Kun asiat alkaa selvitä

[Navaho]

Nelikon saavuttua Magorianin luolalle, jossa itse johtaja sattui myös olemaan, Bolvangar ja Helen kertoivat tuolle kaiken Banen tekosista. Kuullessaan tapahtumista Magorian päätti, että etenkin laumanvanhimpien olisi tärkeää päästä tuntemaan osallisuutensa lauman päätöksistä vaikka Magorian saisikin viimeisen sanan. "Kutsun koko lauman koolle. Katsotaan mitä mieltä he ovat. Jos he uskovat Banen ja Thaeleiran eron tuovan huonoa onnea, en usko että avoiliitton purkaminenkaan olisi hyvästä laumalle." Ja sitten ori päätti vielä lisätä: "He voivat myös toivottaa pikkuisen tervettulleeksi laumaan." Johtaja nyökkäsi Nubuinin suuntaan, joka oli yhä Helenin sylissä. Bolvangar hymähti ja laski kätensä Helenin olkapäälle, merkiksi että mitä ikinä Magorian päättäisikään se olisi Thaelle ja koko laumalle paras vaihtoehto. Magorian asteli ulos luolastaan ja nosti kutsutorvensa huulilleen niin, että pian kuuluisi lauman tuntema ääni, joka kehoittaisi kaikkia kokoontumaan aukiolle missä ja mitä he ikinä olisivatkaan tekemässä. Pian lauma olikin koossa ja johtaja oli esittänyt ongelmansa. Yksi vanhemmista oreista, kermanvaalea mustangikentauri, astui edemmäs. Tuo puristi käsissään puista onkivapaa ja oli selvästi ollut työntouhussa kalastamassa ennen Magorianin kokoontumiskutsua. Bolvangarin kiinnitettyä tarkemmin huomionsa tuohon, ori tajusi että tuo oli yksi niistä kentaureista, jotka olivat saapuneet laumaan sinä iltana kun Thaeleira oli joutunut kadoksiin. Myös muut laumaan tuolloin liittyneet olivat vielä laumassa, Tinyä lukuunottamatta, mutta Bolvangar ei heitä nyt väkijoukosta erottanut. Tuo yksi ori kuitenkin tuntui -oli aina laumaan tulonsa jälkeen tuntunut- tutun oloiselta. Jokin tuon olemuksessa vain puhui Bolvangarille. "En ole syntynyt tähän laumaan, enkä tiedä onko sanoillani siis paljon painoa tässä tilanteessa, mutta minusta lupaus on täytetty ja tämän nuoren tamman ei olisi alun perinkään pitänyt saada kokea mitään tälläistä!" Vanha ori sanoi mielipiteensä ja laumasta kuului hyväksyvää muminaa.

[Thaeleira]

Thaeleira oli hyvin lähellä vanhempiaan ja hänen katseensa oli edelleen varsin pelokas ja arka. Homysios oli oman vaimonsa vieressä. Hänellä oli hyvin vänkyrä ja kaunis oksankarahka kädessään, orin sisintä korvensi pahasti, tämä oli hänen elämässään ehkä pahinta. Polope, joka oli lauman voimakkaimpia parantajia katsoi erästä toista parantajaa silmiin ja saatuaan tältä hyväksyvän katseen, hän astui eteenpäin ja sanoi: "Tytön parantajanvoimat ovat niin voimakkaat, että hän on sisäisesti parantanut omat ulkoiset haavansa, voimatta vaikuttaa kehonsa voimaan. Hänen sisimpänsä on kuitenkin ihan rikki. Hän ei uskalle edes lähestyä niitä kentaureja, joihin hän on luottanut ennen avioliittoaan. Kentaurin tulee voida luottaa laumaansa täysinäisesti, mutta Bane on rikkonut hänen luottamuksensa kaikkiin, paitsi vanheempiinsa, mutta edes veljiensä lähelle hän ei uskalla mennä, koska Bane pieksee hänet. Jos hänellä ei olisi omia parantavia voimiaan, hän olisi jo kuollut vammoihinsa." Polope katsoi neuvoston jäseniä, joihin hän itsekin kuului ja sitten hän katsoi Thaeleiraa ja tämän vanhempia. "Huomatkaa myös se, että Thaeleiran kylkiluut törröttävät, silmissä on tummat varjot. Kaikki ilo on poissa", hän lisäsi vielä ja katsoi muita.

