Joulun aikaa Tylyahossa

[Phoenix Levon Scamander]

4-vuotias pieni poika juoksi intoa puhkuen pitkin Tylyahon lumista kauppakatua, mutta edes herkulliset joululeivonnaisten tuoksut ja lukuisat taikalelut näyteikkunoissa eivät tenavaa pysäyttäneet. Hän jahtasi haiskunpoikasta joka oli karannut omistajaltaan. Se viiletti taatusti kiiltävien esineiden toivossa sillä se vilkuili jatkuvasti vasemmalle ja oikealle kauppojen ikkunoihin. Phoenix Scamander kuvitteli saavansa pitää otuksen jos vain saisi sen kiinni. Hänen isä ja äiti olivat tänään erityisen hyvällä tuulella ja isosetä Newt oli luvannut auttaa ja opastaa jos he hänelle jonkinlaisen taikaolennon hankkisivat--sellaisen ollen pojan joululahjalistan kärjessä.

"Phoenix, pysy lähellä!" Theod huudahti komentavaan sävyyn poikansa perään joka uhkasi kadota väkijoukkoon vaikka oli vasta seitsemisen metriä edellä. Theodore oli hyvin pitkä ja todella lihaksikas mies eikä hän epäillyt etteikö saisi helposti tehtyä tietä ruuhkankin läpi jos tarve vaatisi mutta mieluummin hän piti pikkuisensa lähellä.
"Hän jahtaa varmaan tuota haiskua," Saphira totesi aviomiehelleen nähdessään vilaukselta pienen pörröisen myyrän ja vesinokkaeläimen risteytykseltä vaikuttavan eläimen puikkelehtivan ihmisten jaloissa. Äiti olisi varoittanut ihmisiin törmäilystä, mutta poika vaikutti lähes yhtä taitavalta puikkelehtimaan kuin pikku haiskukin. Theodore huokaisi. Haisku oli kyllä viimeinen otus jonka hän noin pienelle muksulle hankkisi. Saphiralla oli kädet täynnä pojan itsensä kanssa ja hän ei ehtisi päivittäin yhtään nykyistä enempää tukemaan, aurorin työt veivät hyvin paljon aikaa. Sen mitä hän ehti perheensä parissa olla hän mieluiten omisti vaimolle ja pojalle, korkeahoitoinen lemmikki saisi odottaa myöhempiä vuosia.