Raivoava maailma

[Jacob King]

// Sovittu peli, Trisjaa odotellen.


Varoitukset: K-13?
Tämä tarina ei sovi perheen pienimmille. Sisältää hieman kuvailua teräase-murhasta, ollen murhasta epäillyn hahmon poliisihaastattelu. Pyritty pitämään kuvailu mahdollisimman vähäisenä mutta asiayhteyden takia realistisuuden nimessä oli kuvailtava kuitenkin osittain.

Tapahtuma-aika:
4.5.1992, Maanantai, 13:00-14:30 //


Suttonin poliisiasemalla oli tyypilliseen tapaan vilkasta, tosin kaupunki loisti kunniassaan yhtenä Lontoon turvallisimmista alueista mitä tuli vakavien ja etenkin väkivaltarikosten määrään. Yksi aseman kersanteista, 40-vuotias mies, istui syvissä mietteissä työpöytänsä ääressä, vaikuttaen kiireiseltä.
Virkalakki lepäsi pöydän sivussa sammutetun lampun lähellä, seinän vieressä. Samalla puolella vastapäisessä kulmassa oli kehyksissä muutama valokuva antamassa voimia huonoina päivinä. Yksi melkein parin vuoden takainen perhepotretti hänestä, puolisostaan ja heidän lapsistaan, ja yksi hyvin vanhan oloinen potretti noin 5-vuotiaasta pikkupojasta – hänen pikkuveljestään joka kaapattiin yli kolmekymmentä vuotta sitten ja oli yhä kadoksissa. Ja vielä toinen hyvin vanhan oloinen tilannekuva vanhasta miehestä ja noin 5-vuotiaasta pikkupojasta huvipuistossa juuri astumassa ulos kauhutunnelista – hän itse pienenä isoisänsä kanssa.
Muutoin pöytä tulvi erinäisiä paperinippuja, kyniä, klemmareita ynnä muuta.
Viime työviikko oli päättynyt huolestuttaviin kuvioihin, mysteerisen murha-uhrin saavuttua junassa Suttonin rautatieasemalle - siis kovin lähelle hänen kotiaan. Jos hän olisi sen tiennyt viime vuoden lopulla kun tämän vuoden julkisia vapaapäiviä jaettiin, hän olisi ottanut ekstrapitkän viikonlopun eli myös tänään vietettävän kevään pankkilomapäivän vapaaksi voidakseen viettää senkin kokonaan tyttärensä ja puolisonsa kanssa, jotka olivat nyt sitten kahdestaan kotona. No, ainakin näistä maksettiin tuplapalkka. Tosin ei tapauksessa ollut mitään mikä vihjaisi hänen tai perheensä olevan missään vaarassa, mutta silti ei ollut ihan mitätöntä kohdata tällaista liian lähellä kotiaan.
Perhe-elämän viettämisen sijaan hän siis istui työpöytänsä ääressä kuin tatti, käyden läpi oman konstaapeliryhmänsä raportteja joita oli kertynyt viikonlopun aikana huomattava kasa vaikka osan olikin hoitanut komisario hänen vapaapäiviensä aikana. Mies naputteli levottomana mustekynän nappia työpöytäänsä, kirjoittaen välillä muistiinpanoja raporteista erilliselle tyhjälle paperilapulle jos jossain oli mitään huomautettavaa, kysyttävää tai muutoin korjattavaa. Hänen työpöytänsä sijaitsi sentään syvemmällä aseman sisällä eikä kovin lähellä kaikkein vilkkainta aluetta. Tästä ei edes nähnyt etuoville.

Hän ei ollut ehtinyt edes ajatella ruokailua, mutta vaativasti muriseva tyhjä vatsa sai hänet levottomaksi ja lopulta vilkaisemaan rannekelloaan joka lähestyi iltapäivä yhtä. Ulkona oli juuri sopivan mukava lämpötila eikä edes satanut ja aurinkokin kurkki välillä enimmäkseen pilviseltä taivaalta joten oli houkuttelevaa lähteä ulos syömään. Mutta ruokatunnin ollen vain kolmekymmentä minuuttia eikä häntä himottanut mikään lähistöllä olevista pikaruokaloista, hän päätti nauttia vain aamulla pakkaamansa eväät. Vielä hän kuitenkin syventyi lukemaan sillä hetkellä edessä olevaa raporttia loppuun, tähdäten tauolle sen jälkeen tarjoutuvassa välissä.