Homysios oli henkisesti hyvin ahdistunut. Puheensorinan päälle, Homysios sanoi kuitenkin hyvin varmalla äänellä: "Minä vaadin, että tytölle myönnetään avioero. Tämä on... " Miehen ääni sortui, kun hän yritti jatkaa: "Tämä on..." Hän ei kuitenkaan saanut ahdistuneena ja kyynelten takaa sanottua enempää, hän vain laukkasi täyttä vauhtia pois paikalta, se oli aivan liian raskasta hänelle henkisesti, hän piti itseään syyllisenä, tamman kovasta koettelemuksesta. Evean katsoi puolisonsa perään ja ojensi käsiään sinne suuntaan. 
Myös Polope ja Thaeleira katsoivat Homysioksen perään, sitten Polope kääntyi katsomaan Bolvangaria ja kertoi silmillään tälle, mitä hän ajatteli ja kun sai hyväksynnän tälle, hän sanoi: "Neuvosto. Thaeleira pitää naittaa. Kentauri joka vahingoittaa vaimoaan, on alhainen, mutta kentauri, joka vahingoittaa toisen vaimoa, on kaikkien halveksima. Se on ihan selvää kaikille." 
Thaeleiran silmät räpsähtivät, niissä näkyi pelkoa ja hän perääntyi ihan kiinni vanhempiinsa. Polope kääntyi katsomaan Thaeleiraa ja meni tämän luo, koskettaen tämän kättä lempeästi. "Kehen naimattomista, sinä luotat kaikista eniten? Kenelle sinä luotat itsesi ja tunteesi?" Polope kysyi rauhallisen lempeällä äänellä. Hän tavallaan tiesi vastauksen, eikä Thaeleira kauaa miettinytkään, kun han kuiskasi, niin että lähimmät saattoivat kuulla sen: "Plioon."
Polope hymyili lempeästi ja katsoi sitten tamman vanhempia ja Magoriania, kysyen viimeksi mainitulta: "Kuulitko hänen vastauksensa?"

[Navaho]

Bolvangar ja Helen seurasivat neuvoston ja muun lauman keskustelua. Vanhan Polopen käännyttyä katsomaan Bolvangaria jokseenkin kysyvästi, ei ori ollut täysin varma mitä tuo yritti katsellaan kertoa, mutta nopean vilkaisun ja vaimonsa hyväksyvän hyminän jälkeen nyökkäsi Bolvangar oman hyväksyntänsä vanhalle kentauritammalle. Mitä ikinä tuo nyt sanoisikaan, oli päivän selvää että Polope tekisi ehdottomasti parhaansa Thaeleiran hyväksi.

Thaeleiran vastattua Plion nimen Polopen kysymykseen osa laumasta kohahti hieman ja katsahti itse Plioon. Ori oli myös paikalla, mutta lauman laitamilla, taivaskallion suunnalla. Suurin osa kuitenkin tiesi ja oli huomannut Thaen ja Plion läheisyyden, ennen tamman avioitumista. Plio olisi ymmärrettävä vaihtoehto traumatisoituneelle tammalle. Polopen kysyessä Magorianin ajatusta asiasta johtaja vastasi rauhallisesti. "Kuulin... Lienee siis sanomattakin selvää, että avioero astuu siis voimaan mitä pikimmiten." Ennenkuin johtaja sai sanotuksi enempää, keskeytti Bane tuon. "Hei! Entäs minä?! Thae on minun vaimo, samoin on vasa, enkä tule hyväksymään tätä!" Tuo huusi tuohtuneena. Banen mielestä myös häntä pitäisi kuunnella asiassa ja hän pyrkisi kaikin keinoin pitämään Thaen itsellään.

