All the dear children

[Jacob King]

”Kiitos, mutta tässä taitaa jo olla kaikki,” Carrie vastasi katsahtaen pöytää ja vielä keittiön työtasoja. Pikkulautaset, teekupit alustoineen, lautasliinat, kookospullat, kaurakeksit, ja muutama keskikokoinen maitosuklaamuna umpisuklaata...Maitopurkki, hunajapurkki, sokerikippo...Kyllä, kaikki oli kohdallaan. Teenkeitin vihelsi ilmoitusta että sekin oli valmis.
”Hienoa,” Jacob kommentoi juhlaselvitykseen, ”Hunter jo vähän epäili, kyseessä kuitenkin ollen tavallaan aikuisten tilaisuus ja kummipoikani Cameronilla oli vuoden vaihteessa enemmän perinteiset ristiäiset - vaikka toki perheen parissa oli silti mukavaa.”
”Se on hyvä nimi!” Freya totesi kiirehtiessään hyväntuulisena alakertaan, kuultuaan tutun vieraan äänen ja vakoiltuaan tilannetta muutaman hetken, varmistaakseen oliko Dumokin saapunut paikalle. Toki hän silti alas olisi tullut. Hän ei ollut vielä kunnolla nähnyt vauvaa ja pelmahtikin suoraan isänsä viereen tervehtimään pikkuista. Hän oli toivonut että kummit olisivat saaneet tytön, jotta hän olisi saanut tavallaan siskonkorvikkeen mutta Hunter olikin saanut veljenkorvikkeen. Kyllähän he toisiaan syvästi rakastivat ja keskenään viihtyivät, ja kumpikin oli ihastunut Cameroniin, mutta ainahan oman sukupuolen sisarus olisi kaikkein parasta.
”Niin on,” Carrie kommentoi, ne ei olleet turhan erikoisuutta tavoittelevia mutta ei varsinaisesti yleisiäkään – ja Sally oli vahva nimi monella tapaa.
”Kulta, hakisitko veljesi?” Jacob pyysi juuri ennen kuin Freya ehti istahtaa pöydän ääreen. Hän nimittäin epäili ettei Hunter olisi muuten ihan pian tulossa jos lainkaan, mahdollisesti yhä ollen huonolla tuulella tai ajatellen että Dumo oli kuitenkin tullut mukaan tai että Dena haluaisi puhua vain siitä.
Tytön kadotessa takaisin yläkertaan puhumaan veljeään alas, Carrie nosti teepannua pöytään pienelle puiselle alustalle ja Jacob nousi ylös pienokaisen kanssa.
”Meillä ei tietenkään ole mitään Sallylle,” hän totesi, tarkoittaen tarvikkeita, pinnasängyn ja muiden vastaavien ollen tarjolla vain lisämaksusta ja heillä ei ollut mitään syytä ajatella että majoittaisivat vauvoja tällä reissulla. ”Mutta toit hänet varmaan vaunuissa? Tuo ihmeessä ne sisälle?” hän ehdotti Denaan katsahtaen ja käänsi taas katseensa tyytyväisen oloiseen vauvaan.
Jotkut puolitutut ja tuntemattomat olivat aikoinaan pitäneet häntä ylisuojelevana, hän kun ei missään tapauksessa koskaan jättänyt lapsiaan yksin vaunuihin ulos julkisilla paikoilla. Ei hetkeksikään, sen enempää nukkumaan kuin hereillekään. Ylisuojelevana oli pidetty siltikin vaikka hän jätti nämä aivan mielellään omalle sisäpihalle, tai parvekkeelle kummien tai muiden ystävien luona käydessä. Joillakin kun ei tuntunut olleen mitään pelkoa jättää omiaan ulos muun muassa kaupungilla esimerkiksi kahvilassa käydessään.
Olihan toki mahdollista, hän myönsi, että vuodet poliisina ja vieläpä etsiväkonstaapelina ihmisten kaappauksia tutkivassa ryhmässä - veljensä tapauksesta puhumattakaan - olivat muokanneet hänestä hieman vainoharhaisen. Mutta toisaalta, tärkeämpää oli että ne muistuttivat häntä maailman todellisuuskuvasta ja ettei kukaan ollut sellaisen tapahtuman ulottumattomissa vaikka ne suhteellisen harvinaisia olivatkin. Siis vastaväitteenä voisi heittää että tavallisen rivikansalaisen oli helppoa tuudittautua siihen harhaluuloon että 'ei minulle voi koskaan käydä niin', kun heidän ei tarvinnut ajatella sellaisia asioita arkielämässään samalla tavalla eikä kukaan niitä vapaaehtoisesti mietiskellyt - mutta silti ne jotka jättivät vauvansa valvomatta keskellä kaupunkia olivat aivan liian luottavaisia. Sieppaukset kun eivät edes olleet läheskään ainoa mahdollinen vaara kun oli avuttomasta ja kehoaan hallitsemattomasta olennosta kyse.
Sitä paitsi, Sallylle saattaisi tulla yksinäistä ulkona.