[Cullodena Aiken]

Natrach oli kärsinyt omantunnon tuskista pitemmän aikaa. Hän tiesi, että hänen takiaan oli asiat mullin mallin. Vanhempi mies kärsi tupakkayskästä ja hän sai ajottaisia yskänpuuskia, astellessaan kohti Suttonin poliisiasemaa. Kun hän loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen astui pääovesta sisään, hän yski uudestaan ja katsoi ympärilleen. Kun hän näki Jacob Kingin, hän ei meinannut uskoa silmiään, mutta oli jokseenkin helpottunut, että tuo sattui olemaan töistä. Kumarassa kulkeva mies, asteli lähemmäs veljentyttärensä ystävää. "Anteeksi, olisiko sinulla aikaa?" Nat kysyi mieheltä. Natrachin katse oli hieman huolestunut, mutta siitä ei ollut havaittavissa minkäänlaista vihjettä asiasta. "Minulla on hyvin tärkeää asiaa ja puhuisin siitä mieluummin juuri sinulle", mies sanoi, pitäen huolestuneen katseensa Jacobissa.

[Jacob King]

Päästyään raportissa viimeiseen pisteeseen, Jacob haaveili välittömästi herkullisesta nakkikeitosta ja juustokinkkupatongista, mutta kupla poksahti kun läheltä kuului puhetta ja hän nosti katseensa sen omistajaan. Ilmeisesti jotain ikävää oli sattunut tai tämä epäili sattuneen, oletettavasti siis tekemässä rikosilmoitusta. No, ei niissä yleensä kauheita aikoja mennyt ja totta puhuen miehen asia nostatti melkoista uteliaisuutta, hieman huoltakin josko Denalle, Dumolle tai pikku Sallylle oli sattunut jotain. Kukaana Aikeneista kun ei asunut lähelläkään Suttonia, joten Natrach oli todennäköisesti tullut nimenomaan tänne tätä varten. Ellei näillä sitten ollut täällä muitakin kontakteja kuin heidän perheensä.
”On toki,” Jacob vastasi ja viittasi kädellään pöytänsä etupuolella seisovaan tuoliin. ”Mikä on hätänä?”

[Cullodena Aiken]

Natrach istuutui Jacobia vastapäätä ja katsoi vakavana miestä. "Sinun pitäisi pidättää minut", mies sanoi, tuijotettuaan Jacobia, äänettömästi 10-15 sekuntia. "Te etsitte minua", hän jatkoi rauhallisesti. Hän katsoi Jacobia suoraan silmiin, eikä ilmekään hänen kasvoillaan värähtänyt. "Minä murhasin Wallyn", kuului lopulta miehen suusta, jonka perään yskänpuuska taas yski ja piti miehen otteessaan jonkun aikaa. Kun yskä laantui, mies siirsi katseensa Jacobiin. "Hän teki niin törkeästi veljentyttärelleni, joka on muutenkin joutunut elämässään kärsimään monin tavoin", Nat sanoi rauhallisella äänen sävyllä. Pian kuitenkin liikutuksen kyyneleet tulivat poskilleni: "Se Wally, käytti Denaa hyväkseen." Miehen ääni lopulta sortui. Hän oli pitänyt Dena kuin omana tyttärenään ja pyrkinyt kasvattamaan tuon turvassa. Se, että joku satutti hänen lastaan, oli anteeksiantamatonta. "Minulla vain naksahti päässäni, kun kuulin että hän oli vain kylmästi sysännyt Cullodenan syrjään", Nat sanoi yskien taas tovin. Dena oli tosin sanonut miehelle, ettei ollut valmis sitoutumaan Wallyn kanssa, mutta Nat-setä oli käsittänyt asian hieman väärin.

