29-05-2017, 06:21 PM
Kesäloman alussa Credence oli saanut tehtäväkseen hankkia tarvikkeita Tylypahkaan seuraavaa lukuvuotta ja uusia oppilaita varten. Tarvikkeisiin sisältyi muun muassa uusia sulkia leijutusloitsujen harjoituttamista varten sekä uusia kirjoja koulun kirjastoon. Suurimman osan Credence oli jo listan esineistä hankkinut, enää puuttuisi vain muutama harvinaisempi kirja, jotka olisi tarkoitus tulla säilyttämään Kiellettyjen kirjojen osastolla. Credence oli jo osaa noista kirjoista etsinyt Viistokujalta ja vilkaissut Borgin & Burges-liikkeestäkin Iskunkiertokujalla, mutta tuloksetta. Hän oli tosin saanut vihjeenpoikasen kirjojen olinpaikasta ja nyt Credence oli matkalla Dufftownin laitamille erääseen asuttamattomaan linnan rötisköön, josta kirjat kuulemma löytyisivät. Hän oli jo hyvän tovin matkannut sinä päivänä, ennenkuin lopulta päätyi ilmeisesti kyseisen linnan luokse.
Credence vilkaisi kädessään olevaa lappusta, johon hän oli kirjannut rötiskön tunnusmerkit ja suunnistusohjeet, jotka oli saanut vihjeiden antajilta. Linna vastasi täysin kuvausta ja Credence tunkaisi lapun housun taskuunsa. Mies huomasi samalla ilman kylmenevän melkein luonnottoman nopeasti ja hän tunsi kylmyyden luissaan asti vaikka Credencellä oli jo ennestään liian paksut vaatteet vuodeaikaan nähden. Hän kietoi luisevat kätensä ympärilleen lämmittääkseen itseään edes jonkin verran. Credence vilkaisi kuin vaistomaisesti taakseen näkemättä kuitenkaan mitään sen kummempaa kuin metsikön auringonvalon kajasteessa. Kylmyys ja auringonvalo toivat miehen mieleen kirpeän pakkaspäivän. Hän ei juuri sillä hetkellä ollut mitenkään valmis kohtaamaan minkääntapaista taikaolennon kuvatusta. Ei etenkään ankeuttajaa, johon tuo kylmyys eittämättä viittasi.
Credence kääntyi linnaan päin laskien huomaamattaan kätensä sivuilleen ja käveli kohtalaisen ripeästi muutaman porrasaskelman linnan ovensuuhun. Credence avasi linnan suurehkot kaksoisovet vaivalloisesti, liiankin ohuilla käsivarsillaan, välttääkseen ankeuttajien tielle joutumisen. Astuessaan linnan sisään, sen kummemmin selustansa ääniä kuuntelematta, Credence sulki ovet perässään. Linnan sisätilat olivat vielä sillä hetkellä hyvin valaistut auringonvalon ansiosta ja Credence näki heti, huoneeseen huomionsa kiinnittäessään, keskellä olevan kahdeksan paikkaisen, mahonkisen, iänkarsiman ruokapöydän ja Credencen vastakkaisella seinustalla olevan takankuvatuksen. Linna oli selvästi siinä kunnossa, että oli jo parhaat päivänsä ja loistokkuutensa nähnyt.
Credence alkoi etsiä toista valonlähdettä varalle, kuten kynttilää tai kaasulamppua tulitikuilla. Hän oli nimittäin varma, että valaistustilanne muuttuisi pian, ihan pelkästään siksi että kirjojen etsimisessä oli jo nyt mennyt aikaa kauemmin kuin hän oli aamulla suunnitellut. Eikä Credence heti kyseisiä kirjoja varmastikaan löytäisi tämän kokoisesta linnasta. Kynttilä olisi siis tarpeellinen siitäkin syystä, että itse kirjaston (tai missä kirjat nyt tässä linnassa sitten ikinä sijaitsivatkaan) etsimisessä menisi tietysti siinäkin mukava tovi ja lähtiessään Credence näkisi tuskin kättään pidemmälle. Pahimmassa tapauksessa hän voisi tosin käyttää vain taikasauvaansa. Toisaalta kynttilä tai kaasulamppu olisi hieman parempi vaihtoehto siksi, että sammuessaan ankeuttajien sattuessa liihottamaan ohitse, kyseinen valonlähde varoittaisi häntä etuajassa.
Credence vilkaisi kädessään olevaa lappusta, johon hän oli kirjannut rötiskön tunnusmerkit ja suunnistusohjeet, jotka oli saanut vihjeiden antajilta. Linna vastasi täysin kuvausta ja Credence tunkaisi lapun housun taskuunsa. Mies huomasi samalla ilman kylmenevän melkein luonnottoman nopeasti ja hän tunsi kylmyyden luissaan asti vaikka Credencellä oli jo ennestään liian paksut vaatteet vuodeaikaan nähden. Hän kietoi luisevat kätensä ympärilleen lämmittääkseen itseään edes jonkin verran. Credence vilkaisi kuin vaistomaisesti taakseen näkemättä kuitenkaan mitään sen kummempaa kuin metsikön auringonvalon kajasteessa. Kylmyys ja auringonvalo toivat miehen mieleen kirpeän pakkaspäivän. Hän ei juuri sillä hetkellä ollut mitenkään valmis kohtaamaan minkääntapaista taikaolennon kuvatusta. Ei etenkään ankeuttajaa, johon tuo kylmyys eittämättä viittasi.
Credence kääntyi linnaan päin laskien huomaamattaan kätensä sivuilleen ja käveli kohtalaisen ripeästi muutaman porrasaskelman linnan ovensuuhun. Credence avasi linnan suurehkot kaksoisovet vaivalloisesti, liiankin ohuilla käsivarsillaan, välttääkseen ankeuttajien tielle joutumisen. Astuessaan linnan sisään, sen kummemmin selustansa ääniä kuuntelematta, Credence sulki ovet perässään. Linnan sisätilat olivat vielä sillä hetkellä hyvin valaistut auringonvalon ansiosta ja Credence näki heti, huoneeseen huomionsa kiinnittäessään, keskellä olevan kahdeksan paikkaisen, mahonkisen, iänkarsiman ruokapöydän ja Credencen vastakkaisella seinustalla olevan takankuvatuksen. Linna oli selvästi siinä kunnossa, että oli jo parhaat päivänsä ja loistokkuutensa nähnyt.
Credence alkoi etsiä toista valonlähdettä varalle, kuten kynttilää tai kaasulamppua tulitikuilla. Hän oli nimittäin varma, että valaistustilanne muuttuisi pian, ihan pelkästään siksi että kirjojen etsimisessä oli jo nyt mennyt aikaa kauemmin kuin hän oli aamulla suunnitellut. Eikä Credence heti kyseisiä kirjoja varmastikaan löytäisi tämän kokoisesta linnasta. Kynttilä olisi siis tarpeellinen siitäkin syystä, että itse kirjaston (tai missä kirjat nyt tässä linnassa sitten ikinä sijaitsivatkaan) etsimisessä menisi tietysti siinäkin mukava tovi ja lähtiessään Credence näkisi tuskin kättään pidemmälle. Pahimmassa tapauksessa hän voisi tosin käyttää vain taikasauvaansa. Toisaalta kynttilä tai kaasulamppu olisi hieman parempi vaihtoehto siksi, että sammuessaan ankeuttajien sattuessa liihottamaan ohitse, kyseinen valonlähde varoittaisi häntä etuajassa.