KING, Stephen Hunter

[Stephen Hunter King]

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Declan Galbraith

 

NIMI
Stephen Hunter King

Etunimi lausutaan kuten ’Steven’.
04/1987 eteenpäin häntä kutsutaan yleensä vain toisella nimellään, Hunter.
Kutsumanimi on alleviivattu kaikissa virallisissa papereissa.

IKÄ: 0-12v (20.2.1980)

VERI: Puoliverinen / Ihmissusi

-----> Ei ole Taikaministeriön Ihmissusi-rekisterissä.

TYLYPAHKA
Luihuinen, 1991-1992

TAIKASAUVA
Kanukkapuuta, ydin yksisarvisen häntäjouhi, pituus 12 tuumaa / 30 cm, melko taipuisa.
11-vuotiaana hankittu. [kuva]

ASUU

- Wandsworth, Lontoo (1960-1985)

- Sutton, Surrey/Lontoo (1985-->)

KOTI

9 Kingsley Avenue, Sutton, Lontoo

* Lähes fotorealistinen 720° Virtuaalinen Näyttö

HARRASTUKSET

Käytännön pilailu, elokuvat, lukeminen, jalkapallo ja pesäpallo (mutta pelaa vain huvikseen kavereiden kanssa ja koulunsa joukkueessa)...
...ja laulaminen. --> Hän on poikasopraano, eli äänialansa yltää korkeimman ääniluokan tasolle. Lauluäänensä on muutenkin täysin kirkas ja terävä, ja ikäisekseen mykistävän voimakas. Hän ei ole kuoropoika - hänen lauluäänensä on eniten oikeuksissaan soolona, mutta hän tahtoi kokeilla myös kuorolaulua eli on Tylypahkan kuorossa syksy '91 - kesä '92. Muutoin hän tykkää esiintyä ja välillä pyydetäänkin esiintymään, perheensä ja ystäviensä järjestämissä tilaisuuksissa ja koulun tilaisuuksissa.

PERHE

Isä: Jacob Aaron King - * 30.7.1951 (Leijona, 28-41v)
Isän isoisä: Stephen King - * 1864, † 1969
Isän isä: Aaron King - * 1911, † 1959
Isän äiti: Josephine King [os. Bailey] - * 1911, † 1959
Äiti: Carrie Isabelle Cooper - * 1.10.1951 (Vaaka, 28-40v)
Sisko: Freya Emilia King - * 17.7.1982 (Rapu, 0-10v)
Siskopuoli: Effie Hattie Clayton, * 15.5.1973, (Härkä, 6-18v)
Setä: Benjamin King - * 2.3.1954 (Kalat, 25-38v)
Kummisetä: Daniel Jonah Potter [os. Giles] (28-41v)
Kummitäti: Julie Michelle Potter (28-41v - jästi)
-Kummisetänsä Daniel on hänen isänsä paras ystävä ja yhtä läheinen kuin veli, joten he laskevat kummitkin perheenjäseniksi. He eivät ole mitään sukua Harrylle - sukunimi Potter tulee Julien puolelta.

ULKONÄKÖ/OLEMUS

* Hänellä on ystävälliset kasvot joita koristaa niihin varsin mukavasti sopiva nenä, ja hyvin usein myös (monien mielestä söpö/hurmaava) hymy sekä hymykuopat, ja reunustaa tosi isot mutta nätit korvat.
* Hiukset ovat mustat ja yleensä sekaisen ja/tai hieman piikkityylisesti laitetut.
* Ripset ovat pitkät, ja silmät ovat voimakkaat - siis vaikuttavat pohjattomilta, mikä on katsekontaktissa erityisen huomattava ja vetoavuudessaan positiivinen piirre. Useimmiten ruskeat joissa hitunen vihreää, vain joissain valoissa vihreät joissa ruskeaa. Mutta, todella läheltä katsottuna erikoisen moniväriset; keskellä ruskeaa ja ympärillä vihreänharmaata ja puhdasta sinistä:



~ Koko & kasvu:

* 5-vuotiaaksi asti hän on keskivertomitoissa, 6-7-vuotiaana 25% joukossa, 8-vuotiaana 9% joukkossa ja 9-18-vuotiaana aivan normaalin alarajalla siis 2%-0,4% joukossa. Joten 9-20-vuotiaana hän on 2-3 vuotta ikäistään nuoremman näköinen ja kuuloinen.
Teini-iässä hyvin nuori ikävaikutelma johtuu pienikokoisuuden lisäksi siis myös siitä että murrosiän alku ei ole normaalin rajoissa. (Keskiverto lapsi alkaa murrosiän 12-vuotiaana ja normaalisti myöhäiskukkijat 13,5-14-vuotiaana - mutta Hunter vasta lähempänä 15-vuotis-syntymäpäiväänsä.)

* Kasvun hidastumisesta ja murrosiän viivästymisestä johtuen, n. 9-vuotiaasta eteenpäin hän vaikuttaa ulkoisesti siskonsa kanssa samanikäiseltä, vaikka oikeasti on tätä 2,5 vuotta vanhempi.

* Aina normaalipainoinen pituuteensa nähden.

~ Pituus/paino | ikävaikutelma:
~ vauva - (vastasyntyneenä 50 cm / 3,5 kg)
~ 3v - 97/15
~ 5v - 110/19
~ 6-7v - 113-118/22-24 | Melkolailla ikäisensä oloinen.
~ 8v - 120/24,5
~ 9-10v - 122-123/25-26 | yhä keskiverto 7v kokoinen ja kuuloinen.
~ 11v – 128/28 | kes.ver. 8v kokoinen ja kuuloinen.
~ 12v – 133/30
~ 13v -138/32 | 10v kokoinen ja kuuloinen.
~ 14v – 143/35
~ 15v - 150/38 | 12v kokoinen ja kuuloinen. Murrosiän ekat merkit, ei vielä näy vaatteet päällä.
~ 16v – 153/41 | 13v kokoinen & pieni äänenmurros alkaa.
~ 17v - 158/45 | 14v kokoinen & ääni syvenee lisää.
~ 18v - 164/52 | 15v kokoinen, lapsenpyöreys vähenee, iho rasvoittuu & ääni särkyy.
~ 19v - 168/57 | 16v kokoinen, ei kasva enää pituutta.
~ 21v - 168 cm / 62 kg | parran kasvu on alkanut, ja akne & äänenmurros ovat täysin ohi.