[Jacob King]

Ensimmäiset sanat paljastivat että tulossa olisi jokin tunnustus, mutta Jacob odotti lisäyksiä ennen minkäänlaista reagoimista, selvittääkseen oliko kyseessä oikea ongelma vai vain miehen oma mielipide ja uskomus. Hän ei tuntenut Natrachia juuri lainkaan, mutta murha-tunnustus tuli silti täysin puskista. Etenkin kun sitä sanottaessa mies ei näyttänyt lainkaan tunteita. Hetken Jacob kelasi hahmottaakseen kuka oli 'Wally', kunnes muisti myös Denan joskus maininneen tuon kutsumanimen. Taisi olla Sallyn biologinen isä. Huoli kasvoi entisestään. Nyt heillä oli mahdollisesti linkki murhaajan kanssa, ja Natrach oli hyvin rauhallinen ja ilmeetön jopa tunnustuksen jälkeenkin. Tunteilu alkoi vasta kun tämä puhui siitä mitä uhri oli tehnyt hänen perheelleen. Toisaalta se että tämä ylipäätään tunnusti, kertoi ettei tilanne ehkä ollut niin paha miltä muutoin vaikutti. Jos tämä siis osoittautuisi todeksi.

Jotkut ihmiset tunnustivat rikoksia joita eivät oikeasti olleet tehneet, saadakseen huomiota. Mutta Jacobilla oli ikävä tunne, että tässä tapauksessa tämä mies oli vähintään osallinen rikokseen. Mahdollisesti puhui jopa täyttä totta sillä tämä oli Denan isän veli. Isän, jonka puolen suvussa saattoi olla perinnöllinen herkkyys tällaiseen sortumiseen kovan tunne-elämän iskun myötä tai jopa muutenkin. Denan isä, isoveli, ja nyt setä. Ketju vaikutti piinaavan vain sukupuun miespuolisia...Vaikka toisaalta, väkivaltarikoksiin syyllistyvät olivat yleisestikin ottaen reilusti yli yhdeksänkymmentä prosenttisesti miehiä.
Hän katsoi tuttavaansa, yleisesti huolestuneena ja syvissä mietteissä. Nälkäkin unohtui täysin.
Puhui mies sitten totta tai ei, tämä oli tunnustus ja siksi tutkittava tarkemmin.
”Tule mukaani,” Jacob sanoi rauhallisesti, noustessaan ylös ja kaivoi laatikosta pienen muistikirjan ja nappasi mustekynän mukaansa. ”Tuonne, huone kaksi” hän ohjasi miestä viitaten kohti aseman perällä olevaa suurempaa huonetta jossa oli vain suuri pöytä ja muutama tuoli.
Kulkiessaan Natrachin perässä hän pysähtyi ohimennen hetkeksi oman ryhmänsä komisarion pöydän luo pikaisesti kertoen tilanteen ja että hänet löytäisi haastatteluhuone kakkosesta.

”Haastattelen sinua. Jos sinulla on matkapuhelin tai mitään muita vastaavia laitteita, pyytäisin sulkemaan ne jotta vältymme häiriöiltä,” hän sanoi astuessaan huoneeseen ja sulkiessaan oven perässään. Oman matkapuhelimensa hän oli jättänyt lukolliseen laatikkoon työpöydässään. Natrachin valittua istumapaikkansa, Jacob istui muutaman tuolin päähän haastateltavastaan, pöydän toiselle puolelle. Mies asetti muistikirjan ja kynän eteensä pöydälle. Hän asetti kaksi uutta, tyhjää kasettia nauhurin sisään, selittäen samalla Natrachille mikä tarkoitus nauhurilla on, kytki sen päälle ja aloitti nauhoituksen.
”Tämä haastattelu ääninauhoitettaan. Haastateltavana...Kerro koko nimesi, ole hyvä," hän osoitti viimeiset sanat Natrachille mieheen katsoen. "Kerro syntymäaikasi, ole hyvä," hän lisäsi nimen saatuaan. Samalla kaavalla hän otti vielä osoitteen ja kansallisvakuutus-numeron.
"Minä olen kersantti Jacob Aaron King. Paikalla ei ole muita henkilöitä. Päivämäärä on neljäs toukokuuta 1992. Aika on 13:05," hän puhui rauhallisesti ja tarkisti nauhurin lukeman, kertoen senkin nauhalle. Vielä haastattelupaikan ja sen tarkan osoitteen saneltuaan, hän jatkoi, puhuen nyt epäillylle.
"Tämän haastattelun päätöksen yhteydessä ojennan sinulle ilmoituksen jossa selitetään mitä nauhoitukselle tapahtuu. Sinun ei tarvitse sanoa mitään, mutta se voi haitata puolustustasi jos et kysyttäessä mainitse jostain mihin myöhemmin turvaudut oikeussalissa. Mitä tahansa mitä sanot, voidaan käyttää todisteena” hän selitti rauhallisesti ja varmisti vielä että Natrach ymmärsi varoituksen. ”Sinä et ole pidätetty ja olet vapaa lähtemään milloin tahansa. Sinulla on oikeus ilmaiseen lakineuvontaan asianajajalta missä tahansa vaiheessa. Ymmärrätkö? Voit puhua lakiasiain edustajalle henkilökohtaisesti tai puhelimitse. Haluatko tehdä niin?"

