Lost in my mind, K-16

[Cullodena Aiken]

// Lexus tuo miehistä iskuvoimaa. Alaikäinen ryyppää ja polttaa tupakkaa.//



Maanantai 15.3.1976 klo.17 etp.

Dena oli päätynyt viimeisen tunnin jälkeen koulun pöllölään, jossa hän kirjoitti kirjettä veljelleen, kertoen kuinka koulunkäynti tuntui tavallista raskaammalta ja kuinka aamuisin särki päätä. Tosin koululainen jätti kertomatta, että päänsärky oli vain krapulaa. Hän oli löytänyt salakäytävän sianpäähän ja haki sieltä tarvittaessa itselleen terävää, jota hän nytkin naukkaili, kun kukaan ei huomannut. Kun kirje oli valmis, hän asteli ulos pöllölästä, sytyttäen savukkeen huulillaan. Hän ei piitannut kiinnijäämisen riskistä, hän ei ollut enää puoleen vuoteen siitä piitannut, sen verran syvässä suossa hän oli. Ainoa joka hillitsi hänen suohon vajoamista, oli Rey, hänen paras ystävänsä ja tupa-, sekä kurssitoverinsa. Rey oli ainoa koko Tylypahkassa jolle hän saattoi puhua asioistaan ja kyllä he yhdessä polttelivat savukkeita ja naukkailivat. Reyllä ei vain ollut samanlainen himo turmelukseen kuin hänellä. 

Kun hän asteli portaita alas, kuuli hän jaloissaan maukumista ja vilkaistuaan, huomasi Marlene-kissan jaloissaan ja otti tuon syliinsä. "Äiti, miksi olit kaukana?" luihuistyttö kysyi kissaltaan suhteellisen tosinaan. Ei hän pitänyt kissaa äitinään, mutta toisinaan hän puhui äidilleen kissan kautta, varsinkin pienessä sievässä. "Oletko sinä koskaan enää ehjä?" hän kysyi kissaltaan, joka oli hänelle hyvin rakas. Hän siirtyi syrjäiselle alueelle kissansa kanssa, alueelle jossa yleensä ei ollut muita, vain hän. Paikka, jossa hän yleensä hengaili itsekseen tai kissansa kanssa, oli oikeastaan vain kiviä joiden keskellä oli pieni viheralue, pehmusteena. Hän otti pullonsa käteen ja naukkaili siitä tiiviimmin, poltellen savukettaan ja puhallellen savua suustaan nauttien tästä päivän hetkestä, kun sai turruttaa aivonsa illaksi, vaikka se merkitsisikin krapulaa seuraavaan iltaan, mutta hän kesti sen. Yhtäkkiä hän kuuli rapsahduksen, sujautti pullonsa laajennettuun taskuunsa ja kysyi: "Kuka siellä? Tule esiin."

[Credence Barebone]

Credence oli palailemassa Hagridin luota illaksi tupaansa pöllölän kautta, kun hän kuuli kyseisen rakennuksen suunnalta puhetta. Katsahtaessaan äänen suuntaan, hän huomasi siellä tytön puhumassa kissalle. Oliko se tytön oma, sitä hän ei tiennyt, eikä Credence sen kummemmin kuullut mistä tyttö kissalle puhui. Tummatukkainen tyttö, joka Credencen muistin mukaan oli myös Luihuisen tuvan jäsen ja vain muutamaa lukuvuotta häntä itseään alemmalla, lähti kävelemään poispäin. Credence huomasi tytön ottavan jonkinlaisen pullon käteensä ja naukkaavan kulauksen sen sisältämää nestettä, mitä tuo neste nyt ikinä olikaan. Credenceä ei juuri tuolla hetkellä liiemmin kiinnostanut sekään mitä tyttö vielä näihin aikoihin ulkona yksikseen pyöri, saatikka sitten kissan touhut, joten hän kääntyi Tylypahkaan päin jatkaakseen matkaansa. Matka kuitenkin tyssäsi heti alkumilleihin, sillä Credence ei kerennyt muuta kuin jalkaansa nostaa ja laskea maahan askeltaakseen, kun kengän alla ollut oksan pahanen päätti juuri sillä hetkellä päästää jokseenkin äänekkään rusahduksen ilmoille. "Kuka siellä? Tule esiin." Tyttö oli jo kerennyt kuulla rusahduksen ja pakosuunnitelmalle ei ollut aikaa, joten Credencen oli paljastettava olinpaikkansa. "Olin vain ohikulkumatkalla." Hän rysäisi tytölle vastauksen toivottavasti tarpeeksi kuuluvalla äänellä ja jäykistyi niille sijoilleen hieman vaivaantuneen näköisenä maata tuijottaen.