[Cullodena Aiken]

Dena nyökkäsi Carrielle. Juhla-asiaan hän lisäsi: "Kabinetissa olisi tarkoitus enemmänkin nauttia virvokkeita ja sitten on vielä yksi huone varattu, jossa voi seurustella ja jos joku tahtoo vaikka esittää jotain, sekin on mahdollista. Mieleeni sitten tuli, että juhlien pikkuväki, tuskin jaksaa aikuisten kanssa lörpötellä, niin päätin sopia henkilökunnan kanssa virikkeellisestä toiminnasta." Kun hän kertoi lapsen nimen, kuuli hän ovelta kehaisun ja kääntyi katsomaan Freyaa, joka tuli paikalle. "Ajattelinkin, että ajaton ja yksin kertainen nimi, olisi paras vaihtoehto. Toinen nimi Lene on otettu äidiltäni, joka oli Marlene", Dena kertoi ja hänen äänensä oli hieman haikea.
Jacobin kertoessa, ettei heillä ole Sallylle mitään Dena huitaisi kättään pienesti ja hymyili. "Totisesti tulomme oli vähän extempore, jätin lastenvaunut ja hoitolaukun tuohon ulkopuolelle, kun näitä mökkejä ei liialla koolla ole suotu", hän sanoi hyymyillen ja nousi paikaltaan, poistuen hetkeksi ja toi pian vaunut sisälle. Ne olivat aivan kuin nukenvaunut, hivenen isommat tosin, kun Dena veti ne tupakeittiöön, ja työnsi ne nurkkaan, pois tieltä. Hän otti sitten Sallyn syliinsä ja piteli tuota hetken, ennen kuin laittoi vaunuihin makoilemaan.

[Stephen Hunter King]

Lapset kolisivat alas samalla kun Dena puuhasi vaunujen kanssa, Freya kun oli saanut veljensä helposti mukaan yksinkertaisesti kertomalla että vain Dena ja Sally olivat paikalla ja miten kivaa huomisista nimiäisistä saattaisi tulla.
”Heippa, Dena,” poika tervehti suhteellisen hyväntuulisesti, asettuessaan äitinsä ja siskonsa väliin pyöreän keskikokoisen pöydän ääreen, Jacobin istahtaessa tyttärensä viereen. Ei poika varsinaisesti iloinen ollut, lähinnä tyytyväinen että Dumo oli edes kunnioittanut hänen kehotustaan pysyä poissa. Sillä syvällä sisimmissään jossain vihaisuuden alla pettymyksen lisäksi oli suru ystävän menetyksestä. Hän arveli että Dumo saattaisi nousta puheisiin jossain vaiheessa, olihan Dena tämän sisko, mutta poika toivoi totisesti että tämä älyäisi ettei hän halunnut puhua tapahtuneesta.
”Minkä ikäisiä muut lapset huomenna ovat? Mikä se aarre on?” poika uteli kasatessaan usean kookospullan ja pari suklaamunaa lautaselleen, ja kaatoi varovasti kuppinsa melkein täyteen teevettä ja tilkan maitoa. Heti perään, hänen avatessa minttuteepussia kuorestaan, siskonsa innostui vastauksen odottamisen sijaan selittämään mieleen palannutta muistoa.
”Viime pääsiäisenä, vihjeiden antamisen sijaan iskä ja äiti järjestivät suklaamunien etsinnästä äärtenmetsästyksen - etsittiin niitä kartan avulla omalta pihalta ja talosta," selittäessään hän piti puolensa ja nappasi lautaselleen pari kookospullaa. Monen sortin teepusseista hän valitsi appelsiinia sisältävän.
"Kaksi munista oli muovisia ja kummankin sisällä oli karkkien lisäksi kaksi puntaa! Kartan he piirsivät seikkailullisen näköiseksi ja sisälle oli heitetty jännittäviä haasteita loitsuilla! Munien lisäksi oli pieni arkullinen suklaakolikoita, niitä herkullisia merirosvokolikoita kultaisessa tinapaperissa, piilossa lähipuistossa!”
"Joo, se oli mahtavaa!" Hunter totesi kuin myös innoissaan, kastaessaan teepussin kuppiinsa.
Puistossa ei tietenkään ollut enää loitsuja lisäjännityksenä, mutta se oli ollut silti yhtä hauskaa, koska se ei ollut kotiympäristö ja mahdollisia piiloja oli lukemattomia. Mutta he epäilivät huomisen metsästyksen juhlissa olevan hiemane erilainen, ympäristön ollen kaikille täysin vieras eikä loitsujakaan voisi käyttää missään.
Jacobia ja Carrieä hymyilytti edellisvuoden muistelu, sen järjestely oli ollut todella hauskaa kuin myös lasten metsästyksen sivusta seuraaminen. He kun eivät käyttäneet taikuutta elämässään läheskään päivittäin, ja suuremmissa määrin lähinnä juuri juhlapyhinä ja muissa erityistilaisuuksissa joissa ei jästejä ollut.
Tänä vuonna he eivät aikoneet järjestää vastaavaa, koska viettivät alustavan viikon täällä Kentissä ja sunnuntaiksi tenavat oli kutsuttu erään koulutoverinsa pääsiäisjuhliin. Niissä taatusti olisi jonkinlainen suklaamunajahti, ja muutenkin vekaroilla oli jo aivan tarpeeksi aktiviteettia lomaansa. Lauantain nämä saisivat rauhoittua puuhaamaan pääsiäiskoristeluja ja muuta mukavaa jos tahtoisivat. Tosin, he miettivät mahdollisesti yllättävänsä lapset viemällä nämä maanantaina, tuona viimeisenä pääsiäispyhänä, Viistokujalle.

