If there is no future, there must be no past - Part 2

[Stephen Hunter King]

"Jopa lentävään autoon tai ihan kuin tyhjästä ilmestyviin ihmisiin?" Hunter haastoi rouvan sanat pilke silmissään ja haukkasi sitten suuren palan tacostaan. Jacob kuunteli näennäisen puolikeskittyneesti, oman annoksensa äärellä pojalle leikkisästi hymyillen, mutta oikeastaan tarkkaili Claytoneita silmäkulmastaan ja ohimennen vilkaisten kun hän käänsi huomionsa takaisin omaan annokseensa. Mukavaa, että rouva Claytonkin vaikutti sietävän ja uudelleenpohtivan asennettaan ainakin nyt pikkupojan mieliksi, mutta Jacob katsoi silti vastuukseen vaihtaa aihetta jos  se mistään syystä olisi tarpeen. Etenkin kun se nyt liikkui ei-niin-harmaalla alueella mitä jästeihin ja taikuuteen tuli.

[Effie Clayton]

"Se on mielestäni jo mahdotonta", Bertha sanoi rauhallisesti, kun Effie hihkaisi: "Tulihan kolme vuotta sitten se Back to the future-leffa ja siinä se auto lensi ja katosi yhtäkkiä ja ilmestyi yhtäkkiä, kun ne aikamatkasi siinä." "Effie, ymmärräthän, että se oli vain elokuva", isoäiti sanoi. "Ymmärrän tietenkin, mutta ei ne tyhjästä putkahda tuollaiset ideat, niillä on joku syy, miksi joku keksii jonkinlaisen idean", Effie puolusti näkemystään ja katsoi sitten Jacobia kysyen: "Vai mitä mieltä herra King on?"
Bertha otti juotavaa ja söi rauhallisena annostaan, kun Walterkin sai ruokansa, alkaen syömään.

[Jacob King]

Leikkisä hymy vaihtui sävyltään hieman huvittuneeksi, kysymyksen sanajärjestys sai sen kuulostamaan siltä kuin hän olisi jonkinlainen asiantuntija. Mies pohti hetken, tacoaan pureskellen, katse suunnattuna vasemmalle ravintolan ikkunasta ulos. Tyhjennettyään suunsa hän heitti omat kaksi penniään keskusteluun.
"No, kyseisessä elokuvassa se taitaa olla puhtaasti tieteen saavutus," hän aloitti, muistellen nähneensä sen kerran ja genren olevan tiedefiktio.
"Mielikuvituksen lähde puolestaan...Jotkut uskovat sen olevan vaihtoehtoinen universumi tai rajaton määrä niitä. Että kaikki kuviteltavaksi mahdollinen tapahtuu oikeasti jossakin toisessa todellisuudessa. Se on mielestäni mielenkiintoinen teoria, mutta itse uskon että tuollaiset ideat ovat vain osa ihmisen luontoa havainnoida, kokeilla tieteen parissa ihan vain tämän universumin puitteissa."

Hän oli oikeastaan varma, että ainakin jotkut sadut kuten Hansel ja Gretle olivat syntynert ihmisten tapahtumahavainnoista koska jästien näkemys noidasta oli pitkälti se mitä oikeasti olemassaolevat sýöjättäret olivat. Yhtä lailla jästi joka keksi teleportaation käsitteen oli saattanut nähdä jonkun velh tai noidan ilmiintyvän jostakin tai johonkin. Oikeastaan se oli äärimmäisen todennäköistä, niin suosittu matkustustapa se oli. Mutta mielipide oli paras peittää tieteen alle. Sitä paitsi, jos tarkkoja oltiin niin taikuuskin oli käytännössä vain fysiikan lakien ja universumin elementtien manipulointia.
"Tai no, en sulkisi muita universumeja täysin pois mahdolliuksista," hän lisäsi muistaessaan haamut ja miksi niitä oli. Kuoleman jälkeen joku tai jokin tarjosi mahdollisuuden valita tuonpuoleisen ja tämän maailman välillä.
"Mutta moiset asiat täällä on varmasti vain mielikuvitusta. Vaikka kukapa tietää, ehkä tiedemiehet ja -naiset jonain päivänä keksivät kuinka manipuloida aikaa."

