If there is no future, there must be no past - Part 2

[Jacob King]

"Noh...Sitähän se vain on, mutta minä en koe sitä silti turhanpäiväisenä," Jacob kommentoi. Hän sormeili jäävesilasiaan, katse Berthassa ja kasvoillaan ystävällinen ja täysin ymmärtävä ilme. Naisen mielipide oli hänestä jästille täysin normaali, mitä nyt ehkä hieman epätavallisen voimakas. Lapsenlapsi vaikutti lähes päinvastaiselta, peräti uskovan taikuuteen.
"Se on lapsille mukava asia ja tapa paeta arkielämää, etenkin huvipuistoajeluun yhdisteynä. Ja miten tylsiä tietyt klassikkosadutkin olisivat jos niissä ei esiintyisi taikaa?"
"Isi, voidaanko mennä siihen kummitusjunaan heti ensimmäisenä?" Freya pyysi laskien kätensä miehen käsivarrelle. Tyttö halusi kovasti kokea käytännössä millaisena jästit näkivät taikuuden ja noidat.
"Olen pahoillani, Freya, se on toisessa huvipuistossa ihan toisella puolella maata. Mutta se on tarpeeksi lähellä kotia. Mennään sinne myöhemmin tänä kesänä," mies vastasi katsoen tyttönsä innokkaisiin sinisiin silmiin. Selvästi pettyneenä Freya laski katseensa lasiinsa, mutta lupaus maalasi tytön huulille leveän ja iloisen hymyn.
"Isi...!" Hunter vuorostaan nyki miehen t-paidan hihaa, yhtä innokkaan oloisena kuin siskonsa. Poika elehti kädellään miestä kumartumaan alemmas, peitti suunsa sivun kädellään ja kuiskasi Jacobin korvaan niin hiljaa ettei kukaan muu taatusti kuullut sanaakaan. Miehen utelias ilme vaihtui pieneen veikeään hymyyn pojan esittäessä asiansa. Hän käänsi katseensa toiveikkaaseen poikaan.
"Hauska idea. Mutta ei onnistu täällä," hän vastasi aivan normaalilla puheäänellä jottei asia vaikuttaisi isolta salaisuudelta vaan vain pikkulapsen mielestä salattavalta.