[Cullodena Aiken]

"Hei Hunter", Dena vastasi pojalle hymyillen ja istuutui teepöytään. Hän katsoi poikaa silmiin, kertoessaan: "Vanhin taitaa olla 12-vuotias ja nuorin on Sally. Teidän lisäksi tulee 8 lasta ja Sally." Ennen kuin Dena toiseen kysymykseen ehti vastata, hän kuunteli Freyan muisteloa viime pääsiäisen seikkailusta. Naisen huulille nousi hymy, sillä se kuulosti hauskalta. Cullodena otti appelsiinin makuisen teepussin ja avasi sen laskien kuppiinsa ja kaatoi höyryävää vettä siihen päälle. "No, aarrejahdissa on monta osuutta, valitettavasti taikuutta ei voi käyttää, koska se olisi liian riskaabelia", Dena aloitti ja otti hunajaa teehensä. "Klubitalon henkilökunta huolehtii aarteiden kätköstä, saatte listan, jossa on tavarat, jotka teidän pitää löytää. Lisäksi teidän pitää suorittaa jotain tehtäviä, saadaksenne jotkut tavarat. Jokainen saa pienen osallistumispalkinnon ja voittajat sitten jotain mukavaa", Cullodena kertoi hymyillen ja hörppi teetä.
Dena saattoi kertoa idean siksi, että klubitalon vastaava kertoisi kilpailun alussa lapsille saman.
Dena siirsi katseensa Jacobiin ja Carrieen. "Ja vaatetus on vapaa, ainoa vaatimus sen suhteen on, että vaatteet on päällä", Dena sanoi huvittuneella äänellä. "Ei tarvitse siis mitään juhlapukua. Farkut ja villapaita käyvät hyvin, lasten kannattaa ottaa jotain lämpimämpää mukaan, sillä ulkona on suoritettava jotain pientä osiota", Dena lisäsi hymyillen. Sally alkoi vaunuissa ääntelemään ja Dena nousi katsomaan ja käänsi pikkusen kyljelleen ja sai tuon hiljaiseksi. Hän siirsi Sallyn pehmolelua lähemmäs tyttöä ja tytön sormet tarrasiva sen jalkaan kiinni ja tytön suusta kuului selkeä hihkaisu. Denan huulille nousi leveä hymy, sillä tytön hihkaisu tuntui kietoutuvan hänen sydämensä ympärille. Naisen silmistä paistoi onnellisuus.