[Thaeleira]

Valtaosa neuvostosta antoi myöntäviä äännähdyksiä päätökselle. Banen avatessa suunsa, Thaeleira vinkaisi peloissaan ja hänen koko kehonsa värähti pelosta. Polope huomasi tämän ja katsoi Banea, sitten neuvostoa. 
Thaeleira siirtyi täristen takaisin isänsä kylkeen ja painautui siihen, painaen kasvonsa tämän kylkeen. 
Neuvostossa katsottiin Banea ja kun Polope kysyi: "Uskooko neuvosto todellakin tuolle orille vastuun vasasta, jonka äitiä hän on säännöllisesti alistanut ja piessyt?" Evean kivahti, astui Banen eteen. "Sinulle ei voi antaa vastuuta vasasta, kun et kykene pitämään pyhää aviolupaustakaan. Sinun takiasi, minun puolisoni kokee nyt suurta syyllisyyttä, enkä voi olla varma, milloin hän palaa takaisin laumaan. Hän ei suoraan vastustanut avioliittoanne, kirouksen takia sen ja nyt hän syyllistää itseään siitä, että sinä rikoit pyhää kirjoittamatonta lakia. Sinä et ansaitse kenenkään elollisen kunniaa, kirosit itse pyhän avioliiton, sinähän käyttäydyt kuin... kuin... ihminen", Evean sanoi suoraan. Viimeisen sanan kohdalla laumassa kohahti hieman. Evean katsoi perhekuntansa jäseniä, hän ei osannut lukea ajatuksia, mutta kykeni silti sanomaan: "Minä uskallan käyttää mieheni Homysioksen neuvostoääntä ja sanoa koko perhekuntani puolesta, että me puollamme eroanne täysin ja annamme kaikki suostumuksemme ja jopa siunauksemme Thaeleiran avioliittoon Pliophiliuksen kanssa." 

//yritin olla hittaamatta, joten toivon ettei tässä ollut sellaista. <3 //

[Navaho]

//ei tuossa varmaa sen ihmeempää hittausta ollu kun kyllä ne munkin hahmot olis Banea vastaa kannattamassa Plion ja Thaen liittoa

Bane mutristi ilmettään ärtyneenä siitä, että tamma oli noin uhmakas Banea kohtaan ja kehtasi nyt lytätä orin mainetta koko lauman nähden näinkin törkeästi. "No..." Ori aloitti, kun oli vahvasti selvillä se, että suurin osa laumasta todella olisi nyt hänen liittoaan vastaan. Bane katsahti Magorianiin päin. "Eikö jokainen ansaitse uuden mahdollisuuden?" Tuo sanoi imelästi johtajalle. "Vaadin, että jos ei sitten Thae, niin joku muu lauman tammoista annettaisiin minulle." Bane sanoi ja kääntyi muihin lauman jäseniin päin. "Tässä laumassahan kaikki ovat tasavertaisia. Itse sen olette päättäneet. Olen tämän lauman jäsen ja olen yhtä oikeutettu vaimoon kuin jokainen muistakin oreista. Sanokoon Evean mitä lystää. En suostu antamaan vaimoani jollekin surkimukselle, ellen saa jotain vastineeksi." Bane päätti lujana.

[Thaeleira]

Thaeleiran sisällä oleva pelko alkoi helpottaa, hän saisi vapautensa.
Kun Bane vaati itselleen tilalleen toista vaimoa, tyttö keräsi kaiken rohkeutensa esiin ja sanoi värisevällä, mutta kuuluvalla äänellä: "Sinä lyöt. Pyysin sinulta että olisit edes sen ensimmäisen kerran aikana lempeä, mutta et edes sitä yhtä kertaa kunnioittanut pyyntöäni. Sinun käsissäsi ei ole lempeyttä yhtään, eikä sydämessäsi rakkautta. Sinä nautit, kun sinua pelätään, saat siitä voimaa olla vielä julmempi. Kun odotin pienokaista, se oli sinusta maailman ällöttävin asia ja hakkasit minua vain enemmän, koska voin huonosti. Monena aamuna heräsin, milloin mistäkin kohtaa luolaa tajuten, että olit taas piessyt minulta tajun pois."
Sen sanottuaan Thaeleira perääntyi takaisin isänsä kylkeen turvaan.