* Sanavarastoltaan ja puhetavaltaan hän kyllä on keskiverto ikäisensä tasolla, mutta se saattaa herkästi johtaa päätelmään että poika on vain ikäistään kypsempi henkisesti. 21+ vuotiaana hän alkaa vaikuttaa myös fyysisesti ikäiseltään, vaikka kooltaan jääkin alarajalle 10% joukkoon.

* Maitohampaat alkavat hänellä vaihtua pysyviin 6-vuotiaana, ja viimeiset vaihtuvat 13-vuotiaana, eli hänellä on puuttuvia hampaita vielä varhaisteininä.

~ Puhe- ja lauluääni:

* Hänen puheäänensä on lämmin, ja hän puhuu pehmeästi mutta ei liian hiljaisesti. Siinä on tietynlainen tuntu, hänen murrosikää edeltävän puheäänensä voisi sanoa kuulostavan söpöltä.
--> puheääni ikävuosina 12-21. (alkaen 12-vuotiaasta, se on suuntaa-antava myös aiemmilel vuosille)

* Hänen lapsuutensa ja teinivuosiensa lauluääni on todella miellyttävä kuunnella, ja se on huomattavan vahva ikäisekseen. Se on kirkas kuin kello, ja hän yltää korkeimpiinkin nuotteihin vaivatta. Useimmiten hän pysyy nuotissa täydellisesti, mutta saattaa olla hieman pielessä jos hän yrittää laulaa aikaisin aamulla kun hänen äänensä ei ole kunnolla avautunut edes puhumiseen, tai jos hänellä on kipeä kurkku tai sekava mielentila.
Aina kun hän laulaa, hänen brittiaksenttinsa katoaa lähes täysin ja hän kuulostaa lähinnä amerikkalaiselta. Se ei ole tahallista vaan vain tapahtuu.
--> lauluääni ikävuosina 12-22

Susimuodossa:
* Täysin musta, hänellä on siniset silmät ja hän on aivan tavallisen suden näköinen.
- Joskus, jos hän oikein kovasti haluaa, hän pystyy täydenkuun iltana aiheuttamaan pieniä muutoksia tahdonvoimalla jo monta tuntia ennen varsinaista pakollista muodonmuutosta.
- Hän on ison sudenpennun mitoissa; (7v) 50 cm / 20 kg - (10v) 60 cm / 28 kg - (12v) 70 cm / 35 kg.
- Hän parantuu juuri 13 vuotta täytettyään, joten hän ei ehdi kasvaa täysikasvuiseksi ihmissudeksi.

 

PERSOONAA

Hunter on hyvin sosiaalinen ja positiivinen persoona; seikkailunhaluinen, hyvin utelias ja vilkas, itsepäinen, kekseliäs ja rikkaan mielikuvituksen omaava. Poika myös rakastaa käytännön pilailua ja väittelyä. Hän ei yleensä viihdy paikoillaan kuin juuri ja juuri yhden oppitunnin ajan, jos aihe sattuu olemaan tarpeeksi mielenkiintoinen. Mutta hänet saa kyllä melko helposti houkuteltua mukaan syvällisiin keskusteluihin ja hän jakaa mielellään omia ajatuksiaan ja asenteitaan.


Poika pyrkii olemaan oletusarvoisesti kohtelias kaikille, vaikkei toki aina muista tai jaksa pitää käytöstavoista kiinni. Hän ei loukkaannu herkästi sillä pohjimmiltaan hänellä on varsin hyvä itsetunto ja rento elämänasenne. Vaan pojassa elää kuitenkin jonkinasteinen kostonhimoinen puoli, joten jos hän todella suuttuu jostakin, kannattaa vahtia selustaansa jos ei halua joutua enemmän tai vähemmän törkeän tai julman "pilan" kohteeksi. Yleisesti ottaen hän kuitenkin tasaa tilejä lähinnä lapsenomaiseen, suhteellisen harmittomaan tapaan ja on muutenkin varsin suloinen kaveri sosiaalisessa elämässä. Se on yleensä ihmissusirakkaus täydenkuun aikaan joka saa hänen epämiellyttävät puolet korostumaan, mutta ei sentään ihan joka kuukausi.

Hän ei kovin helposti itke vieraiden nähden, vaan pahan olonsa hän purkaa ensisijaisesti arveluttaviin piloihin tai suoranaiseen väkivaltaan. Ennen ihmissuden tartuntaa viimeksi mainitun tilalla vielä oli useammin puhuminen. Sittemmin vaatii kärsivällisen ja luottamusta herättävän olemuksen, että pojasta saa irti mitään kunnollista siinä suhteessa. Hunter ei luota naisiin läheskään yhtä helposti, kuin miehiin. Ainoa ihminen, johon hän välittömästi ja vakaasti luottaa, on hänen isänsä joka on hänelle tärkein maailmassa ja jonka kanssa hän on hyvin läheinen. Vaan meillä kaikillahan on joskus asioita, joita ei pysty noin vain jakamaan kenenkään kanssa.