[Cullodena Aiken]

Dena nousi seisomaan katsomaan, kuka äänen takana oli.
"Ai sinä", hän sanoi ja kohautti olkiaan. Cerdence ei ollut Denan ystäväpiirin sisällä, mutta kyllä Dena tuota jollain tavalla tunsi. "Minä vain olin kissani kanssa hengailemassa", Dena sanoi hiljaa, savuke suupielessään. "Palaako?" hän kysyi ja ojensi taskustaan savukeaskia nuorukaista kohti. "Minulla menee näitä muutama päivässä", hän sanoi rauhallisella välinpitämättömällä äänellä. Hänen äänensä taisi jopa hieman jo sammaltaa, kun hän kaivoi laajennetusta taskustaan tuliviskipullon, jonka hän oli naamioinut kurpitsamehuksi, ja otti siitä pitkän huikan. Hän ei piitannut, vaikka toinen kantelisikin, mutta uskoi kuitenkin, ettei tupatoverit hänestä kantelisi, koska tupapisteet oli saatava.

[Credence Barebone]

Tytön tarjotessa Credencelle savuketta hän nosti katseensa maasta ja vastasi tytölle päätään pudistaen: "En polta..." Kuitenkin kuullessaan hienoisen sammaltavan äänenvireen tytön sanoissa, Credence jatkoi: "Mutta kaikesta päätellen juomasi on jotain...kurpitsamehua vahvempaa. Ja pieni kulaus kelpaisi minullekin." Credence rahtasi itsensä, ensin kuitenkin hetken aikaa epäröityään, tytön viereen istumaan. Tuskin kukaan häntä vielä rupeaisi etsimään vaikkei hän heti tuntien loputtua ollutkaan tuvassa, ei ainakaan ennen yhdeksää. Jos silloinkaan, sillä Credence ei ollut mitenkään erityisen kaivattu Luihuistenkaan keskuudessa. Ja mitä tähän pieneen rikkeeseen tulee, Credence oli varma, että muutaman kulauksen ottaminen epäilyttävästä pullosta oli koko taikayhteisön pienin huolenaihe juuri sillä hetkellä. "Mikä on sinun tarinasi?" Credence kysäisi nopeasti kohteliaisuuttaan osoittaen samalla tytön olemusta. Mikälie ajanut kolmetoistavuotiaan tälläiseen jamaan.

[Cullodena Aiken]

Dena katsoi nuorukaista silmiin, tuo ei halunnut tupakkaa, mutta juotava tuntui kelpaavan, joten nuori tyttönen ojensi pullonsa Credencelle ja veti syvät henkoset.
Hän ei olisi välttämättä uskonut, että jotakuta kiinnosti hänen tarinansa, jossa ei ollut mitään kiehtovaa.
"Onko vielä olemassa luihuisia, jotka eivät tiedä minun tarinaani. Se oli sekä jästimaailman, että taikayhteiskunnan uutisissa pitkään", Cullodena oli aidosti hämmästynyt, vaikka kylmyys ja luotaantyöntävyys oli tuossa kalpeassa tytössä hyvin ilmeisestä.
Hän piti pienoisen tauon, kun veti taas pari henkoista savukkeestaan, joka alkoi olla aika lyhyt. "11.7, vuosi ennen kuin tulin tänne, äitini tapettiin raa'asti ja se pahuksen rääpäle on siihen syypää. Jos se ei olisi koskaan syntynyt, ei äiti olisi sysännyt minua syrjään ja äitiä ei olisi tapettu. Ja jos äiti eläisi, olisi isäkin lähellä. Isä ei enää edes halua muistaa minua, kun muistutan niin paljon äitiä", puhe oli jäätävän tasaista, mutta viimeisen lauseen kohdalla, hänen sammaltava äänensä sortui tuskaan ja hänen oli pakko ottaa iso kulaus tuliviskiä ja hukuttaa sydämessään olevan tuskan siihen.

