Fear is greater than love

[Navaho]

//Sori tuli vähän lyhyt kun en oikeen pystyny keskittymään

Kun Magorian lopulta pyysi kaikkien, jotka olivat liittoa vastaan nostamaan kätensä ja sen jälkeen liittoa kannattavien nostamaan kätensä oli selvää mitä tulisi tapahtumaan. Magorianin lopulta julistaessa lopullisen päätöksen, ei Bane ollut uskoa korviaan, tai silmiään, sillä vastaus oli myöntävä. Bane saisi Thaeleiran itselleen. Ei Pliophilius. Bane. Hän saisi Thaen eikä luopuisi tuosta mistään hinnasta. Bane virnisti Polopen puoleen ja kun kaikki liittoa vastaan olevat olivat hiljentyneet Magorianin käskystä johtaja jatkoi: "Mutta kuten Evean sanoi; mikäli joku saa vakavia todisteita siitä, ettei liitto ole fyysisesti ja henkisesti oikea Thaeleiralle, se tullaan eväämään. Ja uskoakseni sopimus on jo siinä vaiheessa täytetty, eikä liiton purkamisen pitäisi enää kirota ketään." Magorian sanoi lopullisesti.

[Thaeleira]

//Ei haittaa.. En mäkään saa metritavaraa aikaan.

Thaeleira katsoi muita kentaureja ja sitten sulki silmänsä äitinsä sylissä. Hän ei olisi tahtonut siitä pois, se oli täynnä turvaa ja rakkautta. Hän katsoi surullisena isäänsä ja Navaho veljeään ja siirtyi sitten halaamaan näitäkin, ensin veljeään ja sitten isäänsä, jonka sylissä hän viipyi taas pitempään. Hän räpytteli silmiään hyvin nopeasti, ettei kyyneleet tulisi esille. Thae tiesi, että nyt hänen vasta olikin oltava rohkea ja vahva, mutta senkin että nyt vasta olisi vaikeaa. Kun hän oli ollut siinä isänsä sylissä hyvän tovin, hän sitten otti tärisevät ja vaikeimmat askeleensa Banen vierelle. Hän ei hymyillyt kenellekään, eikä katsonut Banea silmiin. Pelko oli edelleen hänen kasvoillaan, eikä hän tehnyt enempiä eleitä hyväksymisensä merkiksi, oli varmasti muille selvää että nuo askeleet olivat vaikeat, mutta hän kuitenkin otti päätöksen vastaan nöyrästi.

[Navaho]

// Tais ny laiskuus/keskittymiskyvyn puute iskeä totaallisesti mut täs ois lisää roolia :')

Bane oli lähellä alkaa nauramaan vedet silmissä, nähdessään Thaeleiran alentuneen käytöksen, kun Magorian oli antanut lopullisen päätöksen nuoren tamman kohtalosta. Aivan kuten tammojen kuuluikin käyttäytyä. Orit saivat täyden määräysvallan ja tammat olisivat vain koristeina, joidenka tuli totella kyselemättä ja jotka sai rikkoa ja muovata omien halujensa mukaan. Vilkaistessaan tamman vanhempiin olivat nuo hyvin huolestuneen näköisiä. Bane tuhahti ja uuden vaimonsa asteltua orin luokse, Bane hymyili leveästi laittaen isohkon kämmenensä tuon pienelle olalle peittäen sen kokonaan ja puristi tasaisella voimalla. Magorian julisti Banen ja Thaeleiran virallisesti naitetuiksi, mutta koko tilaisuus meni suurimmalta osalta ohi järkytyksen saattelemana, tosin Banen syy järkytykseen oli aivan eri kuin liittoa vastustaneilla. Kun tilanne oli ohi ja kaikki alkoivat valumaan pois Magorianin luolasta patisti Bane vaimonsa ripeämpään tahtiin ulos luolasta. Ohittaessaan Navahon ja Thaen muun perheen, Bane myhäili Thaen veljelle. "Ikuisuutesi taitaa olla aika lyhyt, jos minulta kysytään." Bane naurahti Navalle jatkaessaan Thaen patistamista määränpäähänsä. Takaansa saattoi ori kuulla Navahon nyt vihaiset huudot ja tuon vanhempien äänet kun he yrittivät pidätellä vanhempaa oria.

[Thaeleira]

//sellasta sattuu välillä ite kullekin =) //

Thaeleira ei suonut vihkimisen hetkellä ainoatakaan katsetta Baneen. Tuon puristava ote olkapäällä, ei tuntunut hyvältä, se tuntui vastenmieliseltä ja etäiseltä. Kun laumalaiset alkoivat valua pois Magorianin luolasta, tyttö hidasteli tarkoituksella, mutta lähti lopulta astelemaan pois luolasta, kun Bane niin kovasti patisti häntä. Hänen vatsanpohjassaa kylmäsi kovasti. Kun he ohittivat Thaen perheen, tyttö loi pelokkaan katseensa vanhempiinsa ja veljeensä, noiden tuska tuntui Thaeleiran kehossa ja hän olisi tahtonut painautua vielä vanhempiensa syliin, mutta pakotettuna asteli kohti Banen luolaa. Kun hän kuuli Navahon noitumiset ja vanhempiensa äänen hän pyyhki kyyneleitä silmistään. Hänen katseensa oli surkea ja surullinen, kuitenkin hänen oli oltava vahva ja kestettävä kaikki mitä eteen tuli.
Kun ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, kaksikko tuli Banen luolalle, siitä huokui epämiellyttävä pimeys, jonne hän ei olisi millään tahtonut astua Banen kanssa, mutta lopulta vastentahtoisesti hän astui sinne pimeään, pääsemättä pakoon kohtaloaan.