[Stephen Hunter King]

Freya ja Hunter katsahtivat toisiaan, äänettömästi suunnitellen että voittaisivat kaiken ihan kuin se olisi mitenkään ennalta ratkaistavissa. Heidän yhteistyönsä vaan pelasi mainiosti silloin ku he tosissaan sitä halusivat. Ei se toki koskaan onnistumista sataprosenttisesti taannut, mutta itsevarmuutta ei kummaltakaan puuttunut.
Jacob ja Carrie olivat myös aloittaneet teensä, ajatuksensa seuraavan päivän juhlissa.
”Hyvä niin, koska ei meillä mitään juhlallista mukana olisi ollutkaan,” Jacob totesi sitruunateetään sekoitellen. ”Lontoossa kun alunperin oli tarkoitus juhlia ja olisimme palanneet kotiin tänä iltana tai huomenaamulla.”
Alunperin he olivat ilmoittaneet etteivät välttämättä ehtisi paikalle yhteentoista, mutta pyrkisivät viimeistään kahdeksitoista. Nyt kuitenkin ei olisi mitään ongelmaa saapua heti alkuun.
”Joo. Kenen loistoidea oli tuoda ne kekkerit tänne?” Hunter tiedusteli ja haukkasi sitten suun täyteen kookospullaa, iloisena siitä että sai viettää täällä yhden päivän enemmän.

[Cullodena Aiken]

Dena katsoi hymyillen muita, Dunmorella oli välähtänyt idea tulla lomakylään juhlimaan, tietenkin hän oli ajanut takaa, että voisi olla Hunterin kanssa, mutta hän itse oli käytöksellään, tahattomasti tosin, aiheuttanut mielipahaa, josta tuli välirikko. "Arvasin, kuitenkin päätarkoituksena on pitää hauskaa ystävien kesken ja viettää vähän rentoa meininkiä, kun on kuitenkin pääsiäinen", hän sanoi hymyillen. Kun Hunter kysyi kuka keksi siirtää kekkerit lomakylään, Denan ilme muuttui hieman vaivaantuneeksi ja hän tuijotti hetken teekuppiaan ja sitten Jacobia ja Carrieta. "Se oli Dumon ehdotus", hän sanoi, siirtäen katseensa Hunteriin, hän katsoi, miten tuo reagoisi ja otti siemauksen teekupistaan.

[Stephen Hunter King]

Hunter nielaisi pullamössön ja oli hetken vaiti, Denan ohi kaukaisuuteen katsoen.
”Jaa,” hän totesi viileänä ja jatkoi pullan syömistä, pohtien mihin kääntäisi aiheen. Hän tunsi kyllä jokaisen katseen käväisevän hänessä, mutta ei uskonut kenenkään tosissaan odottavan että hän lähtisi mihinkään Dumo-liittoiseeen keskusteluun vaivainen tunti kaiken jälkeen.
”Onko siellä ketään muita velhoja tai noitia?” hän kysyi, ei vain pitääkseen aiheen muualla vaan aidosta mielenkiinnosta. Hän pyöritteli hitaasti lusikkaa teekupissaan, katse luotuna siihen ja kyynärpää pöydällä nojaten poskeaan vasempaan kämmeneensä.
Jacob katsoi Denan suuntaan, pyrkien katseellaan viestimään että poika tarvitsi aikaa - ettei kannattaisi yrittää väkisin jotta tunnelma pysyisi mukavana...ja että he voisivat hyvin aikuisten kesken jutella asiasta myöhemmin.

[Cullodena Aiken]

Dena huomasi Jacobin katseen ja käänsi sitten katseensa Hunteriin. "On siellä. 3 lapsista ovat jästejä, samoin kuin perheensä", Dena sanoi hymyillen ja haukkasi ensimmäisen palan pullasta, jonka oli hetki sitten ottanut. Kyllä Dena ymmärsi, että Hunterin oli sulateltava asiaa, joten hän kunnioitti Jacobin hiljaista viestiä. Hän pyöräytti pari kertaa lusikkaa teessään, johon hän ei hunajan lisäksi ollut ottanut muuta, hetkeen hän ei sanonut mitään, odotti josko lapset olisivat halunneet vielä kysyä jotain. Sitten hän itse muisti erään asian. "Kuule, Hunter. Olen saanut vihiä laulutaidoistasi. Laulaisitko Sallylle 'Danny Boyn'?" Dena kysyi hymyillen.