Yleisesti ottaen Hunter kunnioittaa opettajia ja muita aikuisia, mutta unohtaa sen myös hyvin helposti, kun on päässyt vauhtiin käytännön pilojensa tai jonkun herkullisen väittelyn kanssa. Nuoriherra rikkoo usein sääntöjä, mutta ei siksi, että välttämättä haluaisi tai koska se on hauskaa, vaan siksi, että niin vain sattuu käymään kun hänellä on hauskaa—eikä hän yleensä välitä. Koulutyön poika ottaa keskivertonuoren tunnollisuudella—hänelle riittää, että pääsee kursseista läpi tyydyttävin arvosanoin. Kokeisiin hän ei koskaan vaivaudu lukemaan ja isompia kotitehtäviä hoitamaan, kuin korkeintaan paria päivää ennen koe tai palautuspäivää. Pojan muisti on kuitenkin hyvä ja hänellä on tapana oppia asioita nopeasti, ja tunneillakin aina vähintään vahingossa tarttuu mieleen jotakin, että se riittää hänen tavoitteeseensa useimmissa aineissa ja joskus jopa parempaan. Kaikkeen muuhun kuin kouluun hän kyllä panostaa yleensä täysillä ja syvällä tunteella.

Käytännön pilailu on Hunterille yksi elämän suurimmista iloista ja nautinnoista, mutta ei hän silti joka päivä viitsi pilailla, eikä tee ihan mitä sattuu. Hyvin aktiivisesti poika kyllä pilailee, mutta hän ei halua niistä katoavan vaikutusvoimaa tai hohtoa, joten siksi ei päivittäin. Joskus voi mennä jopa viikko tai kaksi ilman kummempia piloja, mutta silloin herra yleensä kehittelee muiden puuhiensa ohella sivuprojektina jotain isompaa tempausta. Hänen pilansa ovat useimmiten oikeasti hauskoja, luovia ja suhteellisen harmittomia, mutta joskus ne saattavat mennä reilusti hyvän maun rajan yli tai jopa vaaralliselle tasolle. Se ansaitsi hänelle kerran väliaikaisen erotuksen alakoulusta. Pilailussa Hunter on yleensä luova ja pyrkii omaperäisyyteen, mutta hän arvostaa myös parhaita klassikoita ja käyttää myös niitä.

Hunter oli alun perin hyvin myötätuntoinen ja välittävä, mutta ihmissuden vuosien myötä alkaa olla huomattavasti vähemmän niin vaan siihen mielentilaan päätyminen vaatii enemmän aikaa tai aiempaa merkittävämmän asian. Ihmissuteus on vuosien mittaan hieman muokannut hänen tunne-elämäänsä, puhumattakaan siitä, mitä hänen tilanteensa teki hänen perheelleen ja siitä, mitä tapahtui yönä jolloin hän sai tartunnan.

Poika jakaa äitinsä intohimon elokuviin ja lukemiseen, mutta toisin kuin äitinsä, hänen ehdoton suosikkigenrensä on kauhu. Vuosien mittaan jo lapsena hän on salaa katsonut kypsille teineille tai aikuisille tarkoitettuja kauhuelokuvia ja lukenut kauhukirjoja. Nämä seikat yhdistettynä ihmissuteuden vaikutuksiin saavat pojan välillä tosissaan miettimään millaista olisi jonakin kuuna jättää juomat välistä, karata ja tappaa ihminen sudenmuodossa. Hän on vuosikausia vahvasti rakastunut ihmissuden kiroukseensa.

Murrosiän alku ei viivästy tolkuttomasti mutta noin vuoden myöhäiskukkijoitakin myöhemmin, joten teini-iässä Hunterille muodostuu sosiaalisia ongelmia ja jonkin verran itsetunto-ongelmia. Ei ole aina helppoa olla teini mutta ulkoisesti näyttää ja kuulostaa pikkupojalta. Etenkin kun tuon hormonitilanteen takia hän ei edes ole samalla tasolla kiinnostunut seksistä ja tytöistä kuin useimmat teinit.

Muita mielenkiinnon kohteita:
Retkeily/telttailu, Batman, Star Wars, videopelit ja lautapelit, Matchbox-autot, (kerää niitä), RC-autot -ja lentokoneet (leluversiot), dinosaurukset, löytöretkeliy/tutkimusmatkailu, R.L. Stinen Goosebumps-kirjat, muita suosikkikirjoja mm. Taru Sormusten Herrasta, Baskervillen koira, Kazan, ja Ihmissuden vuosi, suosikkieläin: susi.

Tapoja:
- suihkussa laulaminen, hupsuja lauluja kuten "Singing in the Rain" tai parodialauluja. Joskus keksien itse.
- syksyisin lehtikasoihin loikkaaminen ja niissä vaeltelu katujen varrella, myös aikuisena.
- bussissa ilmaiseksi salamatkustaminen kylminä tai sateisina päivinä koulumatkalla tai muuten kaupungilla ollessa.

HISTORIAA

Hänen vanhempansa tapasivat muutama vuosi ennen hänen syntymäänsä todella dramaattisissa ja traumaattisissa olosuhteissa jotka suuresti vaikuttivat pojan suhteeseen äitiinsä syntymästä lähtien, ja myöhemmin perheen hajoamiseen. He olivat olleet yhdessä hieman yli vuoden kun Hunter syntyi 09:00 helmikuun aamuna 1980. Poika ei ollut suunniteltu, mutta ei varsinaisesti epätoivottukaan.


Siinä missä Jacob totesi olevansa valmis isyyteen ja oli haljeta onnesta saatuaan pojan, pojan kasvettua hieman vanhemmaksi Carrie totesi ettei ollut erityisen äitimateriaalia joten hän jätti pojan ja tämän siskon kasvatuksen lähinnä isän huoleksi ja toimitti itse lähinnä taloudellisena tukena ja lasten kaverina. Toki Carrien äidinvaistot jossain suhteessa näkyivät välillä ja hän pyrki Jacobia henkisesti tukemaan.
Humterin ensimmäisen vuoden aikana Jacob jätti rikosetsivän työn ja vaihtoi muihin rikospoliisin tehtäviin, etsivän hommien ollen perheelliselle aivan liian korkea riski monella tapaa.