Muuan kentauriori asteli Banen eteen, he olivat aina olleet hyviä ystäviä. Nyt orin katseessa oli halveksintaa, kun hän kysyi: "Luuletko tosissasi, että kukaan haluaa antaa sinulle tytärtään tai sisartaan vaimoksi, kun he ovat saaneet selville, miten sinä kohtelit ensimmäistä vaimoasi? Et tule saamaan vaimoa itsellesi tästä laumasta, tuskin koko tästä metsästä."
"Jos yrität lähestyä tyttäriäni tai sisartani, minä tapan sinut paljain käsin ja olen valmis tapon jälkeen elämään yksin karkoitettuna, mutta tämän kaiken olen valmis ottamaan vastaan, mikäli tulet yhtään lähemmäs rakkaita tyttäriäni ja sisartani." Tuon orin kaksi veljeä astuivat tämän rinnalle ja he sanoivat: "Me suojelemme sisartamme ja tyttäriämme samalla tavalla."

[Navaho]

Bane oli myös itse varma siitä, ettei kukaan lauman tammoista suostuisi tälle vaimoksi ja näki nykyisen vaatimuksensa ainoana oljenkortena uuden vaimon saamiselle. Ori oli juuri aloittamassa vastalausettaan, kun yksi lauman tammoista astui eteenpäin. "Minä suostun!" Tuo sanoi itsevarmasti. Tammalla oli yllään haarniska ja selkään sidottuna muutama keihäs. Tarkemmin katsottuna tamma oli Ayáttara. Bolvangar ja Helen kohahtivat järkytyksestä. Ayáttara oli aina ollut sellainen, että mikäli tammaa kiellettiin tekemästä jotain, hän yleensä tekikin sen. Tai jos tuolta oletettiin jotain, kuten aviota. Sen takia tamma oli myös ollutkin naimaton tähän saakka. "Ayá! Oletko menettänyt järkesi! Bane on ihan hullu!" Siihen asti hiljaa ollut Navaho huudahti ennenkuin Bolvangar ja Helen olivat sitä kerenneet tekemään. Tamman veli astui lähemmäs siskoaan. Navaholla oli alusta asti ollut vahvat epäilykset Banesta ja mikäli Tiny -jokseenkin herttainen kentauri kun tuo oli alussa ollutkin- pystyi siihen mitä oli tehnyt, pystyisi Bane vielä pahempaan. Sen Navaho näki Banesta tuon ollessa pelkästään hyvällä tuulellakin. "Älä viitsi; Bane tarvitsee vain vähän ojennusta." Ayáttara naurahti veljelleen.

[Thaeleira]

Thaeleira katsoi isänsä kyljestä isosiskoaan, joka sai aikaan aikamoiset reagtiot perheessä. Nuoren peurajalat pettivät alta ja hän romahti järkytyksestä. Hän ei olisi halunnut, että yksikään perheenjäsen joutuisi Banen käsiin. "Ayá", Thae henkäisi järkyttyneenä ja yritti tasata itseään. Hän ei ymmärtänyt isosiskoa nyt lainkaan. 

Evean asteli Ayáttaran eteen ja katsoi tuota syvälle silmiin, kuin yrittäen lukea tamman ajatuksenjuoksun. Huokaistuaan syvään hän sanoi rauhallisesti: "Olet aikuinen, päätät itse. Mutta oletko sinä aivan varma, että olet tarpeeksi vahva, ettei sinusta tule samanlaista rauniota kuin Thaesta? Älä tee tuota päätöstä, jos et ole jokaisella solullasi varma, että sinä pärjäät liitossasi." Evean ei laskenut katsettaan kun hän jatkoi: "Kuuntele jokaista soluasi tarkkaan, jos pienikin epäröinti tulee tässä kohtaa, niin ole rehellinen itsellesi. Olet nähnyt miten hän kohteli omaa sisartasi."

