Of magic and monsters...

[Jacob King]

"Satuttiko hirviö häntä?" Stephen kysyi hyvin heikolla ja hiljaisella äänellä, mielensä täyttyen kauheuksista joita oli saattanut tapahtua.
"Ei, rakas. Hänelle on käynyt jokin onnettomuus," Jacob vastasi. Ei hän täysin varma ollut vaikka siltä kuulostikin. Jalkavamma ei vaan vaikuttanut ankeuttajan aikaansaannokselta, niitä ei kuuleman mukaan kiinnostanut fyysisessä suhteessa muu kuin...no, ei kannata lähteä sen ajattelemisen polulle nyt...Todennäköisintä kuitenkin oli että mies oli loukannut jalkansa ankeuttajilta paetessaan, olisi kai hän muuten sen jo jollain loitsulla prantanut? Tai no, eiväthän kaikki halunneet tehdä niin itse itselleen, etenkään pahempien vammojen suhteen, kipu kun häiritsi loihdian onnistumista enemmän tai vähemmän, riippuen kivunsietokyvystä ja taitotasosta.
"Kuinka paha se on?" Jacob tiedusteli kyykistyessään miehen viereen. Carrie seirasi perässä parin askeleen päässä, ja laski vastahakoisen pojan nopeasti sulavalle nurmelle. Stephen ei ottanut askeltakaan mihinkään suuntaan vaan takertui halaamaan äitinsä jalkaa, yhä pelokas katse maahan luhistuneessa miehessä.