05-09-2017, 11:19 PM
Cullodena olisi varmasti järkyttynyt kiukusta, jos Voron kissa Norriska olisi osoittautunut pentujen isäksi, mutta onneksi se olikin joku gäätä. Hän nimittäin inhosi Norriskaa, muiden oppilaiden tavoin. Yksikään oppilaiden lemmikeistä ei ollut yhtä ilkeä kuin Norriska, joka aina kieli Vorolle kaiken, omalla tavallaan. Dena koitti ohjata pentuja Marlenen nisille ja otti laatikon kannettavakseen. "Credence? Näytät hieman kalpealta", tyttö sanoi hieman huolestuneella äänellä, kun lähti kantamaan laatikkoa kohti sairaalasiipeä. "Pitäisikö sinun jäädä sitten sairaalasiipeen lepäämään. Tai ehkä tarvitset ryypyn", tyttö kuiskasi hiiren hiljaa ja katsoi tupatoveriaan. Hän kantoi laatikkoa hyvin varovaisesti, sillä hän piti kantamustaan hyvin arvokkaana. Vastaan tuli muutama oppilas, mutta Dena käski jäätävällä äänellä noita vain antamaan tilaa, eikä tulla töllistelemään väsynyttä Marlene-kissaa ja tuon puoligäätäpentusia.
Jotkut oppilaat nostivat vain nenäkkäästi nokkansa pystyyn, sillä eivät sulattaneet, että Dena puhui ajatuksensa suoraan. "Hei, en ole ennen huomannut tuota taulua, kokeillaan onko sen takana oikoreittiä", hän sanoi nuorukaiselle, joka hänen muassaan oli ja asteli sellaisen taulun eteen, joka yömaisemassa olevaa taikajuomiensekoittajaa. "Kas, nuoria luihusia, ette varmaan osaa vastata, miten Sopoforipavuista saa täyden tehon elävien kuolleiden juomaan?" taulussa oleva liemimestari kysyi ovela ilme kasvoillaan.
Nuori luihuistyttö ei epäröinyt hetkeäkään, vaan vastasi muutamassa sekunnissa: "Pavut tulee murskata hopeatikarin lappeella, jolloin mehu irtoaa helpommin." Taulun mestari avasi suunsa, sillä hän oli huomannut, että hyvin hyvin harva osasi antaa hänelle oikeaa vastausta. "Kun seuraavan kerran tästä menette, pääsette sanomalla 'Amortenia'", sen sanottuaan, taulu avasi salakäytävän heille. Kuinka ollakaan salakäytävältä pääsi kuin pääsi sairaalasiiven käytävälle. "Jes, kävipä hyvä tuuri", Dena hihkaisi ystävälleen.
Jotkut oppilaat nostivat vain nenäkkäästi nokkansa pystyyn, sillä eivät sulattaneet, että Dena puhui ajatuksensa suoraan. "Hei, en ole ennen huomannut tuota taulua, kokeillaan onko sen takana oikoreittiä", hän sanoi nuorukaiselle, joka hänen muassaan oli ja asteli sellaisen taulun eteen, joka yömaisemassa olevaa taikajuomiensekoittajaa. "Kas, nuoria luihusia, ette varmaan osaa vastata, miten Sopoforipavuista saa täyden tehon elävien kuolleiden juomaan?" taulussa oleva liemimestari kysyi ovela ilme kasvoillaan.
Nuori luihuistyttö ei epäröinyt hetkeäkään, vaan vastasi muutamassa sekunnissa: "Pavut tulee murskata hopeatikarin lappeella, jolloin mehu irtoaa helpommin." Taulun mestari avasi suunsa, sillä hän oli huomannut, että hyvin hyvin harva osasi antaa hänelle oikeaa vastausta. "Kun seuraavan kerran tästä menette, pääsette sanomalla 'Amortenia'", sen sanottuaan, taulu avasi salakäytävän heille. Kuinka ollakaan salakäytävältä pääsi kuin pääsi sairaalasiiven käytävälle. "Jes, kävipä hyvä tuuri", Dena hihkaisi ystävälleen.