Kun poika oli hieman alle 2-vuotias hänen vanhempansa erosivat parisuhteesta, tauolle, pysyen kuitenkin läheisinä ystävinä ja saman katon alla yhteishuoltajuudessa. Vain pari kuukautta tauon alkamisen jälkeen Carrie totesi odottavansa jälleen lasta. Jacobin lasta. Keväällä 1982 he palasivat yhteen. Vauvaiässä Freya oli melkein luonnottoman rauhallinen—ei itkenyt edes nälkäisenä, eikä asianlaita kasvaessakaan muuttunut. Freya on kiltti lapsi, joka keskittyy mieluiten taiteisiin ja rakastaa tarinoiden kuuntelua. Sisarukset olivat liian erilaisia, joten heistä ei muodostunut erityisen läheisiä. Hunter kuitenkin tuntee luonnollisesti suojelunhalua pikkusiskoaan kohtaan kasvettuaan vanhemmaksi ja haluaa saavuttaa jonkinlaisen sankarin paikan tämän silmissä, niin kuin isä mahtavan ammattinsa kanssa on ollut hänen sankarinsa.

Pari ensimmäistä vuotta Carrie oli kotiäiti, yrittäen kasvaa rooliinsa. Hän rakasti Hunteria mutta äitiys ei vain ottanut onnistuakseen vaikka hän kuinka halusi. Hän ei koskaan saanut muodostettua äiti/poika-sidettä Hunteriin. Carriellä ei persoonana ollut tarpeeksi auktoriteettikykyä ja kokemuksensa ihmissuden kanssa oli jättänyt jälkensä hänen tunne-elämäänsä myös äitiyden suhteen. Kun Hunter oli 2-vuotias, Jacob ja Carrie päättivät vaihtaa osia; Jacob otti uratauon, jääden koti-isäksi ja Carrie palasi töihin - Lokakuusta 1982 eteenpäin. Kun Hunter oli viisi ja Freya kolme, perhe muutti Lontoon eteläpuolelle, Suttoniin, lapsille ihanteellisempaan kasvuympäristöön; kauemmas Lontoon keskustasta, taloon jossa on isot pihat ja autotalli ja joka sijaitsee rauhallisella esikaupunkialueen kadulla. Hunter pidettiin kotiopetuksessa 7-vuotiaiksi asti, (Jacob opetti itse), sillä poika ei ollut koulukypsä vielä 5-vuotiaana.

Alkuvuonna 1987 hän tutustui kauhufiktion maailmaan oikein kunnolla ja erityisesti kaikki yliluonnollinen kiehtoi häntä suuresti. Kun hän kuuli velhokavereiltaan, että ihmissusia on oikeasti olemassa, poika halusi ehdottomasti nähdä sellaisen omin silmin. Oliko niitä ihan aikuistenkin oikeasti olemassa, ja jos, niin olivatko ne oikeasti sellaisia siistejä, kahdella jalalla käveleviä hirviöitä vai jotain ihan muuta? Seuraavana täydenkuun yönä, heidän lomaillessaan Skotlannissa, hän livahti ikkunasta ulos ja pakotti silloin 4-vuotiaan siskonsa jakamaan seikkailunsa, koska halusi näyttää tälle kuinka rohkea oli ja suojella jotakuta vaarallisessa tilanteessa (ihan niin kuin isä.) Sisarukset seikkailivat monta tuntia pitkin kaupungin katuja ja kujia, mutta mitään ei löytynyt. Freyan jankattua kotiinpaluusta viimeksi kuluneet kaksi tuntia, eikä ensimmäiselle ihmissudelle syöttämisen uhkauskaan enää vaientanut tätä, poika suostui palaamaan kotiin. Kotimatkalla hän kuitenkin sai haluamansa ja enemmän.

Ihmissusi löysi heidät - kahden herkulliselta tuoksuvan nuoren uhrin äärellä se ei osannut päättää kumman söisi ensin, joten se päätyi ensin puremaan poikaa ja kävi sitten tytön kimppuun mutta shokista juuri ajoissa selviytynyt velipoika ehti väliin, jonkun pihasta halkokasan viereltä nappaamansa kirveen kera. Hädissään ja pahasti haavoittuneen 7-vuotiaan voimilla ei tietenkään paljoon pysty, mutta hänen onnistui iskeä kirveellä suden etujalka ranteen kohdalta irti, ja pääsemään Freyan kanssa pakoon.
Susi olisi palannut kostamaan kätensä menetyksen, mutta pahasti raajarikkona se tuli samana yönä ihmissudenmetsästäjän tappamaksi. Sitä tosin ei kukaan saanut tietää.

Poika ei missään nimessä halunnut selittää vanhemmilleen mitä oli tapahtunut, kun jo pelkästään yöjuoksusta varsinkin pikkusiskon kanssa olisi tarpeeksi vaikeuksia tiedossa. Hän sai Freyan uskomaan, että tämä olisi ihan yhtä pahassa liemessä, kuin hänkin, jos ikinä kertoisi isälle tai äidille, ja kaksikon onnistui hiipiä takaisin sisään huomaamatta. Hän ei kuitenkaan onnistunut salaamaan haavaansa kovin pitkään, kun se alkoi tulehtua huonosti hoidettuna. Hän väitti pitäneensä salaa kulkukoiraa lemmikkinään ja jättäneen kertomatta puremasta, koska ei halunnut sille vaikeuksia. Valhe tietenkin paljastui lähempänä seuraavaa täyttä kuuta, kun hänen käytöksensä alkoi muuttua hälyttävällä tavalla. Vieläkään hän ei uskaltanut kertoa koko totuutta, vaan väitti olleensa sinä yönä yksin ulkona.

