Isoja uutisia, isompia päätöksiä

[Jacob King]

// Trisja tänne päin Cullodenan kanssa.


La, 4.8.1990, 10:00--> //

Jacob istui pienen kahvilan pöydän ääressä selaillen edellisen päivän iltalehteä, sisätiloissa ikkunan vieressä sillä sisällä oli paljon viileämpää kuin ulkona. Saman olivat todenneet monet muutkin sillä kahvila oli tupaten täynnä väkeä ja puheensorinaa, taustalla soivan radion lisäksi. Yllään miehellä oli valkoinen, löysä t-paita ja vaaleanruskeat hieman polvien alapuolelle ulottuvat shortsit joissa oli sivutaskut, ja valkoisten sukkien päällä tummanruskeat sandaalit.
Kesästä oli lupailtu hyvin kuivaa, aurinkoista ja lämmintä joten hän oli keväällä päättänyt pitää pitkän kesäloman. Puolet vuosilomapäivistään kerralla, ja tavallisten vapaapäivien rinnalla se muodosti peräti neljän viikon kesäloman. Kesäkuun jälkeen ennuste olikin täyttynyt varsin lahjakkaasti ja hän oli onnellinen että oli valinnut lomakseen tenavien kesäloman ensimmäiset viikot. Etenkin nyt elokuun ensimmäinen viikko oli ollut suorastaan sietämättömän kuuma, tänäänkin lämpöasteet heiluivat kolmenkymmenen pinnassa. Vielä oli viikko lomaa jäljellä, ja toivoa sopi että ennuste pitäisi senkin suhteen paikkansa - että ilmat viilenisivät mukavalle tasolle näistä ennätyshelteistä.

Hän ei ollut vielä tilannut jäävettä kummempaa, sillä hän odotti seuraa. Cullodena Aiken, jota voisi jo oikeastaan kutsua perhetuttavaksi - sen verran usein he olivat vuosien aikana tavanneet sen jälkeen kun tämä oli kuusi vuotta sitten joulun alla ilmestynyt heidän ovelleen erään kaukaisen menneisyyden kohtaamisen tiimoilta, oli eilen soittanut ja pyytänyt häntä kahville. Tämä oli kuulostanut siltä kuin jokin vaivaisi häntä, mutta ei ollut sanonut mitään. Jacob kuitenkin siis odotti ettei tämä välttämättä olisi aivan satunnainen sosialisointikahvittelu.

Mies vilkaisi rannekelloaan joka näytti kymmentä, aikaa jolloin he olivat sopineet näkevänsä. Hän oli vain saapunut hieman aiemmin sillä oli ollut muutenkin keskustassa käymässä.
Suunnitelma oli viettää päivä Danielin, Julien ja vekaroiden kanssa Kentiin rannalle ties kuinka monennen kerran sinä kesänä, mutta lähtö olisi vasta puolen päivän maissa. Jotten aikaa kahvitteluun ja kuulumisten vaihteluun oli reilusti.

[Cullodena Aiken]

Dena käveli kohti kahvilaa, jonne oli sopinut tapaamisen Jacobin kanssa. Hänen mieltään painoi eräs asia, josta hän tahtoi jutella Jacobin kanssa. Hän astui kuumalta kadulta vilpoisaan kahvilaan, joka oli täynnä vilvoittelijoita. Pian Cullodenan katse löysi Jacobin ja hön puikkelehti miehen seuraan. "Hei", Dena sanoi hieman vaisulla äänellä, koittaen kuitenkin hymyillä. Huokaisten syvään, hän istuutui vastapäätä miehestä ja katsoi tuota silmiin kertoessaan huomion: "Et ole tilannut vielä."

Cullodena tilasi itselleen berliininmunkin ja kylmän dr.pepperin. Raskaus, joka oli vielä alkutekijöissään, oli jo antanut mieliteoikseen berliininmunkit, joita piti saada ainakin yksi päivässä. "Dumo sai hyvän todistuksen", Dena aloitti jostain helposta aiheesta ja lisäsi: "Hän on saanut kesäapulaisen paikan Ollivandersilta." Dena hymyili hieman, tosin hänen katseensa oli kaikkea muuta kuin iloinen. Koko ajan hänen sisällään kalvoi ikävä tunne, koska hän ei tiennyt, kuinka voisi selvitä äitiydestä. Hän ei ollut edes lapsen isälle uskaltanut vielä kertoa mitään, sillä tuo käyttäytyi välillä vähän liian vilkkaasti. Sopisiko lapsi Wallyn kuvioihin, olihan tuolla ennestään yksi tytär.

Dena huokaisi syvään ja katsoi ystäväänsä. "Kaikki ei ole silti hyvin, tai ehkä on, mutta en vain osaa ajatella sitä niin", hän sanoi lopulta ja lisäsi: "Tiedän ettet voi asialle tehdä mitään, mutta minulle riittää, että olet läsnä ja kuuntelet. Arvostan sitä kovasti." Cullodena todellakin arvosti ystävyyttään Jacobin kanssa, hän tiesi, että tuohon mieheen pystyi luottamaan. "Minä", Dena aloitti ja huokaisi syvään ja pamautti lopulta: "Olen raskaana."

