Dena ja Freya muistaisi petiaikoja lainkaan. Ongelmana tosiaan oli että porukan nuorin oli vasta viisivuotias eikä siis voisi pelata kaikkea sitä mitä hän jo osasi suhteellisen hyvin kahdeksan ikäisenä--vaikkakin vasta kolmen kuun verran yli.

Pictionary! Poika innostui, se olisi varmasti kiinnostanut piirtämisestä pitävälle pikkusiskollekin. Mutta sitten hän muisti että kolmella pelaajalla voisi olla vain yksi vakituinen piirtäjä eikä se voisi olla vasta lukemaan opetteleva Freya. Hän itsekään ei tiennyt läheskään kaikkia sanoja joita saattaisi korteista nousta. Eikä se ehkä muutenkaan olisi pitkään kivaa jos kaikki eivät pääsisi piirtämään ja arvaamaan.
"Entä jos pelin sijaan askarrellaan jotain?" velipoika ehdotti yhtä siskonsa lempipuuhista, katsoen alas tyttöön jonka kasvot kirkastuivat heti.
"Joo!" Freya hihkui yhtäkkiä kovin pirteänä. Tyttö kiirehti välittömästi yläkertaan aulan kaapeille jossa he säilyttivät askartelutarvikkeita. Hunter sulki pelikaapin oven ja kapusi alas tikkailta, alkaen sitten raahata niitä takaisin keittiöön. Hänkin piti askaelusta, mutta nyt hän suunnitteli ennen pitkää jättää tytöt niihin hommiin ja livahtaa itse takaisin kellariin jatkamaan lelulaatikoiden tutkimista.

[Cullodena Aiken]

Cullodena hymyili vinosti Hunterin vilkkaudelle ja innolle. “Mikäs peli on Apinatynnyri?” Dena kysyi uteliaana Freyalta, kun tuo ehdotti peliä. Hän ei edes vaivautunut kysymään Hunterilta, joka hääräili pää kolmantena kätenä kaapilla.
Hunterin touhutessa pelikaapilla, Dena alkoi leijuttaa likaisia astioita tiskiin.
Kun tyttö riensi yläkertaan hakemaan askartelutarvikkeita, Dena päätti huolehtia ruokapöydän jälkisiistimisen. Hän hyräili hiljaa, erään velhobändin tekemää kappaletta ja saikin melko nopeasti hoidettua pöydän siistiksi ja muutenkin keittiö näytti hyvältä. Mitä nyt tiskit olivat altaassa likoamassa, mutta ne hän voisi hoitaa myöhemmin, nyt oli lasten aika. Hän meni auttamaan Freyaa ja Hunteria askartelutavaroiden haussa ja kysyi: “Mitä te haluaisitte askarrella?”

[Stephen Hunter King]

"Minä haluan tehdä isille kortin isänpäiväksi," Freya ilmoitti pudottaessaan värikyynäkotelon tarvikekasan päälle. Isänpäivään oli toki vielä kuusi viikkoa mutta Freyalla ei ollut vielä lähellekään niin hyvää käsitystä ajankulusta kun ei kelloakaan osannut vielä lukea juuri lainkaan. Hunterkaan ei yleensä jaksanut ajatella viikoissa kovin tarkkaan mutta tiesi että siihen oli vielä pitkä aika ja kortit ja lahjat ehtisi tehdä paljon myöhemminkin. Poikaa ei myöskään innostanut askartelu läheskään yhtä paljon kuin siskoaan, vaikka taiteellista taipumusta hänessäkin oli. Hunter heitti kolme kimallepurkkia kaapista kasan päälle ja pohti vaihtoehtoja. Kellariin hän tahtoi yhä, mutta jos Dena sattuisi asettumaan Freyan kanssa alakertaan niin se ei olisi mitenkään mahdollista. Pudottaessaan parit askartelusakset kasan jatkeeksi poika nosti katseensa Denaan ja esitti toiveensa.
"Voinko mennä sisäpihalle leikkimään?"

[Cullodena Aiken]

Dena sai sen hetken tehtävänsä suorittua ja meni sitten katsomaan, mitä kaikkea Hunter kaivoi esiin kaapista. Freyan intoon hän vastasi: "Isänpäivään on vielä monta viikkoa, ehdit tehdä kortin myöhemminkin, mutta en toki kiellä jos haluat sen tehdä nyttenkin."
"Viedäänkö Freya nämä olohuoneeseen ja askarrellaan siellä?" Dena ehdotti hymyillen ja lähti itse kantamaan isompaa lastia alakertaan, kuullessaan Hunterin kysymyksen. "Tämä askartelu taisi lähteä kuitenkin sinun päästäsi, joten sinäkin varmasti osallistunet tähän", Dena katsoi ovelasti hymyillen poikaa, sillä häntä ei narutettaisi, ainakaan kovinkaan helposti. "Pysy sisällä", hän vielä sanoi, jotta poika varmasti ymmärsi, että askarteluun osallistuminen ei ollut pojan suhteen vaihtoehtoista, kun tämä kerran oli idean isä.