[Navaho]

Banen ja Thaeleiran saavuttua orin luolalle päätti Bane lausua muutaman sanan uudelle puolisolleen. "Tämä..." Aloitti Bane ja viittoi koko luolaa. Luola itsessään oli pimeähkö vaikka olikin päivä ja keskellä luolaa, kuten monissa muissakin Kielletyn metsän kentaurin asuttamassa luolassa, oli tulisija. Tämä tulisija ei ollut päällä ja sen vieressä oli ohuet metallista taotut tangot, jotka kannattelivat nuotion ylle kaartuvaa pannun tapaista levyä, metallinen sekin. Banen nukkumapaikka näytti olevan luolan vasemman puoleinen seinämä, sillä sillä puolella oli olkia ja muita lehtiä ja risuja sikin sokin. "On sinun uusi kotisi. Parempi tottua siihen, sillä tulemme viettämään täällä paljon aikaa. Kahdestaan." Bane virnisti häiritsevästi Thaeleiralle, tamman ei oikeastaan olisi hyvästä toivoa edes pääsevänsä ulos luolasta ennenkuin tuo olisi antanut Banelle noiden ensimmäisen varsan, jos silloinkaan. Bane nosti kätensä puuskaan ja jatkoi, samalla vakavoituen lauseensa loppuun mennessä. "Ja Plion saat unohtaa. Sitä surkimusta et tule enään näkemään. Tuliko selväksi?" Bane oli koko aikana tuijottanut vaimoaan, mutta nyt ilmapiiristä pystyi miltei tuntemaan, miten Bane vaati tuijotuksellaan Thaeta kohtaamaan tuon saman katseen ja vannomaan tottelevansa Banen tahtoa. Banen käskyä. Sillä tässä vaiheessa Thaella ei ollut lainkaan määräysvaltaa tai omaa tahtoaan. Oli vain Banen tahto. Ja tuo omisti Thaen nyt kokonaan ja sai tehdä nuorelle tammalle mitä halusi. Muiden mielipidettä ei tarvitsisi kuunnella enää lainkaan.

[Thaeleira]

Thaeleiran korvat kuulivat orin sanat. Luola oli Thaeleiran silmiin epämieluisan ja luotaantyöntävän tuntuinen, ja hieman sotkuinenkin. Tyttö oli aikeissa kääntyä katsomaan vielä luolan suuaukon suuntaan, mistä kuului muiden laumalaisten sorinaa, mutta puolessä välissä kääntymistä pää pysähtyi, sillä mies kysyi oliko asia tullut selväksi. Nuori tamma ei olisi tahtonut kääntyä katsomaan puolisoaan, mutta hän käänsi väkisin päänsä, sillä Banen tuijotus tuntui niin pahalta. Hitaasti hän nosti silmiensä katseen Banen silmiin, hänen vatsaansa ja koko kehoaan kylmäsi. "T-t-t-uli", hän lopulta änkytti vastauksen: "M-minä tot-telen." Nuoren tamman huulet värisivät pidätettyä itkua ja pelkoa. Orin tuijotus ja katse oli niin julman ja kylmän oloinen, että Thaeleira käänsi katseensa alas. Hän tiesi, että pakoonpääsystä oli turha toivoa, luonne ei kuitenkaan antanut periksi ja hän ei ottanut askeltakaan makuusijan suuntaan, vaan hän alkoi katseellaan etsiä luolasta kolkkaa, johon voisi päästä isoa Banea piiloon, mihin tämä ei mahtuisi perässä.

//Olisiko tää tässä? Kiitos pelistä =) //

[Navaho]

//Roolin ehk viel yhen lyhyen tähä loppuu, kiitti myös

Nyt kun nuo olivat tulleet Banen luolalle ja muodollisuudet oli tehty -Banen vaatimusta Pliosta erossa pysymistä myöten- oli aika sen, miksi Bane ylipäätään oli luolaansa Thaen kanssa tullut. Kun Thaeleira änkytettyään käänsi katseensa pois Banesta ja tuon makuupaikasta ja alkoi vilkuilemaan luolan muihin nurkkiin kuumeisesti, oli Banella jonkinlainen aavistus miksi. Eikä tuon aikeet varmastikaan olleet Banen hyväksi tarkoitettuja. Niinpä ori nappasi nuoren tamman käsivarresta ja riuhtaisi tuon voimalla luolan nukkumapaikkaa päin. Ehkä oli vielä liian aikaista, sillä hääyön oli tarkoitus olla yö, mutta Bane näki parhaaksi laittaa heidän tuore avioliittonsa täytäntöön niin pian kuin vain mahdollista, jottei Thae vaan saisi muita ideoita.

[Thaeleira]

//Okei, no jos mäkin ihan pienen pakinan tähän loppuun //
Thae tajusi, että hänen pakotien etsimisensä oli huomattu ja ennen kuin tamma ehti tehdä mitään, häntä vedettiin jo kohti makuusijaan ja kauhu viilsi läpi kehon niin nopeasti ja voimakkaasti, että hänen jalkansa jäykistyivät, mutta pian hän huomasi olevansa siinä missä ei olisi halunnut olla Banen kanssa. Kaikki toivo oli nyt menetetty kokonaan ja avioelämä alkaisi. Thaeleira katsoi Banea silmiin, tytön silmät olivat täynnä kauhua ja pelkoa, siitä näki ettei tyttö olisi halunnut olla siinä. "Ole edes tämän yhden kerran lempeä", Thaeleira esitti hartaan pyynnön vaikka tiesi sen olevan turhaa.