[Jacob King]

Teevehdittyään takaisin Jacob nousi hakemaan jäävetensä rinnalle suklaamuffinin.
Hän kuunteli rauhassa sillä Denan olemuksesta oli entistäkin selvempää että tämä halusi puhua jostain erityisesti, ja hän halusi antaa tälle tilaa. Oli todella hienoa kuulla että Dumo oli valmistunut Tylypahkasta normaalissa seitsemässä vuodessa, poika oli toki muutenkin kehittynyt henkisesti parempaan suuntaan vuosien aikana mutta valmistuminen kuulosti erityisen lupaavalta. Jacob kurtisti hieman kulmiaan aiheen vaihtuessa ikävien puolelle, mutta ilmeisesti ainakaan Dumoon asia ei liittyisi.
Hän ei ollut kovin montaa ajatusta ehtinyt uhrata tälle tapaamiselle tai sen mahdollisille syille, mutta jos vaikka olisikin ei hän aivan tätä olisi arvannut.
"Se on...valtavaa," mies totesi melko neutraalisti, enemmän positiiviseen sävyyn kuitenkin, ja mursi muffinistaan ison palasen. Onnitteluja tässä ilmeisesti ei aivan voinut heitellä mutta eihän uutinen varsinaisesti negatiivinenkaan ollut, etenkin kun Dena kuitenkin piti lapsista ja oli ainakin johonkin pisteeseen asti äidillinen persoona suostuen aikoinaan ottamaan pikkuveljensäkin vastuulleen. Se oli toki muutoin aivan eri asia kuin oikeasti lapsen hankkiminen ja kasvattaminen.
"Saan tuntuman ettei tämä ollut toivottua," hän sanoi, kysyvä katse Denan kasvoissa.

[Cullodena Aiken]

Denan olo oli hieman hankala. Varsinkin kun isä oli tuplasti vanhempi kuin hän ja valmiiksi jo isä. "Ei takuulla ollut", Dena sanoi, huokaisten syvään ja lisäsi: "Sen isä on kuitenkin jo valmiiksi isä ja mua paljon vanhempi." Minkäpä Dena oli sille mahtanut, että Wally oli onnistunut käyttämään leperteleviä sanoja ja lipevää kieltään viettelemään hänet. Cullodena katsoi pöytää ja hypisteli liinaa: "Muistatko sen tyypin, joka lähti mukaan katsomaan Kermichiä. Se sai minut jotenkin narutettua paluumatkalla sänkyyn." Dena ei ollut edes seurustellut varsinaisesti Wallyn kanssa vaan oli pitänyt tuota enemmän ystävänä, mutta nyt hän ajatteli toisin. "Minusta se on tuntunut enemmän ystävältä, mutta", Dena hiljeni, hänen olonsa oli niin epätietoiten,mkun hän lisäsi: "Nyt tuntuu, etten pysty edes ajattelemaan sitä sillä tavalla."

[Jacob King]

"Mitä tarkoitat, 'naruttamaan'?" Jacob tiedusteli, "Meinaan epäiletkö että hän teki jotain sinulle saadakseen suostumuksesi? Vai saiko edes?" hän kyseli kannustavaan mutta hillittyyn sävyyn, jottei toinen kokisi mitään painetta kertoa enempää kuin halusi.
Ei hän tietenkään asialle mitään voinut tehdä suoraan, mutta kuulosti siltä kuin Dena tuntisi joutuneensa raiskatuksi ja jos tilanne todella oli täyttänyt sen kriteerit hän tahtoisi yrittää kannustaa rikosilmoituksen tekoon. Hän ymmärsi toki että tilanne oli erittäin monimutkainen ja hankala kun oli lapsi tuloillaan, mikäli Dena edes päätyisi pitämään sen, mutta Dena yhtä lailla kuin lapsikin olisi paremmassa tilanteessa ilman sellaista miestä elämässään.
Ei hän tiennyt tuosta miehestä mitään muuta kuin suurin piirtein iän ja etunimen eikä ollut varma muistiko sitäkään oikein, joten hän ei vielä varsinaisesti mitään tuomiota tämän tyypistä edes mielessään muodostanut, mutta Denan sävystä väkisinkin kallistui kuvaan että mies ei ollut niitä kaikkein kunnollisimpia ihmisiä.

[Cullodena Aiken]

"Tarkoitan, että hänen eleensä ja puhetyylinsä on sellainen, että hän saa haluamaan itseään. Tyypillinen hamesankari", Dena valaisi ajatuksiaan. Dena ei kuitenkaan koskaan ollut seurustellut vakavasti. Ei Reyn jälkeen ja siitäkin oli yli 10 vuotta. "Aluksi minä osasin välttää tilannetta, mutta se on kuin kissa, joka vaanii hiirtä. Iskee kun hetki on sopiva", Cullodena sanoi hiljaa. "Mutta minä olin koko ajan vapaaehtoinen, eikä hän ollut väkivaltainen", nainen täsmensi hiljaa. Hän katsoi taas pöytäliinaa ja lisäsi: "Wallylla on ennestään lapsi, mutta minusta hän ei ole isätyyppiä. Hän on liiaksi naisten perään."