[Stephen Hunter King]

"Mutta minä ehdotin tätä koska en löytänyt kaikille kivaa peliä ja koska Freya pitää askartelusta," poika selitti astellen Denan perässä ylös naiseen tuijottaen, Freyan nostaessa loput tavarat syliinsä.
"Minä haluan ulos kiipeilytelineesedn tai pelaamaan jalkapalloa. Se ilkeä tenava keskeytti pelin puištossa." hän intti asiaansa. Pojan sävy ja olemus oli vilpitön ja asteen ärtynyt, lähinnä siitä että ulkoleikit oli keskeytyneet huomattavasti aiemmin mitä olisi tarvinnut. Hetken pohdittuaan hän oli silti iloinen että pikkulintu oli pelastunut. Freya puolestaan ei halunnut ajatella aiempia ollenkaan ja intoa huokuen kiirehti Denan edelle kohti alakertaa ja olohuonetta.

[Cullodena Aiken]

Dena katsoi, kun Freya vei askartelu tarvikkeita olohuoneeseen ja keskittyi itse Hunteriin, joka oli esittänt toiveen. Dena katsoi kelloa pohtivasti, laskien tavarat olohuoneen pöydälle, vilkaisten Hunteriakin, kunnes myöntyi lopulta: "Saat sillä ehdolla mennä ulos, että pysyt kotipihalla koko ajan ja tulet sisälle, kun kutsun sinua?" Hän katsoi poikaa ja esitti lisäkysymyksen, ojentaen kättään: "Sovittu?"
Oli parempi olla enemmän kaveri hoitajana saada kaverillisesti asiat sujumaan hyvin ja saisipia poika vielä purkaa energiaansa pihalla ja Freyan iltatoimet voisi hoitaa rauhallisesti, kun Hunter leikkisi pihalla.

[Stephen Hunter King]

"Sovittu," poika vastasi iloisena ja sinetöi sopimuksen pontevasti, kiirehtien sitten eteiseen nappaamaan mukaan siihen jättämänsä jalkapallon ja kauko-ohjattavan lentokoneen jossa oli vielä kymmenisen minuuttia virtaa jäljellä. Terassilla hän hyppäsi löysästi sidottuihin lenkkareihinsa ja kirmasi ulos. Yli puoli tuntia hujahti ohi kuin siivillä, lennokin, kiipeilytelineen ja pallon parissa. Hunter saattoi nyt potkia paljon vapaammin sillä tänä keväänä ei puutarhaan oltu istutettu mitään ikivihreiden lisäksi, äiti kun ei enää asunut täällä ja iskällä ei ollut kiinnostusta puutarhan pitoon. Edes naapurin tontille ei pallo tänään eksynyt. Poika oli jättänyt toisen terassin tuplaovista auki ja sisäpihan perältä päälle parinkymmenen metrin etäisyydelyä hän ohjasi nyt lennokkia siitä sisään leikkien olohuoneen olevan kiitorata jolle kapteeni tähtäsi. Hän huomasi ettei Dena ja Freya olleet enää olohuoneessa mikä hämmensi sillä hänen näkökulmasta aikaa tuntui kuluneen vasta korkeintaan vartti. Ei Freya yleensä kyllästynyt askarteluun niin nopeasti.
"Kapteeni, kapteeni," ensimmäinen perämies huomautti kiihtyneenä lentokoneen valmistautuessa laskuun. "Olemme kadottaneet hurjan paljon aikaa ilman selitystä, täällä täytyy olla alieneja lähellä. Ehkä meidän ei pitäisi laskeutua tänne!"

[Cullodena Aiken]

Dena ja Freya tekivät askertelujaan rauhallisena, ja kun Freyan iltapesun aika lähestyi, Dena mainitsi siitä ja kun aika oli, tyttö menikin kiltisti iltapesulle ja Dena oli mukana, tuon iltatoimissa, aina tarvittaessa. Iltatoimet sujuivat rauhallisesti ja pian Freya oli saatu vuoteeseenkin ja Cullodena luki, tytön valitsemaa, kirjaa. Heillä oli oikein mukavaa ja taidettiin siinä hieman nauraakin, jonkin satuhahmon toilailuille.
Kun aika oli, Dena nousi ja toivotti hyvät yöt tytölle ja poistui tuon huoneesta.

Kun hän sitten tuli takaisin alakertaan, huomasi hän pojan leikkivät sovitusti kiipeilytelineessään. Dena veti kengät jalkaansa, jätti oven raolleen ja meni sitten leikkivän pojan läheisyyteen ja hymyili tuon leikille. "Ter-vet-uloa maan as-uki-tt, toiv-ota-n teid-ätt te-rve-tu-lleik-si ga-laks-iimme", Dena sanoi robottimaisella äänellä ja hymyili. "Tulehan iltapuuhillesi", Dena sanoi sitten normaalilla äänellä.