04-09-2018, 12:51 PM
Effie kuunteli Jacobia, ehkä jopa uteliaammin kuin isovanhemmat, mutta kyllä isoisäkin otti kantaa keskusteluun, isoäidin vain nyökätessä asiallisesti.
"Kyllä ihmiset saattavat napata todellisesta elämästä otteita tarinoihinsa, mutta on kuitenkin muistettava, että ne henkilöt, jotka aikaansaavat tarinoita ja elokuvien juonia, omaavat paljon mielikuvitusta, joka taas pistää omat mielipiteensä mukaan väkisin. Todellisuudessa, ei välttämättä tapahdu mitään outoa. Jos miettii teleportausta, niin ehkä kyseinen ihminen on vain jättänyt ympäristöstään jonkun henkilön huomaamatta ja kun yhtäkkiä huomaakin tämä, on hän automaattisesti sitä mieltä, että kyseessä on jotain yliluonnollista. Jos ihmismielestä jää jokin asia pois ja sen tilalla on vain tyhjää, järki pyrkii täyttämään sen jollain loogisella, joka vain siihen tilanteeseen sattuisi sopimaan ja jättää sen siihen kohtaan muistoksi, ei siinä ole yliluonnollista. Ihmismieli on vain sellainen mutkikas juttu, ettei sitä tällainen tavallinen maallikko, kuin minä, käsitä tuon enempää", Walter sanoi, kun Jacob oli oman mielipiteensä asiasta muodostanut.
"Mutta..." Effie koitti sanoa, jatkaen hiljaa, joskin hieman pettyneesti: "Taikuutta on silti. Ihan varmasti on. Minä olen nähnyt, aivan varmasti olen nähnyt." Berthan ilme heltyi ja hän katsoi lapsenlastaan hellästi sanoen: "Kultaseni, minä uskon että olet nähnyt." Ensimmäistä kertaa Effiestä tuntui, että isoäiti aidosti uskoi tai ainakin antoi sille mahdollisuuden aikuisten oikeasti, ettei taikuus ollut hänen mielestään täysin hölynpölyä ja helpottunut hymy nousi hänen huulilleen, kun isoäiti tuntui oikeasti uskovan. "Uskotko sinä siis oikeaan taikuuteen, yhtään vai selitättekö te kaiken mielikuvituksella ja tieteellä?" Effie kysyi Jacobilta ja katsoi tuota silmiin.
"Kyllä ihmiset saattavat napata todellisesta elämästä otteita tarinoihinsa, mutta on kuitenkin muistettava, että ne henkilöt, jotka aikaansaavat tarinoita ja elokuvien juonia, omaavat paljon mielikuvitusta, joka taas pistää omat mielipiteensä mukaan väkisin. Todellisuudessa, ei välttämättä tapahdu mitään outoa. Jos miettii teleportausta, niin ehkä kyseinen ihminen on vain jättänyt ympäristöstään jonkun henkilön huomaamatta ja kun yhtäkkiä huomaakin tämä, on hän automaattisesti sitä mieltä, että kyseessä on jotain yliluonnollista. Jos ihmismielestä jää jokin asia pois ja sen tilalla on vain tyhjää, järki pyrkii täyttämään sen jollain loogisella, joka vain siihen tilanteeseen sattuisi sopimaan ja jättää sen siihen kohtaan muistoksi, ei siinä ole yliluonnollista. Ihmismieli on vain sellainen mutkikas juttu, ettei sitä tällainen tavallinen maallikko, kuin minä, käsitä tuon enempää", Walter sanoi, kun Jacob oli oman mielipiteensä asiasta muodostanut.
"Mutta..." Effie koitti sanoa, jatkaen hiljaa, joskin hieman pettyneesti: "Taikuutta on silti. Ihan varmasti on. Minä olen nähnyt, aivan varmasti olen nähnyt." Berthan ilme heltyi ja hän katsoi lapsenlastaan hellästi sanoen: "Kultaseni, minä uskon että olet nähnyt." Ensimmäistä kertaa Effiestä tuntui, että isoäiti aidosti uskoi tai ainakin antoi sille mahdollisuuden aikuisten oikeasti, ettei taikuus ollut hänen mielestään täysin hölynpölyä ja helpottunut hymy nousi hänen huulilleen, kun isoäiti tuntui oikeasti uskovan. "Uskotko sinä siis oikeaan taikuuteen, yhtään vai selitättekö te kaiken mielikuvituksella ja tieteellä?" Effie kysyi Jacobilta ja katsoi tuota silmiin.