Kun hän oli hetken tasoittunut tuskastaan, hän nosti kylmän katseensa vanhempaan tupatoveriinsa ja kysyi: "Onko sinulla tarinaa? Haluaisin kuulla." Dena tunsi, että nyt kun hän oli paljastanut jotain yllättäen, tosin pyydetysti toiselle, kuului hänen myös saada tarina toisesta vastineeksi. Olihan se ihan kohtuullista, olihan?

[Credence Barebone]

Credence veti polvensa koukkuun ja laski kätensä niiden ympärille. Tyttö ojensi pulloaan Credencelle, joka otti siitä samantien sievoisen kulauksen ja pyyhki suupielensä koulukaapunsa hihansyrjään. Tuliviskiä. Olishan se pitänyt arvata. Heti kulauksen otettuaan Credence tarjosi pullon takaisin tytölle, kun tämä samalla ihmetteli, miksei Credence tuntunut tietävän tytön tarinaa. Credence oli aikeissa vastata tuolle, ettei kaikkia välttämättä kiinnostanut seurata jonkun nirppanokan yksityiselämää, mutta tukki suunsa vilkaistessaan tytön suuntaan ja nähdessään tämän kylmän ja luotaantyöntävän ilmeen. Tyttö ei näköjään ollut ihan kohteliaimmalla tuulella ja mitä varmimmin olisi ottanut Credencen sanat loukkauksena. Credence rykäisi ja tytön kertoessa tarinaansa tuli yhtäkkiä muistaneeksi nähneensä uutisissa jotain tuosta tapauksesta. "Olet siis Aikenin tyttö? Cul-Cullodena...?" Credence kysyi ikäänkuin varmistaakseen, että oli muistanut tytön nimen oikein. Sivusilmällä hän huomasi tytön ottavan uudemman kulauksen kurpitsamehuksi naamioidusta pullosta. Pian tyttö pyysikin vastalahjaksi Credencen omaa tarinaa. "Minun tarinani? Olen... Siis en koskaan tuntenut vanhempiani. Kasvoin adoptioperheessä ja minulla on kaksi nuorempaa sisarta. Ei sen kummempaa." Credence laski katseensa sivulleen maahan, ei tytön puolelle, ja rupesi sörkkimään ruohon seasta löytyviä pikkukiviä hermostuneena. Hän yritti suurimman osan ajasta esittää, ettei hänen vanhempiensa katoamistemput koskaan häntä haitanneet, mutta joskus tuo karvas pettymyksen tunne puski itsensä esille mitä epämiellyttävimmissä tilanteissa.

[Cullodena Aiken]

Cullodena ei ollut loukkaantunut, hän oli muuten vain kylmäkiskoinen useimmille. "Niin olen. Sano vain Dena", tyttö vastasi nuorukaiselle ja siemaillen tuliviskiään, hän katsoi ja sanoi kysyvästi: "Ja sinä olet Credence?" Toisin kuin nuori mies tuntui ajattelevan, Dena oli kaukana nirppanokasta. Hän ei vain päästänyt monia lähelleen, vanhemmat luihuispojat olivat pienenlainen korvike Kermichille, joten hän osoitti noille pientä luottamusta, kylmäkiskoisuudestaan huolimatta. 

Kun luihuisneito kuunteli Credenceä, jonka tarina ei ollut pitkä, hänen jäätävään katseeseen tuli aavistus lämpöä. "Näen sinusta, että se asia koskee sinuun, kun et nähnyt vanhempiasi, vaikka eikö oikea isä ja äiti ole ne, jotka sinusta eniten välittävät. Nat-setä on minun isäni, vaikka en koskaan tule sitä hänelle sanomaan." Dena ajatteli niin tosissaan, mutta hän ei siksi voinut kuvitella sanovansa sedälle, että tämä olisi hänen oikea isänsä, sillä pelkäsi Kermichin ja isän loukkaantuvan siitä, vaikkei isä halunnutkaan häntä muistaa. "Ota toinen huikka, tämä jos mikä auttaa kestämään paskat tunteet", tyttö sanoi ja sytytti uuden savukkeen itselleen.

