CROUCH, Barty Jr.

[Barty Crouch Jr.]

Pelaaja & teksti: Nibs
Hahmo © J.K. Rowling [mutta hahmonäkemys on minun, ei virallinen]

NIMI

Bartemius Crouch
"Barty"

IKÄ

41-53v | 4.11.1939
Skorpioni/Tiikeri

PITUUS / PAINO

183 cm / 82 kg

HIUKSET / SILMÄT

ruskeat / siniset

AMMATTI

Taikalainvalvonta-osaston johtaja / tuomari
(1.12.1974-31.1.1982)

Kansainvälisen taikayhteistyön osaston johtaja
(1.5.1990-1995)

PERHE

Poika: Bartemius Couch Jr. | * 24.10.1962
Vaimo: Caroline Crouch (os. Milles) | * 1939 - † 1982 - kuvissa Michelle Pfeiffer
Äiti: Adeline Crouch (os. ) | * 1909 - † 1948
Isä: Kendall Crouch | * 1905 - † 1948
Sijaisäiti: Danielle Mitchell (os. ) | * 1910
Sijaisisä: Tobias Mitchell | * 19!0 - †
Kotitonttu: Winky

ELÄMÄSTÄ JA PERSOONASTA

Bartyn vanhemmat olivat molemmat auroreita ja hän menetti heidät 9-vuotiaana. Heidät kidutettiin hengiltä, ja poika pääsi juuri ja juuri pakoon isänsä ohjeiden mukaan. Syyllisiä ei koskaan saatu kiinni. Barty kasvoi siitä eteenpäin sijoituskodissa ja eli suhteellisen onnellisena, muttei koskaan täysin toipunut lapsuudentraumastaan, koska lapsipsykiatria ei taikayhteiskunnassa ollut. Hänen sijaisäitinsä oli rakastava ja tiesi mitä teki joten poika selvisi siitä takaisin vakaaseen elämään. Sijais-isä ei välittänyt hänestä enempää kuin oli välttämätöntä julkisen kuvan kannalta, joskaan mies ei ollut fyysisesti pahoinpitelevä. Mies oli alkoholisti joka enimmäkseen suri biologista poikaansa jonka pariskunta oli menettänyt auto-onnettomuudessa. Barty yritti ansaita miehen hyväksynnän ja rakkauden, mutta lopulta päätteli ettei se olisi mahdollista--eikä puolestaan välittänyt paljonkaan sillä eihän tämä edes ollut hänen oikea isänsä.

Hän päätti tehdä vanhempansa ja sijaisäitinsä ylpeiksi–-tehdä kovasti töitä ja tähdätä korkealle elämässä, ehkäpä jonain päivänä jopa astua Taikaministerin virkaan! Mutta hän halusi myös perheelliseksi mieheksi, olla täydellinen isä ja aviomies. Hän halusi kaiken.

Hänen suosionsa taikayhteiskunnassa nousi hänen intohimostaan ja lahjomattomuudestaan lain harjoittamisessa, ja kuinka hänen vuosinaan lakimiehenä/syyttäjänä hän onnistui useimmiten kiskomaan heistä "syyllinen"-päätöksen jopa monitahoisimmissakin tapauksissa. Ja toisaalta ne jotka olivat onnekkaita saamaan hänet puolustus-asianajajakseen hyötyivät myös hänen intohimosta ja älykkäästä lähestymistavastaan. Hän hävisi tapauksen yleensä vain jos hänet oli pakotettu ottamaa se, jolloin hänen sydämensä ei ollut mukana. Barty on raivokkaan suojeleva vaimoaan ja lastaan kohtaan, mutta pahantekijöiden pahin vihollinen parhaimpien aurorien takana. Hän ei voisi vähempää välittää verenpetturi-maineestaan muiden niin sanottujen puhdasveristen keskuudessa. Hänelle jästit ovat aina olleet yhtä arvokkaita kuin taikavoimaisetkin.

Bartyn reiluus ja myötätunto on vahvaa, mutta yhtä vahvaa on hänen vihansa pimeää taikuutta ja sen käyttäjiä kohtaan ja se mitä hän on valmis tekemään sen harjoittajien pysäyttämiseksi. Pahimmillaan, ensimmäisen velhosodan loppupuolella hän antoi auroreille luvan käyttää anteeksiantamattomia kirouksia jopa epäiltyihin kuolonsyöjiin. Hän taisteli tulella tulta vastaan eikä todellakaan kaihtanut äärimmäisyyksiä hipovia päätöksiä. Siitä huolimatta ja joidenkin silmissä juuri siksi hän oli syvästi arvostettu tuomari--kunnes viimein hän meni liian pitkälle. Tammikuussa 1982 hänet erotettiin lainvalvonta-osaston johtajan virasta suosionsa laskettua dramaattisella rytinällä. Kansa ei halunnut tuomaria joka oli kykenevä tuomitsemaan oman poikansa eliniäksi Azkabaniin ja lisäksi julkisesti kieltämään suhteensa poikaan.