[Stephen Hunter King]

Poika kohotti katseensa yllättyneenä, ei niinkään siitä että Dena oli kuullut asiasta ja siksi ehdotti tällaista – olihan hän ennenkin esiintynyt perheen ja ystävien ja koulunkin tilaisuuksissa vuosien mittaan ja kaikella todennäköisyydellä isä oli joskus maininnut jostain...Mistä syystä hän oletti kysymyksen tarkoittavan huomista eikä tässä ja nyt. Mutta että huomisen kaltaisissa kekkereissä?
”Vastasyntyneelle?” hän ihmetteli hieman hämmentyneenä Denaan tuijottaen, ”Umm...Joo, voinhan minä,” hän kuitenkin lupautui sen enempää viivyttelemättä sillä ei hänellä mitään asiaa vastaan ollut. Päinvastoin, hän rakasti esiintymistä ja tarttui tähänkin tilaisuuteen mielellään.
”Tarkoitat varmasti ihan vain eleenä...” hän totesi päätelmänsä pyynnön ajatuksesta, ”Mutta ymmärtääkö tuommoinen jostain jotain?” hän sitten heitti ilmaan kysymyksen, katsoen ja osoittaen vaunujen suuntaan.
”Tavallaan. Eivät tietenkään ymmärrä sanoja, eivätkä osaa edes erotella puheääniä taustahälystä,” Carrie vastasi, ”mutta musiikki on lapsen kehityksen kannalta alusta asti tärkeää ja vauvat ymmärtävät sitä jollain tasolla. Kuten rytmejä, ja saattavat pitää tietyistä nuoteista, äänteistä ja äänistä enemmän kuin toisista – ne vastaavat musiikkiin ja rytmiin enemmän kuin puheeseen. Muun muassa siitä johtuu ihmisten tapa automaattisesti muuttaa puhetapaansa vauvoille puhuessaan - tosin pitäisi silti muistaa puhua myös normaalisti...” hän selitti vaikka poika olikin hyvin kaukana ajasta jolloin kyseinen asia tulisi merkittävästi ajankohtaiseksi, mutta hän tiesi tenavan olevan innokas oppimaan uutta ja kysymyksestä päätellen ainakin sillä hetkellä kiinnostunut aiheesta.
”Danny Boy on hyvä kehtolauluna, 'Londonderry Air' kun on sävelmänä rikas, pehmeä ja jonkin verran toistava,” Jacob vuorostaan kertoi ja Hunter sekä Freya kuuntelivat suurella mielenkiinnolla, katse tiiviisti vuoroin kummassakin vanhemmistaan, Carrien jatkaessa. ”Sama juttu lyriikoiden, vauvan näkökulmasta äänteiden, kanssa. Se oli yksi sinun suosikkejasi jo kauan ennen kuin osasit edes puhua.” hän lisäsi Hunteriin katsoen.
”Huh,” poika äännähti aidon hämmästyneenä ja tuijotti Sallyn vaunujen suuntaan aivan uudella tavalla. Siellä makoili sittenkin jokin nerokkaampi kuin vain parkuva ja sotkeva sivustaseuraaja joka ei osannut edes päätään nostaa. Toki hän tiesi ja tiedosti että vauvat oppivat jatkuvasti maailmanmenoa seuratessaan, mutta ei olisi uskonut että niillä olisi tietynlainen taipumus. ”Ja minä kun luulin että vauvoille ja taaperoille typerästi lässyttävät ovat vain sekaisin niiden ympärillä,” poika totesi ja vaikeni pohtimaan ihmisaivojen kiehtovuutta, mussuttaen mietteliäänä seuraavaa pullaa ja teetä hörppien.
”Mikä oli minun suosikkini?” Freya uteli, vähemmän kiinnostuneena aivoista ja enemmän omasta menneisyydestään.
”Over The Rainbow,” Jacob vastasi tytölle hellästi hymyillen. ”Itse asiassa se rauhoitti teidät kummatkin kaikkein varmimmin,” hän lisäsi hetken muisteltuaan.
”Onko 'Danny Boy' Sallyn suosikki?” Freya uteli, kääntäen katseensa Denaan.

[Cullodena Aiken]