Vaikka Cullodena puhuikin Jacobille, samalla hän vakuutteli itsekin tosiasioita, hänen katseensa harhaili ja hän pohti asioita, kunnes taas antoi katsekontaktin. Hän tiesi, ettei voisi keskeyttää raskautta, kuitenkin hänen elämänsä oli nyt hyvällä mallilla. Päihteetön, työpaikkakin oli ja vakinainen asunto. "Aion kuitenkin pitää sen, vaikka en suunnitellut tätä. Minulla menee nyt kuitenkin taloudellisesti ihan hyvin. On työ ja koti, enkä ole vuosikausiin käyttänyt aineita", Dena sanoi enemmän itselleen kuin Jacobille, osoittaen silti sanat miehelle. "Lupaathan olla puhelinsoiton päässä, kun minun tekee mieli katua lapsen hankintaa, sinä kamalan sateisena päivänä, kun minulla on pääkipeä ja lapsi on huutanut vuorokauden putkeen?", Dena kysyi osittain leikillään, mutta samalla tosissaan varmistaen, että hänellä olisi ystävä, joka ei katoaisi.

[Jacob King]

"Hyvä, hyvä..." Jacob totesi puoliääneen. Tilanne kuulosti tarpeeksi vaikealta ihan ilman moisia psykologisia painajaisia lisänä.

Pieni hymy käväisi hänen kasvoillaan sillä hän muisti varsin hyvin ne hetket kymmenen vuoden takaa kun olisi halunnut kääntää aikaa taaksepäin ja lykätä vanhemmuutta tuonnemmaksi. Ja heitä oli sentään ollut kaksi huolehtimassa pojasta.
Tottakai hän auttaisi sen minkä pystyisi, mutta hän ei vielä vastannut mitään.
"Oletko varmasti harkinnut asian loppuun? Sinulla lienee vielä jonkin verran aikaa miettiä? Nuo vuorokaudet nimittäin eivät ole harvinaisia. Ja se on ainakin kymmenen tuhatta vaippaa, satoja tuhansia puntia ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana ja etenkin vauvan kanssa on sanoinkuvaamattoman rankkaa jopa kumppanin kanssa, saati sitten yksin. Ja loppuelämän vastuu...Kokonainen kasvatusvastuu...Ei yhtään sama asia kuin Dumosta huolehtiminen, niin kuin varmasti ymmärrätkin ja jossa olet muuten onnistunut ihailtavan hyvin. Dumo käsittääkseni yhä tarvitsee sinua, myös, ainakin jossain määrin?" hän kysyi ja tähdensi.
Ei hän toki Denaa missään nimessä tyhmänä tai vastuuttomana pitänyt ja puhuessaan hänen äänensävynsä olikin täysin kunnioittava. Se vain että vahinkoraskauksissa ei aina osannut ajatella kokonaisuutta eikä asian suuruutta oikeastaan muutenkaan voinut täysin käsittää ennen kuin piteli vastasyntynyttä lastaan sylissään. Paras mahdollisuus onnelliseen perheeseen oli kun lapsi oli huolella harkittu ja suunniteltu elämäntilanteeseen nähden, tai vähintäänkin tiedossa vakituinen ja luotettava kumppani.

Dena oli ollut pikkuveljeensä sidottuna melkein koko kaksikymppisensä. Oliko tämä tosiaan harkinnut huolella tulevaisuuden toiveensa ja haaveensa? Ettei halunnut ainakin muutamaa vuotta hieman vapaampana elämää ennen kuin perustaisi perheen?
Hän rakasti isyyttä, jopa yksinhuoltajana, mutta hän arveli ettei se tuntuisi ihan samalta jos hän ei olisi ehtinyt olla kunnolla nuori ja kerätä kokemuksia ennen tällaista vastuuta.
Eihän lapsi toki kaikkia unelmia ja mahdollisuuksia romuttanut, eikä hän koskaan niin ollut ajatellutkaan - mutta hyvin paljon sitä joutui työntämään syrjään ja jättämään haaveeksi jos aikoi olla vastuullinen vanhempi ja laittaa lapsensa tarpeet aina kaiken edelle. Ja hänen näkemyksessään se ei muuttuisi koskaan, oli lapsi miten vanha tahansa. Isien ja äitien pitäisi pitää hyvää huolta lapsistaan niin pienenä kuin aikuisenakin. Vaikka toki lasten aikuistuttua monet asiat helpottuisivat, jäisi enemmän tilaa itselleenkin.
"Meinaan, elämäsi saattaa olla tarpeeksi vakaalla pohjalla lasta ajatellen mutta oletko tosiaan valmis kääntämään elämäsi täysin ympäri lopullisesti? Sen se nimittäin tekee, vaikka tilanne olisi mikä," hän lisäsi. "Sinulla on kai jonkinlainen suunnitelma, jos sen isä ei ole yksi vaihtoehdoista? Oletko kertonut jo sedällesi? Ei sillä, saattaisit hyvinkin onnistua yksinkin alusta asti, onhan monia yksinhuoltajia jotka ovat. Ja autan sinua toki sen minkä voin, mutta usko pois - jos pidät sen, tulet usein kaipaamaan paljon tiiviimpää ja konkreettisempaa tukea mitä minä pystyn antamaan. Tulet rakastamaan sitä enemmän kuin elämää, mutta suosittelisin silti harkitsemaan huolella että se on seuraava luonnollinen askel elämässäsi ja että sinulla on tarpeeksi tukiverkostoa."