[Cullodena Aiken]

Nat oli melko rauhallinen, lukuunottamatta tunteenpurkausta, jonka oman veljentytön kohtalo hänessä aiheutti. Sen jälkeen, hän nyökkäsi vain vaisusti ja lähti Jacobin matkaan. Huoneessa numero kaksi, hän istuutui tuolille, todeten, ettei omistanut matkapuhelinta ja kuunteli Jacobia tarkasti. "Natrach Rowan Aiken, 10.2.1935," mies vastasi rauhallisella äänellä ja katsoi veljentyttärensä ystävää silmiin värähtämättä. Kerrottuaan vielä kansallisvakuutusnumeronsa ja kotiosoitteensa, hän yskäisi jälleen, lievemmin tosin, mutta kuunteli tarkasti Jacobia.

"Ymmärrän kaiken täysin. Minä en aio anoa lieventäviä tuomioita, enkä vaadi asianajajaa. Haluan tuoda kaiken esille niin rehellisesti, kuin muistan kaiken", hän lisäsi ja hänen äänensä oli vakaa, tupakkayskää lukuunottamatta, joka antoi voimakkaita puuskia.

[Jacob King]

"Minun täytyy kysyä miksi et ole pyytänyt lakiasianeuvoja tai neuvottele lakiasiain edustajan kanssa puhelimitse?
Minun täytyy muistuttaa että voit pyytää ilmaisia lakiasianeuvoja missä tahansa vaiheessa tämän haastattelun aikana. Jos haluat lakiasianeuvoja, sano niin ja minä keskeytän tämän haastattelun ja järjestän paikalle lakiasianedustajan. Ymmärrätkö? Oletko valmistautunut jatkamaan ja vastaamaan kysymyksiin ilman lakiasian edustajaa tässä vaiheessa?"

Vastauksen saatuaan Jacob odotti viimeisimmän tupakkayskäkohtauksen rauhoittumista.
”Ennen tämän haastattelun alkua tulit luokseni ja sanoit sinulla olevan hyvin tärkeää asiaa ja että puhuisit siitä mieluummin juuri minun kanssani. Totesit minulle, että me etsimme sinua ja että murhasit Wallyn, koska päässäsi vain naksahti kuultuasi että hän teki jotakin törkeää Denalle. Mutta ennen kuin aloitit tunnustuksen vaikutit huolestuneelta ja olit lukuisia sekunteja täysin hiljaa, vain eteesi tuijottaen,” hän jatkoi. ”Vahvistatko vai kiellätkö nämä?” hän jatkoi nostaessaan katseensa vihkosta takaisin miehen kasvoihin. Kaikella todennäköisyydellä mies ei aikonut kieltää asioita, kun oli itse aloitteen tehnyt sen sijaan että olisi pyydetty paikalle, mutta kysymys oli yksi pakollisista.

[Cullodena Aiken]

"En koe sitä tarpeelliseksi, koska kerron kaiken kuitenkin rehellisesti. Kyllä, olen valmis."

