Mistä on pienet pojat tehty?

[Stephen Hunter King]

Vasta eteisessä hän tajusi tarvitsevansa keittiötikkaat yltääkseen lähellekään pelikaappia, ja ruokailun jälkeen ne kiireesti sinne raahattuaan poika joutui toteamaan ettei pituutta silti riittänyt pelien penkomiseen. Hän kyllä näki ja ylsi etummaisiin, mutta takanakin oli paljon. Hunter nousi varpailleen ja otti käsillään tukea yläkaapin alareunasta.
"Pelataan Apinatynnyriä," Freya ehdotti juostessaan tikkaiden vierelle katsomaan ylös vaikkei kaista nähnytkään muuta kuin parin pakkauksen osia.
"Se on kivaa, muttei tänään," Hunter tyrmäsi ehdotuksen. Hän halusi jonkin pitkän ja niin viihdyttävän pelin ettei Dena ja Freya muistaisi petiaikoja lainkaan. Ongelmana tosiaan oli että porukan nuorin oli vasta viisivuotias eikä siis voisi pelata kaikkea sitä mitä hän jo osasi suhteellisen hyvin kahdeksan ikäisenä--vaikkakin vasta kolmen kuun verran yli.

Pictionary! Poika innostui, se olisi varmasti kiinnostanut piirtämisestä pitävälle pikkusiskollekin. Mutta sitten hän muisti että kolmella pelaajalla voisi olla vain yksi vakituinen piirtäjä eikä se voisi olla vasta lukemaan opetteleva Freya. Hän itsekään ei tiennyt läheskään kaikkia sanoja joita saattaisi korteista nousta. Eikä se ehkä muutenkaan olisi pitkään kivaa jos kaikki eivät pääsisi piirtämään ja arvaamaan.
"Entä jos pelin sijaan askarrellaan jotain?" velipoika ehdotti yhtä siskonsa lempipuuhista, katsoen alas tyttöön jonka kasvot kirkastuivat heti.
"Joo!" Freya hihkui yhtäkkiä kovin pirteänä. Tyttö kiirehti välittömästi yläkertaan aulan kaapeille jossa he säilyttivät askartelutarvikkeita. Hunter sulki pelikaapin oven ja kapusi alas tikkailta, alkaen sitten raahata niitä takaisin keittiöön. Hänkin piti askaelusta, mutta nyt hän suunnitteli ennen pitkää jättää tytöt niihin hommiin ja livahtaa itse takaisin kellariin jatkamaan lelulaatikoiden tutkimista.