Cullodena katsoi hymyillen Kingien jälkipolvea ja vilkaisi Sallyn suuntaan, onnellinen ilme kasvoillaa. Hän niin rakasti tuota, elämäänsä putkahtanutta pienokaista. Hän kuunteli, kun lapsille kerrottiin musiikin vaikutuksesta pienokaisiin. Kun Freya esitti kysymyksen Sallyn suosikki laulusta, Dena katsoi tyttöä hymyillen, kun hän vastasi siihen: "Itse asiassa on. Näkisitpä hänen ilmeensä, kun hän kuuntelee sitä. Pitää hän muistakin rauhallisista lauluista, mutta 'Danny Boy' saa hänet rauhoittumaan heti."
Hymyillen Dena alkoi kertoa ensimmäistä "Danny Boy" kokemusta, jonka koki Sallyn kanssa: "Tiedättkös, kuuntelin raskausaikana joka päivä lp-levyjä ja Sally liikkui ensimmäisen kerran juuri kun 'Danny Boy' kuului levarin kaiuttimista." Hetken hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi: "Kyllä hän sen jälkeen liikuskeli jonkin verran, mutta aina eniten 'Danny Boy'n aikaan, silloin vatsassani oli melkein kuin bileet." Sitä kertoessaan, Denan ääni oli huvittunut ja hänen silmänsä tuikkivat iloa.
Sitten Dena katsoi Hunteria ja ehdotti: "Jos sinulle sopii, voisit valita 'Danny Boyn' lisäksi pari muutakin laulua ja esittää huomenna?" Dena katsoi myös vanhempia ja lisäsi: "Olisi sääli jättää esitys vain yhteen lauluun."

[Stephen Hunter King]

Tosiaankin suosikkikappale sitten, jos jo ennen syntymää oli noin vahvat tunnelmat.
Jacob ja Carrie nyökkäsivät yhtä aikaa, yhdellä kappaleella pääsi musiikin tunnelmaan ja olisi pitkä matka pudota takaisin.
”Joo, sopii...” Hunter myöntyi, itsekseen hymyillen, kysymyksen kiskottua hänet ajatuksistaan. Viimeksi hän oli esittänyt pari kappaletta – If We Hold On Together elokuvasta Maa Aikojen Alussa ja Your Song Elton Johnilta – Cameronin ristiäisissä, jotka oli pidetty kummivanhempien kotona pienellä porukalla. Vaikka kerrostalokaksio oli iso, tilat olivat loppujenlopuksi pienet ja hän oli laulanut ilman mikrofonia, kummisetänsä kitaran kanssa säestäen.
Se oli ollut erityisen mukavaa kaikessa henkilökohtaisuudessaan ja kotoisuudessaan.
”Teillä on sitten kai karaokelevyjä mukana tai jotain?” hän kysyi ja nosti katseensa takaisin Denaan, tuntuen siltä ettei tämä ehkä ollut ihan hetken mielijohteesta tehty pyyntö.
”Tuomme videokameran mukana tuota varten,” Carrie sanoi, ”Ihan jo itsellemmekin muistoksi, mutta myös Sallylle joka jälkeenpäin, hieman kasvettuaan, saa niistä kaiken irti.”
Yleensä he tietenkin filmasivat vain omia juhliaan jossa tunsivat jokaisen, mutta tokihan oman jälkikasvun esiintymiset oli saatava talteen missä tahansa. Ja mikäli Aikeneilla ei ollut videokameraa he voisivat filmata vähän muutakin juhlista muistoksi. Videokamera sekä filmikamera olivat heillä sopivasti mukana näin lomamatkalla.
Kohtuullisen hyvät videokamerat tietysti maksoivat julmetusti, mutta ostos oli kummallakin kerralla ollut yhteinen - ja saada lasten kasvua ja yhteisiä hetkiä tallennettua videolle ei voinut mitata rahassa.

[Cullodena Aiken]

Cullodena nosti Sallyn syliinsä, katsoen sitten Hunteria, kun tuo kysyi karaokekaseteista. Istuutuessaan takaisin tuolille, tyttö sylissään, hän vastasi Hunterille: "On meillä muutama karaokelevy mukana." Sally tuijotti Hunteria ja Freyaa tarkasti ja pärisytti huuliaan. "Hassuliini", Dena sanoi lempeästi ja kutitti lapsensa nenänpäätä. Sitten hän käänsi katseensa Carrieen ja otti hieman mukavamman asennon tuolillaan."Teilläkö on videokamera?" Cullodena kysyi hymyillen ja sanoi: "Olisi kyllä kiva joskus tulevaisuudessa näyttää videolta Sallylle, millaiset hänen ensimmäiset juhlansa ovat olleet." "Tuli mieleen, että minulla olikin kysyttävää, jotta tulisitko Carrie ja miksei Freyakin tuonne klubitalolle koristelemaan sitä varattua kabinettia ja salia?" hän kysyi hymyillen ja lisäsi: "Tarvikkeet on hankittu ja ne on autossa, ajattelin, että nopeasti me kahdestaan tai kolmestaan saadaan laitettua kuntoon." Vaikka Sally oli varsin pieni vielä, se ojensi selkeästi käsiään Hunteria kohti, päristellen huuliaan. "Pikkuinen, taitaa olla tykästynyt", Dena sanoi kujeilevalla äänellä tytölleen, joka alkoi yhtäkkiä ihan ilman syytää kikattamaan iloisena, se sai Denan ilmeen hämmästyneeksi ja se tuntui todella ihanalta ja kuulostikin siltä.