Kun Natin tupakkayskä laantui taas, mies ryhdistäyti hieman ja vastasi kysymyksiin:
"Vahvistan", hän sanoi ja lisäsi: "Minä murhasin Wallyn." Hän katsoi edessään istuvaa kersanttia silmiin. Hänellä ei ollut aiettakaan perääntyä tästä, muttat toki hän ymmärsi, että nuo kysymykset olivat pakollisia.

[Jacob King]

Jacob kirjasi muistikirjaan ylös tunnustuksen ja nauhurin lukeman sen kohdalla, ja piti mustekynän valmiina tuleville muistiinpanoille pitkin haastattelua - helpottaisi suuresti tiivistelmäraportin valmistamista.
"Mikä oli tämän Wallyn virallinen koko nimi?" hän kysyi, vaikka oli lähes täysin varma kenestä oli kyse. Suorempi kysymys vain olisi ollut johdattelua eikä siten läheskään yhtä pätevä todisteeksi. Lähestymistapa oli pidettävä merkittävästi erilaisena nyt kun selvitettiin tunnustuksen todenmukaisuutta eikä yritetty kiskoa sitä irti itse löydetystä epäillystä.
"Minä päivänä ja millä tavalla murhasit hänet?" hän jatkoi nimen kuultuaan ja merkittyään miehen vastauksen ylös. Tapauksen tutkinnat olivat suureksi osaksi häneltä pimennossa, hän kun ei enää kuulunut etsiväosastoon muuta kuin yksityisenä avustajana tapauksissa jotka mahdollisesti linkittyivät hänen veljensä sieppaukseen. Mutta alustavat tutkinnat ja tiedot hän tunnistaisi todenmukaisiksi tai valheellisiksi jo tässä, olihan hän tiiminsä kanssa viettänyt tuntikausia rikospaikalla sinä päivänä.

[Cullodena Aiken]

Natrach oli nyt kuulusteluhuoneessa Jacobin kanssa ja kuunteli tarkasti, mitä kersantti sanoi. "Sukunimi Mayorette, etunimestä en ole täysin varma, mutta Wallace tai Wallander", Nat vastasi yskittyään ensin hetken. Mies keskittyi kuitenkin aina heti takaisin Jacobiin, sillä asia oli kuitenkin erittäin tärkeä. Mies näytti ikäistään vanhemmalta, kiitos tupakan ja omantunnon tuskien. Kun häneltä kysyttiin aikaa ja murhatapaa, Nat mietti vähän aikaa ja hänen sormensa kosketti välillä kämmentä, kun hän laskeskeli. N.20 sekuntia hän oli pohtivan oloinen ja mietti aikaa, kunnes hän vastasi: "Huhtikuun viimeinen päivä, vuonna 1992." Pieni yskänpuuska keskeytti ajatukset taas hetkeksi, mutta heti sen laannuttua, hän kaivoi linkkuveitsen, jolla oli surmannut miehen. Linkkarin terässä oli pari lähes huomaamattonta Wallyn kuivunutta veritippaa, jota ei paljain silmin helposti havainnut, ellei niitä osannut etsiä. Natrach laski linkkarin, pöydälle ja sanoi: "Tapoin hänet tällä. Olen pessyt sen teon jälkeen, mutta tällä minä hänet tapoin." Mies sanoi rauhalliseen tapaansa ja yskäisi jälleen.

[Jacob King]

Teoriassa, se että mies tiesi millä esineellä uhria oli puukotettu – mitä yksityiskohtaa mediaan ei oltu julkaistu – kertoi tällä saattavan olla sisäpiirin tietoa tapauksesta. Mutta linkiksi se ei silti yksinään riittäisi sillä väitetty murha-ase saattaisi yhtä hyvin olla sattumalta oikeaa lajia, veitsen ollen kaikkein yleisin puukotusväline.
Tähänastisten kysymysten ja vastausten myötä oli kuitenkin vahvistunut että puhe oli todellisesta rikostapauksesta.