Ensimmäisen täydenkuun tultua perheen kellariin oli alettu rakentaa huonetta, jossa keskiyön jälkeen riehui kesytön sudenpentu. Toisen täysikuun aikaan taikajuomalla rauhoitettu sudenpentu lukittiin sinne kuitenkin varmuuden vuoksi. Jacob ei ihan luottanut, että mikään taikajuomakaan rauhoittaisi hänen poikaansa edes tuossa muodossa. Hän alkoi myös opiskelemaan kaiken mahdollisen ihmissusista, toiveissa samalla löytää parannuskeino. Mikään yleisimmistä ja vähän vaikeamminkin löydettävistä kirjoista ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarjonnut toimivaa keinoa.

Poika itse oli kauhufanina aivan innoissaan tartunnastaan, ja vaati jopa, että häntä alettaisiin kutsua toisella nimellään, Hunter. Äiti kieltäytyi ja kutsui häntä yhä nimellä Stephen, vaikka se pitkälti kaikuikin kuin kuuroille korville. Kaikista täysikuuöiden varotoimista huolimatta, Carrie ei sietänyt tilannetta.

Vanhemmat tulivat tulokseen, että saman katon alla asuminen ei enää onnistuisi kovin pitkään. Suden lisäksi oli muitakin ongelmia mikä sai heidät vihdoin tekemään päätöksen erilleen muuttamisesta ja suhteen tauolle laittamisesta. Joulukuun lopussa Carrie muutti pois ja lasten huoltajuuden he ratkaisivat kivuttomasti ja lastensa parhaaksi—molemmat lapset jäivät isälle.
Tietenkään Jacob ei kertonut koko totuutta Carrien lähdön taustoista, sillä kumpikin lapsista oli aivan liian nuori kuulemaan sellaista tarinaa ja varsinkin pojan psyykeen kansa tulisi olla erityisen varovainen. Mies selitti jotakin ’aikuisten ongelmista, jolloin joskus ainoa vaihtoehto on elää erillään’ ja että äiti ja isä kyllä yhä rakastivat yhä toisiaan. Carrien oli, uuden elämänsä raiteilleen saatuaan, tarkoitus pitää lapsiin yhteyttä puhelimitse ja postitse vähintään, tavatakin välillä, mutta tämä suunnitelma ei toteutunut kovin mallikkaasti.

Lapset pyrittiin pitämään koulun jälkeen kerhoissa, mutta Hunter on usein erotettu niistä ennemmin tai myöhemmin hyvän maun rajat ylittävien käytännön pilojen tai muun häiriköinnin takia. Saipa hän kerran väliaikaisen erotuksen jopa koulustaankin liian vaarallisen käytännön pilan takia.
Opettajat jaksoivat kannustaa häntä laulajan uralle, koska ennen kaikkea siihen hänellä on lahjoja, mutta keikkailuelämä ei kiehdo häntä. Poika kuitenkin rakastaa laulamista ja harjoitti äänenhallintataitoaan mm. koulun musiikintunneilla ja välillä kummitätinsä opastuksella. Hän vain tarvitsisi jonkin ammatin, jossa hän saisi käyttää käsiään ja kekseliäisyyttään.

Vuosien kuluessa Freya alkoi tosissaan kaivata äitiään, hänen elämästään puuttuessa läheinen naisroolimalli - kummitäti kun ei voinut olla päivittäisessä elämässä, ja hän oli muutenkin ollut äidintyttö siinä missä Hunter oli isinpoika. Kumpikaan sisaruksista ei vieläkään tiedä totuutta, mutta tyttö alkoi syyttää veljeään äidin lähdöstä sillä sen verran kumpikin sentään ymmärsi että jotenkin se liittyi ihmissusiin. Hunter ei ollut muodostanut lapsi/äiti–tunnesidettä äitiinsä, joten hän ei liiemmin murehtinut tämän poissaoloa—vain lähinnä sitä, ettei tämä pitänyt yhteyttä ja ihmetteli miksei. Mutta hän ei silti pidä siitä, että häntä syytetään jostakin, johon hän ei ollut omasta vapaasta tahdostaan vaikuttanut, ja piti hän kuitenkin äidistään ja hänen mielestään tuollainen 'katoaminen' ei ollut reilua. Tämä tilanne ajoi sisarukset etäisemmäksi ja aiheutti monenlaista riitelyä ja kilpailua.

9-vuotiaana pojan kasvun todettiin hidastuneen liikaa alkuperäiseen sekä vanhempiensa pituuksista tehtyyn aikuispituusarvioon nähden, joten tälle tehtiin tutkimuksia mutta mitään epänormaalia ei löydetty. Asian annettiin toistaiseksi olla, koska poika oli terve ja muutoin täysin normaalisti kehittyvä & kasvu oli selkeästi normaalialueen sisällä. Vuoden kuluttua kasvu oli kuitenkin pudonnut jälleen yhden pykälän - nyt aivan normaalin alarajalle, joten 10-vuotiaalle Hunterille tehtiin lisää testejä mutta vieläkään ei löydetty mitään. Minkä myötä Jacob ja Carrie vakuuttuivat että syy on ihmissuden tartunnassa josta jästien lääketiede ei vain löydä jälkiä sudenmyrkkyjuoman käytön vuoksi. Pojan ollen vielä hyvin nuori, vanhemmat ja lääkärit yrittivät olla huolestumatta liikaa - kunhan kasvu ei hidastuisi enää yhtään enempää. Suden murrosiän lähestyessä pojan kasvu alkoi nostaa vauhtia, mutta sudenmyrkkyjuoman vuoksi se oli yhä hidasta - nostaen sen normaalin kasvuvauhdin tasolle. Poika kuitenkin pysyi normaalin alarajan lähettyvillä, koska kasvoi epänormaalin hitaasti niin pitkään ja susi katosi ennen kuin poika ehti itse murrosiän alkuun.
Myös viivästynyt murrosikä aiheutti tutkimuksia - ilman hälyttäviä tuloksia, ja pojan vanhemmat uskoivat senkin johtuneen ainakin osittain jo hyvän aikaa sitten kadonneen suden vuosista, mahdollisesti myös perinnöllisistä syistä.

