If there is no future, there must be no past - Part 2

[Stephen Hunter King]

Hunter pudottautui alas ja kiirehti katsomaan piirrosta, isänsä ottaessa sen vastaan. Jacob laskeutui kyykkyyn jotta tenavatkin näkisivät sen ongelmitta ja silmäili sitä hetken.
"Kiitos. Aikas hieno, tämän tyylin piirtäminen ei ole niin helppoa kuin joku voisi luulla," mies kommentoi.
"Saanko pitää sen?" Hunter kysyi, hän ei ollut kuunnellut Effien viimeisintä sen enempää kuin perheen nimiäkään, mutta häntä kiehtoi kovasti sudenkorvansa ja se että tyttö oli sellaiset piirtänyt tietämättä mitään hänen tilastaan. Se yllätti ja hämmensi Jacobia, mutta mies ei antanut sen näkyä ulospäin muuten kuin kulmiaan kohottaen.
"Minäpäs!" Freya vastusti, hän kun tahtoi muiston ihanasta hauvasta joka oli nostattanut hänellekin pienoisen koirakuumeen vaikka hän olikin enemmän kissaihminen.
"Effie tässä lupasi että voimme pitää sen, laitetaan se vaikka jääkaapin oveen missä voitte molemmat ihailla sitä," Jacob teki kompromissin. Tavallisesti jääkaapin oveen kiinnitettiin vain hänen omien lastensa piirroksia, mutta tällaisissa tapauksissa siihen sopi asettaa esille muutakin.
"Miten sanotaan?" hän muistutti muksujaan.
"Kiitos!" sisarukset lausuivat hilpeästi yhteen ääneen, Effielle hymyillen. Lapset rakastivat kuvia, ja tämä oli erityisen hauska etenkin kun se liittyi kivaan muistoon ja esitti heitä.

Jacob nousi ylös ja talletti piirroksen olkalaukkunsa takaosan taskuun johon se juuri ja juuri mahtui ja jossa se pysyisi parhaiten siistissä kunnossa, paperi oli sen verran vahvaa.
"No niin, suunnataanko aterialle?" hän kysyi, saatuaan käsityksen että Claytonit olivat nimenomaan matkalla ravintolaan.
"Mutta, isi, meidän piti mennä leluja ostamaan!" Hunter valitti ja nyki miestä hihasta. Lelut ja huvipuisto olivat luonnollisestikin paljon tärkeämpää kuin ruokailu.
"Tavarataloon, eikä ainoastaan leluostoksille. Ehdimme sinne kyllä hieman myöhemminkin," hän vastasi lempeästi, alas poikaan katsoen ja tarttui häntä kädestä samaan aikaan kuin otti toisella tyttärensä käden.
"Saako edes jälkiruokaa?" poika jatkoi pettyneenä ja kärsimättömänä.
"Ei, ehditte herkutella myöhemmin," Jacob vastasi lähtiessään kulkemaan suuntaan jossa muisteli mainitun ravintolan nähneensä hieman aiemmin. Hunter laahasi jalkojaan mahdollisimman hitaasti, katse suunnattuna Marks & Spencerin kylttiin aivan toisessa suunnassa.