[Effie Clayton]

Effie kuunteli Jacobia, ehkä jopa uteliaammin kuin isovanhemmat, mutta kyllä isoisäkin otti kantaa keskusteluun, isoäidin vain nyökätessä asiallisesti.
"Kyllä ihmiset saattavat napata todellisesta elämästä otteita tarinoihinsa, mutta on kuitenkin muistettava, että ne henkilöt, jotka aikaansaavat tarinoita ja elokuvien juonia, omaavat paljon mielikuvitusta, joka taas pistää omat mielipiteensä mukaan väkisin. Todellisuudessa, ei välttämättä tapahdu mitään outoa. Jos miettii teleportausta, niin ehkä kyseinen ihminen on vain jättänyt ympäristöstään jonkun henkilön huomaamatta ja kun yhtäkkiä huomaakin tämä, on hän automaattisesti sitä mieltä, että kyseessä on jotain yliluonnollista. Jos ihmismielestä jää jokin asia pois ja sen tilalla on vain tyhjää, järki pyrkii täyttämään sen jollain loogisella, joka vain siihen tilanteeseen sattuisi sopimaan ja jättää sen siihen kohtaan muistoksi, ei siinä ole yliluonnollista. Ihmismieli on vain sellainen mutkikas juttu, ettei sitä tällainen tavallinen maallikko, kuin minä, käsitä tuon enempää", Walter sanoi, kun Jacob oli oman mielipiteensä asiasta muodostanut.

"Mutta..." Effie koitti sanoa, jatkaen hiljaa, joskin hieman pettyneesti: "Taikuutta on silti. Ihan varmasti on. Minä olen nähnyt, aivan varmasti olen nähnyt." Berthan ilme heltyi ja hän katsoi lapsenlastaan hellästi sanoen: "Kultaseni, minä uskon että olet nähnyt." Ensimmäistä kertaa Effiestä tuntui, että isoäiti aidosti uskoi tai ainakin antoi sille mahdollisuuden aikuisten oikeasti, ettei taikuus ollut hänen mielestään täysin hölynpölyä ja helpottunut hymy nousi hänen huulilleen, kun isoäiti tuntui oikeasti uskovan. "Uskotko sinä siis oikeaan taikuuteen, yhtään vai selitättekö te kaiken mielikuvituksella ja tieteellä?" Effie kysyi Jacobilta ja katsoi tuota silmiin.

[Jacob King]

Hetken aikaa Jacob mietti persoonaansa ja miten asia olisi jos hän olisi taikayhteiskunnasta tietämätön jästi.
"En," hän vastasi. "Mutta minusta sekin on omalla tavallaan kiehtovaa että ihmismieli voi luoda värikkäitä tarinoita ja myyttejä ympäröivästä msailmasta vaikkei siinä oikeasti mitään yliluonnollista olisikaan."
Lounas kului mukavasti taikuudesta ja lemmikeistä keskustellessa, kunnes kaikkinolivat valmiit ja tiet erosivat kohti omia ohjelmia. Hetken Effie vielä pyöri miehen mielessä, ja hän toivoi että tuo suloinen nuori tyttö jonain päivänä saisi tietää taikayhteiskunnasta. Niin epätoivoisesti tyttö uskoonsa oli halunnut tukea, Jacob pohti, että se tuntui olevan hänelle hyvin tärkeää. Vieraat kaikkosivat kuitenkin pian mielestä, kun häntä kiskottiin kummastakin kädestä ja kaksi pientä kättä ja ääntä ohjasiv innokkaasti häntä kohti lelukauppaa. 
Jacobilla ei ollut aavistustakaan että oli juuri pelastanut oman tyttärensä vakavalta vammalta tai ehkä jopa hengen.