Hän nousi hieman tuoliltaan ja kurottautui ottamaan linkkuveitsen, koskien siihen mahdollisimman vähän ja nenäliina sormiensa suojana ja pudotti teräaseen pieneen läpinäkyvään muovipissiin, tarkastellen sitä hetken. Samalla hän selitti nauhalle epäillyn ojentaneen vanhan monikäyttölinkkuveitsen ja kuvaili sen ulkomuotoa mahdollisimman tarkasti, myös veripisarat.
Jos vaikka aseesta ei mitään saisikaan irti, syyllisestä jäi aina poikkeuksetta jotakin uhriin tai tämän vaatteisiin – vähintään hius, hikeä tai sylkeä jotka olivat vain muutama monista lähteistä joista dna:n sai selvitettyä. Jos haastattelu nostaisi esiin tarpeeksi todisteita pidätykseen, Natrachista otettaisiin muun muassa dna-näyte ja myöhemmin sitä verrattaisiin ruumiista saatuihin näytteisiin.
DNA-profilointi veisi viikkoja kun kyse oli niin monitahoisesta vakavasta tapauksesta kuin murha, mutta jos miehen väitteet olivat totta ja tämä jatkaisi epätavallisen suurta avoimuutta ja itsensä vankilaan tyrkyttämistä, kasaan saataisiin tarpeeksi todisteita pidätykseen ja syytteen nostamiseen jo kauan ennen laboratoriotuloksia.
”Kuinka pitkään tuo yskä on vaivannut sinua? Entä kuinka kauan olet joutunut käyttämään kävelykeppiä ontumisen takia?”
Rikospaikalla oli saatu 'tajutonta' Wallacea toisella asemalla raahanneesta miehestä silminnäkijähavainto jonka kuvaukseen Natrach kyseisiltä piirteiltään sopi. Oli varmistettava että mies täytti nuo piirteet kyseisenä päivänä.

[Cullodena Aiken]

Mies katsoi kersanttia silmiin ja jälleen alkoi laskeskella mielessään ajan kulua. "No on minulla vuosia ollut yskää, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana se on lisääntynyt", hän sanoi muutaman sekunnin päästä ja lisäsi: "Minä kun en osaa olla polttamatta." Seuraavan kysymykseen hän vastasi melkein suoralta kädeltä: "Kävelykeppiä olen käyttänyt vuodesta - 74. Olin silloin töissä satamassa ja nostin erästä painavaa laatikkoa ja selkäni venähti pahasti. Jäin työstä varhaiseläkkeelle ja siitä asti olen joutunut käyttämään, enemmän tai vähemmän kävelykeppiä. Toisinaan on päiviä, että en tarvitse sitä, toisinaan taas on kausia, etten voi liikkua metriäkään ilman sen apua."
Kun hän mietti pari sekuntia, hän lisäsi: "Tuona päivänä, minä en yskinyt ihan näin pahasti, mutta käytin apunani kävelykeppiä." "Minulla oli ylläni tummansininen, hyvin kulunut ulsteri. Päässäni minulla oli tummanvihreä baskeri ja käsissäni ruskeat mokka käsineet", hän kertoi asustaan, melkein samaan hengenvetoon, ennen lisäkysymyksiä.

[Jacob King]

Tarkempaa ulkonäkökuvausta Jacob ei muistanut kovinkaan hyvin, koska silminnäkijä ei ollut puhunut hänelle vaan yhdelle etsivistä ja hän oli ohimennen kuullut sen. Mutta hämärästi tutulta tuo kuulosti. Tietysti silminnäkijähavainnon mukainen vaatetuskuvaus oli julkaistu mediassa, joten tuo ei varsinaisesti vahvistanut asiaa enempää. Vain nuo kaksi vaivaa sovittivat miehen varmuudella silminnäkijän kuvaukseen. Se oli kuitenkin sen verran harvinainen yhdistelmä, etenkin tunnustuksen kanssa, että riittäisi tarpeeksi suureen todennäköisyyteen olinpaikasta ja Wallyn kantamisesta.
Jacob pysyi hetken vaiti mietteissään, muun muassa vaivoista annettujen vastausten suhteen ja katsellen miestä arvioiden.
”Montako kertaa puukotit häntä?” hän kysyi seikkaa jonka ainoastaan murhaaja tai uhria muutoin hyökkäyksen jälkeen käsitellyt voisi tietää sillä kyseistä yksityiskohtaa ei suotta oltu julkaistu tai edes uhrin perheenjäsenille kerrottu.