Jacob ymmärsi kyllä täysin raskauden keskeytyksen vaihtoehdon kauheuden ja oli sitä mieltä ettei päätöstä siihenkään suuntaan pitäisi ihan hetkessä tehdä. Aborttikin kun vaikuttaisi loppuelämään, koska sitä todennäköisesti miettisi tuskaisena mitä olisi saattanut olla ja olisiko se ollut poika vai tyttö. Mutta lopultakin keskeytys olisi taatusti helpompaa ja kaikille reilumpaa kuin mikään muu vaihtoehto vahinkojen kohdalla, jos ei ollut tarpeeksi varma siitä että halusi lapsen enemmän kuin mitään muuta elämässään.
Heidän perheensä suhteen aikoinaan, Carrie ei ollut niin varma, mutta hän oli. Ja hän oli tosiaan ehtinyt jo monenlaista elämässään, jopa toimia monta vuotta etsivänä mikä oli ollut hänelle tärkeä tavoite. Hänelle ei siksi ollut turhan iso kynnys ottaa lapsi vastaan toivottua aiemmin. Se oli tottakai silti ollut Carrien päätettävissä, tämän sisällähän vauva kasvoi ja vaikuttaisi lopulta kummankin loppuelämään. Carrie oli lopultakin tahtonut yrittää parhaansa ja uskonut vakaasti että selviäisi, sillä he olivat aikoneet kasvattaa lapsen yhdessä ja suhteensa vakaalla pohjalla. Vuodet vaihtuivat eikä Carrie lopulta osoittautunut olemaan äitimateriaalia...mutta he onnistuivat pitämään perheen kasassa ja toimivana suhteellisen hyvin.
Kunnes jotain täysin odottamatonta ja syvästi vaikuttavaa tapahtui ja heidän pieni perheensä hajosi. Kolmessa vuodessa hän oli jo hyvin tottunut yksinhuoltajuuteen, mutta ei koskaan vähättelisi Carrien tukea ja panosta ensimmäisten vuosien aikana tai ystäviensä tukea viime vuosina. Hän vihasi erityisesti lapsenvahtien käyttöön, lastensa tuntemattomien käsiin luovuttamiseen joutumista ja olikin erityisen kiitollinen siitä että näiden kummivanhemmat jaksoivat olla tiiviisti heidän elämässään ja halusivat olla lapsenvahteina niin usein kuin millään kykenivät.
Viime kuukausina perhe oli alkanut taas yhdistyä, Carrie oli palannut heidän elämäänsä, ja he katsoivat rauhassa mihin asiat etenisivät.

Hän ei varsinaisesti yrittänyt puhua Denaa luopumaan lapsesta, vaan harkitsemaan valintaansa varmasti tarpeeksi monista näkökulmista. Tämä oli kuitenkin puhunut vain elämänsä yleistä vakaudesta päätöksensä pohjana. Eikä hän ainakaan tarkoittanut esittää mitenkään kaikkitietävää, eikä uskonut olevansakaan, hänellä nyt vain sattui olemaan itselläänkin vahinkoraskaudesta kokemus ja vastuullaan kaksi lasta jo yhdettätoista vuotta.

[Cullodena Aiken]

"Olen miettinyt pääni puhki noita asioita, siitä asti kun raskauteni tuli ilmi", Dena sanoi. "Kuitenkin elämäni on vakaa ja Dumollakin on mennyt paljon paremmin. Hänen puheensa on selkeytynyt, motoriikka on parantunut ja hän ei ole enää niin arka", Cullodena kertoi ylpeänä. Kuitenkaan hän ei ollut seurustellut vakavasti Reyn jälkeen, eli yli kymmeneen vuoteen. "Me kai olemme Wallyn kanssa seurustelleet käytännössä muutaman kuukauden, sillä olemme tavanneet päivittäin ja olleet yötä toistemme sohvalla, mutta fyysisesti etenimme kun viimeksi kävimme Kermichiä katsomassa", Denan ääni oli pohtiva. Hän hörppi limsansa ja tilasi seuraavaksi jäävettä.

Hänen ilmeestään näki, että hän pohti kovasti. Lopulta hän sanoi: "En minä pysty keskeyttämään tätä. Äiti opetti aina, että niin ihmisten, eläinten ja tiedät-kyllä-keiden elämä on kallisarvoinen." Jälkimmäisillä Dena tarkoitti taikaolentoja, joilla oli inhimillisetntunteet ja kyky elehtiä. "Enkö minä pystyisi elämään sen kanssa, että olen aiheuttanut pienen puolustuskyvyttömän olennon kuoleman", Dena lisäsi ja katsoi miestä silmiin.

