25-07-2017, 11:42 PM
Credence puristi silmiään kiinni saadakseen muuta ajateltavaa kuin sillä hetkellä hänen nilkassaan jomottava kipu. Hän päästi syvän henkäyksen suustaan, joka auttoikin kipuun sen verran, ettei se enää tuntunut niin pahalta miehen mielestä. Credence katsoi jalkaansa ja tuli siihen tulokseen ettei se ollut murtunut; korkeintaan ehkä hiusmurtuma. Kipeää jalan muljahtaminen oli kuitenkin tehnyt. Pian Credenceä auttanut mies kysyi hänen vointiaan. Miehen ääni kuului lähempää kuin aikaisemmin ja Credence hieman hätkähti pois päin tuosta, samalla nostaen epäröivän oloisena katseensa mieheen ja hänen hieman kauempana seisovaan perheeseensä. "Se...ei ole ainakaan murtunut. Ehkä hiusmurtuma." Credence nosti olkaapäitään epävarmuuden merkiksi ja laski katseensa jalkaansa. "Ei sillä ainakaan tuossa kunnossa kävellä." Hän mutisi jatkoksi. Nyt kun Credence oli silminnähden rauhoittunut aiemmasta paniikista, hän jaksoi jo ajatella järkevämmin pakene-tai-taistele reaktion hiipuessa taka-alalle. Hänen täytyisi saada jalkansa kävelykuntoon, koska tuskin tuo sillä hetkellä vielä nimetön mies jaksaisi häntä seuraavaan kylään asti kantaa. Eivätkä he olleet kuitenkaan menossa Tylyahoon, mikä siis olisi Credencen seuraava etappi, nyt kun hän ei kirjojaan ollut löytänytkään. Joten ainoa mahdollisuus oli kysyä vanhemmalta mieheltä, tietäisikö hän sopivaa loitsua jalan pikaiseen parantamiseen. Credence itse ei juuri sillä hetkellä nimittäin muistanut kouluvuosiltaan paljon sen hyödyllisempiä loitsuja kuin vulnera sanentur ja sekin oli vain verisiä vammoja varten. "Loitsu?" Credence aloitti kysymällä vieressään olevalta mieheltä, mutta tajusi pian yksisanaisen kysymyksen tuskin tarkoittavan miehelle sen kummempaa. Hän siis vilkaisi mieheen päin ja kysyi uudemman kerran ensin rykäistyään kurkkuaan selvemmäksi: "Siis tiedätkö..mitään parannusloitsuja tuohon?" Ja osoitti nilkkaansa.