[Credence Barebone]

Tyttö vastasi myöntävästi olevansa Cullodena ja pyysikin samantien itseään kutsuttavan Denaksi. Tuo varmisti myös Credencen nimen heti perään, johon Credence vain nyökkäsi vastauksen.

Tarinansa kerrottuaan Credence kuunteli hiljaa kiviä siirrellen Denan lohdutusta. "Minulla ei koskaan ole ollut isää, ei oikeasti. Lähin isähahmo elämässäni siis on...on..." Credence piti pienoisen tauon sanojensa välissä, joka häntä tuntemattomille ihmisille vaikuttaisi vain ajatuskatkokselta. Todellisuudessa Credencen oli keskeytettävä puheenvuoronsa sillä hänen kurkkuunsa oli alkanut koskea. Tuntui kuin joku olisi tunkenut menthol-pastillin Credencen kurkkuun ja viiltänyt jääkylmällä miekalla heti perään. Credence oli lähellä nostaa maassa lojuvan kätensä kurkulleen, mutta hillitsi reaktiotaan. Hän laski siis kätensä takaisin polvilleen toisen käden viereen. Credence käänsi päänsä Cullodenaan päin, selvitti hetken kurkkuaan ja jatkoi: "Dumbledore." Credence hymähti ja hänen huulilleen muotoutui katkera, hymyä muistuttava ilme. Hän oli hyvin pettynyt itseensä, sillä Credence tiesi monen muunkin tylypahkalaisen tuntevan samoin kuin hän. Oli kuin Credence olisi jälleen ollut orpokodissa muiden orpojen seassa vailla merkitystä ja leimautumassa ensimmäiseen vanhempaa muistuttavaan henkilöön. Kuin syöpäläinen. 
Dena tarjosikin pian hänelle huikkaa taas pullosta. "Paskoille...tunteille tosiaan." Credence mutisi hiljaa, ikäänkuin kokeillen tuota kirosanaa suussaan, ja otti pullon käteensä. Hän oli kyllä kiroillut aiemminkin, mutta se jätti kitkerän maun tämän suuhun. Ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, että aina kiroiltuaan adoptioäitinsä Mary Loun kuullen tämä oli piessyt hänet sairastuvalle. Ei sillä, että Credence olisi adoptioäidilleen kaunaa kantanut; nainen osasi olla äidillinenkin hyvinä päivinä. Credence otti huikan tuliviskiä.

[Cullodena Aiken]

Päihtynyt nuori tyttö, katsoi tupatoveriaan, hieman ymmärrystä jäätävässä katseessaan. "Kaikillehan Dumbledore on isähahmo. Melkein kaikille. Minä vain en häntä katso siihen asemaan", Dena sanoi ja kuunteli Credencen sanat loppuun, lisäten sitten omille ajatuksileen: "Dumbledore on nähnyt monet vuosikymmenet, mutta ei ole nähnyt minun sisälleni, ei minun tuskaani ja ajatuksiani. Kerron tarinani yhdelle, ehkä toisellekin, mutta he eivät näe sisälleni. He eivät näe sitä, miltä tuntuu olla minun kehossani ja minun ajatusteni ja kokemusteni seurassa aina", Dena sanoi ja jäi tuijottamaan tyhjällä katseellaan suurta kiveä ja lisäsi: "Pahoittelevat ja sanovat kuinka kamalaa. He tuntevat sympatiaa, tarina on kauhea, mutta kuitenkaan, kukaan heistä ei tiedä miltä minusta oikeasti tuntuu, niin paljon heitä ei kiinnosta."
Tyttö otti pullon takaisin ja pitkän kulauksen sen suusta, jonka jälkeen hän tärisevin käsin sytytti savukkeen ja veti syvät henkoiset. Hänen sisällään tuntui raastavan tuskaisalta. "Ei sillä, että minua kiinnostaisi paskankaan vertaa, näkevätkö toiset sisälleni ja kiinnostaako heitä. En vaadi sitä muilta. Mutta jos haluaa olla ystäväni, niin toivon, että silloin kiinnostaisi minun sisäisyyteni", Dena kuiskasi.

