Lost in my mind, K-16

[Cullodena Aiken]

Dena nyökkäsi, kellonaika vastaus tyydytti sen tiedonnälän. Hän kuunteli hiljaa ropinaa ja totesi: "Ulkona vissiin sataa kovasti." Pian hän kuuli mau'untaa ja jalassaan töytäisyn. "Marlene", hän sanoi ja nosti pörröisen kissansa syliin ja sai tuon heti kehräämään. "Marlene, tämä on Credence, ystäväni. Credence, tämä on Marlene, mun kissani", hän sanoi hymyillen ja aivan kuin tervehtiäkseen Marlene ojensi käpälää kohti luihuisnuorukaista ja maukaisi uudestsaan. Dena opetti Marlene-kissalleen usein, ainoina selvinä hetkinään aikansa kuluksi temppuja, jos viina oli lopussa, se harvoin oli lopussa, mutta joskus se oli. Onneksi Cullodena ei kuitenkaan, edes kännissä kohdellut kissaansa millään tavalla oudosti, silloin hän vain silitteli kissaansa ja kertoi haaveistaan ja ajatuksitaan tuolle.
"Marlene sai nimen äitini mukaan. Isä antoi tähän rahat ja halusin tämän, koska tämä oli niin yksinäinen ja tuli heti ensimmäisenä minun syliini", Dena kertoi kissastaan ja kuinka oli tuon saanut.