[Navaho]

Navaho katsoi vierestä miten Ayáttara vakuutti Eveanille ja neuvoston jäsenille, että pystyisi elämään Banen kanssa. "Olen soturi, pärjään kyllä." Sanoi tamma itsevarmasti ja Navaho kuuli miten Bane tuhahti taustalla. Bane ei kuitenkaan sanonut mitään sen enempää ja Ayáttaran suostumus vakuutti suurimman osan neuvostosta. Bane saisi jälleen yhden Navahon siskoista, eikä ajatus miellyttänyt Navahoa yhtään. Mikä olikaan saanut Ayáttaran tekemään tämän kertaisen tempauksen, sitä ei Nava pystynyt sillä hetkellä keksimään. Mutta toisaalta, Ayáttara oli aina ollut Navaholle yksi suuri kysymysmerkki vaikka he olivat varsavuotensa yhdessä Caernin kanssa viettäneetkin.

[Thaeleira]

Thaeleira oli syvästi järkyttynyt Ayán valinnasta. "Ayá..." Thaeleira kuiskasi ja katsoi isosiskoaan, lisäten kuiskaavalla äänellä: "En halua, että sinä kuolet Banen käsiin." Tyttö painoi kasvonsa isänsä kylkeen uudestaan ja nyyhki hiljaa.
Evean katsoi Ayáttaraa pitkään ja huokaisi: "Olet aikuinen ja päätät itse asiasi, mutta sinun ymmärrettävä tämä, olet nähnyt omassa sisaressasi todisteen Banen väkivaltaisesta maineesta, jos sinä tässä tiedon valossa vapaaehtoisesti suostut hänen vaimokseen, ei sitä liittoa saada purettua helposti, jos tulet katumapäälle myöhemmin." Polope tuli myös Ayáttaran eteen ja sanoi: "Hän on oikeassa. Liitto voidaan purkaa painavasta syystä, mutta jos vapaaehtoisesti menee vaimoksi julmalle ja vaimoaan alistavalle miehelle, silloin kaivaa jo itselleen tavallaan hautaa, josta muut eivät välttämättä saa autettua ylös, vaikka haluaisivat." 
Thaeleira asteli sisarensa luo, tytön jalat tärisivät. "Ayá. Minä en osaa auttaa sieltä kuopasta ylös. Jää reunalle", Thae pyysi ääni väristen.

[Navaho]

Ayáttara pudisti päätään. "Olen päätökseni tehnyt!" Tamma tiuskaisi, mutta nyt myös Bolvangar päätti pistää vastaan tamman päätökselle. "Ayá, nyt ei ole aika olla jääräpää. Jos Bane saa päähänsä..." Ori ei kerennyt sen enempää sanoa, kun tuon tytär jo keskeytti isänsä. "Hei, jos minä en suostu tähän, on selvää ettei Bane jättäisi Thaeta rauhaan! Kukaan lauman tammoista ei halua Banelle tai ole tarpeeksi vahva pitämään sen edes jotenkin kurissa! Jos Bane ei saa uutta tammaa joutuisi Thae takaisin sinne...helvettiin, koska neuvosto ei uskalla heittää Banea ulos laumasta! Luotan täysin omiin kykyihini pitää itseni turvassa, joten ellei kellään muulla ole parempaa ideaa on tämä ratkaisu paras mahdollinen." Sanoi tamma hermostuneena. "Ihan oikeasti! Jos aiotte pitää minut tai Thaen tai kenet tahansa muun tamman turvassa laumassa, Banelle on tehtävä jotain! Vai aiotteko oikeasti antaa sen vain pompotella kaikkia pelolla!" Bane katsoi nyt murhaavasti Ayáa ja Navaho tuon nähdessään ei tykännyt katseesta lainkaan.