[Cullodena Aiken]

Natrach yskäisi taas pari kertaa. "Jos sopii, niin otan kurkkutabletin, se yleensä hieman helpottaa", mies sanoi ja kaivoi pienestä peltirasiasta yhden yskänpastillin suuhunsa ja hengitti hetken syvään, ennen kuin vastasi kysymykseen: "Puukotin Wallya kahdesti. Ensin vatsaan ja sitten sydämen alueelle."
Yskänpastilli selvästi helpotti miehen oloa ja hän pystyi yskimättä kertomaan hieman tarkemmin. "Kun olin puukottanut häntä, lähdin raahamaan häntä junaan. Onneksi juna seisoi sillä asemalla pitempään, se antoi minulle aikaa, sillä selkäni oli tuona päivänä kuin tulessa", hän sanoi. "Kun sain hänet junan penkille, asettelin hänet siihen, tavalla, että hän näytti sammuneelta. Siinä oli joku mies, ei nuori tai vanha, joka katsoi minua hetken, mutta baskeri oli syvällä päässäni. Esitin hieman juopunutta ja sanoin ystäväni ottaneen yhden lasillisen liikaa. Selitys meni läpi ja sanoin miehelle, että ystäväni vaimo hakee hänet junasta", Nat sanoi ja hänen äänessään oli hieman katkera sointi, sillä hän tunsi niin suurta inhoa ja vihaa Wallya kohtaan, vieläkin.

[Jacob King]

Jacob nyökkäsi vastaukseksi kurkkupastillin ottoon, ja odotti kärsivällisesti.
Mies kertoi lisää yksityiskohtia jotka olivat poliisin tiedossa, mutta ei julkaistu. Lähinnä kommentti ystävän vaimosta. Hän ei näitäkään seikkoja sataprosenttisen varmaksi muistanut sillä oli vain ohimennen kuullut rikospaikalla omia tehtäviään hoitaessaan. Hän olisi itsekin voinut etsiä ja haastatella silminnäkijöitä mutta hänen kätensä olivat täynnä rikospaikan eristämisen, valvonnan ja oman tiiminsä konstaapelien valvonnan kanssa.
Mutta nyt oli lähes varmaa että Natrach oli ollut Wallyn seurassa tuona päivänä tämän kuoleman aikoihin. Se, oliko mies iskenyt veitsellä ja oliko Wally elossa vai kuollut eron hetkellä, oli toinen juttu.
”Toimitko alusta loppuun yksin? Ja olitko murhan aikana alkoholin tai muun huumausaineen vaikutuksen alaisena?”
Miehen sanavalintojen mukaan tämä ei ollut ainakaan humalassa, mutta aiemmin Jacob oli pohtinut venähtänyttä selkää yhdistettynä tajuttoman tai tässä tapauksessa todennäköisimmin jo kuolleen aikuisen miehen raahaamista vähänkin pidempää matkaa, miten se ei välttämättä ollut kaikkein kivuttominta puuhaa. Etenkin kun tajuton tai kuollut olento tuntui paljon painavammalta kuin elävä, painon keskittyessä vain siihen kohtaan josta tätä nosti. Ja kun miehet olivat samaa kokoluokkaa, ja jos päivä kuului kauteen jolloin tarvitsi kävelykeppiä. Sellaisessa tapauksessa saattaisi olla apuri ainakin jossain vaiheessa, tai huumausaineen alaisena jotta kivuista ei välitä. Ja jos kyseessä olisi viimeksi mainittu, se saattaisi vaikuttaa valintojen lisäksi muistoihin kyseisestä päivästä ja tekemisistään, tai jopa aiheuttaa harhoja tuona päivänä – riippuen siitä millaisesta huumausaineesta olisi kyse. Hän piti huumausainetta mahdollisena myös siksi, että tupakoinnista ja sen lopettamisen hankaluudesta päätellen tämä mies oli ilmeisesti addiktioon taipuvainen persoona.