[Stephen Hunter King]

”Toki, oikein mielelläni,” Carrie lupautui teekuppinsa yli.
”Joo, kuulostaa hauskalta!” Freya lisäsi, vaikkei välttämättä jaksaisikaan osallistua loppuun asti, juhlat kun kuulostivat melko isoilta...mutta hän piti visuaalisesta luomisesta mukaan lukien koristelu – etenkin äitinsä kanssa.
”Tuokaa sitten mukana niitä levyjä, jooko,” Hunter pyysi viimeinen kookospullansa puoliksi suussaan. Danny Boyn hän osasi ulkoa, mutta pari muuta kappaletta siis pitäisi valita ja olisi tietysti hyvä jos molemmat löytäisi joltakin albumilta taustalle ja ehtisi vähän harjoitella ennen huomista.
Ei heillä tietysti mitään cd-soitinta mukana ollut ja tuskin klubitalolta sai kiikuttaa majoihin mitä tahansa, mutta soittimen nyt voisi loihtia kirjaimellisesti tyhjästä tätä tarkoitusta varten, kun sitä ei tarvittaisi pitkään.
”Ou, pliis,” Hunter tuhahti osittain piikikkäästi mutta kuitenkin hyväntuulisena, suu täynnä pullaa, seuratessaan vauvan touhuja. Hän oli ymmärtänyt vitsailun mutta vitsi oli hänen mielestään aika hölmö.
Muita hymyilytti vauvan hilpeys, ainakin jollakin oli tänään erityisen iloinen päivä.
”Aiotko tehdä hänelle sisaruksia?” Freya uteli tyhjennettyään teekuppinsa. ”Kaikilla pitäisi olla sisaruksia. Jopa pojat ovat parempia kuin ei mitään,” tyttö jatkoi ja virnisti leikkisästi, Sallya katsoen, ja osoittaen Hunterin suuntaan.

[Cullodena Aiken]

"Hienoa", Dena sanoi hymyillen. Sitten hän käänsi katseensa Jacobiin ja kysyi: "Sopiiko, että Sally jää siksi aikaa tänne?" Cullodena ei tahtonut viedä Sally Nat-sedän luo, sillä tuolla oli jo Dunmoren murheet niskallaan.
"Sinä, Hunter voit vaikka tulla hakemaan ne levyt autolta, niin annan ne samalla, kun otamme koristetarvikkeet autosta", Dena ehdotti pojalle. Sally kikatteli välillä äitinsä sylissä, joka paijaili tuota lempeästi. "Kylläpä sinä olet veikeällä tuulella", Dena leperteli pikkuiselleen. Freyan kysymys, sai Denan ilmeen hämmentyneen järkyttyneeksi. "Täh? Pi-täskö mun heti tehdä toinen penska perään?" hän änkytti kysymyksen, hieman epävarmana. "Ei minulla ole miestäkään", hän sanoi hiljaisella äänellä. Wally oli muutama päivä sitten käynyt Denan luona, kun Dunmore oli Nat-sedän luona, ja tehnyt selväksi, ettei aio lasta tunnustaa omakseen, vaikka olisikin sen biologinen isä. Denan ilmeestä saattoi nähdä sillä hetkellä, että miehettömyys, toisin sanoen Sallyn isättä jääminen, tuntui pahalta, vaikka Dena osasi sitä odottaa ja tiesi, ettei Wallysta ollut sitoutujaksi missään mielessä.
"Enkä minä miestä edes tarvitse. Me pärjäämme Sallyn kanssa näinkin", hän sanoi ja hymyili hieman.