Eräänä iltana Hunterin ollessa pian 10-vuotias, Freya oli jälleen vakoilemassa häntä saadakseen hihaansa valttikortteja silloin kun velipoika ärsytti. Hunter oli hiipimässä ulos kotiintuloajan jälkeen—vieläpä täydenkuun yönä ja jätettyään yhden sudenmyrkkyjuoman ottamatta tuolla viikolla. Hän oli kyllä aikonut palata takaisin kotiin ennen muodonmuutosta eikä olisi oikeasti satuttanut siskoaan, mutta näki tilanteessa loistavan tilaisuuden kiristykseen ja muuhun hauskaan. Tilanne siskon kanssa paisui Hunterin itsekkään ja osittain suden lietsoman asennoitumisen takia niin pahaksi että naapuruston jästit päätyivät jyskyttämään heidän oveaan ja hankkimaan sisarukset poliisiasemalle selvittämään kuinka pahasti heidän kotiolonsa ovat pielessä.

Sisarukset olivat oireilleet jo aivan liian kauan, eikä kumpikaan ollut suostunut keskustelemaan asioista kunnolla. Illan päätteeksi Hunter päätyi sittenkin karkaamaan ulos sudenmuodossaan, mutta Jacob sai pelastettua tämän takaisin lukkojen taakse ennen kuin kaikkein pahin ehti tapahtua. Hunter on sitein—ainakin toistaiseksi pitänyt huolta, ettei mene ideoissaan hyvän maun rajan yli, saati karkaa susimuodossa minnekään, ainakaan jos ei ole jostain syystä juonut sudenmyrkkyjuomaa joka ilta. Hän ei myöskään ole enää aivan yhtä huoleton ja mahdoton ihmissusirakkautensa suhteen. Tässä vaiheessa Carrie päätti palata perheensä elämään, joskaan ei vieläkään kyennyt muuttamaan saman katon alle poikansa kanssa.

Carrien ja Jacobin suhde alkoi lämmetä ja syventyä uudestaan, kunnes joulun aikaan 1990 nämä palasivat yhteen ja kesällä 1991 Carrie muutti takaisin kotiin. Loppusyksyllä 1992 perheen elämä mullistuu jälleen. Halloween-iltana karkki-vai-kepponen-kierroksella Hunter tutustuu ja alkaa muodostaa kaverisuhdetta ikäisensä pojan kanssa. Parin viikon sisällä Jacob ja Hunterin uuden tuttavuuden kummisetä Luke, jonka luona poika sillä hetkellä asui, saavat vahingossa keskustelujen ja yhdessä vietetyn ajan myötä pintaan muistoja ja epäilyn että ovat tavanneet ennenkin ja miksi. Pian virallisesti vahvistui että Luke todellakin on kolmekymmentäkolme vuotta sitten kadonnut Benjamin King.

Hunter parantuu ihmissuteudesta 8. maaliskuuta 1993, äärimmäisen supertäysikuun jälkeisenä aamuna.
Hänen äitinsä päättää ottaa uuden askeleen polullaan omaan traumoistaan parantumiseen, etenkin kun hänestä on aina tuntunut kurjalta ja oudolta ettei hän pysty edes oman lapsensa ihmissuteutta kestämään ja haluaisi pystyä tukemaan Jacobia pojan ihmissusiasenteen terveenä pitämisessä. Joten perhe tekee suunnitelman että Carrie on kerran läsnä Hunterin muodonmuutoksen aikana, mutta lopultakin Carrie muuttaa mielensä sen illan osalta eikä Hunterinkaan asenne vaikuta täysin harmittomalta - tämä kun olisi halunnut pelotella äitiään susimuotoon päästyään. Joten poika passitetaan entiseen tapaan kellarihuoneeseen muodonmuutoksen ajaksi.
Mutta aamulla hieman ennen kuutta kun Hunter oli vielä hereillä, Carrie saapuu kellariin seuratakseen muodonmuutosta takaisin - sen vaikuttaen ajatuksena hieman helpommalta ja kuitenkin eteenpäin vievältä. Puhellessaan pojalleen vilpittömästä toiveestaan rakentaa heidän välilleen parempi suhde, hän käyttää huomaamattaan Hunterin virallista etunimeä, syntymänimeä, Stephen. Ajatellen sillä hetkellä aikoja jolloin se vielä oli tämän kutsumanimi.
Hunter ei tietenkään voi mitään vastata muuta kuin elehtimällä, mutta vastaa lähinnä olevan okei että äiti jää katsomaan. Pian susi vetää hänet mukanaan koomankaltaiseen tilaan muodonmuutoksen ajaksi, joskin ihmismielensä ollen pinnalla hän ei ole täysin ulkona vaan muutos on yksi harvoista kivuliaista kerroista - yleensä hän nimittäin nukkui sikeästi luonnollista unta tässä vaiheessa yötä.