"En minä ole kertonut vielä kellekään. Olet ensimmäinen, joka kuulee tästä", Dena paljasti ja hän alkoi väkisin pohtimaan Wallya. "Wallylla on ennestään lapsi, 9 tai 10 vuotias. Hän on hyvä isä lapselleen ja he ovat läheisiä, mutta jotenkin hän vaikuttaa kuitenkin olevan hyvin menevä ja naishurmuri, ettei häntä heti uskoisi isäksi", Dena sanoi pohdintojaan ääneen, yhtälailla itselleen kuin Jacobille, kysyen mieheltä: "Luuletko, että hän rauhottuisi, kun kuulee, että hän saa toisenkin lapsen?" Denasta tuntui nimittäin siltä, että hän tahtoisi vakiintua Wallyn kanssa ja hän lisäsi: "Taidan olla rakastunut häneen."

[Jacob King]

Jacob ei vakuuttunut siitä että Dena oli kyennyt harkitsemaan asiaa kunnolla, varsinkin jos oli tosiaan rakastunut jossain määrin vastuuttomaan mieheen. Mutta enemmänkin koska tämä ei vaikuttanut olevan kovin pitkällä raskaudessa - mutta toisaalta joissain naisissa se ei välttämättä näkynyt fyysisesti juuri lainkaan ennen kuin aivan viimeisillä viikoilla, mitä Jacob ei jaksanut käsittää. Hänen muksunsa eivät edes olleet kovin isoja syntyessään ja silti ne olivat valtavia nähden siihen mistä ne tulivat. Miten naiset tekivät sen saatikka eivät kaikki paisuneet? Kyllä ihmiskehon anatomia oli mystistä...
No, hän ei kuitenkaan jatkanut enää kyselyä tai aiheesta puhumista sillä oli jo sanonut kaiken mitä halusi sanoa ja hän ymmärsi tietenkin että jos raskaudenkeskeytys oli täysin omia arvoja vastaan niin sitä ei yksinkertaisesti voinut tehdä. Olisihan tällä lapsella kuitenkin aika hyvät lähtökohdat, etenkin verrattain niin moneen onnettomaan yksilöön.

Jacob vain nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, Denan puhuessa valintansa perusteista, ja kuunteli rauhassa. Hän pohti seuraavaa kysymystä tovin, mutustaen muffinia hitaasti.
"En tunne häntä yhtään joten en oikeastaan voi sanoa mitään kovin pätevää mielipidettä," hän totesi rehellisesti. "Mutta painotat hänen naisiin menevyyttä niin paljon, että voisin kuvitella ettei. Kuulostaa nimittäin siltä että se on tosi iso osa hänen arkielämäänsä, ja jos hän ei muuttanut tuollaista elämäntyyliään ensimmäisen lapsensa vuoksi - etenkin tyttären, ja edes vuosikymmenen kuluessa...En näe miksi hän tekisi niin toisenkaan vuoksi," hän sanoi varmana kannastaan.
"Mutta, en toki pidä sitä mahdottomuutenakaan - ihmiset voivat muuttua. Eivät kaikki, mutta terveet kyllä." Hän lisäsi yhtä varmana. Ulos lukemillaan ihmisillä hän tarkoitti pedofiileja ja sarjamurhaajia, ja sen sellaisia joissa oli jotain auttamattoman syvästi pielessä tai olivat jo liian kaukana paluupisteestä psyykeen suhteen. Mutta naistenmieheyden takia nyt ei tietenkään lukeutunut moisiin ryhmiin. Tälle Wallylle vaan ilmeisesti edes tyttölapsi ei riittänyt motiiviksi muuttaa moraalimaailmaansa, joten hänelle ensivaikutelmansa oli ettei se todennäköisesti riittäisi toisellakaan kertaa.
"Jos päätät kertoa hänelle ja hän haluaa olla osa lapsen elämää, olethan varovainen - harkitse erityisen huolella ennen kuin alat minkäänlaiseen vakavampaan suhteeseen hänen kanssaan. Tiedän kyllä että se on vaikeaa jos olet rakastunut ja hän lipevä suustaan, mutta yritäthän. Kertomastasi päätellen on paljon todennäköisempää että hän ei rauhoitu," hän vielä sanoi, lämpimästi hymyillen.

[Cullodena Aiken]