[Thaeleira]

Evean katsoi Ayáttaraa ja huokaisi syvään ja astui tämän vierelle. "Ymmärrän sinua kultaseni, mutta hän jättää Thaeleiran rauhaan, koska Thae naitetaan uudestaan. Jos neuvosto antaakin hänen jäädä laumaan, niin se ei tarkoita, että hänelle annettaisiin vaimo. Ei tämän jälkeen mitä hän teki Thaelle", Evean sanoi vakavana ja katsoi sitten Magoriania. "Itse olen vakaasti sitä mieltä ja uskallan antaa puolisonikin äänen sille, että Bane ajetaan laumasta, mutta jos neuvosto päättää myöntää hänelle luvan laumaan jäämiselle, niin siinä tapauksessa hänen elettävä vaimotta ja häntä on pidettävä silmällä", Evean sanoi ja käänsi katseensa sitten Baneen: "Pysy kaukana Thaeleirasta ja varsasta, jos sinun nähdään pyrkivän heidän läheisyytensä, saat maksaa siitä kalliin hinnan."

[Navaho]

"Hei, enkö minä juuri sanonut, etten anna Thaeta naitettavaksi yhtään kenellekkään, ellen saa itselleni uutta vaimoa!" Bane aloitti uudestaan kuunnellessaan Eveanin puheita ja kääntyi lopulta Magorianin puoleen. "Tästä on keskusteltu jo aivan tarpeeksi. Olen aivan yhtä saman vertainen kuin muutkin laumassa! Siispä; joko Thae ja vasa tai Ayáttara. Lauman johtajana kaikki varmasti kunnioittavat päätöstäsi eikä kukaan laita vastaan." Sanoi Bane myhäilevästi, varma siitä että saisi vaimon joka tapauksessa. Sitten Magorian aloitti. "On selvää, että jokainen lauman jäsen on tasavertainen." Laumassa kukaan ei varmastikaan ilahtunut johtajan sanoista. Banea lukuunottamatta. "Mutta kukaan lauman jäseninstä tuskin olisi näin tehnyt alunperinkään. Thaeleira ei selvästikään sinulle ollut tasavertainen. Joten rangaistus olkoon tämän mukainenkin. Bane saa jäädä laumaan, mutta vaimoa hänelle ei luovuteta." Magorian päätti ja Bane oli raivoissaan. "Hyvä on. Te tekopyhät! Ajatte vain omaa etuanne!" Tuo huusi ja marssi päinvastaiseen suuntaan, siitä minne Homysios oli aiemmin lähtenyt tunteissaan. Banen vanhemmat katsoivat poikansa perään hieman häpeissään tuon käytöksestä.

[Thaeleira]

Thae palasi isänsä kylkeen turvaan ja katsoi kun Bane oli raivoissaan. 
Magorianin alettua puhumaan, Thaeleira säpsähti varsin huomattavasti isänsä kyljessä, hetken ajan hän oli jo varma, että Banelle myönnettäisiin uusi vaimo, mutta laumanjohtajan seuraavat sanat saivat helpotuksen kyyneleet valumaan hänen poskilleen ja hän pyyhki käsillään kyyneliään. 
Banen äiti katsoi poikansa perään, kaikki oli järkyttänyt häntä hyvin paljon. "Olen hyvin hämmentynyt. En olisi ikinä uskonut, että se nuori ja muita innokkaasti auttava ja puolustava vasa, on muuttunut niin paljon", Banen äiti sanoi ja kuiskasi: "Minä en tunne enää poikaani." Tamma kietoi kädet ympärilleen. Bane oli ainoa varsa, joka hänellä oli viidestä selvinnyt aikuisikään asti ja tuntui raastavalta nähdä, miten tämä oli muuttunut niin paljon lapsuudestaan ja nuoruusvuosistaan. 
Tamma katsoi Thaeta ja tämän vanhempia sanoen: "Olen kauhean pahoillani, siitä mitä on tapahtunut." 
Thaeleira katsoi tammaa takaisin ja nielaisi ja sanoi ääni hieman väristen: "Et sinä voi ottaa vastuuta siitä mitä hän teki. Vaikka hän ei halua kantaa vastuutaan, ei sinunkaan kuulu sitä kantaa."