[Stephen Hunter King]

”Kyllä, se on okei,” Jacob myöntyi hetken harkittuaan ja tultuaan tulokseen että asia liittyi varmaan jollain tavalla Dumoon. Hän itse oli villieläinpuistosuunnitelmien peruunnuttua päättänyt pelkästään rentoutua tämän lomapäivän, mutta ei toki yksi pieni vauva korkeintaan parisen tuntia sitä suunnitelmaa mihinkään merkittävissä määrin heilauttaisi.
”Mitä, etkö aio antaa hänelle iskää lainkaan?” Freya kysyi kauhuissaan ja tuijotti silmät laajentuneina pikkuista Denan sylissä.
”Luulen Denan tarkoittavan ettei juuri tällä hetkellä tarvita mitään muuta,” Jacob kommentoi lempeästi, tytärtään katsoen. ”Kuluu vielä pitkään ennen kuin Sally ymmärtää mitään isistä tai sisaruksista. Ja onhan hänellä isosetänsä ja Dumo elämässään joten ei hän aivan täysin ilman sen kaltaisia suhteita jäisi kuitenkaan.”
”No joo...” Freya myönsi mietteliäänä, vuoroin kumpaakin vanhempaansa katsoen, syvällä ajatuksissaan. ”Entäs te? Saanko siskon jouluksi?” hän ehdotti ihan tosissaan.
Jacob ja Carrie katsahtivat toisiaan merkitsevästi joskaan eivät lainkaan yllättyneinä kysymyksestä. Keskustelun aihe oli kuitenkin liikkunut vauvoissa jo jonkin hetken, ja Freya oli ollut erityisen onnellinen heidän yhteen paluustaan viime joulun aikaan ja lisäksi nostanut pikkusiskohaaveensa viimeksi esiin Cameronin ristiäisissä.
”Ei, kulta, et jouluksi. Emmekä sitä paitsi voisi päättää kumpi syntyisi,” Carrie totesi pehmeästi ja tyhjensi teekuppinsa.
”Entäs ensi vuonna??” Freya intii ja tuijotti tiiviisti äitiään vieressään. Hunter kuunteli vain puolella korvalla sillä juuri nyt häntä kiinnosti enemmän huomiset juhlat ja omat esityksensä kuin toisen pikkusisaruksen saaminen. Etenkin kun hänellä oli jo pikkuveljenkorvike kummivanhempiensa pojassa, jonka kanssa aivan varmasti saisi viettää paljon aikaa tämän kasvaessa.
”Jospa sinulle kuitenkin toistaiseksi riittäisi Cameron, ja varmaan saat vietettyä jonkin verran aikaa myös Sallyn kanssa,” Jacob sanoi rauhoittelevaan sävyyn. Hän ja Carrie eivät olleet vielä edes muuttaneet takaisin yhteen, eikä lisää lapsia todellakaan ollut suunnitelmissa ainakaan ennen kuin nähtäisiin kuinka asiat lähtisivät etenemään perheenä nykyisellään – ja muutenkin heillä oli aivan tarpeeksi tekemistä näiden kahden kanssa. Sitä paitsi, jos vauvan haluaisi lähelläkään joulua niin pitäisi alkaa yrittämään näinä päivinä ja silloinkin olisi tuurista kiinni. Ei, heille ei lisää lapsia tulisi ihan lähivuosina ellei ehkäisypillereiden minimaalinen pettävyysprosentti osuisi heidän kohdalleen kolmannen kerran. Heillä ei siis ollut mitään uutta vauvaa vastaan, mutta eivät todellakaan alkaisi yrittämällä yrittämään tässä vaiheessa tavallaan uutta aloitustaan.
”Mutta, isi, jos Hunter ja Dumo eivät ole enää ystäviä nähdäänkö me Sallyakaan enää sitten kun hän on isompi?” Freya murehti, ”Meinaan, entä jos Sally ei halua tulla käymään tai jotain?” tyttö lisäsi kääntäen huolestuneen katseensa Denaan.
”Anteeksi,” Hunter mutisi samalla hetkellä ja nousi pöydästä, kaurakeksit lautaseltaan mukaansa napaten ja katosi nopeasti yläkertaan. Vaikka kyse oli vain iltapäiväteestä yleensä hän olisi kysynyt luvan poistua pöydästä näin kutsutilanteissa, mutta nyt sitä ei jaksanut välittää...etenkin kun vierailijat eivät olleet varsinaisesti tuntemattomia eli yhtäkkiä lopullisesti poistuminen ei olisi niin epäkohteliasta. Eikä tästä syystä sen enempää Jacob kuin Carriekään yrittänyt häntä millään tavalla estellä. Sitä paitsi hänellä oli kiire pois ennen kuin kukaan puhuisi sanaakaan lisää Dumosta. Olisi tietysti voinut yrittää vaihtaa aihetta, mutta Freya oli nostanut sen esille aivan liian vahvasti. Typerä tyttö. Toivottavasti pitäisi edes kiinni lupauksestaan olla hänen puolellaan!