[Credence Barebone]

Näytti siltä, että Dena olisi samaa mieltä hänen kanssaan: Dumbledore oli kuin olikin suurelle osalle tylypahkalaisista jonkinsortin isähahmo. Eikä se kyllä ollut mikään sen suurempi yllätys; mies oli helposti lähestyttävä persoona ja hänellä oli aina tuo tietty pilke silmäkulmassa, joka toi isällistä lämpöä vanhemman velhon olemukseen. Credence olisi todellakin ollut kiitollinen Dumbledoren kaltaisesta isästä tai edes isoisästä. 

"Ehkä niin..." Credence sanoi hiljaa Denalle tuon ottaessa pullonsa hänen kädestään. Pian ties kuinka monennen tuliviskikulauksen jälkeen Denan sanat rikkoivat tuon äänettömän hetken, jonka ajan Credence oli tuijottanut maahan miettiessään tytön aiempia sanoja. Vilkaistessaan tyttöä pienesti tämän tuskantäyteisen suunvuoron päätyttyä Credence vastasi: "Sinulla ei siis varmaankaan ole paljoa tosiystäviä, jos sinulla on puutetta aidosti sinusta kiinnostuneista henkilöistä? Eikö kunnon ystävyydessä ole juuri kyse siitä; toisesta kiinnostumisesta ja halusta välittää toisen tuntemuksista...?" Credence nieleskeli kurkkuaan jälleen ja käänsi päänsä poispäin tytöstä. Pistävä kylmyyden tunne kurkussa tunki esiin normaalisti hänen puhuessaan vähänkin pidempään, mutta Credence oli jo suurimmalta osin tottunut tuohon.

[Cullodena Aiken]

"Ei oikein ole. Oikeastaan Rey Welz on ainoa, joka tuntee minut, veljeni ja setäni lisäksi. Rey on kaikista parhain ystäväni, hän on ainoa, joka todella tietää millaiset tunteet sisälläni myllää. Vaikka me olemmekin ison osan aikaa erillämme, pystymme silti palaamaan aina yhteen, vaikka vain olemaan hiljaa tai puhumaan. Hän ymmärtä minua ja minä ymmärrän häntä", Dena kertoi nuorukaiselle ja lisäsi: "En sano, että minua surettaa, ettei muut pääse käsiksi tunteisiini. Päästän vain harvat ymmärtämään niitä. Enkä oikeastaan tiedä miksi, mutta sinä taisit juuri päästä jotenkin ainakin vähän niiden lähelle." 
Niin, tyttö tunsi tässä nuoressa miehen alussa jotain sama kuin Kermichissä. "Sinussa on jotain samaa kuin isoveljessäni. Olet samalla tavalla omanlaisesi ja etäällä, mutta silti minun oli helppo puhua sinulle", Dena kuiskasi sammaltaneella äänellä. Hän tarkoitti sanojaan hyvällä, vaikka äänensä olikin kylmä. Katse oli hetken veran lämmin ja kaipaava. Hän kaipasi halausta, joltain johon luotti edes hieman, tosin sitä hän ei myöntäisi, ellei toinen varta vasten sitä otais puheeksi.

[Credence Barebone]

Credence ei oikein tiennyt mitä olisi vastannut tytön sanoihin. Tuo vaikutti hetken aikaa jollain tavalla poissaolevalta. Credence itsekin oli aika yllättynyt siitä miten helposti hän pystyi puhumaan Denalle ilman, että tunsi olevansa kovinkin erilainen tai oudoksuttava henkilö. Ehkä tytön tilanteeseen oli vain helppo samaistua? Sanaakaan sen enempää sanomatta Credence ojensi kätensä pulloa varten ja otti vielä viimeisen kulauksen tuliviskiä. Hän katseli hetken pöllölään päin liihottavia ja kyseisen tornirakennelman ohi lenteleviä pöllöjä. Taivas näytti juuri sillä hetkellä tummenevaan päin olevalta ja siltä, että jonkintapainen saderintama ei voinut olla kaukana. Credence päättikin nousta hoiperrellen ylös maasta. "Luulisin, että minun...kannattaisi lähteä tupaan..." Credence mutisi katse maassa, mutta vilkaisi tyttöön heti saatuaan tasapainonsa takaisin. "Sinä voit jäädä...tai tulla mukaan." Hän sanoi tytölle viittoen taivaalle. Credence ei juuri sillä hetkellä mitenkään olisi välittänyt jäädä sateen armoille juopottelemaan. Ei hänellä mitää sadetta vastaan ollut, mutta sateessa juopottelu oli miehen mielestä astetta liian masentavaa. Hänellä oli kaikenkukkuraksi vielä suojelius-loitsu harjoiteltavana. Credence ei vain jostain syystä saanut suojeliusta aikaiseksi, saatikka sitten edes sitä valomaista harsoa, jonka normaalisti aloittelijat loitsisivat.

