16-07-2017, 08:40 PM
Credence tunsi hetkellisesti ankeuttajien kylmyyden kaikkoamisen kuullessaan jonkun kutsuvan oman suojeliuksensa esiin. Hän tunsi lämpimän ilmavirtauksen; kuin elämä palaisi takaisin hänen kehoonsa. Credence sai pienen, sillä hetkellä vielä järjettömältä tuntuvan, toivon puuskan; ehkei hän joutuisikaan tuntemaan sitä kuvottavaa, kylmänkalseaa ankeuttajan suudelmaa, kun ne repisivät irti vähäisetkin rippeet hänen sielustaan. "V-viekää ne pois..." Credence kuiskasi miltei äänettömästi suojeliuksen lausujalle tarkoittaen ankeuttajia. Samalla hän puristi silmiään kiinni ja tärisi maassa pelon kourissa kalmanvalkeiden käsiensä mitättömässä suojassa.
Kuitenkin tuo aiempi lämmin toivon tunne, kuin sytytetty takan liekki kylmässä kellarissa, alkoi vahvistua yhä varmemmin ja Credence tiesi selviävänsä. Hän huokaisi syvään käsivarsiensa peitossa ja puristi silmänsä vielä kerran lujemmin kiinni. Muutama kyynel vieri miehen poskia pitkin, mutta hän avasi lopulta silmänsä ja katsoi edelleen maahan jalkojensa juuressa. Maassa oli vielä jälkiä ankeuttajien läsnäolosta, mutta tuo huurre oli jo haihtumassa kosteudeksi puunjuurien ja satunnaisten ruohomättäiden pinnalle. Credence huomasi myös eebenpuisen taikasauvansa lojumassa vierellään. Hän oli varmaankin unohtanut laittaa kapistuksen takaisin taskuunsa ankeuttajia karkuun juostessaan ja päästänyt siitä irti vasta käsillä itseään suojatessaan.
Credence tärisi vielä, kun kuuli suojeliuksen loitsineen miehen äänen kysyvän jonkin matkan päästä, oletettavasti Credenceltä itseltään, että oliko hän kunnossa. Credence pyyhkäisi hihallaan pitkin poskia valuneet kyyneleensä. Hän tunki taikasauvansa takaisin taskuunsa ja nousi adrenaliiniryöpyn avuin seisomaan, niin nopeasti kuin suinkin vain pystyi, edelleen kauttaltaan kauhun jälkeisestä shokista vapisevin jaloin. Hän katsahti äänen suuntaan ja huomasi aiemmin linnassa tapaamansa perheen. He olivat ilmeisesti hätyyttäneet ankeuttajat pois, mikäli miehen viereen haihtunut suojelius olisi aito, eikä vain Credencen paniikin aiheuttama hallusinaatio. Velhoja. Tai ainakin yksi perheestä oli. Muut vähintään tiesivät taikuudesta sillä he eivät näyttäneet sen enempää shokissa olevilta, kuin suojeliuksen loihtinut mies.
Credencen olo tuntui jo paremmalta verrattuna aiempaan, joten hän oli aikeissa sanoa olevansa tilanteeseen nähden niin kunnossa kuin vain mahdollista ja kiittää heitä. Tuon hän olisi tehnytkin, jos ei olisi mennyt ottamaan yhtä askelta perheen suuntaan. Toinen hänen jaloistaan oli nimittäin aiemman tällin jälkeen edelleen käyttökelvoton ja nyt kun Credencen adrenaliiniryöppy ja paniikki olivat laskeneet, tuntui jalka huomattavasti pahemmalta. Eikä Credence voinut muuta kuin päästää yllättyneen äännähdyksen ja vajota takaisin polvelleen maahan.
Kuitenkin tuo aiempi lämmin toivon tunne, kuin sytytetty takan liekki kylmässä kellarissa, alkoi vahvistua yhä varmemmin ja Credence tiesi selviävänsä. Hän huokaisi syvään käsivarsiensa peitossa ja puristi silmänsä vielä kerran lujemmin kiinni. Muutama kyynel vieri miehen poskia pitkin, mutta hän avasi lopulta silmänsä ja katsoi edelleen maahan jalkojensa juuressa. Maassa oli vielä jälkiä ankeuttajien läsnäolosta, mutta tuo huurre oli jo haihtumassa kosteudeksi puunjuurien ja satunnaisten ruohomättäiden pinnalle. Credence huomasi myös eebenpuisen taikasauvansa lojumassa vierellään. Hän oli varmaankin unohtanut laittaa kapistuksen takaisin taskuunsa ankeuttajia karkuun juostessaan ja päästänyt siitä irti vasta käsillä itseään suojatessaan.
Credence tärisi vielä, kun kuuli suojeliuksen loitsineen miehen äänen kysyvän jonkin matkan päästä, oletettavasti Credenceltä itseltään, että oliko hän kunnossa. Credence pyyhkäisi hihallaan pitkin poskia valuneet kyyneleensä. Hän tunki taikasauvansa takaisin taskuunsa ja nousi adrenaliiniryöpyn avuin seisomaan, niin nopeasti kuin suinkin vain pystyi, edelleen kauttaltaan kauhun jälkeisestä shokista vapisevin jaloin. Hän katsahti äänen suuntaan ja huomasi aiemmin linnassa tapaamansa perheen. He olivat ilmeisesti hätyyttäneet ankeuttajat pois, mikäli miehen viereen haihtunut suojelius olisi aito, eikä vain Credencen paniikin aiheuttama hallusinaatio. Velhoja. Tai ainakin yksi perheestä oli. Muut vähintään tiesivät taikuudesta sillä he eivät näyttäneet sen enempää shokissa olevilta, kuin suojeliuksen loihtinut mies.
Credencen olo tuntui jo paremmalta verrattuna aiempaan, joten hän oli aikeissa sanoa olevansa tilanteeseen nähden niin kunnossa kuin vain mahdollista ja kiittää heitä. Tuon hän olisi tehnytkin, jos ei olisi mennyt ottamaan yhtä askelta perheen suuntaan. Toinen hänen jaloistaan oli nimittäin aiemman tällin jälkeen edelleen käyttökelvoton ja nyt kun Credencen adrenaliiniryöppy ja paniikki olivat laskeneet, tuntui jalka huomattavasti pahemmalta. Eikä Credence voinut muuta kuin päästää yllättyneen äännähdyksen ja vajota takaisin polvelleen maahan.