Kyllähän Dena sen itsekin tiesi, että oli vain toiveajattelua, että Wally rauhottuisi lapsesta, mutta Dena tahtoi uskoa sen. Hän ei taas haluaisi menettää ihmistä, josta välittää. Hänen tunteensa alkoivat hieman heitellä epävarmuuteen, hän oli nuoreen ikäänsä ehtinyt kokea kaikkea kamalaa. Dumon löytyminen ei ollut koskaan ollut haave, mutta kun se oli tapahtunut, oli luonnollisinta, että hän otti pikkuveikasta vastuun. Ensimmäiset sanat, jotka Dumo oli hänelle sanonut, olivat "Äiti, sylkkyyn." Dena oli aina puhunut itsestään Denana, mutta jotenkin hän oli saanut aikaa myöten äidillisiä tunteita, jotka nyt olivat paljon voimakkaampina.
"Ei. En minä pysty keskeyttämään tätä, vaikka joutuisin yksin kasvattamaan sen. Aion pystyä siihen", Dena sanoi äänessään se palannut itsevarmuus. Hän katsoi päättäväisesti Jacobia silmiin. Cullodenan ilmeestä näkyi vuosien tuoma karaistus. "Niin monta multa on riistetty pois, etten mä voi itse itseltäni riistää tätä ihmisen alkua pois", Dena sanoi ja hän tunsi taas saavansa voimaa tähän kaikkeen. "Ois kuitenkin yks pyyntö", Dena katsoi miestä. "Siis, vaikka mä en kuulu kirkkoon, ni voitko ajatella asiaa, että sinä olisit jonkunlainen kummisetä tai sen tapainen? Haluaisin lapselle järkevän ja vastuuntuntoisen miehen lähipiiriin", Dena sanoi ja puheesta paistoi se, ettei hän Wallya sellaisena pitänyt.

[Jacob King]

Tätäkään Jacob ei ollut odottanut, vaikka he olivatkin tunteneet jo vuosia ja mainittavan hyviä ystäviä. Pyyntö oli toki vain positiivinen, ja kunnia, mutta pitäisi kuitenkin ensin selvittää mitä Dena toivoi lapsensa kummilta. Mitään uskonnollista siihen ei siis liittyisi - joskin nykypäivänä harvemmin kai liittyi niissäkään tapauksissa joissa lapsen vanhemmat kuuluivat kirkkoon. Mitään uskonnollista ohjausta eivät odottaneet Daniel ja Juliekaan, pyytäessään häntä joulun aikaan syntyväksi lasketun lapsensa kummiksi vaikka he kaikki kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hekin aikoivat lapsensa kastaa. Hyvä vain, sillä vaikka hän kuului kristilliseen kirkkoon ei hän ollut henkisesti kristinuskossa sen enempää kuin missään muussakaan uskonnossa. Hän vain uskoi yleisesti ottaen korkeampaan voimaan ja sielun ikuiseen elämään.
Mutta usein kummiuteen liittyi lapsen henkisen tuen lisäksi paljon ajallista ja lahjojen muodossa rahallista velvoitetta - ja etenkin kirkolliseen - liittyi oletusarvoinen lupaus ottaa kummilapsi vastuulleen jos tämän vanhemmat kuolisivat eikä soveltuvia lähisukulaisia olisi...joskin kaikki eivät tehneet siitä mitään virallista sitoumusta. Pottereiden, Danielin ja Julien, kanssa he olivat toki virallistaneet sen sillä niin oli tehty Hunterin ja Freyankin kohdalla toisinpäin ja Daniel oli ollut hänelle kuin veli melkein koko heidän ystävyytensä ajan lapsuudesta asti.
Vaikka kummius oli tosiaan hänelle kunnia-asia ja hän periaatteessa olisi mielellään vaikka kaikkien ystäviensä lasten kummi, ei hän tietenkään kykenisi repeytymään kovin moneen suuntaan sen enempää henkisesti kuin ajallisesti tai rahallisestikaan - samalla kun omista lapsistaan huolehtiminen oli luonnollisesti kaikkein tärkeintä ja meni kaiken edelle.

Lisäksi oli seikka josta hän ei vielä puhuisi mitään, mutta jota oli mietittävä todella vakavasti ja huolella ennen mitään lupauksia.
Heidän perheessään oleva ihmissusi.
Hän ei mielellään paljastaisi sitä kenellekään jos ei ollut pakko - paitsi Danielille ja Julielle jo heti sen tapahduttua sillä heidät hän oli tuntenut vuosikymmeniä - mutta jos hän myöntyisi ottamaan minkäänlaista pitkäaikaista läheistä osaa jonkun toisen lapsen elämään, olisiko tämän vanhemmalle tarpeen tietää?
Ehkä ei, jos vastuu sisältäisi vain henkistä ohjausta tai satunnaisia lapsenvahtikertoja ja sen sellaista...Mutta asiaa oli tosiaan punnittava huolella. Hunter oli hyvä poika, mutta hän ei teeskennellyt voivansa varmuudella sanoa ettei jonain päivänä susi tämän sisällä ja sen tuomat vaikutukset muuttaisi jotain. Ja vaikka hän periaatteessa tunsi Denan suhteellisen hyvin ja tämä oli tosiaan ollut koko aikuisikänsä kuivilla päihteistä, tämän perhetaustoissa oli niin paljon monenlaista hämärää ja vaarallista että hän ei lapsensa ihmissuteutta noin vain sinne päin mainostaisi.
Ei mikään niistä tietenkään Denan syytä ollut ja tyttö oli osoittanut haluavansa viedä elämäänsä aivan toiseen suuntaan. Mutta kun sitä pystyi hallitsemaan vain itseään, ei aikuisia perheenjäseniään.

"Se olisi kunnia, todella," Jacob totesi vilpittömästi ja yhä lämpimästi hymyillen. "Mutta haluaisin olla mahdollisimman hyvä ja aktiivinen kummi. Minulla ollen kaksi omaa lasta ja jo yksi kummilapsi tuloillaan ensi joulun tienoilla...Niin täytyy ensin kysyä mitkä olisivat toiveesi ja odotuksesi lapsesi kummilta?"