[Cullodena Aiken]

Cullodena antoi nuorukaiselle pullon uudestaan, eikä tullut katselleeksi säätä tai taivaalle laisinkaan. Vasta sitten tyttönen tuli vilkaisteeksi taivaalle, kun Credence alkoi tehdä lähtöä ja viittasi kädellään taivaan kantta kohti. Tovin tyttö vain tuijotti tummenevia pilviä ja nousi lopulta horjuen ylös. Sammaleinen ääni totesi: "Tulen mukaan." Kun hän oti askeleita, hänestä huomasi, että alkoholi oli taas kerran maistunut ja hän asteli hieman horjuen. "Tulen mukaan", hän toisti ja horjahteli nuorukaisen vierelle. "Saatan tarvita vähän tukea", Dena sanoi, tietäen jalkojensa olevan nyt huterassa kunnossa. "En taida pysyä pystys.." lause loppui kesken, kun hän horjahti maahan ja löi päänsä kiveen, saaden lähelle ohimoonsa haavan. Juotu alkoholi turrutti kuitenkin kivun, joka muuten olisi ollut varmasti mojova.

[Credence Barebone]

Credence katseli tytön hoippumista tämän ilmoittaessa tulevansa samaa matkaa sisätiloihin. Credence odotti tytön kävelevän vierelleen kunnes vilkaisi hermostuneesti koulurakennuksen suuntaan, kädet nykien sivuilla. Denan hoippuminen oli nimittäin sen verran huolestuttavaa, selvästi jopa tytön itsensäkin mielestä, että tuo tarvitsisi pian tukea. Ja sen sekunnin murto-osan, kun hän mietti ojentaisiko Credence tuolle auttavan kätensä vai olisiko se liian tungettelevaa, Dena oli jo rähmällään maassa. Huolestuksen sekainen ilme naamallaan Credence kyykistyi Denan viereen. "Dena...?" Hän aloitti kuin kysyäkseen kävikö tytön pahastikin, mutta hiljentyi nähdessään haavan tuon ohimossa. Credence vilkuili ympärilleen nopeasti varmistuakseen, josko joku olisi nähnyt tilanteen ja tulossa auttamaan. Ketään ei näkynyt lähistöllä, joten Credence tonki taikasauvansa taskustaan ja mietti mikä loitsu auttaisi juuri tässä tilanteessa eniten. "Vulnera Sanentur... Vulnera Sanentur... Vulnera Sanentur." Pitäen silmiään kiinni jännityksestä hän toisti loitsun kolmesti ja tarkisti Denan tilanteen uudestaan. Haava näytti umpeutuneen, mutta Credencen olisi kannettava tyttö matami Pomfreyn luo, jos tuo ei kykenisi nousemaan ylös. Tosin hän oli itsekin vielä hieman sekainen tuliviskistä, mutta muu ei nyt auttaisi.

[Cullodena Aiken]

Dena sai horjuvilta askeleiltaan palkinnoksi haavan päähänsä. Onneksi hän oli Credencen seurassa, ihan vain jo siksi, että nuorukainen osasi loitsun, jolla hoitaa haava. Humaltunut tyttö koitti tasapainotella ylös ja joutuikin ottamaan tukea nuorukaisesta ja nousemisessa kesti useampi minuutti, mutta lopulta Cullodena pääsi pystyyn. Hän oli luonteeltaan sinnikäs, jopa humalassa. "Pysähdytään matkalla keittiöllä, minua hiukoo pirusti", tyttö pyysi ja katsoi Credenceä silmien jo lähes kieppuen päässään, mikä oli merkki siitä, että hän sammuisi varmasti kunhan pääsisi makuulle. Ruoka olisi matkassa sivuseikka, olisi paljon parempi ajatus painaa pää tynyyn ja nukkua aamuun asti.