If there is no future, there must be no past - Part 2

[Jacob King]

Jacob katsahti toista perhettä ja sitten lapsiaan, hetken pohtien asiaa joka oli toisten puolelta jo aiemmin epäsuorasti noussut esille mutta johon hän ei vielä ehtinyt tarttua. Tenavilla ei vaikuttanut olevan mielipidettä asiaan. Freaya näytti yhä haaveilevan jästien taikakummitusjunasta ja Hunter parhaillaan viilensi itseään jäävettä tankkaaalla. Effie tuossa vaikutti yhtä toiveikkaalta kuin aiemminkin ja isovanhemmat maininneet samanhenkisen seuran positiivisuudesta ja tytön liiallisesta yksin oleilusta. Mutta niin kuin hän tunsikin sympatiaa tuosta kaikesta, mikään tuosta ei millään tapaa ollut hänen huolensa tai vastuunsa joten miehellä ei ollut ongelmaa torjua pyyntöä. Se kun tosian oli hieman tungetteleva kun vasta tavattiin, mutta muitakin olennaisia syitä oli. Oli selvää että vastaus tuottaisi pettymyksen tytölle joka oli kovin innoissaan joten mies päätti perustella sen vaikkei varsinaisesti olisi tarvinnutkaan. Vahvat isänvaistot aiheuttivat taipumuksen perustella pettymykset jopa vieraille lapsille, jos hän itse oli aiheuttaja.
"Parempi että tiemme eroavat lounaan jälkeen," hän totesi ystävälliseen sävyyn, nostaen sitten katseensa pojastaan Effieen. "Olet teini-ikäinen kun taas minun tenavat vasta viisi ja kahdeksan--ette pääsisi samoihin ajeluihin ja elätte muutenkin aivan eri elämänvaihetta." Hän ei viimeksi mainitusta syystä oikeastaan edes ymmärtänyt miksi ja piti hieman omituisena että teini oli niin innokkaasti haluamassa pikkulasten seuraa. Mikä myös osaltaan vaikutti päätökseen.
"Myös," hän lisäsi samaan hengenvetoon, siirtäen katseensa tytön isovanhempiin, "Aion ottaa aikaa omille ajatuksilleni aina kun lapset nauttivat ajeluista."

Tässä vaiheessa tarjoilija toi Kingien tilaukse, kaksi taco-lautasta. Toinen Jacobille ja toinen sisaruksille jolla oli hyvin miedosti tulisia täytteitä toisin kuin isän väkevämmässä valikoimassa. Tarjoilija ilmoitti Claytoneille että heidän annoksensa olisivat valmiit hetken kuluttua.

Tacot oli ikävä kyllä sotkuista syötävää kenelle tahansa ja etenkin pikkulasten käsissä, mutta listalla ainoa ruokalaji joka oli vekaroille tuttu ja joka oli varmasti kevyttä eli sopiva lounas ison aamiaisen jälkeen. Etenkin kun lounaalle pädyttiin nyt tuntia aiottua aiemmin. Joten niihin oli päädytty ja Jacob tilauksen yhteydessä kysynyt oliko ravintolalla tarjolla ruokalappuja tacojen ystäville, ja nyt sitoi yhtä kankaista lappua tyttärensä ja sitten poikansa kaulaan. Onneksi ravintolan omistaja tai joku oli ajatellut asiaa, Jacob totesi mielessään. Voisihan sitä loitsullakin tahrat hävittää, mutta nyt kun he lounastivat seurassa ja Claytonitkin ilmeisesti sujntasivat samaan huvipuistoon samaan aikan olisi mahdollista etä nämä näkisivät heidät silloin tällöin väkijoukossa. Eikä heillä voisi olla yllään samat vaatteet putipuhtaina ilman kysymysten nousua.
"Haittaako teitä jos lapset aloittava jo nyt?" Jacob kysyi, kun Hunter ja Freya kumpikin sormeilivat tacon kuoriaan malttamattomina mutta isä siirsi pikku kädet välittömästi irti muonasta. Hyviin tapoihim kuului odottaa että koko lounaseurue sai annoksensa ellei toisin sovittu eikä sisarukset tuntuneet muistavan sitä, mutta unohtua tenavilta meinasi vieläkin tärkeämpi asia. Mies ei vaivautunut huomauttaa siitä sanallisesti, ojensi vain kummallekin puolelleen käsidesi-liinojen pakkausta.