Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

"Sovittu," poika vastasi iloisena ja sinetöi sopimuksen pontevasti, kiirehtien sitten eteiseen nappaamaan mukaan siihen jättämänsä jalkapallon ja kauko-ohjattavan lentokoneen jossa oli vielä kymmenisen minuuttia virtaa jäljellä. Terassilla hän hyppäsi löysästi sidottuihin lenkkareihinsa ja kirmasi ulos. Yli puoli tuntia hujahti ohi kuin siivillä, lennokin, kiipeilytelineen ja pallon parissa. Hunter saattoi nyt potkia paljon vapaammin sillä tänä keväänä ei puutarhaan oltu istutettu mitään ikivihreiden lisäksi, äiti kun ei enää asunut täällä ja iskällä ei ollut kiinnostusta puutarhan pitoon. Edes naapurin tontille ei pallo tänään eksynyt. Poika oli jättänyt toisen terassin tuplaovista auki ja sisäpihan perältä päälle parinkymmenen metrin etäisyydelyä hän ohjasi nyt lennokkia siitä sisään leikkien olohuoneen olevan kiitorata jolle kapteeni tähtäsi. Hän huomasi ettei Dena ja Freya olleet enää olohuoneessa mikä hämmensi sillä hänen näkökulmasta aikaa tuntui kuluneen vasta korkeintaan vartti. Ei Freya yleensä kyllästynyt askarteluun niin nopeasti.
"Kapteeni, kapteeni," ensimmäinen perämies huomautti kiihtyneenä lentokoneen valmistautuessa laskuun. "Olemme kadottaneet hurjan paljon aikaa ilman selitystä, täällä täytyy olla alieneja lähellä. Ehkä meidän ei pitäisi laskeutua tänne!"