Seuraavan täysikuuviikon saapuessa Hunter ei koe enää minkäänlaisia oireita ja lopulta kauhukseen huomaa että ei muuta muotoaankaan. Hän ei pidä tilanteesta lainkaan ja antaa sen näkyä ja kuulua monella tavalla...Ja hän syyttää jonkin aikaa äitiään, ja vähän isäänsäkin - ei siksi että hänellä olisi aavistustakaan siitä mitä tapahtui vaan koska tietää että äidillään on aina ollut jokin ongelma ihmissusien kanssa ja oli juuri viime yönä puhunut paremman suhteen rakentamisesta. Ja isähän oli alusta asti yrittänyt löytää parannuskeinon. Ehkä ne olivat tehneet jotain kieroa yhdessä.
Kuukausien kuluessa hän hyväksyy ja uskoo sen ettei kukaan tiedä mitä tapahtui ja hän alkaa pikkuhiljaa arvostamaan sitä ettei joudu kärsimään sanoinkuvaamatonta kipua kahdesti kuukaudessa eikä litkimään sairaalloisen karmeaa litkua seitsemästi kuukaudessa. Mutta hän ei oikein tiedä mitä tehdä itsensä kanssa nyt kun hänen pitäisi kasvaa isoksi tavallisena ihmisenä, sillä vahvimmat muistot ovat vuosilta suden kanssa - hän menetti ympärivuotiset superaistinsa eikä pääsisikään toteuttamaan asioita joita suunnitteli tehdä aikuisena ihmissutena. Ennen kaikkea hänestä tuntuu että hän menetti ystävän, synkän ja vaarallisen mutta hänelle "tärkeän" ystävän. Jokin elämässä tuntuu kovin tyhjältä ilman sutta sisällä, kerran kuussa heräilemässä ja tuomassa erityistä jännitystä.
Ajan kuluessa vaikeus päästää irti saattaa viedä hänet ajattelemattomiin ja vaarallisiin tilanteisiin, mutta lopulta...vaikka suden vuodet muuttivatkin häntä jonkin verran ihmisenä, hän löytää paikkansa ja alkaa huomata ja myöntää ihmisyyden hyviä puolia jotka olisi saattanut aikuisuudessa itsenäisessä elämässä menettää.
Hunter pääsee asiasta yli aikanaan, ehkä joskus on jopa kiitollinen siitä, mutta tulee aina kaipaamaan joitain puolia ihmissuteudesta. Hän ei koskaan saa uutta puremaa, (vaikka aluksi kovasti yrittääkin), eikä vaihda virallista kutsumanimeään takaisin etunimeensä. Hän on liian tottunut toiseen nimeensä kutsumanimenä ja haluaa pitää sen muistona entisestä.


MUUTA:

• VAHVUUKSIA TAIKUUDESSA: Loitsut, taikajuomat ja muodonmuutokset. Loitsuissa vahvuus periytynyt isältä ja tämän isoisältä, ja taito koska ehti harjoitella niitä jo puoli vuotta ennen Tylypahkan aloitusta. Muodonmuutoksissa vahvuus pohjaa osittain myös tuohon, mutta susi saattoi tavallaan auttaa myös, houkuttamalla muodonmuutoksiin erityisesti pätevän taikasauvan valitsemaan hänet. Joten loitsuissa ja muodonmuutoksissa Hunter on keskivertoa ikäistään kirkkaasti edistyneempi Tylypahka-vuotenaan. Taikajuomat taasen ovat vahvuus ja helposti kehittyvä taito isänäidin ja isän itsensä puolelta, isoäitinsä kun oli mestari juomanvalmistaja ja valmisti vaikeita juomia työkseen ja isäkin aikanaan kehittynyt niin taitavaksi että onnistuu valmistaa jopa Sudenmyrkkyjuomaa. Juomissa Hunter ei kuitenkaan ole Tylypahka-vuotenaan vielä tavallista edistyneempi, sillä juomien valmistushan vaatii myös kärsivällisyyttä ja vahvaa keskittymistä mitä hänellä ei aina lapsena ole.
  

• AISTIT: 03/1987-03/1993 hänen näkö –haju –ja kuuloaistinsa ovat suden tasolla ympäri vuoden. Ihmissuden ollessa kyseessä näköaisti tietenkin on perustavanlaatuisesti ihmisen tasolla, mutta siis suden takia kykenee havaitsemaan pienetkin liikkeet metrien säteellä, ja yövisio on paljon tavallista ihmistä parempi. Myöhempinä vuosina hän ei vain huomioi aistiensa terävyyttä enää kovin usein, ellei erityisesti yritä nähdä, haistaa tai kuulla jotakin.
  
  
• LAULAMINEN/LAULUÄÄNI: Hän laulaa enimmäkseen perheen tai ystävien järjestämissä juhlissa ja tapahtumissa, koulun musiikintunneilla ja tapahtumissa sekä huvikseen kotona. Vuosiensa aikana hän saa kummitädiltään muutamia laulutunteja jotta hän oppii hallitsemaan ääntään ja jotta se pysyy vahvana ja kestää yli äänenmurroksenkin.
  
  
• Seuranhaku
  
• Etsitään pelaajaa
  

[Stephen Hunter King]

Hunter käy Tylypahkaa vain yhden vuoden, 1991-1992.

Jacob ei ole enää lainkaan niin varma Dumbledoren kyvystä tehdä oppilaiden turvallisuuden suhteen fiksuja päätöksiä, ja Tylypahkan turvallisuudesta ylipäätään. (Raivoisa kolmipäinen koira koululla lukitsemattoman ja suojataiattoman oven takana, ja huhu Voldemortin ja Harryn taistelusta linnan uumenissa.) Lisäksi, tiistaina 14.7.1992, (täysikuu), Hunter puree pikkusiskoaan tämän pyydettyä sitä. Eikä vain pure vaan yrittää ympäripuhua tämän suostumaan siihen kun tyttö alka viime hetkillä muuttaa mieltään, ja lopulta puree siskoaan joka tapauksessa. Purema ei tartuta Freyaa vaan antaa vain susimaisen piirteen sillä Hunterin muodonmuutos ei puremahetkellä ollut vielä aivan täydellinen. Myös perheen pyrkimys lähentyä uudestaan äidin parin vuoden etääntymisen jälkeen, vaikuttaa päätökseen.
Joten seuraavana päivänä, keskiviikkona 15.7.1992 aamulla Jacob on tullut tulokseen että Tylypahkassa ei tosiaan kuulosta enää turvalliselta ja nyt Hunter itse ei ole enää turvallinen sinne, ja lähettää Tylypahkaan pöllöpostia ilmoittaen että Hunter ei enää jatka toiselle vuodelle. Tämä on aivan tavallinen ilmoituskirje mitään perustelematta, ilmoittaa vain oppilaan uloskirjoittautumisesta. (Saapuu koululle torstai-aamupäivällä.)