Hän tapasi Carolinen kun he olivat 20-vuotiaita, rakastui Carolinen lämpimään, pulppuavaan ja aina optimistiseen persoonaa, ja vaikka suhteen romanttinen puoli oli vahvaa ja hyvää heillä paljastui olevan hyvin erilainen näkemys siitä miten kasvattaa lapsi. Silti avioliitto pysyi onnellisena, rakastavana ja kunnioittavana ja he jakoivat jokseenkin vanhanaikaisia perhearvoja--muttei täysin vanhanaikaisia. Barty antoi vaimonsa työskennellä kodin ulkopuolella ja huolehti heidän pojastaan yhtä lailla kuin Carolinekin, ja isoista päätöksistä hän keskusteli vaimonsa kanssa. Mutta hän vaati ehdotonta kunnioitusta perheen päänä ja hänen sanansa oli aina viimeisin. Hän oli johtaja, opettaja, ja suojelija. Barty tasapainotteli uraansa ja perhe-elämäänsä melko hyvin, joskin antoi urakehitysmahdollisuuksien usein mennä perheensä edelle. Silloin kun hän vietti laatuaikaa perheensä kanssa hän oli kyllä sitten todella rakastava aviomies ja isä, ja Juniori pääsi näkemään isänsä yleisesti arkielämässä harvoin ilmenevää leikkisääkin puolta.

Kun hänen uransa saavutti lainvalvonta-osaston johtajan paikan Taikaministeriössä, keskellä ensimmäistä velhosotaa, hänelle muotoutui pakkomielle saada kiinni ja tuomituksi niin monta pimeyden velhoa ja noitaa kuin mitenkään mahdollista. Hän jakoi paljon vähemmän reiluutta eikä lähes lainkaan myötätuntoa jos ei ollut ehdottoman selvää että syytetty oli toiminut komennuskirouksen alaisena. Vuosien kuluessa hänestä tuli säälimätön.

Jäävuoren huippu oli lähellä, kun mies Marraskuussa 1981 tuomitsi massamurhasta ja kuolonsyöjäksi epäillyn Sirius Blackin Azkabaniin ilman oikeudenkäyntiä. Tämä, tottakai, johti kuritoimenpiteeseen korkeimman oikeuden Wizengamotin puolelta--mutta ei mitään elämää mullistavaa rangaistusta, koska kaikki uskoivat Siriuksen olleen Pottereiden salaisuudenpitäjä eikä todisteita syyttömyyteen ollut eli Sirius olisi joka tapauksessa pitänyt tuomita Azkabaniin.

Barty luuli että hänellä oli kaikki; kaikki mahdollisuudet tulla valituksi seuraavaksi taikaministeriksi, ja mikä tärkeintä hänen suhteensa poikansa kanssa vaikutti parantuneen viime kuukausina, ja vaikka hänen sydämensä oli palasina vaimonsa sairauden vuoksi hän lohdutti itseään, vaimoaan ja poikaansa muistuttamalla että ainakin äiti pääsisi pian parempaan paikkaan ja saisi nukkua pois kotona rakkaidensa ympäröimänä.

Kuusi viikkoa myöhemmin hänen maailmansa romahti. Helmikuusta 1982, tuomarin virasta erotettuna, hän vietti koko vuoden työttömänä, kotona kuolemansairaan vaimonsa tukena kunnes joulun alla kävi tämän kanssa pelastamassa poikansa Azkabanista. Seuraavat kaksi vuotta hän vietti vieläkin tiukemmin kotiinsa sidottuna, erakoituneena--yhteiskunnan silmissä vain vaimonsa kuolemaa murehtien. Lopulta vuonna 1985 Barty ei enää kestänyt, vaan jätti poikansa pitkälti kotitonttu Winkyn vastuulle ja hakeutui uudelle uralle Taikaministeriöön. Perheensä täydellisen tuhon jälkeen pakkomielteinen työskentely oli helpotus tuskaan vieläkin enemmän kuin aiemmin. Mutta hän halusi myös oppia virheistään sekä varmistaa että Juniori pysyi varmasti turvassa ja yhteiskunta turvassa Juniorilta--joten työtahti ei lopulta ollut aivan yhtä hurja kuin sodan aikana. Muutamia vuosia myöhemmin hän oli kuitenkin ylennyt jälleen valitsemansa osaston johtoon.

+ Paljon lisää Bartyn persoonasta ja elämästä selviää hänen poikansa esittelystä.