[Cullodena Aiken]

Dena odotti vastausta, hörppien jäävettä pieninä siemauksina. Hän antoi Jacobin pohtia pyyntöä ja oli valmis hyväksymään kieltävänkin vastauksen. Kun mies lopulta esitti lisäkysymyksen, Denan ei tarvinnut miettiä vastausta kauaa. "Riittäisi, että olisi joku toinenkin auktoriteetti, joka auttaisi eroittamaan oikean väärästä. Ja sitten", Dena aloitti ja oli hetken hiljaa, kunnes lisäsi: "Jos minulle sattuu joku onnettomuus, etten voi huolehtia hänestä, varmistaisit, että hän pääsee hyvään kotiin." Cullodena ei voinut kuvitellakaan, että vaatisi Jacobilta enempää, mies oli kuitenkin ollut isona apuna aikoinaan ja nyt he olivat ystävystyneet, mutta Denan mielessä kalvasi ajatus, että jos hänelle sattuisi jotain, Wallylle hän ei lasta yksin jättäisi. Dena katsoi miestä silmiin ja tarttui tuon käteen, sanoessaan: "Jos et muuta voi luvata, niin lupaa ainakin, että Dumo ja lapsi saavat hyvän turvallisen huoltajan, jos minulle sattuu jotain."

[Jacob King]

"Lupaan tehdä kaiken minkä voin," Jacob vakuutti, pitäen katsekontaktin, mutta haluamatta luvata mitään sen varmempaa sillä hänen vaikutusmahdollisuutensahan riippuisi täysin tilanteesta ja lisäksi siitä kulkisiko asia taikayhteiskunnan vai jästiyhteiskunnan adoptiopalveluiden kautta.

"Ja tuohon toiseen asiaan...Voin toki jossain määrin tuossa tukea - ja niin varmasti käy ihan luonnostaankin, olen sentään poliisi...mutta koska olen lopultakin vain perheystävä eikö esimerkiksi setäsi olisi parempi vaihtoehto noin muutoin? Kunnes, toivon mukaan joskus löydät luotettavan ja vastuullisen elämänkumppanin uudeksi perheenjäseneksi," hän ehdotti sillä Denan puheesta sai jotenkin kuvan että tämä toivoi lapsensa elämään tiivistä isähahmomaista henkilöä oman vanhemmuutensa tueksi. "Hän kun varmaan pystyy olemaan mukana paljon enemmän ja monipuolisemmin, ja on sukulainen...tiedäthän, joku jonka lapsi todennäköisesti näkee tärkeämpänä roolimallina kuin isän tai äidin ystävän. Nähdäkseni setäsikin on järkevä ja vastuuntuntoinen?"

Tottakai hän opettaisi kummilapselle jonkin verran moraaleja ja sen sellaista jos tilanne sitä pyysi, mutta hän ei kokenut omaksi paikakseen tehdä niin erityisen suuressa mittakaavassa saatikka ottaa auktoriteettihahmon osaa (muutoin kuin ehkä poliisina mikäli tenava ikinä lakia rikkoisi.)
Koska hänen maailmankuvassaan lapsen pääasiallinen auktoriteetti ja moraalien opettaja pitäisi olla sen omat vanhemmat jos nämä siihen soveltuivat, tai ylipäätään henkilöt joilla on lapsen kasvussa päivittäinen ja monipuolinen vaikutus ja rooli. Eikä hänellä ollut aikomusta ystävyyttä syvempään suhteeseen Denan kanssa, ja ystävyydessään he olivat tavanneet korkeintaan muutaman kerran vuodessa ja välillä tehneet jotain mukavaa yhdessä, eli eläneet enimmäkseen omissa kuvioissaan.
Tietenkin, nyt kun he molemmat olisivat vanhempia heillä olisi yksi yhteinen asia lisää ja yhteydenpito saattaisi tiivistyä. Mutta silti.

[Cullodena Aiken]

Cullodena pystyi huokaisemaan helpoktuksesta, kun Jacob lupasi olla jossain määrin läsnä. Vaikka he olivat ystävystyneet, he tapasivat vain silloin tällöin. Denasta Jacob tuntui jotenkin isämäiseltä, sellaiselta kuin oma isä oli joskus ja jollain Nat-setä oli. "Nat-setä tulee olemaan lähes päivittäin läsnä elämässämme tulevaisuudessakin", Dena sanoi, tietämättä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän katsoi Jacobia hymyillen hieman ja kysyi: "Mutta mitä sulle kuuluu? Ja lapsille?" Denan katseesta näki, että häntä todellakin kiinnosti myös Jacobin ja tuon lasten kuulumiset. "Oletko ollut terveenä, entä Stephen ja Freya?" Dena käytti lapsistakin noiden nimiä, osoittaakseen, että myös he olivat hänelle konkreettisia, eivätkö vain Jacobin lapsia.

