01-01-2019, 04:40 PM
Nuori puolijätti oli isovanhempiensa kanssa päätynyt tuoksi jouluksi, erään isovanhempien ystävien luokse, Ismelda ei ollut kovin usein käynyt Tylyahossa ja jokainen kerta siellä oli aina yhtä jännittävä.
Tämä joulu oli siinä mielessä vielä kivampi, kun oltiin muualla kuin kotona. Ismelda oli saanut pari viikkoa sitten isovahemmiltaan lemmikiksi haiskunpoikasen, joka sai nimeksi Tune. Tyttö oli kylässä kävelyllä isoisänsä kanssa, kun Tune pääsi luikkimaan pois hänen sylistään. He olivat nimittäin juuri menossa katsomaan liikkeestä sille sopivia valjaita.
Tyttö lähti haiskunsa perään, isoisän ollessa valmiudessa käyttää sauvaansa, mutta ainakin tyttö sai purettua energiaansa. Seuratessaan haiskuaan, Ismelda huomasi itseään paljon pienemmän lapsen, joka selvästi juoksi hänen haiskunsa perässä. Tune oli selkeästi hämmentynyt tilanteesta. Ismelda seurasi haiskuaan pitkin harppauksin ja kutsui: "Tune, tule tänne." Onneksi haisku päätti totella kutsuaan ja lähti emäntäänsä kohti, kunnes tunsi väärät kädet ympärillään. Se alkoi vikistä ja pyristellä vastaan pikkuihmistä. "Hei kiva kun sait Tunen kiinni, kiitti kovasti", Ismelda sanoi leveästi hymyillen ja ojensi käsiään poikaa kohden, saadakseen lemmikkinsä, joka koitti päästä oman emäntänsä käsiin.
Tämä joulu oli siinä mielessä vielä kivampi, kun oltiin muualla kuin kotona. Ismelda oli saanut pari viikkoa sitten isovahemmiltaan lemmikiksi haiskunpoikasen, joka sai nimeksi Tune. Tyttö oli kylässä kävelyllä isoisänsä kanssa, kun Tune pääsi luikkimaan pois hänen sylistään. He olivat nimittäin juuri menossa katsomaan liikkeestä sille sopivia valjaita.
Tyttö lähti haiskunsa perään, isoisän ollessa valmiudessa käyttää sauvaansa, mutta ainakin tyttö sai purettua energiaansa. Seuratessaan haiskuaan, Ismelda huomasi itseään paljon pienemmän lapsen, joka selvästi juoksi hänen haiskunsa perässä. Tune oli selkeästi hämmentynyt tilanteesta. Ismelda seurasi haiskuaan pitkin harppauksin ja kutsui: "Tune, tule tänne." Onneksi haisku päätti totella kutsuaan ja lähti emäntäänsä kohti, kunnes tunsi väärät kädet ympärillään. Se alkoi vikistä ja pyristellä vastaan pikkuihmistä. "Hei kiva kun sait Tunen kiinni, kiitti kovasti", Ismelda sanoi leveästi hymyillen ja ojensi käsiään poikaa kohden, saadakseen lemmikkinsä, joka koitti päästä oman emäntänsä käsiin.