Samaan aikaan hän lähettää eli myös saapuu Dumbledorelle henkilökohtainen kirje. Jacob ei kerro siinä mitään tuosta siskon puremisesta, koska sillä ei ole päätöksen myötä mitään merkitystä. Vaan kiittää pojasta huolehtimisesta ja antaa palautetta koululle. Kuoreen hän merkitsi lähettäjän kohdalle oman nimensä.

Eli torstaina 16.7.1992 aamupäivällä, Dumbledorelle saapuu kirje:

15.7.1992, Keskiviikko

Arvoisa rehtori Dumbledore,

Kuten olette ehkä jo kuulleet, päätin siirtää poikani Hunterin takaisin jästien kouluun. Tahdon kiittää teitä ja henkilökunnastanne hänen saamasta hyvästä huolenpidosta ja koulutuksesta mitkä näkyvät pojassa hyvin. Mutta jo viime kesänä mainitsemistani perhesyistä koen parhaaksi että poika pysyy tiiviimmin kotikuvioissa. Lisäksi olen hieman huolissani Tylypahkan turvajärjestelyiden aukoista. On nimittäin kuulunut tarinoita hurjasta kolmipäisestä koirasta jonka luo monet oppilaat ovat helposti päässeet? Ja huhu Voldemortin ja Harryn yhteenotosta siellä koululla, on levinnyt kulovalkean tavoin. En tiedä mikä versio niistä on totta vai onko mikään, mutta kuten viime kesänä mainitsin en usko hänen kuolleen enkä tiedä mihin niin voimallinen pimeyden velho voi kyetä.
Oli miten oli, perheemme elämäntilanne on sellainen että Hunterin on paras jatkaa valtion yläkoulussa eli olla enemmän kotona. Kaiken päälle kun hänen haaveensa painottuvat jästiammateihin. Kuten minullekin aikoinani, Hunterille Tylypahka-kokemus oli hyvin antoisa. Lämmin kiitos siitä!

[Teksti vaihtuu Hunterin, siis yhä hieman lapsenomaiseksi, käsialaksi]
Iskä huolehtii aina kaikesta ihan liikaa. Tylypahka on paras koulu missä olen ikinä ollut, se ei oikeestaan tuntunut aina edes koululta. Kaikkein parasta oli haamut, PVS, loitsut, muodonmuutokset, ja mahtava ruoka ja tuhat vuotta vanhan linnan koluaminen! Sain uusia hyviä kavereita, ja kuorossakin oli aika kivaa. Iskän, kummisetäni ja Remuksen lisäksi sinä ja professori Lipetit olette parhaat tyypit jotka olen ikinä tuntenut! Professori McGarmiwa, Verso ja madame Pomfrey ovat myös kivoja - tytöiksi.
Minun tulee ikävä teitä ja Tylypahkaa, mutta oli välillä ehkä enemmän ikävä iskää ja pikkusiskoani ja jästikavereitani.
Sitä paitsi, minusta tulee tiedemies tai yksityisetsivä...
Eipäs vaan molemmat!

[Jacobin käsialalla jälleen]
Teille ja Tylypahkalle kaikkea parasta toivoen,

Jacob & Hunter King

Myöhempinä vuosina Jacob on aina vain varmempi, että Dumbledoren ote alkaa jostain syystä vakavasti lipsua. Kun Tylypahkasta kuuluu melkoisia tarinoita uudesta PVS:n opettajasta Lockhartista jonka Dumbledore kaikesta huolimatta antaa olla virassa läpi vuoden. Tokihan ehdokkaita täytyi olla enemmän kuin tämä yksi, kun joka ikinen vuosi virkapaikka onnistutaan täyttämään. Tuon vuoden lopussa Lockhartin sähläämä unohdusloitsu ei ainakaan auta asiaa. Ja sitä seuraavana vuonna koululla on turvallisuusongelmia ankeuttajien suhteen joista luonnollisesti olisi pitänyt pitää parempaa huolta kun suurimmalla osalla opilaista ei ole toivoakaan onnistua suojeliuksen loihtimisessa. Jacob ei pidä ankeuttajien koululla oloa millään tavalla Dumbledoren ideana tai päätöksenä, mutta hänestä kuulostaa siltä ettei turvallisuusasioista näissä olosuhteissa huolehdittu tarpeeksi.
Toisin kuin monet muut vanhemmat, ainoa surullisenkuuluisa tapaus näiltä vuosilta mistä Jacob ei Dumbledorea missään määrin kyseenalaista, on Remuksen ihmissusivälikohtaus. Sillä hän ei tietenkään ole ennakkoluuloinen ihmissusia kohtaan ja lisäksi tuntee siihen mennessä Remuksen henkilökohtaisesti sen verran hyvin että ei usko tämän jättäneen sudenmyrkkyjuomaa väliin tarkoituksella.
Niin, ja tietenkään hän ei pidä Dumbledorea missään määrin vastuussa koululla tapahtuvista kangistumisista lukuvuonna '92-'93.