[Jacob King]

Jacob mietti hetken, muistellen milloin viimeksi he olivat mitään kuulumisia vaihtaneet ja tuli tulokseen että aika oli lentänyt niinkin nopeaan että tämä taisi olla vuoden ensimmäinen.
”Kaikki ollaan oltu terveinä, ja menee muutenkin mukavasti,” hän vastasi. ”Niin kuin olen kertonutkin, parina viime vuotena tenavat eivät ole tulleet kovin hyvin toimeen keskenään, hämmentyneinä äitinsä lähdöstä muutama vuosi sitten ja ettei tämä ole pitänyt yhteyttä. En onnistunut vakuuttamaan heitä siitä ettei se ollut millään tavalla heidän syytään. Se meni erityisen pahaksi viime keväänä, mutta sitten sain Carrien palaamaan elämäämme,” hän kertoi. Hän oli kolmisen vuotta sitten Carrien lähdettyä, kertonut siitä vain ympäripyöreästi sillä ei katsonut olevan hänen paikkansa puhua tämän asioista ihmisille jotka eivät olleet heidän molempien ystäviä. Kertonut heidän tulleen tulokseen että yhteishuoltajuus ei enää onnistuisi, koska Carrie ei osoittautunut kovin äidilliseksi ja tarvitsi työstää menneisyytensä tuottamia ongelmia. Että asiat parantuisivat helpommin jos he eläisivätt erillään ja päävastuu lapsista olisi hänellä, isällä. Kertonut myös tarkoituksen olevan että Carrie silti pitäisi välillä yhteyttä ja viettäisi aikaa lasten kanssa, mutta vuosien kuluessa se suunnitelma ei ollut toteutunut. Lopulta hän oli lakannut yrittämästä pitää perhettä kasassa, ajatellen että parempi kokonaan ilman äidin läsnäoloa kuin jatkuvasti rikottujen lupausten kanssa.
Toisaalta hän ymmärsi Carrien tilanteen vaikeutta, mutta toisaalta oli odottanut hieman enemmän yritystä kaikkien niiden vuosien jälkeen, sillä tiesi tämän kuitenkin rakastavan lapsiaan, omalla tavallaan.
Heidän ystävyytensä oli näinä vuosina hieman etääntynyt hankalan tilanteen vuoksi, mutta olivat he mainittavan läheisinä pysyneet.
”Hän ei muuta takaisin saman katon alle, mutta on ollut aika tiiviisti yhteydessä ja muuttanut takaisin Lontooseen. Freya on yhä äidintyttö ja he tulevat hienosti toimeen kuten silloinkin, mutta Hunter ei oikein tiedä miten suhtautuisi hänen paluuseen...” hän jatkoi.
”Ei hän poikaa koskaan satuttanut tai mitään, heidän väliltään vaan puuttuu jotain. Se on tosi monimutkainen juttu, niin en ala siitä sen tarkemmin selittämään,” hän lisäsi väliin. Pääsyy toki oli se että se liittyi pojan ihmissuteuteen eikä hän halunnut alkaa keksimään minkäänlaisia peitetarinoita.
”Mutta siis paranemaan päin meidän perhe kuitenkin on,” hän totesi lopetellen muffiniaan. ”Saatan jopa vihdoin saada aikaiseksi aloittaa uuden harrastuksen, en tiedä vielä minkä mutta tekee mieli kokeilla jotain uutta. Siitä puhuen, Freya on innoissaan näytelmäkerhosta jonka aloittaa tänä syksynä – koulun järjestämä – ja hän onkin aika lahjakas näyttelijänä, minkä hän huomasi kokeiltuaan sitä viime pääsiäisen aikaan vanhempien oppilaiden kouluprojektin yhteydessä. Aiemminhan hän oli lähinnä innostunut piirtämisestä ja maalaamisesta taiteen saralla, kuten äitinsäkin,” hän kertoi ja pohti hetken miten tenavien taiteellinen lahjakkuus täytyi tulla lähinnä Carrien puolelta, Hunterin laulunlahja ja luovan kirjoittamisen taito mukaan lukien. Sillä hänen suvussaan ei ollut erityisen vahvaa taiteellisuutta, vaikka hänkin kyllä oli lahjakas piirtäjä ja kiinnostunut taiteista...mutta Carrie tuli pitkästä linjasta monenlaista taiteilijaa.
”Hunter puolestaan...” hän jatkoi, ”niin,” hän sitten huomasi, ”poika tosiaan vastaa yhä vain toiseen nimeensä Hunter, mihin hän tykästyi enemmän ollessaan seitsemän,” hän muistutti mutta ymmärtäväiseen sävyyn siihen että sitä oli vaikea muistaa kun ei käyttänyt nimeä kovin usein saatikka päivittäin.
”...kuitenkin, hän on innoissaan, ei koulun alkamisesta sinänsä, mutta kuudennen luokan aloittamisesta. Sillä tänä vuonna he saavat kummioppilaat ja hän toivoo kovasti että hänelle määrättäisiin poika jotta hän saisi tavallaan pikkuveljen. Heidän on siis tarkoitus pitää huolta ekaluokkalaisesta, katsoa ettei tätä kiusata ja ettei tämä eksy koulussa, ja opettaa koulun tapoja ja sen sellaista.”