[Navaho]

//Oi juma nyt tuli plottwisti x'''DDDDD

Helen ymmärsi tasan tarkkaan tamman senhetkiset tunteet. "Voi Reba." Helen ei olisi halunnut kuvitellakaan miltä olisi tuntunut menettää jokaikinen varsoistaan, ainoan eloonjäänneen ollessa vain hitunen siitä mitä nuorena oli ollut. Pahemmann asiasta teki se, millainen Bane oli aiemmin ollut; todellakin joka tamman unelma varsa. Muutama noista varsoista oli myös kuollut vanhemmalla iällä, ensimmäisessä velhosodassa. Caernunnos oli aina ollut ja pysynyt unelmavarsana. Tamma ajatteli pala kurkussa ja sillä hetkellä Helen olisi halunnut lohduttaa ystäväänsä, halata tuota, muttei tohtinut herättää sylissään nyt nukkuvaa Nubuinia. Sitten Magorian jatkoi paikaltaan lauman edestä. "Kokous on nyt ohi. Thaeleira." Johtajaori aloitti kääntyessään nuoren tamman puoleen. "Haluatko, että avioliittosi Plioon astuu saman tien voimaan tai haluatko pitää suuremman seremonian myöhemmällä ajalla?" Magorian kysyi ja naurahti pienesti ja mahdollisimman hyväntahtoisesti jatkaessaan: "Nyt kun ei ole sen kummempi hoppu avioitua." Johtajaori viittasi Banen vuosi sitten tekemään vaatimukseen päästä mahdollisimman nopeasti avioon. "Joka tapauksessa, voit olla varma ettei Banea päästetä enää lähellekään sinua."

Suurin osa laumasta oli alkanut hiipumaan paikalta ja oletettavasti nuo palaisivat nyt takaisin aiempien askareidensa pariin. Ennen omaa lähtöään, aiemmin tapausta kommentoinut vanha ori hymyili -lopputulokseen tyytyväisenä- Thaeleiralle ja Bolvangarille sekä Helenille. Helen nyökkäsi tuolle kiitokseksi tuen osoittamisesta. Sitten hetken aikaa huojentuneena ollut Navaho asteli lähemmäs vanhempiaan tunnistaessaan itse vanhan orin. "Tuohan oli...siinä laumassa?" Ja nyt Navaho mutristi kulmiaan epäluottamuksesta. Bolvangar nosti toisen kätensä, sen joka ei ollut Thaen puolella, ja esti varsaansa kimpaantumasta sen enempää. "Nava. Olet oikeassa, mutta anna olla. Sille ei voi enää tehdä mitään." Bolvangar sanoi. Navaho närähti ja laittoi kätensä puuskaan. Kuullessaan Navahon puheet ja nähdessään tuon katseen, vanha ori vastasi lämpimällä äänellä. "En tuntenut Tinyä. Tuo vain...tupsahti esiin jostain ja liittyi joukkoomme... Olen pahoillani veljestäsi." Navaho tuhahti, mutta leppyi hieman. Tuo vanha ori tuskin olisi Tinyn tekosista tiennyt sen enempää ja olisi varmasti aiheuttanut enemmän harmia kuin mitä oli tähän mennessä tehnyt. Navahohan ei edes ollut muistanut koko oria. "Mikä on nimesi?" Navaho tahtoi jostain syystä tuon tietää. Olihan tuo puolustanut Thaeta. Vähintä mitä Nava voisi nyt tehdä olisi kiittää tuota nimellään. Hymyten, vanha ori vastasi: "Kron. Olen Kron." Ja sillä samalla sekunnilla Helen jähmettyi paikoilleen.